Psyykelääkkeet ja aivovaurio

Kiitos vinkistä.

Toivotaan yhdessä, että epähumaani, brutaali, barbaarinen toiminta saataisiin lähivuosina tai -kymmeninä kitkettyä valtion keinovalikoimasta. Se vaatii pakottamisen lakkauttamista. Vähempään ei saa tyytyä, sillä ilman pakottamisoikeuksien poistoa todellinen muutos ei ole mahdollinen.

Ap, mun englanninkielen taito on vajavaista, arjessa pärjään jotenkuten mutta jos on ammattisanastoa, putoan kärryiltä heti.
Kysyisin miten hoidetaan lääkkeettömästi? Mulla diagnoosina toistuva masennus ja ahdistuneisuus. Tosin en usko enää näihin koska aikoinaan reagoin vaikeisiin elämäntilanteisiin normaalisti tuntemalla noita tunteita. 20 vuotta syötettiin lukuisia lääkkeitä ja koska en kyennyt käsittelemään lääkityksen takia tunteitani koska lääkkeet tukahduttivat ne, ne jäivät kroonisiksi.
Nyt olen itse vieroittanut itseni Ketipinorista. Kolme viikkoa ilman ja olo on yhä parempi kun vieroitusoireet menivät ohi.
Pelottaa se, että jos lääkkeet ovat vaurioittaneet aivoja ja ''masennus'' ja ''ahdistus'' tulevat uudestaan. Miten hoidanniitä lääkkeettömästi? Otan joka päivä kalakapseleita ja vitamiineja.
Nyt on menossa Essitalopram vieroitus joka on ihan alussa. Teen sen siis itse, vähä vähältä. Nyt tuntuu jo huimausta.
En koskaan anna lääkäreille anteeksi sitä että minulta varastettiin 20 vuotta elämästäni. Elin zombina, läheiseni kyselivät että ''miksi sinä et puhu paljon mitään enää, miksi olet muuttunut niin paljon, eihän sinua enää tunnekaan!''
Eniten minua surettaa se, että läheiseni joutuivat kärsimään tilani takia. Tuntui, että vedin heidät mukanani johonkin ilottomaan, pimeyden syövereihin. En anna sitä anteeksi itselleni. Puolustelin itseäni kauan itselleni että minähän olen sairas. Mutta samalla koin kauheaa syyllisyyttä.
Nyt kun tiedän paremmin, tajuan miten ja miksi minulle on käynyt näin. Olen myös oivaltanut, että ''masennusta'' ja ''ahdistusta'' psykiatrisina sairauksina minulla ei ollut vaan ne olivat täysin normaaleja reaktioita koetteleviin kokemuksiin elämässäni. Ja miksi lääkityksen aikana voin yhä huonommin ja huonommin!? Ja miksi sitten kun vieroitin itseni bentsoista ja neuroleptista, aloin voida paremmin ja paremmin, - tunnen itseni siksi ihmiseksi mikä olin ennen lääkitystä. Olen saanut itseni takaisin.
Monet tutut ja sukulaiset pitävät minua ''hulluna''. Tämän leiman olen saanut vaikka käyttäydyn normaalisti. Raskaasti lääkittynä käyttäydyin tietysti kuin hullu, - kukapa pitäisi zombia joka ei puhu, kävelee jotenkin mekaanisesti, kasvot jähmettyneinä, normaalina? En siis voi syyttää heitä.
Jos sanon, että lopettelen lääkitystä, selittääkseni tilannetta, he ikäänkuin säikähtävät, ja rupeavat hyssyttelemään että onkohan se viisasta, mitä jos kuitenkin jatkaisit, onhan ne lääkäreiden - asiantuntijoiden!? - määräämiä!
Niin, kaikkihan tietävät vitsin hullusta joka on lopettanut lääkkeensä, hullustihan siinä käy!
Toivotan voimia muille vieroittujille, tehkää se maltilla, varatkaa aikaa riittävästi, älkääkä lopettako lääkkeitä seinään!

niinkuin valtion vika syötetty aivovaurio?

Kemikaali on syy vaikutuksiinsa. Onko se kemikaali myös syyllinen, onkin monimutkaisempi kysymys.

Tavallisen ihmisten on näistä vähän vaikea tietää ennen kuin jotain paljastuu. Voihan ne jotakuta auttaakin. Lääketeollisuus jekuttaa.