Kauvanko täällä pitää vielä olla?

En ole koskaan viillellyt, muttä sitä joskus tehneet sanovat että se on henkisen pahan olon siirtämistä pois mielestä fyysiseen kipuun. Kuitenkaan hetken lievitys ei poista pahan olon ja ahdistuksen syitä.
On hyvä juttu että kiusaaminen on loppunut. Koetko ettei elämällä ole tarkoitusta? Onko sinulla koulussa tai perheessä jotenkin vaikeaa? Jokin syy täytyy pahaan olon taustalla olla. Saattaa olla että et oikein itsekään osaa sitä tunnistaa.

Onko sulla kikkii?? Oon itekki 14 vuotias tyttö ja aattellu joskus tollasia asiota ja mä haluun olla tukena jolleki koska tiedän että sitä mä ainakin halusin sillo... Mistä päin muuten oot? Voidaan mielihyvin olla kavereita sillä mullakaan ei oo oikeen ketää kaveria.

Neuvoisin, ettet vielä anna periksi. Kuulostat masentuneelta, mutta se ei määritä
sitä, millainen elämä sinulla on edessä. Masennus voi lieventyä itsestäänkin tai saat/haet siihen joskus jotain hoitoa.
Olen itse yrittänyt 15-vuotiaana itsemurhaa lääkkeillä, viiltelin ja olen ollut masentunut. Koulukiusattu olin ala-asteelta lukioon asti ja ensimmäinen seurusteluni oli vasta 24-vuotiaana. Itsetunto nolla.

Nyt olen naimisissa ihanan miehen kanssa; kaksi rakasta lasta ja onnellinen. Töissä mieleisessäni työssä. Olen itsekin miettinyt, että miksi täällä ollaan ja heilutaan.. en tiedä vieläkään, mutta se, että elämä tuntuu omalta, siinä on jotakin mitä odottaa, mistä haaveilla ja joitakin ilon hetkiä, niin siinä se on. Se on riittänyt minulle.

Ei 14 -vuotias tiedä elämästä vielä yhtään mitään, mutta järkyttävä totuus on, että tuon ikäisetkin tekevät itsemurhia. Koita sinnitellä edes täysi-ikäiseksi.

Sulla vielä mitään hajua, minkälaisia kanavia pitkin voit toteuttaa itseäsi.. ei se ole pelimiesten seurassa pyöriminen.. aivan kuin se olisi teinille koko elämä, pilluralli.

Meikä ollut ilman pillua vuodesta 2004 asti, vaikka olen hetero. Tämä on fakta.