Pyöräilyvarusteet.

Totta. Huvittaa naapurin vatsakas 170 senttinen ja satakiloinen 33v äijä. Innostui viime keväänä pyöräilystä, kun oli katsellut kisoja telkkarista. Osti heti miten kahden tonnin fillarin ja muutaman sadan sukkahoususetin. Lähti lenkille, joi juomapullosta sokeri mehut parin kilsan päässä kotoaan, kääntyi ympäri ja ajoi kotiin ja totesi, ettei haluakkaan harrastaa pyöräilyä. Nyt pyörä ja varusteet seissy varastossa yli vuoden. Tää on tosi juttu ja luulempa ettei oo ainoa tapaus.

naurettavaa skeidaa .....tottakai se on sama missä kledjuissa ajelee jos matkat on muutamia kymmeniä kilometrejä..mutta parin sadan lenkinkin kun ajelee kunnon varusteilla esim.pehmustetuilla housuilla niin on se vaan mukavampaa kun jollain teryleeni housuilla ...muutaman kilometrin jälkeen itketään että perseeseen sattuu...jos ajaa paljon niin varusteiden merkitys korostuu....ja noi kontio saapas hommat ja pituushypyt kannattaa pitää siellä omassa pumpulimaassa ajatuksineen...

Provohan tuo on, mutta vastataaan. Ulkoiluvaatteet ovat nykyään hyvinkin lajikohtaisia. Leikkauksella mielyttävyys ja materiaalilla taasen oikea kosteuden ja tuulen läpäisy. Pyöräilyssä esimerkiksi asento on kumarampi ja etu puolen kankaan on oltava vähemmän tuulta läpäisevää kuin juoksussa.

Joskus vaatteet soveltuvat kylläkin lajista lajiin. Esimerkiksi itse käytän hiihtotakkeja usein pyöräilyssä talvella. Ainoa heikkous on eteen sijoitetut taskut, jotka ovat tiellä. Ne ovat tosin tiellä myös hiihtäessä. Jonkin verran on jo hiihtotakkeja, joissa taskut on siirretty fiksummin selkään.

Hinta on oman kokemukseni mukaan melko suoraviivaisesti yhteydessä mukavuuteen. Tämä johtuu siitä, että useammasta kappaleesta (oikein) tehty housu tai paita on mukavampi kuin vähemmillä saumoilla toteutettu ja ompelu on työtä, joka maksaa varsinkin Euroopassa toteutettuna.

Itse käytän mielelläni italialaisia, latvialaisia ja suomalaisia pyöräilyasusteita. Ne ovat kaikkein mukavimpia. Kun koko ajan tietää, mitä kaapista puuttuu ja mikä on tulossa tiensä päähän, on helppo tehdä löytöjä pyöräliikkeiden alennuslaareista.

Allekirjoitan osin, mutten todellakaan kokonaan. Esimerkiksi pyöräilykengistä on kiistatonta hyötyä pyöräillessä kävelykenkiin verrattuna, niitä kun on hankala kiinnittää polkimiin.

Itse joskus ala-asteaikoina inhosin hiihtoa yli kaiken, vaikka muuten liikunnasta pidinkin. Hiihtelimme muun ryhmän tavoin sen minimimäärän toppavaatteissa ja koulun löytösuksilla. Ala-asteen lopulla faija lainasi minulle kilpasuksiaan, vanhaa hiihtoasuaan ja monojaan. Alkoi homma kulkea vähän eri lailla, ja hiihtoharrastus jatkuu edelleen aktiivisena.

Pyöräilyssä iso ongelma kansan tasolla on se, että ihmiset ajavat 1) vääränkokoisilla pyörillä 2) vääränmallisilla pyörillä 3) huonosti hoidetuilla pyörillä. En tarkoita, että jokaisen suomalaisen pyöräilijän olisi vaihdettava välittömästi kalustonsa, mutta ongelma muodostuu, kun uudetkin ostettavat pyörät täyttävät nämä kriteerit. Moni ostaa maastopyörän kaupunkiajoon, vaikka pyörällä ei ikinä ajettaisi metriäkään soralla. Huonosti huolletun pyörän lukuisista esimerkeistä nostan väärän renkaanpaineen, jossa lyhyellä toimenpiteellä poljinvastus ja siten matkanteko kevenisi kummasti.

Kuten ylempänä jo sanottiin, ei parin kilometrin matkalla ole mitään väliä. Ei olekaan, ei missään lajissa. Mutta jos tosissaan haluaa harrastaa ja pyöräilee tuhansia kilometrejä vuodessa, satsaus parin tonnin pyörään ja parin sadan vaatekertaan maksaa itsensä takaisin säästyneinä perselihaksina ja paremmalla fiiliksellä.

Sitä paitsi onhan se nyt hemmetin hienoa näyttää naapurille kuinka hienon pyörän on ostanut, varsinkin jos sitä oikeasti myös käyttää.

Monilla aika kultaa muistot. Ityse muistan kyllä lapsuudestani miten monet vaatteet olivat vielä 70-luvulla aika alkeellisia. Hengittävistä meteriaaleista ei ollut tietoakaan ja lämmintä saatiin vain pukemalla villaa. Lähes aina pihalta tultua olivat villatumput ihan korpuiksi jäätyneitä ja villapaita kylmä ja märkä. Lumi meni hihoista ja lahkeista sisään ja suli sitten "mukavasti" sinne. Monesti oltiin kylmästä sinisiä kun ei kuitenkaan maltettu tulla hiihtämästä tai pulkkamäestä sisään.
Kesällä oli päällä puuvillainen t-paita joka oli hiestä märkä eikä sitten oikein kuivunutkaan, jalassa hiostavat verkkahousut. Halvat lenkkarit astuttiin linttaan parissa viikossa ja sen jälkeen niistä ei paljon tukea ollut.
No hauskaa oli toki eikä noita mitenkään pahalla muista. Mutta kun nyt hiihtää, juoksee tai pyöräilee moderneissa vaatteissa, huomaa miten paljon mukavuutta ne tuovat. Eivät ne itseisarvo ole eikä kenenkään pidä aloittaa harrastusta hienojen varusteiden takia. Kyllä se innostus pitää aina olla. Mutta kun kerran noita hyviä varusteita on saatavilla, en ymmärrä miksi niitä ei pitäisi käyttää. Harva ajaa enää 70-luvun Ladallakaan vaikka se veisi paikasta toiseen ihan kuten uusi mukava autokin.

No,työtömän kirjo menee vähän erilailla.
Kirppareilta haet kuteita uloiluun/retkeilyyn/pyöräilyyn.

Ei löydy.

Menet pyöräliikkeeseen,ei löydy.

Menet retkeilyliikkeeseen,ei löydy.

Menet markettiin,ei löydy.

Nimittäin jos paino on noin 80 kiloa ja pituus 162 korkeintaan.
Ja olet vielä lyhytjalkainen.

Eli ajele verkkareilla vaan.

Tosin,näillä mitoilla ei auta iso rahakaan.

Jos et ole ns standartikokoa niin ajele verkkareisa vaan.
itse olen 160 cm ja pyylevä.

Eipä löydy pyöräilykuteita paksulle ja lyhyelle.

Luulisi Italialaisten ymmärtävän,mutta ei.

Mikään fillarivaate ei mahdu mulle.

Mutta toisaalta; Miksi pitäisikään?

Ajan,millä ajan.
Asiahan kuuluu vain minulle.

Kunhan en hulvattomasti lepata tuulessa niin joudun tyytymään siihen.