Saksan ilmavoittot - suurelta osin propagandaa!

Näyttäisi liioitteluprosentit liikkuneen Pohjois-Afrikan ja länsirintaman osalta noin 50-90%:n kieppeillä. Eli Luftwaffen sotavoitoista voidaan huoletta ottaa aluksi puolet pois ja katsoa sitten on jäljelle jääneistä mitenkä suuri osa todellisia.

Hans Joachim Marseillesin ilmavoitoista saadaan ottaa pois vähintäin 2/3 ellei enemmän jotta päästään todellisempiin lukemiin. Tämä "ässä" ampui siis todellisuudessa alas joitakin kymmeniä brittien ja muiden liittolaisten koneita. Luultavasti itärintaman osalta esiintyy samanalaista liioittelua. Joku 300 ilmavoiton ässä ampui siis todennäköisesti alas 40-80 neuvostoliittolaista konetta.

Nyt äkkiä kaikki Rudel-fanit tänne puolustamaan sankariaan ja muita aateveljiään.

TODELLISUUDESSA KAIKKIEN MAIDE#N ÄSSIEN VOITOISTA VOIDAAN OTTAA POIS 50-60 %! Ei Luftwaffe ollut tässä suhteessa mikään poikkeus!

Sopii herrojen lukea!

Dispute over claims
Some serious discrepancies between Allied squadron records and German claims have caused some historians and Allied veterans to question the accuracy of Marseille's official victories, in addition to those of JG 27 as a whole. Attention is often focused on the 26 claims made by JG 27 on 1 September 1942, of which 17 were claimed by Marseille alone. Another biographer, Franz Kurowski, claims that 24 of the 26 victories were verified through Allied records after the war. A USAF historian, Major Robert Tate states: "[f]or years, many British historians and militarists refused to admit that they had lost any aircraft that day in North Africa. Careful review of records however do show that the British [and South Africans] did lose more than 17 aircraft that day, and in the area that Marseille operated." Tate also reveals 20 RAF single-engined fighters and one twin engined fighter were destroyed and several others severely damaged, as well as a further USAAF P-40 shot down. However, overall Tate reveals that Marseille's kill total comes close to 65–70 percent corroboration, indicating as many as 50 of his claims may not have been actually kills. Tate also compares Marseilles rate of corroboration with the top six P-40 pilots. While only the Canadian James Francis Edwards' records shows a verification of 100 percent other aces like Clive Caldwell (50% to 60% corroboration), Billy Drake (70% to 80% corroboration), John Lloyd Waddy (70% to 80% corroboration) and Andrew Barr (60% to 70% corroboration) are at the same order of magnitude as Marseille's claims. Christopher Shores and Hans Ring also support Tate's conclusions. British historian Stephen Bungay gives a figure of 20 Allied losses that day.
However, the claims for 15 September 1942 are in serious doubt, following the first detailed scrutiny of the records of individual Allied squadrons by Australian historian Russell Brown. Moreover, Brown lists three occasions on which Marseille could not have downed as many aircraft as claimed.
Stephan Bungay has pointed out the low military value of shooting down DAF fighters, rather than the bombers that, by mid-1942, were having a highly damaging effect on Axis ground units and convoy routes. Referring to 1 September 1942, Bungay points out that even if Marseille shot down 15 of the 17 he claimed that day, "the rest of the 100 or so German fighter pilots between them only got five. The British [sic] lost no bombers at all... During this period the DAF lost only a few bombers, but all fell to anti-aircraft defences and evidence shows that Rommel was forced onto the defensive because of the losses inflicted by bombers.
Victories
One Soviet historian, Dimitri Khazanov, has attempted to prove that Hartmann did not score anywhere near 352 victories. Khazanov quoted Hartmann having shot down 70-80 Soviet aircraft. However, Khazanov has been heavily criticised by aviation historians such as Jean-Yves Lorant and Hans Ring for faulty research. Ring and Lorant both point out that the missions that Khazanov tried to use to prove Hartmann's claims false were riddled with false and misleading information. For example, Khazanov claimed that on a mission on 20 August 1943, Hartmann claimed two victories west of Millerovo but not a single Soviet aircraft was lost. German records show not a single claim was made in that area. Hartmann's victories were recorded east of Kuteinikowo, some 160 kilometres away. On 29 May 1944, Khazanov claimed Hartmann reported three La-5s shot down over Roman, Romania. This was also false. Hartmann claimed a single P-39 over Iaşi. Hans Ring said the mistakes in Khazanov's work "serve to expose the superficial nature of Khazanov's assertions and confirm that his only goal in compiling his article was to discredit Hartmann and his record." Even Khazanov points out in his article that during Hartmann's show trial, one of the Soviet charges was the destruction of 352 (the actual number was 345) Soviet aircraft.

Kun puhutaan ilmavoitoista niin se koostuu kahdesta sanasta: ilma ja voitto! Kaikkien maiden voittoilmoituksissa oli ilmaa!

Siteeraan jälleen kerran tähän taistelukertomuksen Tiiksjärven Ilmataistelusta, josta hyvin huomaa, että sekä venäläiset että suomalaiset MYÖS liioittelivat voittojaan! Lukija voi toki päätellä, että kumpi enemmän:-)

Hyvä esimerkki ilmataistelun havaintojen sekavuudesta on 6.4.1942 Tiiksjärvellä käyty ilmataistelu. Siinä Neuvostoliitto lähetti saattohävittäjillä varustetun pommikoneryhmän pommittamaan Suomen asemia ja niitä torjumaan nousi joukko suomalaisia hävittäjiä. Tästä yksittäisestä taistelusta löytyy tiedot molemmilta osapuolilta, mikä lienee harvinaista.

Seuraavassa taistelu pähkinänkuoressa:

Vahvuudet
Neuvostoliiton lento-osasto:
7 kpl SB, 7 kpl PE-2 10 kpl Hurricane ja 2 kpl Lagg-3 hävittäjiä

Suomalaisten käsitys eli havainto:
7 kpl DB-3, 7 kpl PE-2 18 kpl Hurricane ja Lagg-3 hävittäjiä

Suomalainen lento-osasto
8 kpl Brewster-hävittäjiä

Venäläisten käsitys eli havainto
9 kpl Brewstereitä

Ilmataistelun tappiot:
Neuvostoliiton lento-osasto (todelliset):
1 kpl SB, 6 kpl Hurricane

Suomalaisten väittämät ilmavoitot:
2 kpl DB-3 ja 12 kpl Hurricane

Suomen lento-osasto (todelliset):
- (ei tappioita)

Venäläisten väittämät ilmavoitot:
7 kpl Brewsteria ilmassa, 4 kpl Brewsteria maassa


Hyökänneestä joukosta luutnantti V.I.Salomatin ilmoitti tuhonneensa 5 kpl Brewstereita ja hän sai 22.2.1943 Neuvostoliiton Sankarin arvon.


Tiedot: Suomen Ilmailuhistoriallinen lehti 4/1997

22.6.1941, JG 2 ja JG 26 väittivät ampuneensa alas 9 Spitfireä ja 2 Blenheimiä.
RAF menetti sinä päivänä todellisuudessa 2 Spitfireä.

7.7.1941 JG 26 väitti ampuneensa alas 5 Spitfireä
RAF menetti sinä päivänä todellisuudessa 1 Spitfiren.

19.7.1941 JG 2 and JG 26 väittivät ampuneensa alas 3 Spitfireä ja 1 Sterlingin.
RAF menetti 2 Spitfireä joista toisen ampui alas saksalainen ilmatorjunta.

27.8.1941 JG 26 väitti ampuneensa alas 8 Spitfireä - JA NYT VIHDOINKIN OLIVAT OIKEASSA!
RAF ilmoitti menettäneensä todellakin, 7 tai 8 Spitfireä. (RAF väitti ampuneensa alas 6 Bf 109 hävittäjää)

29.8.1941 JG 2 ja JG 27 väittivät ampuneensa alas 9 Spitfireä.
RAF EI MENETTÄNYT TODELLISUUDESSA YHTÄÄN KONETTA!

27.9.1941 JG 2 ja JG 26 väittivät ampuneensa alas 17 Spitfireä ja 1 Blenheimin.
RAF menetti tuona päivänä 8 Spitfireä, 1 Hurricanen(ja väitti itse ampuneensa alas 14 Bf-109-hävittäjää)

13.10.1941 JG 2 ja JG 26 väittivät ampuneensa alas 20 Spitfireä and 2 Blenheimiä.
RAF menetti kyseisenä päivänä 2 Spitfireä ja yhden Blenheim (ja väitti ampuneensa alas 5 Bf-109 hävittäjää).

-----------------------------------

Otannan saldo: Saksalaiset laivueet väittivät ampuneena jaksolla alas yhteensä 77 brittikonetta. RAF ilmoitti menettäneensä 23 tai 24 konetta joista yhden ilmoitettiin tulleen Saksan it:n alasampumana eli Luftwaffelle olisi jäänyt maksimissaan 23 ilmavoiton saldo.

Luftwaffen liioitteluprosentti 70% eli vain 30% väitteistä piti paikkaansa. Lisäksi osa brittien menetyksistä on voinut olla onnettomuuksien seurausta jolloin Luftwaffen liioittelu olisi luokkaa 1:4.

22.6.1941, JG 2 ja JG 26 väittivät ampuneensa alas 9 Spitfireä ja 2 Blenheimiä.
RAF menetti sinä päivänä todellisuudessa 2 Spitfireä.

7.7.1941 JG 26 väitti ampuneensa alas 5 Spitfireä
RAF menetti sinä päivänä todellisuudessa 1 Spitfiren.

19.7.1941 JG 2 and JG 26 väittivät ampuneensa alas 3 Spitfireä ja 1 Sterlingin.
RAF menetti 2 Spitfireä joista toisen ampui alas saksalainen ilmatorjunta.

27.8.1941 JG 26 väitti ampuneensa alas 8 Spitfireä - JA NYT VIHDOINKIN OLIVAT OIKEASSA!
RAF ilmoitti menettäneensä todellakin, 7 tai 8 Spitfireä. (RAF väitti ampuneensa alas 6 Bf 109 hävittäjää)

29.8.1941 JG 2 ja JG 27 väittivät ampuneensa alas 9 Spitfireä.
RAF EI MENETTÄNYT TODELLISUUDESSA YHTÄÄN KONETTA!

27.9.1941 JG 2 ja JG 26 väittivät ampuneensa alas 17 Spitfireä ja 1 Blenheimin.
RAF menetti tuona päivänä 8 Spitfireä, 1 Hurricanen(ja väitti itse ampuneensa alas 14 Bf-109-hävittäjää)

13.10.1941 JG 2 ja JG 26 väittivät ampuneensa alas 20 Spitfireä and 2 Blenheimiä.
RAF menetti kyseisenä päivänä 2 Spitfireä ja yhden Blenheim (ja väitti ampuneensa alas 5 Bf-109 hävittäjää).

-----------------------------------

Otannan saldo: Saksalaiset laivueet väittivät ampuneena jaksolla alas yhteensä 77 brittikonetta. RAF ilmoitti menettäneensä 23 tai 24 konetta joista yhden ilmoitettiin tulleen Saksan it:n alasampumana eli Luftwaffelle olisi jäänyt maksimissaan 23 ilmavoiton saldo.

Luftwaffen liioitteluprosentti 70% eli vain 30% väitteistä piti paikkaansa. Lisäksi osa brittien menetyksistä on voinut olla onnettomuuksien seurausta jolloin Luftwaffen liioittelu olisi luokkaa 1:4.

Neuvostoliitto muodostaa ongelman koska järjestelmä oli luonteensa mukaisesti sellainen että tappioita oli syytä piiloitella. Esim. väittämällä koneen vaurioituneen korjauskelvottomaksi (vaikka se ammuttiin alas). RAF:n, USAF:n, Luftwaffen (ainakin vuoteen 1944 asti) ja Suomen ilmavoimien oli taas syytä näyttää todelliset tappiot tilauskiintiöidensäkin takia.

Tapio Tiihosen mukaan puna-armeijan viralliset tappiot (koontitiedot) Kannaksen taisteluissa muodostavat heti 30 000 sotilaan virheen kun yksiköiden tappiot ynnätään yhteen. Harrastettiin "kierrätystä" jossa haavoittunut palaa takaisin riveihin (huonossakin kunnossa) ja totuus tulee vastaan siinä vaiheessa kun kuollutta ei pystytä enää kierrättämään tilastoissa. Niinpä kokonaistappioiden antama lukema alkaa taistelujen loppuvaiheessa lähestyä uhkaavasti todellisuudessa taisteluissa menehtyneiden määrää.

Mike Spick kirjassaan "Luftwaffen hävittäjä-ässät" arveli että Saksan väitteet ilmavoitoista olivat 2-3 kertaa suuremmat kuin minkä se ilmataisteluissa viholliselle todellisuudessa aiheutti. Spickin käymän aineiston mukaan liioittelut tehtiin "hyvässä uskossa" ja "silloin kun tilanne antoi siihen mahdollisuuden". Viittaa siihen että silloin kun liioitteluista ei voinut jäädä kiinni sitä tapahtui.

Sodan jälkeen Suomessa vierailleet valvontakomission neuvostoliittolaiset korkea upseerit olivat hyrmeitä havaitessaan Suomella niin paljon toimintakuntoisia saksalaisia torjuntahävittäjiä. Tuossa vaiheessa heille lopullisesti paljastui miten rajusti neuvostolentäjät liioittelivat ilmavoitoillaan. Suomen tapauksessa liioittelu saattoi jo lähestyä 1:10 suhdetta (todellisuus : neuvostoväitteet).

Viimeisenä sotakesänä suomalaiste menettivät ilmataisteluissa hieman yli 40 lentokonetta kun taas Neuvostoliiton lentäjät väittivät tuhonneensa yli 350 suomalaisten konetta, siis 150%:sti Suomen ilmavoimat. Itseasiassa Suomella oli elokuun lopulla enemmän koneita käytössä kuin kesäkuun alussa 1944 ja koneet olivat nyt parempia ja uudenaikaisempia.

Pahimmat ilmavoittojen liioittelut tosin tekivät USA:n pommikonelaivueiden kk-ampujat!

Adolf Galland: Ensimmäiset ja viimeiset.

Mitä hävittäjien alasampumiseen tulee, siinä suhteessa tapahtui amerikkalaisille samalla tavalla kuin Luftwaffen ylimmälle johdolle taistelussa Englannista. Jos amerikkalaisten ilmoittamat luvut olisivat olleet edes likipitäen paikkansapitäviä, olisi nelimoottoristen tarvinnut kohdata Saksan-lennoillaan tuskin ainoatakaan saksalaista hävittäjää. Mutta nimenomaan lokakuussa 1943, jolloin amerikkalaiset ilmoittivat ampuneensa alas 864 saksalaista hävittäjäkonetta, he joutuivat Schweinfurtia vastaan hyökätessään kärsimään hyökätessään kärsimään siihen asti raskaimmat tappionsa ilmasodassa. He eivät hävenneet tunnustaa tätä koskevia erehdyksiään sodan jälkeen julkisesti, kuten virallinen selvitys hyökkäyksestä Lilleä vastaan lokakuussa 1942 todistaa. Tällöin olivat lentävät linnoitukset muka ampuneet alas 102 saksalaista hävittäjää. Amerikkalaisten haltuun sodan päättyessä joutuneet saksalaiset asiakirjat todistavat kuitenkin, ettei tuona päivänä sotatoimissa menetetty enempää kuin k a k s i saksalaista hävittäjäkonetta! Amerikkalaisten selvitys käyttää tätä esimerkkiä todistuksena siitä, kuinka mahdotonta on tarkistaa pommikoneiden ilmoituksia alasammutuista viholliskoneista. Jokainen konekivääriampuja, joka on tähdännyt viholliskonetta ja sitten näkee sen syöksyvän palavana alas. ottaa voiton omalle tililleen. Sehän on täysin inhimillistä. Ja kukapa voi todistaa myöskään päinvastaista? Lillen luona putosi taivaalta kaksi saksalaista hävittäjää. 102 ilmoitettiin alasammutuiksi. Konekivääriampujia on näin ollen ollut 51. Laskutoimitus on sangen yksinkertainen. Ilmoitettu alasammuttujen määrä jaetaan ampujien lukumäärällä, jolloin saadaan vastustajan todelliset tappiot. Tämäkin laskutapa ontietysti täysin hypoteettinen. Lentäjien suuri kertomataulu ei ole lainkaan niin yksinkertainen!

Ei tässä kilpailtu 'törkeydestä'. Kilpailtiin liioittelusta ja siinä kk-ampujat olivat ylivoimaisia. Sekä hävittäjälentäjät että kk-ampujat uskoivat ITSE ilmoituksiinsa!

on hyvin karu. Ilmataisteluissa tuhottiin melko merkityksetön määrä liioiteltiin niitä tai ei.

USA menetti yksin koulutustapaturmissa noin 40 000 erilaista konetta.
Neuvostoliitto menetti heikosta laadusta johtuneissa onnettomuuksissa noin
44 000 konetta.

Saksan koneista tuhoutui itärintamalla jopa 50 % heikkojen kenttien takia. Sodan ajan kehnot raaka-aineet ja hosuva työ aiheutti tuntemattoman määrän onnettomuuksia.