Miksi pitää valehdella...

pknn84: kirjoitit, että halutaan liikaa liian nopeasti. Se oli totta munkin tapauksessa. Ja se, mitä taidettiin vaan haluta oli seksiä. Sellainen, kun rauhassa tutustuminen taitaa olla ihan vieras käsite. Otan tämän oppimiskokemuksena ja jatkan elämää, uskoen siihen, ettei kaikki ole samanlaisia.

Jotekin tuntuu siltä, että romantiikkaa ei ole enää. Heti ensimmäsillä treffien jälkeen pitäisi jo panna, kun täytyyhän sitä autoakin ensin pari kertaa kokeilla ennen kun diilin hyväksyy:D Toisaalta toi ajattelutapa on ymmärrettävää, jos toinen ei vaikuta kiinnostavalta, itselleen sopivalta..

siis ensimmäisten treffien

Sitä olisi pitänyt panna jo ensimmäisellä tapaamisella, muttei siitä tullut mitään. Se ei vaan tuntunut oikealta siinä hetkessä ja sen loukkaavan käytöksen jälkeen, joten muutin nimeni Mäen Annaksi. Jonkin verran itsekunnioitusta kuitenkin vielä löytyy.

RehellisyysKannattaaAina kirjoitti:

pknn84: kirjoitit, että halutaan liikaa liian nopeasti. Se oli totta munkin tapauksessa. Ja se, mitä taidettiin vaan haluta oli seksiä. Sellainen, kun rauhassa tutustuminen taitaa olla ihan vieras käsite. Otan tämän oppimiskokemuksena ja jatkan elämää, uskoen siihen, ettei kaikki ole samanlaisia.

Lue lisää

Jos ekalla tapaamisella ei oo seksiä, kannattaa hempukka tiputtaa. Mulla ainakin on "ystäviä" ihan tarpeeksi. Ei kukaan oo raskaaksi tullut lesboilemalla, joten sitä voi ihan hyvin jakaa.

Mut siis miksi ihmiset valehtelevat. Mä oon huomannut, ettei ihmiset halua rehellistä. Ne menee mun ohitseni ja valitsee sen valehtelijan ja kieroilijan, kerta toisensa jälkeen. Kas kun mä en todellakaan valehtele enkä kieroile. Mulla on hirveän hyvä suhdehistoria, et löydä musta kauhutarinoita jos haastattelet mun exiäni. Yks hempukka on muhun rakastunut tällä hetkellä, mutta hän on niin rikki, ettei voi ajatella suhdetta eikä seksiä. Sitten kun ihmiset ovat ensin saattaneet itsensä sellaiseen tilaan, niin ne tulevat vihdoin mun luokseni, mutta ovat kykenemättömiä suhteeseen ja valmiita lataamoon.

Jos ne viimeisillä voimillaan ennen lataamoa yrittää suhteeseen sun kanssa - niin mitä se kertoo susta ; )

Minäpä kerron, niin sun ei tartte arvailla: mulla on rankka historia ja yksi toisensa jälkeen olen joutunut jättämään pelit ja kulissit, pönötyksen ja esittämisen matkan varrelle, kun ei jaksa, muuten menis mielenterveys. Elämänkokemus kasvaa, mutta maine menee.
Sellaiset ihmiset, jotka ovat kulkeneet samaa polkua mun kanssani, arvostaa mua tavattomasti. Valitettavan harva niistä halua nuolla minua. Ehkä jos olisin valaistunut, arvostaisin sitä, että mua arvostetaan, mutta tällä hetkellä mä arvostan niitä, jotka mun kanssa menevät sänkyyn.
Tämä rankka elämänpolku tulee tietysti omine haittapuolineen. Exää edeltävällä exällä oli narkomania ja alkoholismi, exällä oli jakso mielisairaalassa. Minulla itselläni itsemurhayrityksiä ja vaikea, toistuva masennus.

Kerron sen taas, haluan enemmän rakastelua kuin pelkkää seksiä. Rakastelu eheyttää minua ja seksi poistaa häpeää. Näkee sellaisenkin ihmeen, että minä pillitän. Viime suhde oli sellainen, että en muista itkeneeni niin paljon sitten exäni kuoleman. Tunnen puhdistuvani, kohdanneeni toisen sielun alasti, ilman suojamuureja tai arpia, yhdistymisen univärssyyn. Aika lailla saman, kun silloin, kun vedin piriä, mut mä tein pyhän lupauksen olla koskematta amfetamiiniin enää koskaan ja se on pitänyt. No, ehkä kuolinvuoteella.
Joka tapauksessa, sellaista sielujen yhdistymistä mä etsin, mutta se ei tietenkään tapahdu, ellei ensin seksi.

Joo ja sit, ei oo mikään häpeä, jos on mieli murtunut. Terence McKenna saattaisi pitää sitä jopa shamanistisena initiaationa. Mystikot sanovat, että "vanha Aadam pitää naulita ristille monta kertaa" ja se "vanha Aadam" on ego.

Sä oot jollain lailla mielenkiintoinen persoona. Taidat olla joko tai ihminen ja saat toki olla sitä. Kirjoitat paljon asiaa ja toisessa hetkessä vedät maton omien jalkojen alta. Ootko koskaan miettiny, mitä sä haluat tai tarvitset omaan elämään? Jätetään se seksi pois, sen jo tiedän.

Vähän metsäilyä ja makkaran paistoa laavulla ja mieluiten hyvät kelit tän toteuttamiselle.
Mulla on häpeätaakka ja tunnen sisäistä, ammottavaa tyhjyyttä, enkä mä rakasta sitä hempukkaa, joka katsoo mua aina peilistä vastaan. Mä olen tyypillinen alkoholistiperheen lapsi, liian vähän saanut hellyyttä ja syliä lapsena ja liian varhain olen joutunut kantamaan aikuisen vastuuta. Peitän omat epävarmuuteni ja pelkoni pelleilemällä, vitsailemalla ja hauskuttamalla ihmisiä. Robin Williamsin kuolema viimeistään paljasti suurelle yleisölle, mitä ihmisiä me hauskuttajat olemme.

Mä haluaisin, että mun äitini tunnustaisi, että hänellä on vanhempi tytär ja että tämä on ihan kelvollinen ihminen. Helpompi tietysti olisi saada Barack Obama menemään kihloihin Vladimir Putinin kanssa, en mä usko, että sitä tulee ikinä tapahtumaan. Äiti kuolee vihaten minua, sanomatta yhtään kaunista sanaa tyttärelleen. Exälle sanoin, että miten hän kuvittelee, että mä voisin myydä itseäni johonkin firmaan tai asiakkaille, kun en pysty vakuuttamaan edes omaa äitiäni. Kukaan muukaan mun suvustani ei hyväksy minua. Kun minä olen Pridessä, he häpeävät minua, se kyllä latistaa ilmapiirin. Töllöstä katsoo, kuinka äidit puolustavat lapsiaan, jotka on syytettynä murhasta tai muista väkivaltarikoksista. Bingobangomaiden äidit hyväksyvät homolapsensa. Ei tapahdu minulle.

Tähän liittyy yleinen tarve tulla hyväksytyksi. Sais kerrankin tuntee, et on arvokas ihmisenä. Tähän liittyy ihmisoikeudet, jotka pitäis olla samat kuin muilla, mutta eivät vielä ole. Ei tarttis uhrata elämää toisten miellyttämiseen, vaan olis arvokas ihminen itsessään. Sellainen ei ikinä päädy kermaperseversioon kehitysmaiden jätteidenkeräilijöistä, mitä esimerkiksi nolladuunit tai huonot parisuhteet tai lahkouskonnollisuus on. Hyvä itseluottamus auttaisi minulla niihin masennuskausiin, jotka säännöllisesti ovat tuhonneet mun elämässäni kaiken.
Jo kouluaikana mä olin sellainen friikki, että kun kaikki määrättiin tekemään ryhmätöitä, niin mä sain tehdä ne yksin tai opettajan kanssa. Mä oon tuntenut aina yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta, paitsi pari kertaa rakastellessa niin ja ehkä pari kertaa aineissa.

Univärssyyn ei oo mulla yhteyttä, ne näyttää mulle keskaria. Mäkin niille, mä kerroin suojelusenksulle, että mä irtisanon sut nyt, koska oot tehnyt niin p a s k a n duunin mun suojelemisessani ja mä irtisanon sielunsopimukseni kanssa. Mä haluan, että tää on mun viimeinen inkarnaationi ikinä. Siksi mä etsin yhteyttä univärssyn kanssa, että valaistuisin, eikä mun enää tarttisi. Loppuisi ehkä masennuskin. Tarvitsin jonkinlaista healingia, että jaksaisin vetää tän keikan loppuun. Mä olen Krisulassa istunut healing-jutuissa, eikä ne saaneet mulle aikaan muuta kuin että rupesin kikattamaan. Mun pitää saada takaisin elinvoimani. Andrew Solomon sanookin, että masennus on elämänvoiman puutetta.

Tässä sitä tekstiä, miksi pidän sua mielenkiintoisena. Jokaisella meistä on omanlainen historia ja menneisyys. Niin mullakin, eikä sekään sieltä helpoimmasta päästä, ehkä siksi ymmärrän sua aika hyvin.
Mun oma äiti "hyväksyy" mut sellaisena, kun olen. Mutta olen jo aikoja sitten todennut sen, etten tarvitse kenenkään hyväksyntää sille mitä olen. En edes omien vanhempien. Se on niiden häpeä, ei mun.
Sä et sitä hyväksyntää tuu niiltä ihmisiltä saamaan. Mutta mihin sä sitä tarvitset? Sä oot yhtä arvokas omana itsenäs, niinkun me muutkin. Ja jos ei joku sua hyväksy, se on sen menetys, se ihminen ei oo sun arvonen. Ota se sun elämä takas itselles ja ala elää sitä. Sieltä peilistä katsoo sua takas hyvä ja rakastettava ihminen.

Ilman suhdetta mä olen kuin alkkis ilman viinaa, miettien, milloin seuraavaksi ja kuinka paljon viime kerrasta on aikaa. Se on kuin välitila, jolloin ei ole elossa eikä kuollutkaan. Olen kuin kuu, joka tarvitsee aurinkoa loistaakseen. Mun identiteettikin on tilkkutäkki exiltä omittuja asioita. On kuin olisi kodittomana, jatkuva turvattomuuden ja jaloissa pyörimisen tunne. Kun on suhteessa, on aina Kotona, kun on ulkona suhteesta, on aina maantien päällä aivan kuin Nowhere Man, jolta oli varastettu identiteetti ja kaikki. Elämä on kuin road trip joka ei ikinä pääty. Mutta minusta on tullut vanha jo ja haluaisin asettua aloilleni. Haluan, että joku pitäisi minua kädestä. Onko se, v i t t u, paljon vaadittu. Jos on, niin tehkää mulle palvelus ja ampukaa mut.

Mä ymmärrän tuon sun hukassa olemisen ja ymmärrän se vihankin. Et silti voi loputtomiin vihata, se ei johda mihinkään hyvään.
"Pidän" sua hetken kädestä ja toivotan Hyvää kesää.

colaptes kirjoitti:

Minäpä kerron, niin sun ei tartte arvailla: mulla on rankka historia ja yksi toisensa jälkeen olen joutunut jättämään pelit ja kulissit, pönötyksen ja esittämisen matkan varrelle, kun ei jaksa, muuten menis mielenterveys. Elämänkokemus kasvaa, mutta maine menee.
Sellaiset ihmiset, jotka ovat kulkeneet samaa polkua mun kanssani, arvostaa mua tavattomasti. Valitettavan harva niistä halua nuolla minua. Ehkä jos olisin valaistunut, arvostaisin sitä, että mua arvostetaan, mutta tällä hetkellä mä arvostan niitä, jotka mun kanssa menevät sänkyyn.
Tämä rankka elämänpolku tulee tietysti omine haittapuolineen. Exää edeltävällä exällä oli narkomania ja alkoholismi, exällä oli jakso mielisairaalassa. Minulla itselläni itsemurhayrityksiä ja vaikea, toistuva masennus.

Kerron sen taas, haluan enemmän rakastelua kuin pelkkää seksiä. Rakastelu eheyttää minua ja seksi poistaa häpeää. Näkee sellaisenkin ihmeen, että minä pillitän. Viime suhde oli sellainen, että en muista itkeneeni niin paljon sitten exäni kuoleman. Tunnen puhdistuvani, kohdanneeni toisen sielun alasti, ilman suojamuureja tai arpia, yhdistymisen univärssyyn. Aika lailla saman, kun silloin, kun vedin piriä, mut mä tein pyhän lupauksen olla koskematta amfetamiiniin enää koskaan ja se on pitänyt. No, ehkä kuolinvuoteella.
Joka tapauksessa, sellaista sielujen yhdistymistä mä etsin, mutta se ei tietenkään tapahdu, ellei ensin seksi.

Joo ja sit, ei oo mikään häpeä, jos on mieli murtunut. Terence McKenna saattaisi pitää sitä jopa shamanistisena initiaationa. Mystikot sanovat, että "vanha Aadam pitää naulita ristille monta kertaa" ja se "vanha Aadam" on ego.

Lue lisää

Sori Tikka mutta taidat vedättää ihmisiä rankalla historiallasi. Terapeutin koulutus on pitkä eikä siinä puhuta itsestä vaan ongelmista. Paneminen on ammattieettinen rikos.

Kiitos! Hyvää kesää sinulle! :)

Einoin kirjoitti:

Sori Tikka mutta taidat vedättää ihmisiä rankalla historiallasi. Terapeutin koulutus on pitkä eikä siinä puhuta itsestä vaan ongelmista. Paneminen on ammattieettinen rikos.

Lue lisää

Miten mä vedätän? Pikemminkin on mun kannalta parempi niin, etten kertoisi rankkaa historiaani, musta tuntuu, ettei mun viimeisin exäni koskaan päässyt yli mun historiastani.
Terapiat ovat olleet puutaheinää mun osaltani toistaiseksi. Mun pitäis selvittää itselleni kuka mä oon jne. ja mä näen itsessäni vain pimeän ahdistavan tyhjyyden.

Parisuhteet ovat terapiaa mulle, mut mun hempukkani ei oo mun terapeuttini, enkä minä hänen. Enhän minä voi umpiossa elää sitä aikaa, kun terapeutit saavat selville, miten mun pään sisällä asiat saadaan kuntoon. Pelkkä epävakaan persoonallisuuden diagnoosi mulla on ollut jo 30 vuotta. Mä luin netistä, että siinä ajassa sen pitäisi jo parantua ihan itsestäänkin.

Kaikki mun tuntemani lyhytkyntiset kaupungissa, jonka läpi virtaa joki ja jossa ei oo nähtävyyksiä käy terapiassa, mutta harrastelee parisuhteita siinä sivussa.

Tiedätkö mikä on alkoholistin ja narkomanin ero? Narkkari kun vie sulta jotain tärkeää ihan pokkana etsii sitä vietyä. Alkoholisti juo ja häpeää. En kyllä lähtis ex- piripään kanssa mihinkään. Kun ne mallit ei katoa. Aidan ali mennyt menee aina ali. Sori.

Sun valintas, mutta tänne päähän se kuulostaa suvaitsemattomuudelta. Se, että kaksi kertaa olen kokeillut piriä, ei tee musta vielä piripäätä. Exäni sanoi sellaisia "spigun päälle astuneiksi" ja sanoi sellaisten kansoittavan NA:ta, joka siis oikeasti kuuluisi hänen kaltaiselleen nistille. Oonhan mä kokeillut monta kertaa miestäkin, ei se tee musta heteroa. Mut, kuten sanottu, sun valintas.

Mutta mä oon "tikka", kun täällä sanottiin, että "luonto kyllä vetää tikanpojan puuhun". Epäilemättä. Colaptes-suvun tikkoja näkee useimmiten maassa.

colaptes kirjoitti:

Vähän metsäilyä ja makkaran paistoa laavulla ja mieluiten hyvät kelit tän toteuttamiselle.
Mulla on häpeätaakka ja tunnen sisäistä, ammottavaa tyhjyyttä, enkä mä rakasta sitä hempukkaa, joka katsoo mua aina peilistä vastaan. Mä olen tyypillinen alkoholistiperheen lapsi, liian vähän saanut hellyyttä ja syliä lapsena ja liian varhain olen joutunut kantamaan aikuisen vastuuta. Peitän omat epävarmuuteni ja pelkoni pelleilemällä, vitsailemalla ja hauskuttamalla ihmisiä. Robin Williamsin kuolema viimeistään paljasti suurelle yleisölle, mitä ihmisiä me hauskuttajat olemme.

Mä haluaisin, että mun äitini tunnustaisi, että hänellä on vanhempi tytär ja että tämä on ihan kelvollinen ihminen. Helpompi tietysti olisi saada Barack Obama menemään kihloihin Vladimir Putinin kanssa, en mä usko, että sitä tulee ikinä tapahtumaan. Äiti kuolee vihaten minua, sanomatta yhtään kaunista sanaa tyttärelleen. Exälle sanoin, että miten hän kuvittelee, että mä voisin myydä itseäni johonkin firmaan tai asiakkaille, kun en pysty vakuuttamaan edes omaa äitiäni. Kukaan muukaan mun suvustani ei hyväksy minua. Kun minä olen Pridessä, he häpeävät minua, se kyllä latistaa ilmapiirin. Töllöstä katsoo, kuinka äidit puolustavat lapsiaan, jotka on syytettynä murhasta tai muista väkivaltarikoksista. Bingobangomaiden äidit hyväksyvät homolapsensa. Ei tapahdu minulle.

Tähän liittyy yleinen tarve tulla hyväksytyksi. Sais kerrankin tuntee, et on arvokas ihmisenä. Tähän liittyy ihmisoikeudet, jotka pitäis olla samat kuin muilla, mutta eivät vielä ole. Ei tarttis uhrata elämää toisten miellyttämiseen, vaan olis arvokas ihminen itsessään. Sellainen ei ikinä päädy kermaperseversioon kehitysmaiden jätteidenkeräilijöistä, mitä esimerkiksi nolladuunit tai huonot parisuhteet tai lahkouskonnollisuus on. Hyvä itseluottamus auttaisi minulla niihin masennuskausiin, jotka säännöllisesti ovat tuhonneet mun elämässäni kaiken.
Jo kouluaikana mä olin sellainen friikki, että kun kaikki määrättiin tekemään ryhmätöitä, niin mä sain tehdä ne yksin tai opettajan kanssa. Mä oon tuntenut aina yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta, paitsi pari kertaa rakastellessa niin ja ehkä pari kertaa aineissa.

Univärssyyn ei oo mulla yhteyttä, ne näyttää mulle keskaria. Mäkin niille, mä kerroin suojelusenksulle, että mä irtisanon sut nyt, koska oot tehnyt niin p a s k a n duunin mun suojelemisessani ja mä irtisanon sielunsopimukseni kanssa. Mä haluan, että tää on mun viimeinen inkarnaationi ikinä. Siksi mä etsin yhteyttä univärssyn kanssa, että valaistuisin, eikä mun enää tarttisi. Loppuisi ehkä masennuskin. Tarvitsin jonkinlaista healingia, että jaksaisin vetää tän keikan loppuun. Mä olen Krisulassa istunut healing-jutuissa, eikä ne saaneet mulle aikaan muuta kuin että rupesin kikattamaan. Mun pitää saada takaisin elinvoimani. Andrew Solomon sanookin, että masennus on elämänvoiman puutetta.

Lue lisää

"Tähän liittyy yleinen tarve tulla hyväksytyksi. Sais kerrankin tuntee, et on arvokas ihmisenä."

Hyväksyminen ja arvostaminen lähtee aina itsestä. Et siis rakasta, kunnioita etkä arvosta itseäsi sillä haet sitä jatkuvasti muilta ihmisiltä. Eli ts. olet epävarma ihminen, jolla on heikko itsetunto ja haluat sitä pönkittää hakemala arvostusta muilta ihmisiltä. Tiedätkö mitä? Et koskaan tule saamaan tarpeeksi hyväksyntää ja arvostusta, koska et arvosta etkä rakasta itseäsi. Kuten jo kirjoitin, kaikki lähtee siitä omasta itsestä. Jos arvostaisit ja rakastaisit itseäsi, sinulla ei olisi pakonomaista tarvetta olla pelle tai muiden ihmisten hauskuttaja tai liian räväkkä. Huomaan, että haet selkeästi huomiota noilla liian räväköillä ja liian suorilla teksteilläsi täälläkin. Anyway, vaikka kuinka hakisit muilta arvostusta, et tule sitä koskaan saamaan tarpeeksi, sillä ongelma on siinä, että se arvostus lähtee nimenomaan juuri ja vain sinusta itsestäsi. Niin kauan kuin et rakasta ja arvosta itseäsi olet tuuliajolla ja sinulla on pakonomainen tarve hauskuuttaa muita ja hakea hyväksyntää (jopa epätoivoisesti).

"Jo kouluaikana mä olin sellainen friikki, että kun kaikki määrättiin tekemään ryhmätöitä, niin mä sain tehdä ne yksin tai opettajan kanssa." Jokaisella ihmisellä on ollut tuollaisia hetkiä (kouluissa, työpaikoilla, ihan missä vain) ero on vaan siinä miten niihin itse osaa suhtautua. Kohauttaako vaan hartioita, toteaa, että kas olen yksin tällä hetkellä (tai jopa nauttii siitä, että saa tehdä asioita yksin)ja jatkaa elämää vai katkeroituuko ja pitää jotenkin itseään kovin outolintuna. Pointtihan on siinä, että jokainen on yksin jossain vaiheessa. Monia asioita pitää tehdä yksin, varsinkin aikuisena. Se, miten sinä suhtaudut siihen, että sinun pitää kantaa asioista vastuu ja toimia itsenäisesti ja yksin kertoo paljon. Aikuisen ihmisen pitäisi pärjätä myös yksin silloinkin kun puoliso kuolee tai treffikumppani jättää. Jokainen ero kasvattaa ja vahvistaa jos siihen itse osaa suhtautua oikealla tavalla eikä katkeroidu.

Se on hyvä, että on rehellinen, mutta se on sitten toinen juttu osaako niistä asioista puhua juuri oikealla hetkellä ja oikealla tavalla onkin sitten toinen juttu.

Viha. Se ei todellakaan kanna kauas. Opettele päästämään vihasta, kaunasta ja katkeruudesta irti niin sinulla itselläsi on paljon mukavampaa. Rääväsuisen koviksen rooli kertoo vain heikkoudesta ja epävarmuudesta sekä terveen itsetunnon puutteesta.

"Huomaan, että haet selkeästi huomiota noilla liian räväköillä ja liian suorilla teksteilläsi täälläkin."

Naulan kantaan!

"Niin kauan kuin et rakasta ja arvosta itseäsi olet tuuliajolla ja sinulla on pakonomainen tarve hauskuuttaa muita ja hakea hyväksyntää (jopa epätoivoisesti)."

Jep, mut se, että peilin edessä hokee, et rakastaa itseään, ei toimi. Tämä on mielisairasta, koska mä näen muita hempukoita tän saman ongelman kanssa, mun kavereita (mulla on sellaisiakin kavereita, joiden kanssa en oo ollut sängyssä), jotka ovat esimerkiksi mielettömän kauniita ja painivat ulkonäköongelman kanssa. Ulkopuolelta katsoen siinä ei oo mitään järkeä. Muut pitävät mua ihan kivana hempukkana, joskin pikkaisen friikkinä, mut mä en itse pysty rakastamaan itseäni.

"Jokainen ero kasvattaa ja vahvistaa jos siihen itse osaa suhtautua oikealla tavalla eikä katkeroidu."

Mulla meinas sydän pysähtyä, kun kumppanini kuoli ja kun exä jätti, meinasin tappaa itseni. Ero on ykskantaan venytettyä tuskaa.

"Viha. Se ei todellakaan kanna kauas. Opettele päästämään vihasta, kaunasta ja katkeruudesta irti niin sinulla itselläsi on paljon mukavampaa. "

Emmä koe enää vihaavani mitään. Viha oli aika helppo. Mä saatoin vihata esimerkiksi Suomea, mutta exä opetti mulle, että se Suomi, minkä mä olin oppinut tuntemaan, oli muuttunut. Se, kuinka mun äitini kohtelee minua ei ole yleisesti hyväksyttyä käytöstä, vaan törkeää. Se, et ihmiset utelevat musta arkojakin asioita, niin ei se oo pahantahtoista, vaan pelkkää hölmöä uteliasuutta.

"Rääväsuisen koviksen rooli kertoo vain heikkoudesta ja epävarmuudesta sekä terveen itsetunnon puutteesta."

Niin kertookin, se on jäänyt vähän päälle. Kun exän luona kävi nistejä, ei niille voinut esittää muuta kuin rääväsuista kovista tai ne olisivat liiskanneet mut lattiaan. Oikeesti mä olen väsynyt olemaan rääväsuinen kovis. Sit, kun makkarin valot sammutetaan ja olen hempukan kanssa sängyssä, niin silloin multa paljastuu mun todellinen luonne. No. olenkin kertonut sen, että itken paljon. Exä onnistui kesyttämään mussa sen koviksen pois ja sai mut kehräämään ja nuolemaan, ei tosin kättä vaan vähän toista paikkaa.
Mä vain pelkään, että ihmiset liiskaavat mut, jos mä en oo rääväsuinen kovis. Pelkopurija. Samasta syystä kuin koirasta tulee pelkopurija, olen minä pelkopurija. Hakattu sellaiseksi.

Allekirjoitan nämä. Etenkin jos on epävarma tai ei haluakaan mitään, olisi hyvä ilmaista se suoraan mahdollisimman pian eikä esimerkiksi vältellä tai jättää vastaamatta toisen puheluihin tai viesteihin. Meneehän asia niinkin jossain vaiheessa perille, mutta siitä jää yleensä toiselle paskan maku ja mitättömyyden tunne aika pitkäksi aikaa.

Kaikki oli rehellistä ja aitoa, ainakin omasta puolesta. Uskoin ja luotin. Molemmat haluttiin samoja asioita ja tunteita oli mukana. Mutta totuus paljastui jälkeenpäin. Tämä oli
"Liian hyvää ollakseen totta".

Jep. Ja sitten on niinkin että ihminen joka ei kestä eroa minusta alittaa itsensä laastareilla. Pielehen pimahtaa eikä voi kuin ihmetellä että oltiin kimpassa joskus. Seksi on yhdessäolon pippuri, ei pihvi ; )

Kiitos vastauksesta. Tiesin, että niitä kunnollisiakin naisia on. Ajatukset käy aika hyvin yhteen. Tuntuu, että nykyään ei osata kunnioittaa ja arvostaa mitään. On vain kiire, hetipiankohtamullekaikkinyt. Sitten on me herkemmät, jotka haluaa muutakin, kun hetken hurmaa.

RehellisyysKannattaaAina kirjoitti:

Kiitos vastauksesta. Tiesin, että niitä kunnollisiakin naisia on. Ajatukset käy aika hyvin yhteen. Tuntuu, että nykyään ei osata kunnioittaa ja arvostaa mitään. On vain kiire, hetipiankohtamullekaikkinyt. Sitten on me herkemmät, jotka haluaa muutakin, kun hetken hurmaa.

Lue lisää

Kyllä vaan meinaa epätoivo iskeä, kun tuntuu ettei kukaan huolk vaikka omasta mielestäni olen ihan kelpo yksilö :) ehkä vaan pitää antaa sjan kulua. Ja käy useammin jossain :D

Itse kuulun myös niihin ns. Herkempiin. Mielestäni jokaista, siis aivan jokaista tulisi kunnioittaa ja pitää samanarvoisena muiden kanssa (paitsi itsellä ei ymmärrys riitä seksuaali ym rikollisille)

Ja minus ihmetyttää, jos jollekin sanoo että "ei kiitos" niin siitä.vedetään herne palkoineen nenään... minusta jokaisella on oikeus päättää omasta kehostaan, ja sellainen asia kun seksi on vähintään kahden päätös. Ja yhteisymmärryksessä pitää homma hoitaa. Toisille seksi ek merkkaa mitään ja toisinpäin. Meitä on moneen junaan.

Meitä tosiaankin on moneen junaan. Itse tykkään tutustua ajan kanssa rauhassa. Se tämän tarinan opetus näin jälkeenpäin ajateltuna oli, että kiire oli vaan sänkyyn.
Seksin merkitys mulle on muutakin, kun pelkkä tunteeton pano. Itse en ainakaan edes pysty sellaiseen.

Red_ink kirjoitti:

Kyllä vaan meinaa epätoivo iskeä, kun tuntuu ettei kukaan huolk vaikka omasta mielestäni olen ihan kelpo yksilö :) ehkä vaan pitää antaa sjan kulua. Ja käy useammin jossain :D

Itse kuulun myös niihin ns. Herkempiin. Mielestäni jokaista, siis aivan jokaista tulisi kunnioittaa ja pitää samanarvoisena muiden kanssa (paitsi itsellä ei ymmärrys riitä seksuaali ym rikollisille)

Ja minus ihmetyttää, jos jollekin sanoo että "ei kiitos" niin siitä.vedetään herne palkoineen nenään... minusta jokaisella on oikeus päättää omasta kehostaan, ja sellainen asia kun seksi on vähintään kahden päätös. Ja yhteisymmärryksessä pitää homma hoitaa. Toisille seksi ek merkkaa mitään ja toisinpäin. Meitä on moneen junaan.

Lue lisää

Red Ink kuulostat mielenkiintoiselta. :) Minkä ikäinen olet jos saan kysyä ja millaisista naisista tykkäät?

RehellisyysKannattaaAina kirjoitti:

Meitä tosiaankin on moneen junaan. Itse tykkään tutustua ajan kanssa rauhassa. Se tämän tarinan opetus näin jälkeenpäin ajateltuna oli, että kiire oli vaan sänkyyn.
Seksin merkitys mulle on muutakin, kun pelkkä tunteeton pano. Itse en ainakaan edes pysty sellaiseen.

Lue lisää

En minäkään pysty tunteettomaan panoon, mitä iloa siitä edes on, mutta mä pääsen nopeasti sellaiseen tilaan, että se on tunteellista seksiä. Entisenä prostituoituna olen täysin estoton ja ylpeä siitä, mitä mä teen. Exälle sanoin, että se on multa kuin antaisin niskahieronnan ja niskahieronnan mä voin antaa kenelle tahansa.

Pidän itseäni avoimena ja suoraa puhuvana ihmisenä, mutta taisin törmätä vielä avoimempaan ja suoraa puhuvampaan ihmiseen.

Kun on aikoinaan seissyt kadun kulmassa ja tarjonnut itseään ohikulkeviin autoihin, niin se tekee vähän suoraks. Etovaahan se olisi, jos olis vanha kurtisaani ja esittäis jotain hienohelmaa.

colaptes kirjoitti:

En minäkään pysty tunteettomaan panoon, mitä iloa siitä edes on, mutta mä pääsen nopeasti sellaiseen tilaan, että se on tunteellista seksiä. Entisenä prostituoituna olen täysin estoton ja ylpeä siitä, mitä mä teen. Exälle sanoin, että se on multa kuin antaisin niskahieronnan ja niskahieronnan mä voin antaa kenelle tahansa.

Lue lisää

No just. No further questions.

heyheymissdelrey kirjoitti:

Red Ink kuulostat mielenkiintoiselta. :) Minkä ikäinen olet jos saan kysyä ja millaisista naisista tykkäät?

No jopas :D kiitos :) saa kysyä, ja 25v. Voit laittaa sähköpostia jos haluut, mulla käytössä suomi24 osoite. Tai jotain muuta kautta.

Red_ink kirjoitti:

No jopas :D kiitos :) saa kysyä, ja 25v. Voit laittaa sähköpostia jos haluut, mulla käytössä suomi24 osoite. Tai jotain muuta kautta.

Haa, niin minäkin! Kaksvitoset rules. ;) Joo, siis laitaa vaan tähän email jos haluat vaikka viestitellä tai jotain. :)

heyheymissdelrey kirjoitti:

Haa, niin minäkin! Kaksvitoset rules. ;) Joo, siis laitaa vaan tähän email jos haluat vaikka viestitellä tai jotain. :)

No voit käyttää tätä: mesmerized1990 @ gmail.com :)

Aina juttuseura kelpaa! Jään oottelee viestiä :) jep, parhaat syntyy -90 ;)