Olenoksennellut vajaa vuoden. Yleensä oksentelen noin 2-5 kertaa viikossa, eli ei ole varmaan niin paljon verrattuna muihin. Painoin noin puolitoista vuotta sitten 56-57kg. Pudotin kesällä 6 kiloa. Eli siis 50 kiloon. Siihen meni noin puolitoista kuukautta. Oksentelu alkoi syksyllä. Ajattelin, että voisin syödä mitä vaan lihoamatta jos oksentaisin heti sen jälkeen. En ollut mikään mestari siinä vielä. Sitä sitten jatkoin ja opin oksentamaan mahan lähes tyhjäksi. Joskus on ollut sellaisia kertoja, kun en oksenna ahmimisen jälkeen. Niitä on yleensä ollut kuukautisten aikana tai ennen sitä. Painoni vaihtelee nyt 55-57kg välillä eli kilot ovat nousseet takaisin. Harrastan urheilulajia, missä kilpaillaan painoluokissa. Mielestäni se ei vaikuta paljon bulimiaani (jos edes lasketaa bulimiaksi) koska lajissa voi aina vaihtaa ylempään painoluokkaan. Ainakin kansallisessa tasossa. On vaikea puhua kenenkään kanssa asiasta. Äitini on aasialainen, joten hänellä on erilainen ajatusmaailma. Isäni on matkalla tällä hetkellä. Olen kerran jäänyt kiinni oksentelusta. Äitini vain huusi, että tuo on ruuan tuhlaamista jne. En uskalla kertoa ystävilleni, enkä edes tiedä miten avaisin keskustelun. Pelkään myös etteivät he ymmärtäisi asiaa. Oksenteluani on huomattu myös leirikoulussa, mutta mieleen heille ei tainnut nousta bulimia ja oikeastaan hyvä niin. Olen yleensä normaali oma itseni ja luonteeni ei ole muuttunut, joten sitä on ehkä vaikea huomata. Yritän urheilla runsaasti. Normaalisti syön terveellisesti. Aamupalaksi puuroa ja täysjyväleipää tms. Ja luonaalla kouluruokaa runsaalla salaatilla. Välipalaksi hedelmiä ja maitotuotteita kuten maustamatonta jogurttia. Olen oikeastaan koko tän ajan yrittäny pudottaa painoa. Yritän hankkia koko ajan motivaatiota googlaamalla haittavaikutuksia. Ei auta. Joten voitteko antaa vinkkejä lopettamiseen? Kertoisitteko tarinanne siitä miten lopetitte? Haluan kovasti eroon tästä. Olen siis 13 vuotias tyttö. En tiedä onko tarinani tässä tarpeellinen, mutta pistin kuitenkin tänne.
motivaatiota lopettamiseen?
1
73
Vastaukset
- sinun_tukenasi
Hyvä että olet ajatellut lopettaa!
Itse aloitin 20-vuotiaana oikeastaan vahingossa. Muutama vuosi eteenpäin, niin löysin itseni sairaalasta tiputuksesta, koska oksentelun takia suolatasapaino heitteli ja sydän olisi voinut pysähtyä milloin tahansa. Toivottavasti sinulle ei käy samoin. Se nimittäin ei ollut helppoa.
Bulimia on hengenvaarallinen. Vaikkeipas sitä päältä päin huomaakaan, mutta jokaisen oksentelukerran jälkeen sisäelimesi rappeutuvat ja hampaasi kärsivät. Itse olen huomannut, että energiantarve on syönyt myös lihaksiani. En ole yhtä vahva kuin ennen ja palelen helposti.
Sinun olisi paras hakea apua koulun terveydenhoitajalta, koska kuten itse olet sen todennut, niin vanhemmat eivät ole aina välttämättä se paras apu tällaisessä tilanteessa. Pelkkä motivaatio ei riitä, vaikka se onkin tärkein pointti parantumisessa. Motivaation lisäksi tarvitaan myös henkistä tukea, jonka voit saada esimerkiksi terapeutilta tai läheisiltä ystäviltä. Kolmas mitä tarvitset on se, että USKOT ITSEESI ja tulevaisuuteesi. Älä todellakaan anna bulimian pilata elämääsi noin nuorena! (Ja minä todellakin tiedän, että se pilaa elämän!)
TSEMPPIÄ PARANEMISEEN! HAE APUA!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 683139
- 2002791
- 222588
- 492578
- 202446
Kuule rakas...
Kerrohan minulle lempivärisi niin osaan jatkaa yhtä projektia? Arvaan jo melkein kyllä toki. Olethan sinä aina niin tyyl412295Miten hitsissä ulosoton asiakas?
On tää maailma kumma, tässä haisee suuri kusetus ja ennennäkemättömän törkeä *huijaus*! Miten to.monen kieroilu on edez2101733Törmättiin tänään
enkä taaskaan osannut reagoida fiksusti. Menen aina lukkoon. Yksi asia on varma: tunteeni sinua kohtaan ovat edelleen v241677- 361535
- 181396