Kuolema ja kuoleman jälkeinen tilanne

Kuoleman jälkeen ihmiset menevät tuonelaan, jossa on kaksi paikkaa: paratiisi ja henkivankila eli väliaikainen helvetti. Pyhien kirjoitusten oppaasta:

HELVETTI. Katso myös Kadotuksen pojat; Kuolema, hengellinen; Perkele; Tuomio.

Myöhempien aikojen ilmoituksissa helvetistä puhutaan ainakin kahdessa merkityksessä. Ensiksi, se on väliaikainen asuinsija henkimaailmassa niille, jotka ovat olleet tottelemattomia kuolevaisuudessa. Tässä merkityksessä helvetillä on loppu. Siellä oleville hengille opetetaan evankeliumia, ja joskus parannuksensa jälkeen he nousevat ylös siihen kirkkauden asteeseen, johon ovat arvollisia. Ne, jotka eivät tee parannusta mutta eivät ole myöskään kadotuksen poikia, jäävät helvettiin koko tuhatvuotisen valtakunnan ajaksi. Näiden tuhannen vaivan vuoden jälkeen he nousevat ylös telestiseen kirkkauteen

KUOLLEIDEN PELASTUS. Katso myös Lunastussuunnitelma; Muistokirja; Pelastus; Sukuluettelo.

Mahdollisuus niille, jotka ovat kuolleet saamatta evankeliumin pelastavia toimituksia, saada nämä toimitukset temppelissä, jossa kirkon kelvolliset elossa olevat jäsenet suorittavat ne heidän puolestaan. Kuolleille opetetaan evankeliumia henkimaailmassa, ja he voivat ottaa vastaan toimitukset, jotka suoritetaan heidän puolestaan kuolevaisuudessa.

Uskolliset kirkon jäsenet tutkivat sukuaan ja laativat sukuselvityksiä määrittääkseen esivanhempiensa nimet ja syntymäajat, niin että näiden puolesta voidaan suorittaa pelastavat toimitukset.

Sano vangituille: Lähtekää, Jes. 49:9 (Jes. 24:22; 1. Nefi 21:9). Vangituille julistetaan vapautusta, Jes. 61:1 (Luuk. 4:18). Hän kääntää isien sydämet lasten puoleen, Mal. 3:23–24 (3. Nefi 25:5–6; OL 110:13–16). Kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen, Joh. 5:25. Mitä varten sitten jotkut antavat kastaa itsensä kuolleiden puolesta? 1. Kor. 15:29. Kristus saarnasi vankeudessa oleville hengille, 1. Piet. 3:18–20. Sitä varten niillekin, jotka ovat kuolleet, on julistettu evankeliumi, 1. Piet. 4:6.


PARATIISI. Katso myös Taivas.

Se henkimaailman osa, jossa tästä elämästä erinneet vanhurskaat henget odottavat ruumiin ylösnousemusta. Se on onnen ja rauhan olotila.

Paratiisi tarkoittaa pyhissä kirjoituksissa myös henkimaailmaa (Luuk. 23:43), selestistä valtakuntaa (2. Kor. 12:4) ja maata kirkastetussa tilassa tuhatvuotisen valtakunnan aikana (UK 10).

Sen, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan puutarhassa (paratiisissa), Ilm. 2:7.

TAIVAS. Katso myös Jumalan valtakunta eli taivaan valtakunta; Paratiisi; Selestinen kirkkaus.

Sanalla taivas on pyhissä kirjoituksissa kaksi päämerkitystä: 1) Se on paikka, jossa Jumala asuu, ja pyhien tuleva koti (1. Moos. 28:12; Ps. 11:4; Matt. 6:9). 2) Se on maata ympäröivä taivaankansi (1. Moos. 1:1, 17; 2. Moos. 24:10). Selvästikään taivas ei ole paratiisi, joka on tämän maan päällä eläneiden ja kuolleiden uskollisten henkien väliaikainen paikka. Ristillä kuoltuaan Jeesus kävi paratiisissa, mutta kolmantena päivänä hän sanoi Marialle, ettei hän vielä ollut käynyt Isän luona (Luuk. 23:39–44; Joh. 20:17; OL 138:11–37).

Katselen taivasta, sinun kättesi työtä, Ps. 8:4. Herra on sanallaan luonut taivaat, Ps. 33:6. Voi, sinä putosit taivaalta, sinä Kointähti! Jes. 14:12 (2. Nefi 24:12). Taivas kiertyy kokoon kuin kirjakäärö, Jes. 34:4. Minä luon uuden taivaan ja uuden maan, Jes. 65:17. Jumala avaa taivaan ikkunat, Mal. 3:10. Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi, Matt. 6:9 (3. Nefi 13:9). Paavali temmattiin kolmanteen taivaaseen, 2. Kor. 12:2. Taivaassa syntyi hiljaisuus, Ilm.