Jatkosodassa kulutettiin 250 milj heroiiniannosta?

No_huh_huh

Paljon on historiallinen sotakirjallisuus maininnut suomalaisten kaukopartiomiesten pervitiinin käytöstä. Todellisuudessa käyttömäärillä mitattuna todellinen jatkosodan huume (kipulääke) oli kuitenkin heroiini. Sitä käytettiin (morfiini mukaanlukien) ainakin 250 miljoonaa annosta (5mg).

Muun muassaTutkija Mikko Ylikankaan mukaan yhdessäkään modernissa yhteiskunnassa ei ole koskaan käytetty sellaista määrää kovan luokan huumetta kuin mikä oli Suomen heroiinin käyttö koko 1940-luvulla. Vielä vuonna 1948 Suomessa myytiin 150 kg heroiinia reseptilääkkeenä. Noin 50 kertaa enemmän kuin muissa maissa asukasmäärään suhteutettuna. Heroiinin massiivinen käyttö Suomessa päättyi YK:n ja USA:n painostuksen vuoksi. Eliitti taipui koska halusi Suomelle YK-jäsenyyden.

http://pelontorjunta.suntuubi.com/fi/Blogi/#huumeet-ja-sota

50

133

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • eivätolleetnarkkeja

      Mieti nyt omia höpinöitäsi, annat ymmärtää, että aineita käytettiin samaan tapaan, kun narkkarit nykyään. Silloin sota-aikoina silvottiin yli 200 000 mieheltä raajoja, sekä revittiin kehoa kuumalla raudalla pitkin karjan korpia, kyllä sellaisessa tilanteessa pitää olla kivunlievitystä ja paljon, vielä sodan jälkeenkin. Kokemusta on loukkaantumisesta, luita paskana ym, niin mitkään muut kipulääkkeet eivät tehoa, kuin morfiinijohdannaiset, kun vaikutus lakkaa, on kuin kiehuvassa vedessä pitäisi raajaa.

      • ei_saa_kertoa_että

        Sodan loputtua oli täysin huumeriippuvaisia suomalaisia sotilaita ihan kaikki Suomen hoitolaitokset tupaten täynnä.


      • lkjhjhjhgfdfghgfghgf
        ei_saa_kertoa_että kirjoitti:

        Sodan loputtua oli täysin huumeriippuvaisia suomalaisia sotilaita ihan kaikki Suomen hoitolaitokset tupaten täynnä.

        Olit sitten itse paikanpäällä tutkimassa kaikki laitokset? Taidat olla itse suljetun hoidon tarpeessa.


      • Jops-selvisi

        Huumehuuruissako se Törni olikin kun raiskasi rajan takana naiset ja lapset. Ja suolesti ne sen jälkeen.


      • Huumehuuruissako

        noita valeita lykkäät?


      • trhrthtr
        Huumehuuruissako kirjoitti:

        noita valeita lykkäät?

        Pervitiini oli kai meta amfetamiini josta makea tv -sarjakin tänäpäivänä.Morfiinia annos kipuun ja kaksi haavoitumiseen ja kolme tai neljä lyötiin jos jokin vatsaan haavoittuminen ja päästettiin tuskista lopullisesti.


      • tggygchh
        ei_saa_kertoa_että kirjoitti:

        Sodan loputtua oli täysin huumeriippuvaisia suomalaisia sotilaita ihan kaikki Suomen hoitolaitokset tupaten täynnä.

        Maassa oli narkomaaneja noin 500 (eikä kaikki heroinisteja). Sen sijaan rappioalkoholisteja kymmeniä tuhansia. Muistakaa vähän noita mittasuhteita. Väärinkäyttäjät keskittyivät Helsinkiin jossa oli noin 150-200 morfinistin rinki. Heistä kuitenkin vain 1/3 oli sotaveteraaneja. Huumeongelmaa on liioiteltu koska viinan läträämistä on aina paapottu.


      • hghdhfhghfh
        Huumehuuruissako kirjoitti:

        noita valeita lykkäät?

        Kuten ohjelmassa mainittiin että kyllä ihan lääkkeeksi käytettiin sotilaat kuitenkin maataloista kotoisin ja pään muu sekoittaminen kuin siten alkoholilla vierasta.
        Sitten hiukan oppineemmat keksivät murskauksen ja piikkitämisen suoraan suoneen ja sitten myös pitkään haavoittuneet joita amputoitu ja aavesäryt ja tuli tarpeeeseen.


    • Jörgelius

      Niin, Suomen monisatatuhatpäinen fasistinen armeija marssi demokraattisen Neuvostoliiton kimppuun täydessä pöllyssä. Tästä ilmiöstä tuleekin kirjoittaa VIRALLINEN uusi historiantutkimus. Esitän hankkeen vetäjäksi erästä dosenttia.

    • Pervitin

      Pervitiiniä veti kaikki ylhäältä alas. Tunnetuin oli Adolf Ehnrooth, joka amfetamiinihuuruissaan ammuttu JR 25 :n antautuvia sotilaita tykistölä.

      • Valeiden-toistoa

        Pervitiiniä kyllä käytettiin aika paljon. Se koettiin piristeeksi, joka mahdollisti valvomisen useaksi vuorokaudeksi. Yhtämittaisissa taisteluissa käyttö oli melkeinpä pakollista.

        Aatu eri ammuttanut omia joukkoja. Tykistön tulituksen määräsi JR 7:n tj-komentaja. Aatun määräyksestä ammuttiin vasta, kun omat antautuneet oli poissa alueelta.

        Tapaus on mustamaalaajien rakastama yli kaiken.

        Alueella ei myöskään ollut JR 25:n miehiä, ei lähelläkään.


      • JR-kaksviis

        Sinähän se valheesta jäit kiinniLuutnantti Erkki Aukio, JR 25 Äyräpäässä

        http://www.veteraanienperinto.fi/vepe/index.php/fi/ryhmia/kertomuksia-10/483-kertomukset-34/i5-35/347-sotavanki

        Äyräpäässä

        "Paine oli kova. Aukio jatkaa: Me (ErP 25) vaihdoimme yhden JR 7:n pataljoonan. Ei tarvittu kovin suurta älyn lahjaa, kun voitiin todeta, että liemessä ollaan. Johtamani joukko oli osin Pohjanmaalta, osin Hämeestä, mutta oli mukana satakuntalaisiakin. Ne eivät olleet mitään paraatisotilaita, mutta taistelijoita kylläkin. Henki oli hyvä, toisin kuin on väitetty. Niinpä vihollinen torjuttiin 5. ja 6. heinäkuuta. Joukkueellani oli panssarintorjuntapartio JR 7:stä. Olivat todella kovia poikia. Vihollisen vaunuja tuhottiin kolme ja jalkaväelle aiheutettiin tappioita - raskaitakin, kuten myöhemmin ilmeni. Oli kuitenkin hyvä, että emme tienneet vihollisen vahvuutta, sillä vastassa oli 142.Divisioonaan kuulunut jalkaväkirykmentti 98 sekä panssarirykmentti 226.

        Vihollinen hyökkäsi useasti, mutta torjuttiin joka kerta.

        Seitsemäntenä heinäkuuta tukikohtani vasemmalla puolella, siis rannan puolella, venäläiset saivat sitten murron aikaan, ja pian heitä oli takanakin. Olimme saarroksissa. Vihollisia vilahteli vanhoissa talvisodan aikaisissa asemissa. Me olimme nyt siilipuolustuksessa ja ammuimme tietysti taaksekin. Ajoittain pysäytimme vihollisen hyökkäyksen tykistötulella. Telkkä 1 tai Telkkä 2 - ampukaa! Tulta tuli.

        Olimme valppaita. Lähellä oli ratavalli. Sen takana syöksähteli vihollisia. Tarkka-ampuja napsi varomattomia punasotilaita. Jälleen ilmestyi panssari esiin kannet täynnä miehiä. Ammuin lippaan tyhjäksi. Panssarin kyytiläiset eivät enää olleet uhkana meille.

        Kello 15:n tienoilla oli tilanne tullut toivottomaksi. Patruunat loppuivat. Katkera loppu oli lähellä. On tilanteita, joissa etulinjan taistelija voi joutua vangiksi, mutta siihen ei kukaan halunnut antautua. Vaihtoehtona oli viimeinen patruuna. Sitäkään ei haluttu laukaista.

        Vangiksi

        Luutnantti Aukiolla oli varusteissa pyyheliina, jota voi hyvällä tahdolla sanoa valkoiseksi. Se kiinnitettiin laudan päähän ja nostettiin ylös. Sitä ennen Aukio sanoi, että ”minä käsken ja otan tietenkin vastuun. Mikäli joku haluaa yrittää ryssän massojen läpi, se sallitaan. Kukaan ei lähtenyt. Ennen antautumista rikottiin aseet ja hävitettiin asiapaperit, joista saattoi koitua harmia.

        Tulitus taukosi, Kädet nousivat antautumisen merkiksi. Puna-armeijan yliluutnantti veti Aukion katsomaan, kuinka paljon venäläissotilaita oli kuollut. Mies oli vihainen.

        Lähellä ollut kirgiisi ampui erään suomalaisen haavoittuneen sotilaan. Todettiin myöhemmin, että se ei ollut ainoa tapaus.

        Suomalaiset juoksutettiin pois tykistökeskityksessä. Miehiä oli tuolloin siinä joukossa parikymmentä. Välillä miehet pantiin istumaan, ja neuvostosotilaat sosialisoivat saappaat, kellot, lompakot ja muut arvotavarat."


      • ErP-kaksviis
        JR-kaksviis kirjoitti:

        Sinähän se valheesta jäit kiinniLuutnantti Erkki Aukio, JR 25 Äyräpäässä

        http://www.veteraanienperinto.fi/vepe/index.php/fi/ryhmia/kertomuksia-10/483-kertomukset-34/i5-35/347-sotavanki

        Äyräpäässä

        "Paine oli kova. Aukio jatkaa: Me (ErP 25) vaihdoimme yhden JR 7:n pataljoonan. Ei tarvittu kovin suurta älyn lahjaa, kun voitiin todeta, että liemessä ollaan. Johtamani joukko oli osin Pohjanmaalta, osin Hämeestä, mutta oli mukana satakuntalaisiakin. Ne eivät olleet mitään paraatisotilaita, mutta taistelijoita kylläkin. Henki oli hyvä, toisin kuin on väitetty. Niinpä vihollinen torjuttiin 5. ja 6. heinäkuuta. Joukkueellani oli panssarintorjuntapartio JR 7:stä. Olivat todella kovia poikia. Vihollisen vaunuja tuhottiin kolme ja jalkaväelle aiheutettiin tappioita - raskaitakin, kuten myöhemmin ilmeni. Oli kuitenkin hyvä, että emme tienneet vihollisen vahvuutta, sillä vastassa oli 142.Divisioonaan kuulunut jalkaväkirykmentti 98 sekä panssarirykmentti 226.

        Vihollinen hyökkäsi useasti, mutta torjuttiin joka kerta.

        Seitsemäntenä heinäkuuta tukikohtani vasemmalla puolella, siis rannan puolella, venäläiset saivat sitten murron aikaan, ja pian heitä oli takanakin. Olimme saarroksissa. Vihollisia vilahteli vanhoissa talvisodan aikaisissa asemissa. Me olimme nyt siilipuolustuksessa ja ammuimme tietysti taaksekin. Ajoittain pysäytimme vihollisen hyökkäyksen tykistötulella. Telkkä 1 tai Telkkä 2 - ampukaa! Tulta tuli.

        Olimme valppaita. Lähellä oli ratavalli. Sen takana syöksähteli vihollisia. Tarkka-ampuja napsi varomattomia punasotilaita. Jälleen ilmestyi panssari esiin kannet täynnä miehiä. Ammuin lippaan tyhjäksi. Panssarin kyytiläiset eivät enää olleet uhkana meille.

        Kello 15:n tienoilla oli tilanne tullut toivottomaksi. Patruunat loppuivat. Katkera loppu oli lähellä. On tilanteita, joissa etulinjan taistelija voi joutua vangiksi, mutta siihen ei kukaan halunnut antautua. Vaihtoehtona oli viimeinen patruuna. Sitäkään ei haluttu laukaista.

        Vangiksi

        Luutnantti Aukiolla oli varusteissa pyyheliina, jota voi hyvällä tahdolla sanoa valkoiseksi. Se kiinnitettiin laudan päähän ja nostettiin ylös. Sitä ennen Aukio sanoi, että ”minä käsken ja otan tietenkin vastuun. Mikäli joku haluaa yrittää ryssän massojen läpi, se sallitaan. Kukaan ei lähtenyt. Ennen antautumista rikottiin aseet ja hävitettiin asiapaperit, joista saattoi koitua harmia.

        Tulitus taukosi, Kädet nousivat antautumisen merkiksi. Puna-armeijan yliluutnantti veti Aukion katsomaan, kuinka paljon venäläissotilaita oli kuollut. Mies oli vihainen.

        Lähellä ollut kirgiisi ampui erään suomalaisen haavoittuneen sotilaan. Todettiin myöhemmin, että se ei ollut ainoa tapaus.

        Suomalaiset juoksutettiin pois tykistökeskityksessä. Miehiä oli tuolloin siinä joukossa parikymmentä. Välillä miehet pantiin istumaan, ja neuvostosotilaat sosialisoivat saappaat, kellot, lompakot ja muut arvotavarat."

        Siis tietenkin Er.P 25 oli kyseessä.


      • Kaunis_Aadolf
        ErP-kaksviis kirjoitti:

        Siis tietenkin Er.P 25 oli kyseessä.

        Er.P 25 pantiin vaihtamaan Äyräpään sillanpäästä pois viimeinen JR 7:n pataljoona, tai paremminkin sen rippeet. Näin kaunis Aadolf säästyi sillanpään menettämisen "häpeältä". Koko sillanpään menetys lykättiin lopulta tämän vieraan pataljoonan syyksi! Ja lopuksi heitä vielä ammuttiin omalla tykistöllä.

        Sairasta Suomen ruotsalaisuutta käytännössä.


      • Äyräpäässä

      • Äyräpää

      • Kaunis_Aadolf

        Olisikohan Aatu ammuttanut JR 7:n miehiä samalla tavalla omalla tykistöllään kuin ammutti Er.P 25:n antautuneita miehiä? Lähtihän hänelle alistetut joukot sillanpäästä omin lupinensa kälppimään."

        Tauno Rauman-Aalto kertoo kirjansa sivulla 139 kuinka viimeisestä sillanpäästä vetäydyttiin vastoin käskyä lyhyellä kolmen sanan radioviestillä "pakko luopua Hänninen". Tämän viestin hän siis lähetti itse radiollaan koska oli ainoana radistina sillanpäässä. Näin hän kumoaa väitteen, että sillanpää jätettiin vasta käskystä. Tuo käsky annettiin sen jälkeen kun joukot oli jo Vuosalmen takana. Kuitenkin Hännisen Mannerheim -ristin perusteluissa kerrotaan kuinka Hänninen jätti asemansa Äyräpäässä vasta käskystä. "Hän poistui kyllä sillanpäästä viimeisten joukossa, mutta oman harkintansa perusteella, ilman perääntymislupaa, kun miehet olivat vastaiskuissa huvenneet eikä mitään ollut tehtävissä. Tästä hän ansaitsi Mannerheimristin, koska uskalsi ja ymmärsi tehdä mitä teki." (s. 140)

        Rauman-Aalto Tauno Alusta loppuun Äyräpään tulihelvetissä - eli lapsisotilaan muisteluksia sotakesältä -44

        Kyllä tykistö olisi ulottunut tuonnekin Kylä-Paakkolan seudulle yhtä helposti kuin kirkonkin raunioihinkin ja siellä antautuneisiin Er.P 25:n miehiin. Äyräpään kirkonmäen veriset taisteluthan loppu jo 7.7.1944 antautumiseen. JR 7:n rippeet oli haalittu kiireesti pois, ettei niille tulisi antautujan osaa. Sen sai Er.P 25. "Kaunis-Adof" kyllä osasi taktikonnin. Muuttiko hän alkuperäisen käskynsäkin vielä jälestäpäin. Se alkuperäinen kun taisi kuulua ettei sillanpäästä tulla pois kuin kuolleena tai hänen käskystään, jollaista ei kuulemma tule. Nyt oli Aatu-parka Pervitiinipöllyissään unohtanut tyystin haavoittuneet, joita tuli paljon, suurin osa tappioista itse asiassa. Se lisättiinkin kuulemma käskyyn myöhemmin kauneussyistä, olihan "kaunis-Adolf" kyseessä!


      • Hölynpölyä-taas

        Sen tulituksen, jonka alle jäi joukko antautuneita ErP 25:n miehiä ammutti tykistökomentaja majuri Olavi Arimo omalla patteristollaan. Tulimuotona oli peite, joten venäläiset kykenivät syöksymään tulen alta pois ja viemään vangit mukanaan ammuttuaan joitain haavoittuneista.
        Aatu itse käski ampua Äyräpäähän pari tuntia myöhemmin koko tykistövoimalla, koska harjulla valmisteltiin ylimenoa. Omia ei ollut silloin maalialueella, vaikka sitä ei voitu varmasti tietää.

        Epäselvyydet sillanpäästä irtautumisesta johtuivat kenraali Siilasvuon puuttumisesta tilanteeseen, jota hän ei tuntenut. Annettuaan luvan irtautumiseen, hän pian peruutti sen.


      • vahäntarkkuuttaedes
        JR-kaksviis kirjoitti:

        Sinähän se valheesta jäit kiinniLuutnantti Erkki Aukio, JR 25 Äyräpäässä

        http://www.veteraanienperinto.fi/vepe/index.php/fi/ryhmia/kertomuksia-10/483-kertomukset-34/i5-35/347-sotavanki

        Äyräpäässä

        "Paine oli kova. Aukio jatkaa: Me (ErP 25) vaihdoimme yhden JR 7:n pataljoonan. Ei tarvittu kovin suurta älyn lahjaa, kun voitiin todeta, että liemessä ollaan. Johtamani joukko oli osin Pohjanmaalta, osin Hämeestä, mutta oli mukana satakuntalaisiakin. Ne eivät olleet mitään paraatisotilaita, mutta taistelijoita kylläkin. Henki oli hyvä, toisin kuin on väitetty. Niinpä vihollinen torjuttiin 5. ja 6. heinäkuuta. Joukkueellani oli panssarintorjuntapartio JR 7:stä. Olivat todella kovia poikia. Vihollisen vaunuja tuhottiin kolme ja jalkaväelle aiheutettiin tappioita - raskaitakin, kuten myöhemmin ilmeni. Oli kuitenkin hyvä, että emme tienneet vihollisen vahvuutta, sillä vastassa oli 142.Divisioonaan kuulunut jalkaväkirykmentti 98 sekä panssarirykmentti 226.

        Vihollinen hyökkäsi useasti, mutta torjuttiin joka kerta.

        Seitsemäntenä heinäkuuta tukikohtani vasemmalla puolella, siis rannan puolella, venäläiset saivat sitten murron aikaan, ja pian heitä oli takanakin. Olimme saarroksissa. Vihollisia vilahteli vanhoissa talvisodan aikaisissa asemissa. Me olimme nyt siilipuolustuksessa ja ammuimme tietysti taaksekin. Ajoittain pysäytimme vihollisen hyökkäyksen tykistötulella. Telkkä 1 tai Telkkä 2 - ampukaa! Tulta tuli.

        Olimme valppaita. Lähellä oli ratavalli. Sen takana syöksähteli vihollisia. Tarkka-ampuja napsi varomattomia punasotilaita. Jälleen ilmestyi panssari esiin kannet täynnä miehiä. Ammuin lippaan tyhjäksi. Panssarin kyytiläiset eivät enää olleet uhkana meille.

        Kello 15:n tienoilla oli tilanne tullut toivottomaksi. Patruunat loppuivat. Katkera loppu oli lähellä. On tilanteita, joissa etulinjan taistelija voi joutua vangiksi, mutta siihen ei kukaan halunnut antautua. Vaihtoehtona oli viimeinen patruuna. Sitäkään ei haluttu laukaista.

        Vangiksi

        Luutnantti Aukiolla oli varusteissa pyyheliina, jota voi hyvällä tahdolla sanoa valkoiseksi. Se kiinnitettiin laudan päähän ja nostettiin ylös. Sitä ennen Aukio sanoi, että ”minä käsken ja otan tietenkin vastuun. Mikäli joku haluaa yrittää ryssän massojen läpi, se sallitaan. Kukaan ei lähtenyt. Ennen antautumista rikottiin aseet ja hävitettiin asiapaperit, joista saattoi koitua harmia.

        Tulitus taukosi, Kädet nousivat antautumisen merkiksi. Puna-armeijan yliluutnantti veti Aukion katsomaan, kuinka paljon venäläissotilaita oli kuollut. Mies oli vihainen.

        Lähellä ollut kirgiisi ampui erään suomalaisen haavoittuneen sotilaan. Todettiin myöhemmin, että se ei ollut ainoa tapaus.

        Suomalaiset juoksutettiin pois tykistökeskityksessä. Miehiä oli tuolloin siinä joukossa parikymmentä. Välillä miehet pantiin istumaan, ja neuvostosotilaat sosialisoivat saappaat, kellot, lompakot ja muut arvotavarat."

        Niinpä!
        Uskottavuushan siinä romahtaa jos sotkee Piikin ErP 25.een vaikka vaan tahattomastikkin.


    • MatkallaPietariin

      Jo ennen sisällissota oli Helsingin apteekeissa 75 litran lasipulloissa hero-
      iinia. Suomalaidekkarissa, tuolta ajalta itse Sherloc Holmes kävi pihistässä vähän sitä tarpeeseensa.

    • ViinaaJaSpiidiä

      Ei tainnut päämajakaan ihan selvin päin "nerokkaita" ratkaisujaan suunnitella?

      • SiinäVarsinainenPaavo

        "Ei tainnut päämajakaan ihan selvin päin "nerokkaita" ratkaisujaan suunnitella?"
        Mene itseesi senkin vesipää Paavo!


    • TahvojaJaTörppöjä

      Sota päättyi jo 71 vuotta sitten!

      Sinulta se ei taida päättyä koskaan:-D

    • PitääMuistaAikakausi

      "Vielä vuonna 1948 Suomessa myytiin 150 kg heroiinia reseptilääkkeenä. Noin 50 kertaa enemmän kuin muissa maissa asukasmäärään suhteutettuna. Heroiinin massiivinen käyttö Suomessa päättyi YK:n ja USA:n painostuksen vuoksi. Eliitti taipui koska halusi Suomelle YK-jäsenyyden."
      Taas yritetään tehdä sensaatioaloitus mutta ko. aineiden käyttö oli aivan perusteltu useammasta syystä.

      "Talvisodan aikana Suomeen virtasi suunnaton määrä huumeita: Helsingin sotilasapteekkiin oli maaliskuun loppuun 1940 mennessä tullut pelkästään oopiumia 1 511 kiloa. Se tuli pääosin Amerikan Punaiselta Ristiltä ja Ruotsin valtiolta. Joulukuussa 1940 lääkintäkeskusvarastossa oli 117 000 heroiinitablettia, 469 000 morfiinitablettia, 917 kiloa oopiumia ja 351 kiloa morfiinia.
      - Heroiini oli hyvä lääke etenkin hengitystievaivoihin, ja suomalaisilla oli niitä tuberkuloosiepidemian myötä. Toiseksi se oli halvempi kuin muut vastaavat lääkkeet. Ja kolmanneksi kovien lääkkeiden väärinkäytön sosiaaliset ongelmat eivät Suomessa riistäytyneet käsistä."

      40 luvun lopussa ja 50 luvun alussa Suomi ei saanut mistään muita vastaavia lääkkeitä, koska NL:n piti siinä vaiheessa Suomea tiukassa otteessaan eikä yhteyksiä voinut luoda länsi maihin.
      Sitä paitsi Oopiumin johdannaisia Morfiinia, heroiinia, kodeiini ja muita opioideja käytetään vieläkin vahvoina kipulääkkeinä esim. syöpähoidoissa missä muut lääkkeet eivät auta kivun lievittämiseen.

      • no_huh_huh

        vain todella harva täysijärkinen henkilö puolustelee nyt huumeiden käyttöä ja käyttäjiä


      • OnMuistettavaElettyAika

        "vain todella harva täysijärkinen henkilö puolustelee nyt huumeiden käyttöä ja käyttäjiä"
        Taas mennään metsään, että rytisee, on muistettava ko. aika n. 70 vuotta sitten eikä verrattava sitä nykypäivään ja nykyiseen tietämykseen eikä nyt käsillä olevaan lääkevaihtoehtoihin!
        Ei kukaan varmaan puolustelekaan tällaisten lääkkeiden "nykyistä laajaa" käyttöä mutta on muistettava, että samanlaisia lääkkeitä käytettiin tuohon aikaan laajasti muuallakin. Ei oikeastaan ollut parempia vaihtoehtoja mm. penisiliini oli vasta tulossa valikoimaan tehokkaana tulehduslääkkeenä mutta senkin laajamittainen valmistus oli ongelmallista vielä aivan toisen maailman sodan lopussa.
        Aloitus oli selvästi provokatiivinen ja osoitteleva Suomea kohtaan!


      • huumeriippuvuutta
        OnMuistettavaElettyAika kirjoitti:

        "vain todella harva täysijärkinen henkilö puolustelee nyt huumeiden käyttöä ja käyttäjiä"
        Taas mennään metsään, että rytisee, on muistettava ko. aika n. 70 vuotta sitten eikä verrattava sitä nykypäivään ja nykyiseen tietämykseen eikä nyt käsillä olevaan lääkevaihtoehtoihin!
        Ei kukaan varmaan puolustelekaan tällaisten lääkkeiden "nykyistä laajaa" käyttöä mutta on muistettava, että samanlaisia lääkkeitä käytettiin tuohon aikaan laajasti muuallakin. Ei oikeastaan ollut parempia vaihtoehtoja mm. penisiliini oli vasta tulossa valikoimaan tehokkaana tulehduslääkkeenä mutta senkin laajamittainen valmistus oli ongelmallista vielä aivan toisen maailman sodan lopussa.
        Aloitus oli selvästi provokatiivinen ja osoitteleva Suomea kohtaan!

        Pervitiini aiheutti huomattavasti huumeriippuvuutta jota jouduttiin hoitamaan todella moniin suomalaisiin sotilaisiin kun jatkosota oli ohi ja hävitty.


      • MitäVäliä

        Pervitiini aiheutti sellaista vain jatkuvasti käytettynä!

        Eikö tapauksia olisi tarvinnut hoitaa sitten silloin, jos sota olisi voitettu:-)


      • TosiOnOn

        "Pervitiini aiheutti huomattavasti huumeriippuvuutta jota jouduttiin hoitamaan todella moniin suomalaisiin sotilaisiin kun jatkosota oli ohi ja hävitty."
        Taas väärin ei Pervitiini ollut se pahin riippuvuuden aiheuttaja vaan morfiini!
        Ei näitä lääkeaineita käytetty ihan miten sattuu vaan niitä annettiin tarvittaessa, Morfiinia lähinnä haavoittuneille kipuihin ja Pervitiiniä vain erikoistilanteissa esim. kaukopartiomiehille. Tosin oli tietysti joitakin ketkuja, jotka halusivat huumat itsensä mutta se oli erittäin pieni vähemmistö. Kokeneet kaukopartiomiehet tiesivät, ettei Pervitiiniä kannattanut ottaa kuin lyhyen aikaa tositilanteessa. Jotkut kokemattomat miehet käyttivät sitä jo partion alussa jos eivät olleet tarpeeksi hyvässä kunnossa pysyäkseen mukana ja nämä onnettomat jouduttiin yleensä tuomaan takasin muiden avustuksella.
        Yllä olikin tutkija Mikko Ylikankaan kommentti:
        "... Ja kolmanneksi kovien lääkkeiden väärinkäytön sosiaaliset ongelmat eivät Suomessa riistäytyneet käsistä."


      • ryjyrjyj

        Kansa käytti kyllä lääkkeenä ja pelästyivät kyllä jos pönttö alkoi mennä sekaisin kun ankara työmoraali tuolloin ja käyttäytymismalli.Sitten kyllä jotkut lukeneiden rupusakki käytti päihtymiseen.Jotkut syövät merkkasivat tuolloin vielä kuolemantuomiota ja esim yöksi kova annostus tuskiin kun vaikerointia ei enää kestetty kun saattohoidot oli kotona.


    • Apuun

      Stalin se oli kaikista hulluin.

    • Gutta-Perkka

      Mikähän on tämänhetkinen varmuusvarastotilanne ooppiumjohdannaisten osalta.

      Olettaisin, että Suomessa aikoinaan ooppiumvarantoja oli täydennetty hyvissä ajoin jo ennen talvisodan puhkeamista.

    • Eniten-kirjoittavat

      ne, jotka vähiten tietävät.

      Se näkyy tässäkin topicissa.

    • zxcvbnmk

      Heroiini pelasti satojen sotilaiden hengen koska he eivät menneet vaaralliseen shokkitilaan haavoittumisen yhteydessä. Sodassa kirurgina olleiden lääkärien mukaan monet sotilaat kuolivat suhteellisen "vaarattomaan" haavoittumisen yhteydessä saamaansa shokkiin tapauksessa jossa heroiinia/morfiinia ei syystä tai toisesta ollut saatavissa. Jatkosodassa tätä kipulääkettä oli useimmiten kuitenkin runsaasti kuten Mikko Ylikankaan tutkimusaineisto osoitti.

    • neolimyrkkyjä

      Oli rauhoittaviakin. Ne sekoitti unirytmin ja teki tyhmänrohkeaksi.

      • selvitäPääsi

        Joo, rintamalla oli tarkka unirytmi, viholliselta oli kielletty sen häirintä, mutta rauhoittavien käyttö pilasi unirytmin ja teki rahoittuneet tyhmänrohkeiksi.


    • ödfloki

      Rokoitukset ja rauhoittavat on alunperin sotilaille suunniteltuja myrkkyjä. Rauhoittavat tulisi kieltää ja rokoituksia tulisi käyttää vain matkustettaessa tropiikin alueelle.

    • pervitiini

      Natsiamfetamiinin voimalla käytiin sitä Mannerheimin julistamaa pyhää sotaa.

    • piriäpäähän
    • hero-hero-iini

      Heroiini oli yleisesti käytetty ja turvallisena pidetty yskänlääke. Armeija käytti sitä, koska se oli halvempaa, kuin toinen yskänlääke - kodeiini. Kun sotilas meni yöllä vartiovuoroon, hänelle annettiin pari heroiinitablettia. Vartiomiehen ei ollut kovin "terveellistä" yskiä vartiossa ollessaan... Ensisijainen vahva kipulääke oli morfiini, heroiinia käytettiin tähän tarkoitukseen vähemmän, eikä se siihen niin tehokas ollutkaan.

      • näin-on-näreet

        Väärin. Kappalemääräisesti heroiinia käytettiin enemmän kuin morfiinia. Tämän on Mikko Ylikangas tutkimuksissaan osoittanut käyttämällä dokumentteja mm. valmistumääristä. Pelkästään yhtä ainutta heroiinitablettilajia (joita oli muitakin) käytettiin noin 30 miljoonaa kappaletta.

        Lisäksi myös haavoittuneille ruiskutettiin heroiinia suoneen. Yskänlääkkeepullossa oli heroiinia puolestaan vain 4mg/ 100 dl joten nestemäinen yskänlääkke kuten Pulmo ei näytellyt kuin pientä murto-osaa sodan ajan heroiinikulutuksessa.


    • v....v....v....v....v

      Jatkosodassa haavoittui noin 157 000 sotilasta, heistä kuiteinkin 70% oli lieviä tapauksia. Todennäköisesti enemmän morfiinia/heroiinia käyttivät siis nuo noin 50 000 vakavasti haavoittunutta. Heidän kuluttamansa heroiini/morfiinimäärä ei ole kuitenkaan ollut lähellekään puolta tuosta 250 miljoonasta Ylikankaan mainitsemasta annoksesta (joka on muuten todennäköisesti alakantissa).

      Jatkosodassa eniten morfiinia/heroiinia käytettiin erityyppiseen ei-haavoittumisista johtuneisiin kipuihin kuten yskään, keuhkosairauksiin, pääkipuun, kurkkukipuun ja eteenkin ripuliin. 50 000 pahasti haavoittunutta tuskin on käyttänyt 50 miljoonaa 5mg:n annosta morfiinia/heroiinia enempää eli 20% koko jatkosodan kulutuksesta.

    • Miksivaino

      Pitää kyllä näidenkin kirjoitusten valossa ihmetellä,miksi koko huumeiden vastainen keskustelu on niin kriittisellä tasolla kuin se on nykyisin,jos kerran sota-aikana jolloinka kaikilla on aseet ja kovat piipussa koko ajan ja ilmeisesti osa vahvasti huumaantuneena ,eivät alkaneet ampua toisiaan tai ainakin niistä on kirjoitettu erittäin vähän.Mutta nykyisin kuitenkin halutaan pitää nollalinjaa kaikkien huumeiden käytölle.Mitä se kenellekään kuuluu,jos joku on riippuvainen niistä,kunhan ei aiheuta harmeja muille?Alkoholiakin saa käyttää aivan vapaasti,ja on oma hölmöys jos siihen kuolee.Sama pitäisi olla tilanne myös huumeiden osalta.Tulisi valtiolle halvemmaksi,kun ei tarvitsisi koko ajan jahdata käyttäjiä ja myyjiä joka puolella.

    • Hanssin-Jukka

      Lähes 2000 heroiini/morfiinikilosta huolimatta maassa oli tuskin 300-400 enempää (maksimissaan) heroinisteja. Sen sijaan alkoholisteja oli kymmeniä tuhansia ja ongelmakäyttäjiä kaikkiaan noin 200 000-300 000.

      Siinä vähän miettimistä heroiinista kauhisteleville.

    • v....v....v....v....v

      Pervitiinin käyttö oli lopulta hyvin valikoivaa. Sen sijaan heroiinia käytettiin kuin aspiriinia, eikä sen aiheuttamat ongelmat olleet lopulta hurjista käyttömääristä huolimatta hallitsemattomat.

      Heroiini ja morfiinihan ovat lopultakin vain kipulääkkeitä ja lisäksi erinomaisia. Molemmat suotta demonisoitiin eteenkin Usassa 1940-luvulta lähtien. Tällä on ollut vahingolliset seuraukset (epäonnistunut huumeiden vastainen taistelu pahentanut vain ongelmia).

    • zxcvbnmk

      Koko huumeiden vastainen taistelu oli Nixonin hallinnon aikaansaama ylilyönti ja tästä pattitilanteesta olisi vihdoin vapauduttava. Heroiini pitäisi laillistaa apteekkilääkkeeksi jonka saisi lääkärin määräämällä reseptillä.

    • Ei heroiini sitten kovin vaarallista voi olla, kun maan yhteiskuntajärjestys ei romahtanut mihinkään, pitkällisestä vakavasta kriisitilanteesta huolimatta.

      • Stankovic

        Kaikki riippuu siitä otetaanko heroiinia viihde- ja päihdetarkoitukseen vai ainoastaan kivun lievittämiseen. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa ei synny suurta riippuvuutta sillä ankarien kipujen riivaamalle potilaalle heroiini ja morfiini tuovat suorastaan "siunauksen". Pitää olla rohkeutta olla demonisoimatta näitä aineita joita en itse ainakaan ensisijaisesti edes pidä huumeina vaan hyvinä lääkkeinä.


    • V.A.Koskenniemi

      Heroiinin ja morfiinin runsas käyttö jatkosodassa oli oikeutettu ja järkevä sekä kustannustehokas valinta. Se ei myöskään avannut portteja heroiinihelvettiin sodan jälkeen. Alkoholi oli maan todellinen päihdeongelma. Heroiinin ongelmakäyttäjiä oli muutamia satoja ja heistäkin selvä vähemmistö oli sotaveteraaneja.

      • höpön_löpön

        Ihan kaikki huumehommat ja kokeilut ovat aina täysin tuomittavia ja laittomia tekoja.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Millä voin

      Hyvittää kaiken?
      Ikävä
      95
      2575
    2. Jotain puuttuu

      Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu
      Ikävä
      101
      2223
    3. Haluan sut

      Haluatko sinä vielä mut?
      Ikävä
      84
      1927
    4. Hei A, osaatko

      sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en
      Ikävä
      44
      1661
    5. Ampuminen Iisalmessa

      Älytöntä on tämä maailman meno.
      Iisalmi
      11
      1645
    6. Haluaisin aidosti jo luovuttaa ja unohtaa

      Ei tästä mitään tule koskaan.
      Ikävä
      78
      1616
    7. Pohjola kadulla paukuteltu

      Iltasanomissa juttua.
      Iisalmi
      34
      1578
    8. 83
      1512
    9. Synnittömänä syntyminen

      Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.
      Helluntailaisuus
      113
      1398
    10. Mitä tämä tarkoittaa,

      että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?
      Ikävä
      41
      1264
    Aihe