Puhuttaisko katseesta

Joidenkin läsnä ollessa tuntee jännitteen ja joidenkin ihmisten kanssa suhde on täysin neutraali. Tuleeko jännite siitä, että itse voisi olla kiinnostunut vai tuleeko ensin jännite ja sitten kiinnostus? Ja syntyykö jännite jostakin pienestä valppaudesta, jonka aistii toisesta vai mistä?

Jos kelaan omia suhteita, niin olen ollut kiinnostunut useammasta kuin kenen välillä on ollut jännite. Toisaalta olen aistinut toisen kiinnostuksen, vaikken itse ole ollut kiinnostunut, mutta silloin ei ole ollut mitään jännitettä vaan pelkkä vaisto. Mun on kallistuttava uskomaan, että "jännitteeseen" tarvitaan kaksi. Voi olla, että se tulee valppaudesta, mutta sitten voi aina kysyä, mistä se kertoo. Jos on jännite, niin varmaan se vaikuttaa katseeseenkin.

Curiosita kirjoitti:

Joidenkin läsnä ollessa tuntee jännitteen ja joidenkin ihmisten kanssa suhde on täysin neutraali. Tuleeko jännite siitä, että itse voisi olla kiinnostunut vai tuleeko ensin jännite ja sitten kiinnostus? Ja syntyykö jännite jostakin pienestä valppaudesta, jonka aistii toisesta vai mistä?

Lue lisää

Joitakin ihmisiä sivusta seuranneena olen varma, että jännite voi olla ihan yhden ihmisen taholta nimittäin esim. tilanteessa, jossa itse jännitteen omaava ihminen kuvittelee päässänsä, että sitä jännitettä on myös sen toisen ihmisen kohdalla,vaikka ei olekaan. Ihminen voi aistia "kiinnostuksen", vaikka oikeasti sitä kiinnostusta ei olekaan. Eli mieli voi tällaisessa asiassa johtaa harhaan. Taannoin seurasin tilannetta, jossa eräs ihminen oli aivan satavarma, että henkilö katsoo juuri häntä, vaikka oikeasti henkilö katsoi välillä hänen vieressään olevaa ja välillä muualle. Meni sitten tekemään tuttavuutta ja (yllätys yllätys) sai pakit.

En unohda! Haluan hipaista ja tulla hipaistuksi uudelleen ja uudelleen! Paljon vettä on virrannut sormieni lävitse, kun olen ui(nu)nut etäisyyden. Aika rantautua.

hippasunkatseestas kirjoitti:

En unohda! Haluan hipaista ja tulla hipaistuksi uudelleen ja uudelleen! Paljon vettä on virrannut sormieni lävitse, kun olen ui(nu)nut etäisyyden. Aika rantautua.

Katseiden kohtaaminen,
sanoitta.
Huikea,
huumaava tunne.
Ilo ja onni.
Rakkaus.
Kaiken kauneus siinä hetkessä.
Kun katsot minuun,
olen kotona.

OlenSeNainen kirjoitti:

Katseiden kohtaaminen,
sanoitta.
Huikea,
huumaava tunne.
Ilo ja onni.
Rakkaus.
Kaiken kauneus siinä hetkessä.
Kun katsot minuun,
olen kotona.

Lue lisää

Minäkin olen, kotona. Hupsuttelen kuvilla ja kuva vastaa. Lempeäsydäminen nainen. Katson ikkunasta lammen yli kaareutuvaa siltaa. Hän. Siellä. Tilaa vierellään. Voiko tämä olla kahden malja?

Polte auringon poskillain,
odotan sinua.
Tunnistan sinut jo kaukaa,
hymysi valaisee koko tienoon.
Hipaisen kämmenselkääsi,
sormiasi.
Sinä painaudut minua vasten.
Huokaat,
kun silitän hiuksiasi,
hipaisen kevyesti huuliesi kaarta.

Olen sinun.

OlenSeNainen kirjoitti:

Polte auringon poskillain,
odotan sinua.
Tunnistan sinut jo kaukaa,
hymysi valaisee koko tienoon.
Hipaisen kämmenselkääsi,
sormiasi.
Sinä painaudut minua vasten.
Huokaat,
kun silitän hiuksiasi,
hipaisen kevyesti huuliesi kaarta.

Olen sinun.

Lue lisää

Näytän hänelle Kassiopeian iltataivaalla. Valomeri lyö korkeuksiin valtameren jo vaietessa yöhön. -Saatko kiinni, tuolla! Ohjaan hellästi kurottamaan katseellaan tähtiin. Lumottu hetki. Sydänääneni kehrää kaikuna takaisin rintaani. Hellimmin kietoudun häneen. Kaulaliinasi kutittaa. Sille on laskeutunut tähtipölyä.

hippasunkatseestas kirjoitti:

Näytän hänelle Kassiopeian iltataivaalla. Valomeri lyö korkeuksiin valtameren jo vaietessa yöhön. -Saatko kiinni, tuolla! Ohjaan hellästi kurottamaan katseellaan tähtiin. Lumottu hetki. Sydänääneni kehrää kaikuna takaisin rintaani. Hellimmin kietoudun häneen. Kaulaliinasi kutittaa. Sille on laskeutunut tähtipölyä.

Lue lisää

Hänelle?
Mitä draamaa!

Katse alas luotuna,
ripsilläni kyyneleet.
Nilkutan mennessäni.

OlenSeNainen kirjoitti:

Hänelle?
Mitä draamaa!

Katse alas luotuna,
ripsilläni kyyneleet.
Nilkutan mennessäni.

Matka hänestä sinuun on siirtymä haaveista todellisuuteen. On vain yksi hän, sinä. Käännänkö narrin vai laskenko miekkani sillaksi välillemme.

Hurlumhei,
sinä ja hän.
Kovin on liukas siltasi.
Puolessa välissä lampi kutsui.
Lumpeenlehti otsaillain
kurotan puoleesi.
Tokene sydän!
Ällös ollos niin altis,
sananiekan koreileville käänteille.

Mut lävisti se katse. Oli kuin maailma olisi kääntynyt ylösalaisin. Tuntui että katsoin tilannetta jostain yläpuolelta. Valitettavasti ikäeroa oli 13 vuotta ja peloissani toisen reaktioita en tehnyt asialle mitään. Nyt harmittaa koska tuskin enää ikinä häntä nään. Ja silti on päivittäin ajatuksissani.

Eihän tuo ole pahakaan ikäero, etkö voi ottaa ihastukseesi enää yhteyttä?

Ei päästy yhteydenpito asteelle. :/

Saisitko selville ihastuksesi puhelinnumeron? Voisit laittaa hänelle vaikka viestiä, tiedä vaikka yllättyisit positiivisesti :) Itselle kävi pari vuotta sitten juuri niin ja elämä sai uuden ihanan suunnan :)

Taitaa olla salainen numero kun ei löytynyt fonektasta. :/

Oletko katsonut onko hänellä facebook profiili?

Onnon. Mutta... Mutta. .. Voisko joku sanoo että mistä tunnistaa "sen katseen" olleen molemmin puolista? Koska jos tommonen katse saa maailmaan kääntymään ympäri ja tekee tämmöisestä itsevarmuuden perikuvasta oikeen jänishousun ni mitäh..?

Tästä on kyllä jo sen verran aikaa että varmaan ihmettelis jos laittaisin viestiä. Pitää vaan yrittää tolkuttaa itselleen että tunne oli vain minulla, kun ei hänestäkään ole mitään kuulunut.

Mitä menetät jos kuitenkin yrität? Anna rohkeasti palaa vaan ja laita fb:n kautta viestiä.

Sen vaan tuntee, se ei jää epäselväksi kummallekaan osapuolelle.