Lapsen vai vanhemman harrastus?

NÄKÖKULMA Harrastamisen pitäisi aina lähteä lapsen omasta kiinnostuksesta ja siitä, että tekeminen tuottaa hänelle iloa, asiantuntija muistuttaa.

YK:n lasten oikeuksien sopimuksen mukaan lapsella on oikeus harrastaa. Mutta mikä harrastamisessa on tärkeää, ja onko lapsen pakko harrastaa?

Mannerheimin Lastensuojeluliiton psykologi, ohjelmajohtaja Marie Rautava lähtee purkamaan asiaa sivistyssanakirjan määritelmästä, jonka mukaan harrastaminen on myös kiinnostusta jotakin asiaa kohtaan.

– Harrastamisen pitäisi aina lähteä lapsen omasta kiinnostuksesta ja siitä, että tekeminen tuottaa hänelle iloa, Rautava muistuttaa.

– Toki harrastukset myös kehittävät lasta. Ne voivat lisätä esimerkiksi pitkäjänteisyyttä, sitoutumista ja sosiaalisia taitoja. Liikuntaharrastukset edistävät yleistä hyvinvointia ja terveellisiä elämäntapoja.

Toisaalta harrastusten puute ei psykologin mukaan vaikuta lapsen kehitykseen tai hyvinvointiin.

– Lapselle on hyvä tarjota mahdollisuutta kokeilla, pohtia ja valita harrastuksensa. Ensin on hyvä hieman testailla, miltä vaikkapa pianonsoitto tuntuu, eikä niin, että hankitaan ensin piano ja katsotaan sitten, kiinnostaako lasta sen soittaminen. On myös syytä muistaa, että mihinkään harrastukseen ei saa pakottaa. Viime kädessä lapsella on oikeus itse päättää, haluaako hän harrastaa vai ei.

Vaikka harrastamista pidetään yleisesti ottaen hyvänä asiana, voi harrastuksilla joskus olla myös negatiivisia vaikutuksia lapseen.

– Ei ole hyvä, jos harrastus vie liikaa aikaa, tai väsyttää lasta. Ja se, että harrastukseen kuuluu kilpailua, voi syödä lapsen itsetuntoa ja harrastamisen iloa. Harrastusyhteisöt eivät myöskään aina ole mitään idyllejä, vaan niissäkin voi tapahtua kiusaamista, psykologi muistuttaa.

Rautava korostaa, ettei harrastusten tarkoitus ole trimmata lasta tulevaisuutta varten, vaan tuottaa iloa, mielihyvää ja vaihtelua tässä ja nyt.

Hän korostaa, että lapsen ehdoilla mennään, mutta ei vanhempienkaan tarvitse kaikkeen suostua.

– Ei ole hyvä, jos lapsi harrastaa vain miellyttääkseen vanhempiaan.

Lapsen harrastus - vanhemman päätös?

Lapsen harrastaminen vaatii ennen kaikkea vanhemman omistautumista, aikaa ja pitkää pinnaa. Lapselta pitkäjänteisyyttä ei vielä voida vaatia. Lasta tulisi tukea ja kannustaa harrastuksessaan, mutta myös vapauttaa hänet siitä, jos harrastus ei vain nappaa.

Harrastukseen lähtö voi mennä ainaiseksi kiukutteluksi. Onko silloin kyseessä väsymys?

Vanhempien tulisi kunnioittaa myös lapsen mielipidettä harrastuksen suhteen. Kenen takia lapsi käy harrastuksessa? Vastaako lapsen harrastus sinun vai lapsesi tarpeisiin? Toteutatko kenties omaa unelmaasi lapsen kautta?