Olen raavas mies, mutta juuri aloin itkemään.

Et sinä miehenä muniasi menetä, jos pirautat välillä kunnon itkut. Jos tunteitaan ei pura niin alkaa se sitten läikkyä työyhteisössä, ja kotiväki tympääntyy. Varmaan työkaverit haluavat auttaa ja ymmärtää sinua. Ota ihan järjen kannalta ja suostu hakemaan hoitoa, jos asia otetaan työpaikalla puheeksi.
Ja jos yksipuolisesti ottaa yhteyttä kavereihin, niin lopulla jää yksin. Urheilemaankin voi aina alkaa uudestaan.
Vaikuttaa että taidat olla hieman masentunut ja väsynyt.

Hei, hienoa että oot hakemassa apua. Itse ainakin naisena arvostan miestä, joka ymmärtää hakea apua silloin jos sitä tarvitsee. Masennus voi tulla kenelle tahansa.

Työterveyshuollossa on varmasti muutakin auttamaan kykenevää henkilökuntaa kuin terapeuttiäitisi. Jos siellä ei ole muita psykologeja tms, myös ihan yleislääkäri voi auttaa mielenterveysasioissa. Ota yhteyttä sinne ja kysy, mitä apua voisit saada. Varmasti siellä ymmärretään, ettet voi äitisi kanssa noista asioista puhua.

ongelmiisi on logoterapia... sitä voi harrastaa ammatilaisen kanssa tai yksin... siinäkin sen paremmuus.. Aloita vaikkapa kirjasta V E Frankl "Ihmisyyden rajalla" ja jatka siitä eteenpäin jos siltä tuntuu ja tuntuuhan se...
Hyvää matkaa kohti normaalia elämää... koskapa tuon kirjan luettuasi et voi kulkea muuta kuin oikeaan suuntaan. Hyvää matkaa, trevlig resa.

Varmaan joku työterveyshuollon johtaja tms. pystyy järjestämään sinulle toisen psykoterapeutin, jonka luona asioida, kun vaihtoehtona on terapeutti, johon sinulla on lähiomaissuhde. Luulisi, että tuollaiseen tilanteeseen on ihan oma ohjeistuksensakin, ja että sinulla on oikeus toiseen terapeuttiin ilman, että äitisi saa edes tietää koko asiasta.

Ota yhteys johonkin sinulle läheisimpään ihmiseen kaveripiiristäsi ja ehdota jotain yhteistä puuhaa porukan kanssa: jos mökki- tai kalastusreissuun ei ole energiaa, niin miten olisi vaikka peli-ilta?

Ehkä kaikkein tärkeintä ja akuuteinta olisi, että saisit välit kihlattuun korjattua. Sain sen käsityksen, että olette kaikesta huolimatta vielä yhdessä? Kerro hänelle, että terapeutin hankkiminen on suunnitelmissasi (jos se on ja jos saat toisen terapeutin äitisi tilalle) ja että haluaisit jatkaa kihlattusi kanssa (jos haluat), mutta että tarvitset nyt aikaa kerätä voimia ja päästä takaisin raiteillesi. Olisiko teillä mahdollisuutta esim. lähteä johonkin reissuun kahdestaan syksyn alkaessa? Vaikka vain hotelliviikonlopulle?

Joku toinen voisi antaa suorastaan päinvastaisia ohjeita, mutta minä neuvon sinua laatimaan listan näistä tärkeistä ihmissuhteita ylläpitävistä tehtävistä ja toteuttamaan niitä systemaattisesti vähän kerrassaan, ja muista levätä paljon niiden välillä, ettet ylikuormitu.

Ihmissuhteista huolehtiminen on tilanteessasi tärkeää, ja niiden suurin välitön uhka lienee ärtyisyytesi ja pahantuulisuutesi, jotka ovat osa mielialaongelmaasi. Ärtyisyys voi osittain johtua itkun ja pahan olon patoamisesta sisällesi. Sinun on siis vapautettava sitä tuhoisaa energiaa mm. itkemällä, myös aerobinen liikunta voi auttaa pahan energian vapauttamisessa. Keskusteluterapiasta voi olla paljon apua myös tässä, kunhan terapeutti ei ole oma äitisi..

Opettele tunteidenhallintaa. Kun paha tunne vyöryy sisältäsi, koeta tietoisesti tunnistaa se siten, että nimeät sen. Sinun on löydettävä sille kielellinen nimi (esim. "viha", "pelko", "pettymys", "raivo"...), minkä jälkeen voit helpommin hallita sitä ja estää sitä kohdistumasta väärin tai väärällä tavalla, esim. toisiin ihmisiin.

http://www.youtube.com/tonyhagerlundkikkeli olen videolla

Ei itkeminen ole huono asia.Tunteet on sallittu.Itke vaan jos se helpottaa.