Miesten ja naisten välinen ystävyys - taruako?

Oman kokemuksen mukaan erittäin vaikeaa. Yksikään sellainen ystävyyssuhde ei ole kestänyt.

Kaverinainen katoaa kun löytää itselleen miehen. Tai sitten jompikumpi ihastuu, päädytään sänkyyn tms. Ja sit on ongelmia käsissä viimeistään niiden uusien kumppanien tullessa kuvioon. Onko ne toisen mielestä kavereita vai entisiä panoja? Yksipuolinen ihastuminen taas rajoittaa. Mitä kun baarissa tulee kiinnostava nainen kohdalle ja vieressä istuu susta kiinnostunut kaverinainen?

Ja olen siis mies ja helposti pystyn olemaan kaveri naiselle. Naisia riittää muutenkin, ei kiinnosta eikä tarvii riiata jokaista.

Täytyy kommentoisa... On paljon, lukuisia, naispuolisia kavereita. Osa vanhoja tuttuja vaikkapa opiskelututtuja, osa deittiexiä, yksi ihan kunnon exäkin. Ja ei, ketään kohtaan ei kyllä ole vähääkään "fiiliksiä". Elän nykyisiä parisuhteessa, ja hyvin tyytyväisessä sellaisessa. Mutta jo aikana ennen perhe-elämää oli kyllä vanhat jutut kuopattu ja kaverit kavereita vain. Mulla ei ole tapana flirttailla kenellekään. Väittäisin että useammin naiset yrittävät "testata viehätysvoimaansa". Miesten ei tarvitse.

Se että olisiko vaikkapa puutteessa valmis jonkun kanssa kellahtamaan sänkyyn, on ihan eri asia kuin että kiinnostaako joku nainen. Jos ei mulla perhettä joskus olisi, ja kuiva kausi tulisi, niin voisin jonkun helposti saatavilla olevan kaverin kanssa touhutakin. Mutta en silti mitenkään erityisen kiinnostavana häntä pitäisi. Reikä se on naispuolisella kaverillakin, eikös vaan. Jos nyt ei ihan etova ole, niin voisi ajella. Joskus jonkun exän kanssa olen sillä perustella sänkyyn päätynytkin.

Mutta kovin valtavaa kiinnostusta en yleensäkään elämän varrella ole kovin montaa naista kohtaan tuntenut, ja olen hitaasti lämpiävää sorttia. Kiinnostun todella vasta kun tunnen paremmin. Ikää on jo 44v, ja vasta nyt viimeiset 4 vuotta kestäneessä suhteessani olen esimerkiksi miettinyt, että toivon olevani aina tässä suhteessa. Vastaavaa kiinnostusta ei kenenkään muun kohdalla ole vastaan tullut, eikä varmasti tulekaan. Valtaosan kanssa en ole mitään sitoutumista halunnut, vaan ollut sellaista seuranpitoa. Seksiä olen harrastanut arviolta 100 naisen kanssa.

Kaverina voin olla mutta en ystävänä. En edes haluaisi miespuolisia ystäviä; oletan ettei meillä ole paljoakaan yhteistä. Olen siis nainen, naimisissa. Minulla on muutama naisystävä ja se riittää. Paljon tosin miespuolisia tuttuja ja kavereita muttei ole ollut koskaan kiinnostusta tai halua ryhtyä syvempään ystävyyssuhteeseen.

Yleensä vältän kaverisektoreita naisten kanssa, enkä ole niitä, jotka yrittävät ujuttaa itsensä suhteeseen teeskentelemällä "vain ystävää", mutta poikkeuksena sääntöön yksi ystävänainen löytyy. Hän on upea ihminen, ehkä upein jonka olen tuntenut, muttei sytytä sillä tavoin. Hänellä on kyllä mies ja hyvin mahdollisesti ystävyys kuihtuu kun menevät naimisiin, jos menevät. Sen se kestää minkä kestää niinkuin kaikki muukin elämässä, ei mikään ole ikuista.

Tutkimuksen tehneessä työryhmässä ei muuten ole ainoaakaan miestä mukana, vain peräti kahdeksan naista. Se siitä objektiivisuudesta :D

Lisäksi, johtopäätöksesi, että "nainen kykenee pelkkään ystävyyteen miehen kanssa, kun taas mies ei voi olla ihan vain kavereita" menee pahasti pieleen.

Nimittäin, miten luet "If we all thought like women, almost certainly. But if we all thought like men, we’d probably be facing a serious overpopulation crisis."?

Eli mies voi olla ystävä, riittää että mies ajattelee miehen ja naisen ystävyydestä samalla lailla, kuin miten tutkimusryhmän naiset määrittelevät naisen keskiverrosti ajattelevan. Eikä tämäkään näytä olevan täysin vaadittava ehto. Vaikuttaa lähes 600-sivuiselta nollatutkimukselta, varsinkin kun tutkimuksen johtopäätös on, että muiden asiaan perehtyneiden ryhmien tulisi tutkia asiaa lisää.

Ihan sama, mitä tutkimukset sanovat, omassa ystäväpiirissäni on niin miehiä kuin naisiakin, heteroja ja homoja, nuoria ja vanhoja.

Olen siinä mielessä tyypillinen mies että pelkkä ystävyys naisen kanssa voi olla hyvin vaikeaa koska ne tunteet tulevat herkästi mukaan, ainakin minulla koska ihastun helposti. Epäkiinnostavat naiset ja kavereiden tyttöystävät ovat tietenkin asia erikseen. Hieman olen kateellinen naisille kun pystyvät pelkkään ystävyyteen noin helposti.

Jotkut varmasti voivat, minä tuskin voisin. Minulla on miespuolisia kavereita, mutta ei ystäviä. En koe tarvetta, ja jos jonkun päästäisin lähelle, alkaisin pohtia, toivookohan mies sittenkin jotain muuta. Tiedostan ongelman olevan omassa päässäni, mutta huonojen kokemusten jälkeen on vaikea olla epäilemättä. Enkä itse olisi kovin hyvä ystävä, jos lähtökohtaisesti suhtautuisin toiseen varauksellisesti.

Jos toisella herää tunteita, minkäs sille voi. Elämää se vain on. Mutta todella paska temppu "ystävältä" on uskotella muuta ja ehkä vielä yrittää manipuloida.

Hyvä järkimiesh, tutkimuksella oli pituutta vain 28 sivua, joista osa lähdeviitteitä. Itse artikkelissa ei myöskään ollut AP:n lainaamia osioita, ne olivat toisen tahon tulkintaa tutkimuksesta. Yksi tutkimuksen johtopäätöksistä kuului: "Attraction between cross-sex friends is common, and it is perceived more often as a burden than as a benefit."

työskentelin naisen yrityksessä naista rupesi kiinnostamaan suhde. seurustelimme noin 4 kuukautta. jonka jälkeen nainen irtisanoi kaiken yhteistyön.

Mies voi olla naisen kanssa ystävä jos nainen ei ole viehättävä.
Itsellä on tällä hetkellä ystävänä nainen joka on itseäni reilusti vanhempi ja ei ole kummoisen näköinenkään joten pystyn olemaan vain ystävä.

Minä voisin olla vaikka miehen parasystävä (olen siis nainen), mutta koska olen nykyään parisuhteessa, se ei olisi reilua miestäni kohtaan. En halua viettää aikaani kenenkään muun miehen kanssa kahden kesken, leffoja katsellen tai shoppaillen (paitsi jos se ystävä-mies olisi homo, eli ei siis kiinnostunut naisista). En usko, että ystävä-mies kiinnostuisi minusta muuna kuin ystävänä, sillä olen poikamainen ja ruma, mutta jos itse ajattelen, että miehelläni olisi naispuolisia ystäviä, en kauheasti jaksaisi sitä murhetta, jonka mielikuvitukseni asiasta aikaansaisi.

Yhteisiä ystäväpariskuntia meillä kyllä on, eli sekä mies että nainen on meidän kummankin kavereita/ystäviä, eikä näissä ole mitään. Aikaa vietetään yhdessä sitten erilaisilla kokoonpanoilla, ketkä milloinkin pääsevät remmiin mukaan.

Ennen suhdetta oli kyllä joitain mies (poika...) kavereita, joista muutamaa pidin jopa parhaana ystävänä, mutta nämä osoittautuivat kelvottomiksi kavereiksi ja huijareiksi. Mitään ihastumisia ei ollut eivätkä olisi koskeneet minuun pitkällä tikullakaan, itsekin pidin heitä ystävinä enkä minään "ihastuksenkohteina" tms. kunnes selvisi, että kyse oli pelkästään kännikuskin virasta ja rahan lainailusta ilman takaisinmaksuaikeita. Nämä tosin tuskin liittyivät siihen, että oltiin eri sukupuolta.

Yleisellä tasolla uskon ihmisten väliseen ystävyyteen. Ei ole sukupuolesta kiinni.

Itsellä on menossa kohta suhde karille ex naisen takia. Asia kävi ilmi kolmen vuoden seurustelun jälkeen. Ensin mies väitti, että tosiaan tämä nainen on vain kaveri. Sitten pikkuhiljaa mies tunnusti, että ovat he muutakin. Sitten alkoi rumba, mies ilmoitti, että he seurustelevat. Kuukauden päästä tuli takaisin ja sanoi ettei siitä mitään tullut. Meni muutama kuukausi. Sitten taas ilmoitus, että he yrittävät uudestaan. Sitten ilmoitus, ettei nainen halua jatkaa. Mies ilmoitti, että odottaa naista, koska ei pysty rakastamaan ketään muuta...