Tässäkö se oli, elämä

Kuoleman hetkellä, elämän päättyessä, miettii elämän ainutlaatuisuutta ja katoavaisuutta.
Tässäkö se oli, elämä.
Elämä jonka odotimme ja oletimme jatkuvat lähes ikuisesti maan päällä.
Juuri hetki sitten ihminen oli vielä ja hänellä oli suunnitelmia, mutta elinpäivien määrän tullessa täyteen elämä päättyi ja nyt häntä ei enää ole.
Jokainen ihminen on suunnattoman arvokas. Ihmisen persoona, hänen kaikki ominaisuudet ovat ainutlaatuisia, eikä kukaan toinen pysty toista ihmistä korvaamaan.
Elämässä jäi toteutumattomia unelmia ja haaveita.
Omien vanhempien menetys on raskainta, mitä lapset joutuvat elämässään kokemaan. Ei rahan ja maallisen omaisuuden menettäminen ole mitään sen rinnalla.
Kuolema on niin radikaali, peruuttamaton ja lopullinen asia, että sitä on vaikea ymmärtää, ei voi palata ajassa taaksepäin tai kelata elämää takaisinpäin aikaan, jolloin kuollut läheinen on vielä elossa.
Elämään tulee valtavan suuri aukko, jota kukaan tai mikään ei pysty täyttämään.
Suru on pohjaton ja kaipaus seuraa elämän loppuun saakka.
Ainoa lohdutus ja toivo on, että oma kuolema on portti sinne, missä saamme jälleen nähdä ja tavata vanhempamme ja kaikki rakkaat, jotka ovat tällähetkellä kuolleet.

Kyytiä saavat pankkimaailman mainospuheet, että sijoita ja säästä eläkevakuutukseen, niin sinulla on parempi eläke, kun pääset eläkkeelle joskus kymmenien vuosien kuluttua.
Ei rahasta ole mitään iloa ja hyötyä, elämää ei pysty rahalla ostamaan.

Mikään ei ole niin epävarma asia, kuin elämän pituus.
Täysin hullua säästää ja toteuttaa asioita ja unelmia vasta kymmenien vuosien päästä, kun pääsee eläkkelle.
Saatat kuolla jo aikaisemmin, ehkä jo huomenna.