Seksuaalisuuteen liittyvät synnintunnustukset sisarusten painajaisena.
Luin jutun: nuoret, lestadiolaiset seurustelevat parit käyttävät rippi-isänään tai -äitinään alaikäisiä sisaruksiaan, kun heitä painaa syyllisyys ja huono omatunto seksuaalisuuteen liittyvissä synneissä. Vanhoillislestadiolaisuudessa itsetyydytys on syntiä, samoin esimerkiksi hyväily, suuteleminen ja seksi ennen avioliittoa jne.
Masturbointi myös minulla...onko väärin pyytää anteeksi siskolta anteeksi ja sisko pyytää heti minulta anteeksi omaa Masturbointia?
Silloin käsittääkseni saimme molemmat synnit anteeksi kun emme tienneet toistemme syntejä? vaan viattomasti pyysimme anteeksi?
Nyt olen kuullut joskus seurapuheessa että jos on samaan syntiin syyllistyny niin ei saisi anteeksi? MITEN TÄÄ ON?
Luin jutun: nuoret, lestadiolaiset seurustelevat parit käyttävät rippi-isänään tai -äitinään alaikäisiä sisaruksiaan, kun heitä painaa syyllisyys ja huono omatunto seksuaalisuuteen liittyvissä synneissä. Vanhoillislestadiolaisuudessa itsetyydytys on syntiä, samoin esimerkiksi hyväily, suuteleminen ja seksi ennen avioliittoa jne.
Masturbointi myös minulla...onko väärin pyytää anteeksi siskolta anteeksi ja sisko pyytää heti minulta anteeksi omaa Masturbointia?
Silloin käsittääkseni saimme molemmat synnit anteeksi kun emme tienneet toistemme syntejä? vaan viattomasti pyysimme anteeksi?
Nyt olen kuullut joskus seurapuheessa että jos on samaan syntiin syyllistyny niin ei saisi anteeksi? MITEN TÄÄ ON?
Vastaukset 37
Vanhimmat
Vanhoillislestadiolaista ripittäytymiskäytäntöä pitäisi muuttaa niin, että ripittäytyminen alaikäiselle ei ole luvallista. Vai olisko?
Tähänkö viittaat niinku ohjeellisesti? Tätä siis suosittelette?
"Kansanedustaja Hirvisaari kuvaa helluntailaisuuden pedofilista ilmapiiriä seuraavasti:"Valitettavasti myös pedofiilit hakeutuvat seurakunnissa mielellään luottamustehtäviin, kuten esimerkiksi Tikkurilassa on taannoin tapahtunut. Ihmiset ovat hämmästyttävän sokeita "lapsia rakastaville" limaisille sedille, jotka pitävät muiden seurakuntalaisten lapsista niin paljon, että jopa suutelevat heitä suulle kaiken kansan keskellä"
Pääasia ettei heitä ylennetä kuten helluntaiSiat:
Jumala antaa KATTO-mulkoilusikin ja muut synnit anteeksi. - eli lasten seksuaalisen hyväksikäytönkin - ja sitten taas saa helluntalaisliikkeeseen kuuluva rikoksentekijä jatkaa toimissaan lasten parissa!
Lainaus Hesarin nettisivuilta:
Uskonnollisissa yhteisöissä on paljastunut useita lasten seksuaalisia hyväksikäyttötapauksia. Hyväksikäytön uhrien parissa työskentelevä kouluttaja Pirkko Muhonen sanoo, että paljastuneet rikokset ovat vain jäävuoren huippu.
Yhteisöissä on nyt alettu pohtia, kuinka hyväksikäyttötilanteissa toimitaan. Muun muassa helluntailiikkessä aiotaan luoda yhteinen käytäntö sen suhteen, saako hyväksikäyttäjä jatkaa tehtävissään.
Nyt jo aikuinen helluntaiseurakunnan jäsen kertoo,
kuinka nuorisotyöntekijä käytti häntä ja muutamaa muuta poikaa törkeällä tavalla seksuaalisesti hyväkseen
monen vuoden ajan.
Pojalle sanottiin, että hän on itse syyllinen hyväksikäyttöön.
Nyt hän on yrittänyt selvittää asiaa liikeen sisällä.
Hyväksikäyttäjä on myöntänyt teon.
Hänet on palkattu erään seurakunnan pastoriksi
seurakunnan vanhimmiston hyväksynnällä: heidän perustelujensa mukaan tekijä on sovittanut tekonsa Jumalan silmien edessä. Hyväksikäytetyn uskon seurakunnan vanhimmat ovat asettaneet kyseenalaiseksi.
Hyväksikäytön uhrien parissa työskentelevä kouluttaja Pirkko Muhonen sanoo, että seurakunnissa vastaavaa tapahtuu paljon.
- Jäävuoren huippu on vasta näkyvillä. Uskonnollisuudessa on sellaista, että kaikki täytyy antaa anteeksi ja peittää hengellisyydellä, Muhonen sanoo.
Seurakunnissa painettu villaisella
Esimerkiksi juuri helluntaiseurakunnissa on painettu villaisella useampiakin tapauksia, ja jopa tuomioistuimessa tuomittuja on saanut jatkaa työtään seurakunnissa.
- Jumalan sanan julistajana tiedän, että Jumala antaa anteeksi. Jos synnit tunnustetaan, anteeksianto on ehdoton, selittää pastori ja Helluntaiseurakuntien Julistajat ryn puheenjohtaja Tapio Sopanen.
- Kysymys on sitten siitä, voiko luottamus palautua tämmöiseen Jumalan sanan julistajaan.
Suomen laki velvoittaa työnantajan selvittämään lasten parissa pysyvästi työskentelevien rikostaustan. Lastensuojelulaki taas velvoittaa ilmoittamaan poliisille tai lastensuojeluviranomaiselle hyväksikäyttöepäilyistä, mutta pappeja ja muita sielunhoitotyötä tekeviä sitoo vaitiolovelvollisuus. Ainakin evankelisluterilaisen kirkon piirissä rippisalaisuus on ehdoton.
Vain sinulla helluntai-pervo-Kessilla on seksuaaliongelma, sen näkee nimimerkistäsi, isosta kirjaimesta keskellä lausetta, sekä erityisesti tyhjästä päästäsi!
(virallisesti sen näkee ip-tunnuksesta)
Minäkin muistan tälläistä toimintaa lapsuudessa vaikka olen vasta 43 vuotias nainen...siis olen vieläkin VL- mutta en pidä masturbatiota syntinä...en todellakaan..
kun istut pankin päällä ja voisit tehdä jonkun runkkarin onnelliseksi?
ole Kesitaksen aloitus, vaikka ketjussa niin on oletettu. Joku nuori ihminen saattaa aloituksessa kysyä tätä asiaa ihan tosissaan.
Nyt kun on suviseura-aika, niin aloittajahan voisi suviseurakentällä keskustella asiasta jonkun puhujan kanssa. Voisi mennä norkoilemaan vaikka sinne sakastin liepeille ison teltan viereen ja silloin kun ulos tulee joku puhujan näköinen ihminen niin pysäyttäisi hänet ja juttelisi hänen kanssaan. Ihmisenä se puhuja ei ole yhtään se parempi ja synnittömämpi kuin aloittajakaan; hän on kokenut ja elänyt kaiken sen, minkä nuoremmatkin nyt elävät ja kokevat. Kun siis siinä olette kahden niin Herra Jeesus on siinä kolmantena. Ei se ole ollenkaan hassumpi tilanne!
Lestahellarit teilaa kaiken keskustelun joillakin tyhmillä viittauksilla "Topin peukutuksiin" / Vuokon räkättirastailla / viittauksilla babtisti-hellareihin / viittauiksilla kriittisen viestin kirjoittajan lääkitykseen... Ei kovin sivistynyttä!
Kes oli. Älä naputtele vastaan kun et tunne tekniikan alkeitakaan.
Kopion teksti ei tietenkään ole mulkoKessin, näkeehän sen kirjoitusvirheettömyydestäkin.
Avaus on pelkkä provo - joka kopioitu jostakin MUUALTA. Ymmärtäkää ettei kukaan tuon tasoinen - tunnontuskainen- ihminen tule kysymään neuvoja teiltä mielisairailta. Eikö meinaa mennä perille????????????????
mene kuule koloosi täältä sen iipeesi kanssa !
Lainaus aloittajalta: "Nyt olen kuullut joskus seurapuheessa että jos on samaan syntiin syyllistyny niin ei saisi anteeksi? MITEN TÄÄ ON?"
Jos synninpäästön julistajalla on Pyhä Henki, niin KAIKKI synnit saa uskoa anteeksi sellaisen ihmisen julistamasta synninpäästöstä, kun se julistus perustuu Jeesuksen pelastavaan nimeen ja sovintovereen. Siihen ei vaikuta, että mitä syntiä kyseinen henkilö on tehnyt, joka toimii julistajana, kunhan kyseisellä synninpäästön julistajalla on Pyhä Henki (sillä silloin hänen kaikki syntinsä ovat anteeksi, vaikka omallatunnolla olisikin etulahjana anteeksisaatuja syntejä).
Mutta puhujaveljemme ovat opettaneet sitä, että jotta säilyisi pidempäänkin elävässä uskossa ja Pyhän Hengen kantajana ja Jumalan lapsena ja kaikki synnit anteeksi saatuna, on tarpeellista NIMELLISET synnit tunnustaa sellaiselle uskovaiselle henkilölle, joka ei ole langennut samaan kyseiseen syntiin, mikäli kysymyksessä on erityisen ruma synti (omassatunnossaan jokainen tuntee, mikä voisi olla niin ruma nimellinen synti, että tällaiseen olisi tarvetta uskomassa SÄILYÄKSEEN PIDEMMÄN AIKAA).
Nimellisten syntien tunnustamisessa toiselle uskovaiselle -- erittelemällä -- tuhoamme Sielunviholliselta niitä aseita, joita hän käyttää meidän uskoamme vastaan, jotta hän saisi ennemin tai myöhemmin uuvutettua meidät uskon tiellä tai paadutettua meidän omattuntomme, niin että Pyhä Henki lähtisi meistä, ja meidän sydämeemme tulisi synninluvallisuus. Jotta nämä Sielunvihollisen aseet tuhoutuisivat paremmin siinä syntien tunnustamisessa, niin siihen tarvitaan sitä, että rippi-isällä/-äidillä ei olisi ripittäytymättöminä (ja ne tarvitsee olla ripittäydytty eli eritellysti tunnustettu sellaiselle uskovaiselle, joka ei ole kyseisellä ripittäytymishetkellä kantanut omallatunnollaan samankaltaista etulahjana anteeksisaamaansa syntiä) samankaltaisia nimellisiä etulahjana anteeksisaatuja syntejä.
Nimellisten syntien tunnustamista ei siis tarvita taivaskelpoiseksi pääsemiseksi, vaan Jumalan lapsena ja Pyhän Hengen kantajana ja taivaskelpoisena PYSYMISEKSI PIDEMMÄN AIKAA.
Kiitos selkeä viesti
On Jumalan seurakunnassa joskus esiintynyt aloittajan mainitsemaa harhaoppia, jossa sinänsä oikeaoppinen ripittäytyminen on laitettu anteeksisaamisen edellytykseksi. Eräs vanha puhuja on minunkin kuulteni opettanut seurapuheissaan kyseistä harhaoppia, mutta hän on kuulemma tehnyt siitä myöhemmin parannuksen ja luopunut kyseisestä harhaopista.
Se on aina harhaoppia, jos ripittäytyminen eli nimellisten syntien erittelevä tunnustaminen pannaan anteeksisaamisen edellytykseksi. Sitä kutsutaan myös pakkorippiopiksi. Tosin pakkorippioppia on muunkinlaista, esimerkiksi sitä jos joku pakotetaan tunnustamaan syntejään jossakin nimenomaisessa tilanteessa, uhkaamalla, että muuten ei anneta syntejä anteeksi. Pakkorippi kaikissa eri muodoissaan on aina HARHAoppia.
Myös se on väärää opetusta, jos opetetaan ripittäytymisen olevan nimelliseen syntiin joutuneen uskovaisen VELVOLLISUUS.
Syntien erittelevää tunnustamista eli ripittäytymistä TARVITAAN uskomassa SÄILYMISEKSI PIDEMMÄN AIKAA, joten se on TARPEELLISTA ja pidemmällä aikajänteellä joissakin hyvin rumien nimellisten syntien tapauksissa käytännössä ehkä jopa välttämätöntä, jotta säilyisi elävässä uskossa ja Pyhän Hengen sydämessään kantajana. Ja jotta syntien erittelevä tunnustaminen auttaisi paremmin säilymään uskomassa, on TARPEELLISTA, että ripittäydytään sellaiselle USKOVAISELLE, jolla ei ole ripittäytymättömänä samankaltaisia etulahjana tai yleisestä synninpäästöstä anteeksisaatuja syntejä.
Tärkeintä ripissä eli synnintunnustuksessa on kuitenkin se osa, kun Pyhän Hengen omaava rippi-isä/-äiti julistaa ripittäytyjälle kaikki synnit anteeksi Jeesuksen pyhässä nimessä ja kalliissa maahanvuotaneessa sovintoveressä.
Ripittäytyminen ei ole velvollisuus, vaan se on tarpeellista elävässä uskossa säilymiseksi pidemmän aikaa.
vl-pappa oikeilla jäljillä olet. Viesteissäsi häiritsee tämä toistuvasti esiintyvä ### pidemmän aikaa. ### :-) :-) :-) DDD Jospa se riittäisi, että nyt tänään ja ehkä huomiseen... Ei taideta saada aarteita kerätyksi aittoihin sen varalle, että säilyisimme uskomassa PIDEMMÄN AIKAA... oK?
Myöskään selvästi itseään nuoremmalle alaikäiselle (ei myöskään henkiseltä iältään alaikäisille) ei pitäisi ripittäytyä kovin rumista synneistä, kuten seksiin liittyvistä synneistä.
Myöskään vakavista mielenterveysongelmista kärsivälle uskovaiselle ei kannattaisia ripittäytyä kovin rumista asioista. Siksi että se saattaa entisestään vahingoittaa hänen mielenterveyttään. Ja toiseksi siksi, että hän ei välttämättä kykene pitämään rippisalaisuutta asianmukaisesti ailahtelevaisuutensa vuoksi.
Pitti-isän/-äidin olisi tarpeellista olla myös vakaasti uskomassa ja luonteeltaankin LUOTETTAVA henkilö, eikä mikään himojuoruaja/vihjailija.
juoruaja siis? :-)
###
eikä mikään himojuoruaja
###
En tarkoita mitään "aittaan keräämistä", vaan yksinkertaisesti sitä, että huonolla omallatunnolla matkaa tekevä elävässä uskossa oleva ihminen on paljon suuremmassa riskissä alttiimpi menettämään elävän uskon sydämeltään ennemin tai myöhemmin (=pidemmän ajan kuluttua).
Siksi tarvitaan ripittäytymistä ja asioiden korjaamista, että omatunto eli vaelluksen jalat pestään pois anteeksisaaduista synneistä (tai oikeastaan ei synneistä, sillä ne ovat jo anteeksi, mutta että pestään se omatunto syyllisyyden tunteesta, joka tulee niistä korjaamattomista tai ripittäytymättömistä asioista).
Asioiden korjaamisella tarkoitan, että uskovaisella on kaikki synnit anteeksi, mutta hänen on tarpeellista pyytää silti anteeksi niiltä ihmisiltä, joita vastaan hän on rikkonut ja pyrkiä mahdollisuuksien mukaan korvaamaan ja/tai korjaamaan toiselle aiheuttamansa taloudelliset ynnä muut vahingot ja kärsimykset. Ei siksi että hän saisi ne Jumalan edessä anteeksi vasta sitten, sillä ne ovat JO KAIKKI Jumalan edessä anteeksi (jos hän on kerta elävässä uskossa), vaan siksi että hän pääsisi puhdistamaan omaatuntoaan jo-anteeksisaatujen syntien syyllisyyden tunnosta ja jotta hän ei syyllistyisi laiminlyönnin syntiin siinä, jos jättää pyytämättä anteeksi ja korjaamatta/korjaamatta vahingot ja kärsimykset niitä kohtaan, joita on rikkonut. Asioiden korjaamista ja velvollisuus on myös se, että juridisissa rikostapauksissa ilmoittaa rikoksensa poliisille.
Ripittäytyminen ei ole velvollisuus, mutta se on velvollisuus, että pyytää anteeksi niiltä, joita vastaan on rikkonut vakavasti, ja korvaa/korjaa heille aiheuttamansa vahingot mahdollisuuksien rajoissa. Asioiden korjaaminen ei Sekään kuitenkaan ole edellytys taivaskelpoiseksi pääsemiseksi, eikä se ole autuuden ehto, mutta se on VELVOLLISUUS, jonka laiminlyöminen on uusi laiminlyönninsynti.
Ripittäytyminen ei siis ole velvollisuus, mutta asioiden korjaaminen ON VELVOLLISUUS. Kumpikaan näistä ei kuitenkaan ole edellytys taivaskelpoisuudelle, eikä siis autuuden ehto.
Velvollisuus tarkoittaa yksinkertaisesti asiaa, jonka laiminlyöminen on SYNTIÄ.
Joissakin tapauksissa laiminlyömisensynti voi olla jopa kuolemansynti, jos erittäin törkeää laiminlyöntiä tahallisesti pitkitetään hyvin pitkään.
Kuolemansynti (peccata mortalia) tarkoittaa syntiä, johon langetessaan elävässä uskossa oleva ihminen menettää yhdessä hetkessä elävän uskon sydämeltään ja menettää Pyhän Hengen sydämeltään ja menettää taivaskelpoisuuden ja menettää Kristuksen vanhurskaudenvaatteen ja menettää hänen kaikkien syntiensä anteeksisaamisen, eli hänen kaikki syntiensä anteeksianto peruutetaan. Ja Jumala tuo silloin sille ihmiselle takaisin kaikki ne synnit, jotka hän oli aiemmin siirtänyt niin kauas, "kuin itä on lännestä".
Kaikki synnit eivät kuitenkaan ole kuolemansyntejä. Kaikki ei-kuolemansynnit (peccata venialia) elävässä uskossa oleva saa heti samalla hetkellä anteeksi etulahjana, kun hän niihin lankeaa.
Mutta kuolemansynnit voi saada anteeksi vain katuessaan niitä ja kokovikaisena kaikkia syntejään ja syntisyyttään, ja ottaessaan tällä tavalla totisesti katuvaisena vastaan synninpäästön joltakin elävässä uskossa olevalta ihmiseltä Jeesuksen nimessä ja veressä Pyhän Hengen voimavaikutuksella, jolloin hän saa taas KAIKKI syntinsä anteeksi ja myös epäuskon anteeksi. Myöskään kuolemansynnin ANTEEKSISAAMISEEN ei tarvita syntien erittelevää tunnustamista eli ripittäytymistä. Mutta siihen tarvitaan synninpäästön vastaanottaminen katuvaisena Jeesuksen sovintotyön perusteella joltakin sellaiselta ihmiseltä, jonka sydämessä asuu Pyhä Henki.
Epäuskoisesta eli hengellisesti kuolleesta ihmisestä (vaikka hän ei olisikaan syyllistynyt varsinaiseen kuolemansyntiin) tulee myöskin hengellisesti elävä vain siten, että hän ottaa totisesti katuvaisena vastaan synninpäästön Jeesuksen sovintotyön perusteella sellaiselta ihmiseltä, jolla on Pyhä Henki.
Tuossa loppuosassa tekstiä huomasin itseltäni erikoisen kirjoitusvirheen.
En tarkoittanut "pitti-isää/-äitiä", vaan rippi-isää/-äitiä.
Ripittäytymisestä ei saa myöskään mitään ansioita Jumalan edessä, eikä mistään muustakaan asiasta.
Mutta ripittäytyjän omalle uskonelämälle ja omalletunnolle ripittäytyminen on tarpeellinen ja hyödyllinen, mutta ei velvollisuus eikä taivaskelpoisuuden edellytys.
kuolemansynnit ovat?
mitä ne vl-papan tarkoittamat kuolemansynnit ovat, mutta löysin tällaisen vanhan keskustelutekstin:
###
kt(?)
24.11.2004 18:34
Laiskuus (tai pikemminkin hengen velttous)
Kateus
Ahneus
Vatsanpalvonta
Haureus
Vihamielisyys
Ylpeys
Nuo ne muistaakseni ovat. Tosin näitä syntejä ei suoraan tällaisena Raamatussa luetella, vaan kyseinen syntiluettelo on myöhemmän ajan kirkon systemaattinen jäsentely, joka perustui esim. Aristoteleen hyveluetteloihin. Kuolemansynnit eivät tarkoita sitä että jos näin teet, niin salama iskee heti päähäsi, vaan sitä että nämä synnit ja niihin syyllistyminen johtaa lopulta eräänlaiseen hengelliseen kuolemaan ja itseensä käpertymiseen, joka on tie Helvettiin. Eli on siis ajateltu että kuolemansyntien tapaiset ennen kaikkea asenteissa vaikuttavat synnit ovat paljon "vaarallisempia" kuin pelkät tekosynnit, ihan jo siksikin että asennesynnit johtavat myös tekosynteihin.
###
Kunhan vl-pappa herää niin hän varmaan haluaa kertoa käsityksensä kuolemansynneistä.
Jos en olisi törmännyt tuohon luetteloon niin olisin hetikohta väittänyt että on olemassa vain yksi kuolemansynti: Pyhän Hengen pilkka.
Mutta kun löysin tuon luettelon niin täytyy sanoa, että kyllä minä olen melekin kaikkiin noihin kuolemansynteihin syyllistynyt, no... poisluettuna kenties ylpeys, koska en mielestäni ole luonteeltani ollenkaan ylpeä eikä minulla ole ollut mitään ylpeilyn aiheita. Mitäs tähän sano, vl-pappa?
Sinulla raukalla on nyt siinä katolilaisten kuolemansyntilista.
Mutta meillä luterilaisilla on erilainen kuolemansyntioppi.
Miksi minun pitäisi selittää teille koko kristillinen oppi juurta jaksaen pienimpiin yksityiskohtiin asti, vaikka teillä vaikuttaisi olevan itsellännekin lukutaito hallussa.
Ja katolilaisillakin on tuon listan lisäksi myös toinen merkitys kuolemansynnille vähän samaan tapaan kuin luterilaisilla, joihin Paavi Benedictus XIII sanoi sisältyvän pedofilian.
Tähän opilliseen asiaan löytyy nähtävästi oikeaoppinen tieto jopa Wikipediasta tästä kohtaa:
---"Kristillisessä teologiassa synnit jaetaan lieviin ja vakaviin synteihin. Teologisessa terminologiassa vakavia syntejä nimitetään kuolemansynneiksi (lat. peccata mortalia), koska ne johtavat hengelliseen kuolemaan - eroon Jumalasta. Lieviä syntejä nimitetään veniaalisynneiksi (lat. peccata venialia). Seitsemän "kuolemansyntiä" eivät ole varsinaisessa mielessä kuolemansyntejä, vaan pääpaheita."--- (https://fi.wikipedia.org/wiki/Seitsemän_kuolemansyntiä)
Laitan tähän luterilaisen oppimme selityksen tässä asiassa ns Rekisteriraamatussa ja Schmalkaldenin opinkohdissa:
"Tekosyntein erikaltaisesta laadusta.
Ei ole tarpeellinen nyt luetella erinomaisia syntejä, jotka ensimäistä ja toista taulua vastaan tehdään; mutta tämä on tarpeellinen, tehdä eroitusta senkaltaisten syntein välillä, jotka sulasta pahuudesta, vapaasta tahdosta ja hankkiosta, parempaa tietoa ja tuntoa vastaan tehdään, Rom. 1:18, 21, 32. 2:1, 3, 21-24. Ja senkaltaisten syntein välillä, jotka pelvosta, e. tehdyksi tulevat, Matt. 26:70, 72, 74. Mark. 14:68-71. Luuk. 22:57, 58, 60. Joh. 12:42. 18:25, 27. Ei myös ole tarpeellinen tässä erinänsä luetella (peccata venialia) jokapäiväisiä syntejä, niinkuin Lutherus ne nimittää, ja (peccata mortalia) kuolettavaisia syntejä. Jokapäiväiset heikkoudet ja anteeksi annettavat synnit kutsutaan niin, ei siinä ymmärryksessä, ettei niillä ansaittaisi kadotusta: tämän erhehdyksen poistaa Vapahtaja, Matt. 12:36, 37. Raamattu myös todistaa, että vähinkin synti on kadottavainen, Rom. 6:23. 1 Joh. 3:4. Jak. 2:10. 2 Mos. 34:7. Job 15:14. 5 Mos. 27:26. Gal. 3:10. Matt. 12:36, 37. Vaan ne kutsutaan sentähden anteeksi annettaviksi, että niitä ainoastansa vasta-uudesta syntyneet ei ehdolla, vaan joko tietämättömyydestä taikka heikkoudesta tekevät, ja kohta, kuin ne ovat tehdyt, katuvaisille anteeksi annetaan, niiden syiden tähden, jotka seuraavaiset Raamatun paikat tietää antavat: Ps. 32:1-6. Jes 42:3, 4. Matt. 12.19, 20. Rom. 5:1. 8:1, 13, 34. Gal. 5:16, 17, 24. Ps. 103:9-14. 145:8. 91:15. Hebr. 7:24, 25. Kuolettavaiseksi synniksi kutsutaan ne, jotka, niin pian kuin ne ovat tehdyt, hengellisen kuoleman myötänsä tuovat: senkaltaiset ovat kaikki vastahakoiset, ynseyden ja ehdon synnit, 2 Sam. 12:5, 7. Niitä tekevät ei ainoastansa vasta-uudesta syntymättömät, vaan myös vasta-uudesta syntyneet, 2 Sam 11:4, 15. H e d e l m ä t, jotka tekosynneistä tulevat yhteisesti, ovat Jumalan viha, armottomuus ja lain kirous, Rom. 1:18. 5 Mos 27:26. Jak. 2:10, 11. Levotoin omatunto, Viis. 17:11, 13. Rom. 2:15, 16. Erinomattain kuolettavaisten syntein vastahakoisuuden ja ehdon syntein hedelmä ja vaikutus on tämä, että ne, jotka senkaltaisia tekevät, saattavat murheelliseksi ja vihoittavat Pyhän Hengen, Eph. 4:30. Jes. 63:10. Kadottavat hänen, niin myös uskon ja armon, Gal. 5:4. 1 Tim. 1:19. 1 Sam. 16:14. Ps. 51:13. Ja tulevat, ellei totinen katumus ja parannus väliin tule, ijankaikkisesti kadotetuksi, Rom. 1:32. 8:13. 1 Kor. 6:9. Gal. 5:19-21. Ilm. K. 21:27. 22:15.” (Biblian rekisteri.)
"Siksi on tärkeätä tietää ja opettaa, että jos pyhät ihmiset, joissa tosin on perisynti, jotka sitä tuntevat ja sitä vastaan parannusta tehden taistelevat, jos he sitten kuitenkin lankeavat julkiseen syntiin, niin kuin Daavid lankesi (2. Sam. 11) aviorikokseen, murhaan ja jumalanpilkkaan, he sillä kertaa ovat vailla uskoa ja Henkeä. Sillä Pyhä Henki ei anna synnin hallita eikä päästä voitolle, niin että se toteutuisi, vaan Henki pitää sen kurissa ja estää sitä toteuttamasta tahtoaan. Jos se onnistuu toteuttamaan tahtonsa, silloin ovat Pyhä Henki ja usko poissa, sillä näin sanoo pyhä Johannes: (1 Joh. 3:9,1 Joh. 5:18) "Se joka on Jumalasta syntynyt, ei tee syntiä eikä voi syntiä tehdä." Samalla on kuitenkin totta, mitä sama pyhä Johannes kirjoittaa: (1 Joh. 1:8) "Jos sanomme, että meissä ei ole syntiä, niin me valehtelemme, eikä Jumalan totuus ole meissä."" (Schmalkaldenin opinkohdat. Kolmas osa, kohta 3 parannus, paavilaisten väärä parannus.)
Mutta kyllä masturbointi on ihan huippua,sanoo asiantuntijat mitä tahansa :)
On päivänselvä asia, että ei lapselle pidä ripittäytyä mistään asioista paitsi jos on tehnyt lapselle vääryyttä.
sekaisin rippi ja pahojen tekojen anteeksipyytäminen siltä, jolle on tehty pahaa.
Lapselle ei ripittäydytä. Siis ei lainkaan. Eikä koskaan.
Mutta jos on tehty lapselle vääryyttä, häneltä pyydetään näitä vääriä tekoja anteeksi.
Toinen suunnilleen saman henkisen ikäinen lapsi/kehitysvammainen/vähä-älyinen saapi ripittäytyä toiselle lapselle mistä asiasta tahansa.
Mutta jos on jotakin vastaan rikkonut ja siltä vääryytensä kohteelta pyytää anteeksi, niin se ei ole ripittäytymistä, vaan se on anteeksi pyytämistä ja osa sitä asioiden korjaamista.
Aikuinenkin voi varttuneelle lapselle ripittäytyä jo pienehköistä asioista, varsinkin niistä, jotka eivät liity seksiin.
Myös silloin saapi ripittäytyä aikuinen lapselle, jos heidän ikäeronsa tai henkinen ikäeronsa on pieni. Ja esimerkiksi 20 vuotias aikuinen saapi ripittäytyä 17 vuotiaalle lapselle (Suomessa tämän ikäinen määritellään virallisesti lapseksi) mistä asiasta tahansa. Niin myös 18 vuotias aikuinen voi ripittäytyä 15 vuotiaalle lapselle mistä asiasta tahansa.
Ja riittävän vähä-älyinen 40 -vuotias saapi ripittäytyä 5 -vuotiaalle lapselle monista asioista, jos heidän henkinen ikäeronsa on riittävän pieni.
(*)Mutta jos on kysymyksessä erityisen ruma synti, esimerkiksi erityisen ruma seksiin liittyvä synti, niin lapsenkin (esim 12 vuotiaan) olisi parempi ripittäytyä siitä aikuiselle, eikä omanikäiselle lapselleen. Ei myöskään mielisairaalle tai liian vähä-älyiselle pitäisi lapsenkaan tällaisia asioita ripittäytyä.
Mutta en laita mitään ehdottomia sääntöjä/rajoitteita ripittäytymiseen, vaan nämä ovat kaikki inhimilliseltä ajattelun kannalta asetettuja. Mutta suosittelen noudattamaan näitä laatimiani rajoituksia ainakin normaalioloissa.
eilen viesteissäsi otit esille KUOLEMANSYNNIT.
Kun nyt taas olet palstalla, kertoisitko, mitä nämä kuolemansynnit mielestäsi ovat! Toisessakin ketjussa pohdittiin tätä kuolemansyntiasiaa.
Laitoin jo äsken tuonne ylemmäs vastauksen asiasta.
Voi taivas!
Että rupesit sitten ohjeita ja rajoituksia väsäämään...
Kehottaisin varovaisuuteen, joku saattaa ottaa ne tosissaan.
Tähän lainaus:
"Ja riittävän vähä-älyinen 40 -vuotias saapi ripittäytyä 5 -vuotiaalle lapselle monista asioista, jos heidän henkinen ikäeronsa on riittävän pieni."
Huh, huh! Sinäkö määrittelet "riittävän vähä-älyisen" ja riittävän pienen ikäeron ??? Millä valtuuksilla ?
Oikea uskova ei sorru tällaiseen "opetukseen", koska:
"Joka itsensä ylentää, se alennetaan". Vinkki: Raamattu... suosittelen tutustumaan.
Lainaus: ---Huh, huh! Sinäkö määrittelet "riittävän vähä-älyisen" ja riittävän pienen ikäeron ??? Millä valtuuksilla ?---
Missä olen määritellyt sellaista?
Voi rakas taivahan Isä tätä sekapäistä sekoilua tälläkin alueella !
kun kauiketi monikaan ei ole uudestisyntynyt ollenkaan, niin lyllä siitä sekaa syntyy kun kaikenlaiset pakolla muottiin poljetut alkavat toinen toistensa syntejä sovittaa, voi hyvänen aika millaista voi olla!
eikö teidän joukossanne todellakaan ole yhtään viisasta joka laittaisi asioita järjestykseen, mitä ihmettä ne teidän johtajanne oikeintekevät kun minkäänlaista tervettä opetusta ei mistään kuulu ei näy!
taitaa mennä aika sen kakaralauman ja asuntoauton kanssa!
Muistelu 1990 luvulta:
Olin muuttanut helsinkiin ja olin jo nukkumassa: puhelin soi....yksi tuttavanimies soitti ja pyyteli anteeksi seksisyntejä....oli silloisen tyttökaverin kanssa mennyt liian pitkälle...siis olivat ilmeisesti nusasseet:)
No siinä sitten unensekaisena sain sanottua että en pysty nyt saarnaamaan syntejä anteeksi kun itse olen samaan syntiin joutunut (olin illalla masturboinu) sanoin että soitan kohta teille kun itse ensin pyydän omia syntejä anteeksi...Ei auttanut kun soittaa Systerille Treelle ja hän siellä heräili ja saarnasi synnit anteeksi minulle :)
Sitten soitin miehelle ja hän sai kuulla syntien anteeksiantoa..antoi vielä luurin silloiselle tyttöystävälle joka halusi uskoa...
Nyt olen jo ollut muutaman vuoden poissa VL-uskosta mutta tuli mieleen kun luin tän rimpsun läpi. Niin tuttua....huh huijaa...
Mutta tapahtuman opetus oli se että kaikki lopulta nukuimme seksuaaliset tarpeet tyydytettyinä ja puhtaalla sydämella :) :)
Paljolta säästyisi, kun elettäisiin Raamatun mukaan. Seksi kuuluu avioliittoon.
Itsensä tyydyttäminen vie lihan himojen lisääntymiseen. Avioliittoon se ei kuulu, koska silloin ollaan yksi liha, kahdesta tuli yksi.
Siitä paljon kärsinyt.
kyllä me ainakin harrastamme "suihinottoakin" ym. ei siemen mene hukkaan kun olen tai olin raskaana, emme siis ehkäiseet. tääl vaunuski harrastamme seksii aina kuin mahdollista ja onhan se nyt kun lapsetkin on jo isompia ja tuolla menevät..
Missä välissä siellä suviseuroissa ehtii hikisessä vaunussa hikisenä harrastaa....lapsia kymmenen pyörii jaloissa...ja pari rintaruokinnalla....Vastaus: ei missään välissä!
Juurihan tuo verevä nainen kirjoitti miten se tapahtuu ja hyvin selväkielisesti ja uskottavasti. Et osaa lukea, etkä näemmä edes kirjoittaa ilman kolmea pistettä. Se taas on merkki siitä että haluat sanoa paljon, mutta lahjat eivät riitä vähäänkään.