Murehdinko turhaan menneitä

Huono henkinen vointisi on kyllä ihan täysin ymmärrettävää ja oikeutettua. Yhteinen lapsi tuo niin paljon muutoksia elämään ja vaatii täyttä panostusta molemmilta vanhemmilta, että on kohtuutonta joutua epäilemään miehen uskollisuutta ja rakkautta. Luottamus mieheen ei ole helppoa rakentaa tuollaisten asioiden jälkeen, mutta toisaalta jos kerran olette edelleen yhdessä ja lapsikin on, on mies kuitenkin ollut säätämättä mitään kenenkään toisen kanssa tuon alun jälkeen? Jos näin on ja mies jatkuvasti vakuuttelee sinulle uskollisuuttaan, kannattaa ehkä miettiä omalla kohdallasi että mikä tässä on sinulle se todellinen syy näihin tunteisiin? Tuntuuko mies etäiseltä ja sellaiselta, että väliltänne puuttuu se yhteys ja ystävyys etkä sen takia voi luottaa? Vai epäiletkö omaa viehätysvoimaasi muihin naisiin verrattuna? Jos pelkäät miehen kiinnostuvan uudelleen muista naisista, niin muista millaisia nämä parisuhdemarkkinat ovat: merkityksetöntä säätämistä kyllä löytyy mutta mikään määrä sitä ei koskaan korvaa oikeaa välittämistä ja rakkautta. Ja ajattele asiaa myös hänen näkökulmastaan isänä: pystyisikö mies oikeasti elämään itsensä kanssa vanhana miehenä, kun tietäisi pettäneensä oman lapsensa äitiä toisen naisen kanssa? Mitä tällainen mies opettaisi omalle lapselleen ja eikö syyllisyys painaisi häntä lopun ikäänsä varsinkin kun lapsenne on aikuinen? Parisuhteessa sitä kuvittelee herkästi että parisuhdemarkkinat ovat jotenkin villiä ja vapaata menoa josta vain pysytellään poissa. Todellisuudessa parisuhdemarkkinoilla on sitä ankeampaa mitä vanhemmaksi tulee, miehille seuran löytäminen kymmenen kertaa vaikeampaa, ihmiset todella haluaisivat löytää jotakin merkityksellistä ja seksikään ei lopulta edes tunnu miltään ilman tunteita. Eikä kukaan nainen ei halua olla tekemisissä miehen kanssa, jolla on vaimo ja lapsi ja tämä haluaa pettää. Ihan vain siksi, että se on niin järjettömän raakaa täysin viattomia ihmisiä kohtaan.

Silti ikävä kyllä nykyään on jotenkin ihan ok murtaa perinteitä itsekkyyden nimissä loputtomiin. Tämä on yleinen mielipide, ei koske nyt tätä. Mutta yleisesti ottaen nykyään avioliittoja aloitetaan ja lapsia hankitaan heppoisin perustein, avioliitoissa petetään, lapsia ei pidetä yhtä arvokkaina kuin itseä, samoin liitoista erotaan ja perustetaa uusia perheitä helposti. Lopulta ei löydetä mitään muuta kuin yksinäisiä ihmisiä, hylätyksi itsensä kokeneita lapsia ja merkityksettömiä rakkauden julistuksia. Ja helvetillistä katumista siitä, miten on elämänsä elänyt.

Siispä, jos tämä ei ole provo tai mitään, niin ota tilanteesi todella vakavasti ja vältä kaikin keinoin aiheuttamasta lapselle traumoja erolla tai omalla pahoinvoinnillasi. Älä tuudittaudu ajatukseen että avioero olisi jotenkin helppo ratkaisu tai miehesi olisi pettää sinua. Sinun täytyy selvittää asia miehesi kanssa juurta jaksain ja käydä terapiassa tarvittaessa. Lapsesi on tässä se, joka kärsii kaikkein eniten ja hän on syyttömin tilanteeseen, joten teidän on pakko ratkaista asia hänen hyväkseen, ei itsenne. Varhain lapsuudessa koetut asiat vaivaavat aikuisuuteen asti ja te olette vanhempina ne jotka tarjoavat hänelle eheän kodin. Parisuhdeongelmat eivät saa heijastua lapseen esimerkiksi itsetunto-ongelmina ja hylätyksi tulemisen pelkoina myöhemmin, vaan teidän täytyy ehdottomasti muistaa että kyse ei ole vain teistä, vaan lapsesta joka on kaikkein herkin ja puolustuskyvyttömin aikuisten ihmisten käyttäytymistä vastaan.

Sanoit "Jokaisen riidan jälkeen nää jutut nousee pintaan. "
Mitäköhän aihetta teidän riidat koskee? Onko niitä usein? Mitä mies tuumasi vauvan tulosta? Epäröikö yhtään? Osallistuuko vauvan hoitoon? Onko teillä yhdessä hauskaa?

Miksi erosit entisestä suhteestasi? Vai halusiko mies sitä? Jos niin miksi?

"Mä en tajua miten mä edes lähdin tämän miehen matkaan. Onneksi on ihana tuhiseva vauva nyt vieressä. Silti voin huonosti. En tiedä auttaisko terapia vai ero."

Onnittelut vauvasta jota selvästi rakastat. Tuhinan arvostus osoittaa sen. Lapsen isä puolestaan ei tajua teidän arvoanne. Jos terapia auttaa niin onneksi olkoon. Valitettavasti epäilen, sisimmässäsi jo tiedät miten sun pitää toimia. Jos lapsen isä, miehesi, välittäisi teistä niin sun ei tarvis arpoa. Toivon kaikkea hyvää teille tulevaan.

"Minusta, jos toista rakastaa, niin ei muut kiinnosta."

Se ei mene alkuunkaan noin.

Tässä taas löydetään syypää miehestä. Nainen kuitenkin on itse jättänyt miehen, joka kohteli häntä kuin kukkaa kämmenellä, mutta ilmeisesti tuli itsestäänselvyydeksi.

Olet varmaan löytänyt itsesi kaltaisen miehen, jolle ei riitä hyvä arki, vaan pitää olla jotain jännää.

Kirjoittamasi pohjalta, enempää elämäänne tuntematta neuvoisin sinua jättämään menneet - jos ne ovat menneitä.

"Minusta, jos toista rakastaa, niin ei muut kiinnosta." Periaatteessa joo. Mutta joillakin rakkaus syttyy vähitellen. Mies toimi väärin pitäessään kahta naista yhtä aikaa, olettaen, että olette olleet samaa mieltä suhteenne laadusta ja sitoutumisesta. Mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi, ja mies on valinnut sinut. Mitä mies voisi enempää tehdä? Elätte tässä ja nyt, eikä ole sinultakaan reilua verrata miestä edelliseen mieheesi.

"Mä en tajua miten mä edes lähdin tämän miehen matkaan." Mitä hyvää miehessä näit? Mitä hyvää näet nyt, ilman vertailuja? Mihin ero auttaisi, aivan konkreettisesti? Miten elämäsi sen jälkeen helpottuisi? Miten tällä hetkellä saisit elämästäsi tyydyttävämpää; mitä kaipaat? Jos miehesi kohtelee sinua huonosti, ero voi toki olla hyvä ratkaisu.

Minulle jäi tunne, että olet hieman hukassa itsesi kanssa, eikä se ihme olekaan. Anna itsellesi aikaa ja armoa. Voisitko ottaa asian puheeksi neuvolassa? Saisit ehkä uusia näkökulmia. Usein omaa ajattelua selkeyttää, kun kertoo tunteistaan jollekulle ulkopuoliselle.

Kerro enemmän elämästänne. Siitä mitä on NYT. Kuten tuossa jo kyseltiinkin. Ennen kaikkea mitä riitanne koskee, riitelettekö usein ja miten mies osallistuu vauvan hoitoon. Sanoit myös "liekö näitä sunnuntaimasiksia" mitä tarkoitat? Oletko aina sunnuntaina masentunut, miksi?