Tiedän , että tällaista tilannetta ei ikinä tule vastaan, mutta leikitään ajatusleikkiä.
Identtiset kumppaniehdokkaat takana juuri päättynyt pitkä 10 parisuhde. Toinen kumppaniehdokkaista olisi jätetty ja toinen olisi itse jättänyt puolisonsa.
Kumman ajattelisitte olevan parempaa parisuhdemateriaalia?
Olisiko jättäjän kohdalla pelko, että hän jättää taas?
Olisiko jätetyksi tulleen kohdalla pelko, että hän olisi vielä kiinni exässään?
Kumpi parempi: jättäjä vai jätetty
13
54
Vastaukset
En ryhtyisi mihinkään vakavaan ihmisen kanssa, jolla on takana juuri päättynyt pitkä suhde, oli hän sitten jättäjä tai jätetty. Mutta jos nyt halutaan spekuloida niin ehdottomasti mieluummin valitsisin jättäjän. Hän olisi todennäköisesti työstänyt asiaa jo etukäteen ja hänen osaltaan vanha suhde olisi käsitelty "pitemmälle" kuin jätetyllä. Plus että hän olisi ensin jättänyt ja vasta sitten alkanut etsiä uutta.
Jos ihminen on kyennyt pitkään suhteeseen, niin en näe mitään syytä miksi alkaisin pelätä, että hän jättää taas. Tosin tuollaisessa tilanteessa hän todennäköisesti hakisi laastaria eli kuten sanottu, en alkaisi suhteeseen ihmisen kanssa, jolla on ihan tuore ero takanaan.BEM kirjoitti:
Hyvä pointti. Muuttuisiko tilanne, jo takana olisi useita eroja kummallakin?
Näitä mielikuvitusleikkejä on niin vaikea leikkiä, kun todellisuus toimii ihan toisilla ehdoilla. Ei ihmiseen tutustuessa vielä tiedä, minkä verran eroja ja millaisia hänellä on taustalla. Puhumattakaan, että olisi kaksi yhtä kiinnostavaa ihmistä ja molemmista jo tietäisi parisuhdehistorian.
Siihen historiaanhan tutustutaan vasta, kun kiinnostus on jo herännyt ja aletaan tapailla ja seurustella (eikä silloinkaan ole tarpeen tietää läheskään kaikkea).- horsieee
helka kirjoitti:
Näitä mielikuvitusleikkejä on niin vaikea leikkiä, kun todellisuus toimii ihan toisilla ehdoilla. Ei ihmiseen tutustuessa vielä tiedä, minkä verran eroja ja millaisia hänellä on taustalla. Puhumattakaan, että olisi kaksi yhtä kiinnostavaa ihmistä ja molemmista jo tietäisi parisuhdehistorian.
Siihen historiaanhan tutustutaan vasta, kun kiinnostus on jo herännyt ja aletaan tapailla ja seurustella (eikä silloinkaan ole tarpeen tietää läheskään kaikkea).Kyllä minä tutustuin "historiaan" jo ennen kuin päätin, ryhdynkö seurustelemaan.
Vaikkei tietenkään voi tietää KAIKKEA tai edes suurinta osaa ennen kuin vasta vuosien saatossa, niin kyllä minulle oli tärkeää tietää oleellisimpia asioita ja olla tuttu hänen kanssaan, ennen kuin teen koko elämään vaikuttavia, lopullisia ja isoja päätöksiä. Toisaalta, minähän seurustelen vain kerran elämässäni, joten parempi oli valita huolella, ettei jo heti alkumetreillä tarvitse kriiseillä ja katua, että vittuku tuli tehtyy huono valinta. :DDDD
Alkuperäiseen kysymykseen: valitsisin sen perusteella, millaiset syyt oli joko jättää entinen tai tulla jätetyksi. Ne motiivit vaikuttavat paljon siihen, miten suhtaudun. horsieee kirjoitti:
Kyllä minä tutustuin "historiaan" jo ennen kuin päätin, ryhdynkö seurustelemaan.
Vaikkei tietenkään voi tietää KAIKKEA tai edes suurinta osaa ennen kuin vasta vuosien saatossa, niin kyllä minulle oli tärkeää tietää oleellisimpia asioita ja olla tuttu hänen kanssaan, ennen kuin teen koko elämään vaikuttavia, lopullisia ja isoja päätöksiä. Toisaalta, minähän seurustelen vain kerran elämässäni, joten parempi oli valita huolella, ettei jo heti alkumetreillä tarvitse kriiseillä ja katua, että vittuku tuli tehtyy huono valinta. :DDDD
Alkuperäiseen kysymykseen: valitsisin sen perusteella, millaiset syyt oli joko jättää entinen tai tulla jätetyksi. Ne motiivit vaikuttavat paljon siihen, miten suhtaudun.Tämä on tämä ikuisuuskysymys: milloin tutustuminen/tapailu muuttuu seurustelemiseksi. Ja mitä itsekukin seurustelemisella tarkoittaa. Minä en ole koskaan _päättänyt_ ryhtyä seurustelemaan. Seurustelu on se vaihe, kun ollaan yhdessä koska yhdessä on hyvä olla ja on tunteita toista ihmistä kohtaan. Ajan myötä, vuosien varrella, sitten nähdään, johtaako se johonkin "viralliseen" sitoutumiseen eli avo- tai avioliittoon. En myöskään itse voi päättää, seurustelenko elämässäni vain kerran vai useammin, koska seurusteluun tarvitaan aina myös se toinen osapuoli. Jos hän muutaman vuoden kuluttua päättää, ettei haluakaan jatkaa, tai tapahtuu jotain yllättävää, niin en näe miksi minun pitäisi olla loppuelämä seurustelematta kenenkään kanssa.
- horsieee
helka kirjoitti:
Tämä on tämä ikuisuuskysymys: milloin tutustuminen/tapailu muuttuu seurustelemiseksi. Ja mitä itsekukin seurustelemisella tarkoittaa. Minä en ole koskaan _päättänyt_ ryhtyä seurustelemaan. Seurustelu on se vaihe, kun ollaan yhdessä koska yhdessä on hyvä olla ja on tunteita toista ihmistä kohtaan. Ajan myötä, vuosien varrella, sitten nähdään, johtaako se johonkin "viralliseen" sitoutumiseen eli avo- tai avioliittoon. En myöskään itse voi päättää, seurustelenko elämässäni vain kerran vai useammin, koska seurusteluun tarvitaan aina myös se toinen osapuoli. Jos hän muutaman vuoden kuluttua päättää, ettei haluakaan jatkaa, tai tapahtuu jotain yllättävää, niin en näe miksi minun pitäisi olla loppuelämä seurustelematta kenenkään kanssa.
Jaa, kyllä sinä saat elää noin, ei siinä mitään. Sopinee sinulle tuo malli.
Mutta itse siis olen päättänyt seurustella vain kerran. Eli tavatessani ihastuttavan ihmisen (nykyisin puolisoni) en heti tehnyt asialle mitään, koska piti miettiä, kannattaako ryhtyä tutustumaan häneen ensinkään, vai odottaa, että tunne menee ohi. Sitten tutustuttiin ja sitten sovittiin, että aletaan seurustella, koska molemmat tykkää toisistaan. Alusta asti oli selvää, että tämä on nyt se kummankin elämän suhde, siis että muita suhteita ei tule. Jos tuo mies kupsahtaisi, en ottaisi uutta, koska minun suhteeni kestää kuoleman ylikin. Tosin ymmärrän myös niitä, jotka ottavat uuden puolison entisen kuoltua, eikä se väärin ole. En vain itse tekisi sitä. Minulla ei ole pakottavaa tarvetta seurustelulle itseisarvona, vaan tarve olla yhdessä juuri sen ihmisen kanssa, jonka kanssa siis olen nyt. Jos häntä ei olisi enää saatavilla, en sitten olisi kenenkään kanssa. Hän ajattelee samoin minusta.
Tämä malli toimii meillä, muut ihmiset tehkööt miten haluavat. Minulle/meille nämä asiat ovat päätöksiä, en voisi kuvitellakaan eläväni sellaisessa "ei olla sovittu olevamme yhdessä joten en tiedä ollaanko yhdessä" -asetelmassa.
- valheenvangit
Minä miettisen pitkään kumman ottasin. Joten yrittäsin selvittää asioita mahdollisamman paljon,koska aika moni valehtelee nykysin.
Pakko huomauttaa, etteivät tosielämän ihmissuhteet mene niin, että "mietitään, kumpi otetaan". Ne kumpikin jatkavat koko ajan omaa elämäänsä ja voi olla, että miettijä saa miettiä vaikka loppuikänsä. Eikä ketään oteta. Saati, että miettimisen perusteella vielä tietäisi, haluaako ihmisen kanssa olla. Sehän selviää vasta olemalla.
- eiolemustavalkoista
En rajoittaisi asiaa tuolla lailla, että haluaisinko suhteen mielummin jätetyn vai jättäjän kanssa vaan haluaisin suhteen ihmisen kanssa, joka tuntuu oikealta. Lisäksi Helkan tavoin en asettaisi tuollaisia aikarajoja, että erosta pitää olla kauan aikaa, sen vuoksi että monet parisuhdeihmiset tutkitusti sitoutuvat "vapailta markkinoilta" nopeasti, jos siis ylipäätään haluavat sitoutua. Eli ei ole mitään oikeaa hetkeä elämässä tuolle. Ei me eletä mitään prinsessasatua, jos se elämän prinssi tai prinsessa astuu eteemme juuri oikealla hetkellä, oikeassa tilanteessa. Jos niin ajattelee niin on kyllä todella epätodennäköistä, että ketään koskaan löytää. Elämä on rosoista.
Mutta jos siis pakko valita jättäjä vai jätetty niin sitten ehkä jättäjä, hän on osannut tehdä päätöksen ja kantaa vastuun. Lisäksi jätetty saattaa kaipailla vanhan perään ja hän on saattanut pettää jättäjää.- tämäkääneioleblackwhite
Tai jättäjä on saattanut pettää jätettyä ja jättänyt hänet siksi, että "booring... kaipaan jo uutta verta...."
- Ainajätetty
Ei yllätä helkan feministinen vastaus sillä jättäjä on useinmiten nainen. Parisuhteiden kestot ovat aina riippuvaisia naisten mielialasta. Esim mut on jätetty 37 parisuhteesta. Jättäjät ovat siis naisia. Koskaan parisuhteen kesto ei ole ollut minun käsissäni vaan aina minulle on sanottu jatkuuko suhde vai ei. Yleensä kolmessa kuukaudessa suhde ei enään jatku. Syitä en tiedä. Tutut usein kyselevät eikö seksi onnistu ja kun vastaan että koskaan en ole kuullut naisen sanovan että se olisi huonoa vaan usein jopa kehuttu taivaalliseksi niin siitäkään se ei pitäisi kiinni olla. Itselleni meinaan on tärkeää tuottaa naiselle hyvää oloa vaikka se tarkoittaisi että minä en sitä huippua saavuttaisikaan. No kohtaloksi tulee aina jättäminen kuitenkin. Syyksi luulen se kun olen hellä enkä väkivaltainen ja olen huolehtivainen ja huomioiva. Kuten keskusteluissakin on aina nähty haluaa naiset kylmän, tunteettoman ja väkivaltaisen miehen. Useampi exä on tällaisen löytänytkin ja kaskummaa lapsia on ilmaantunut ja vakiintunut parisuhde on alkanut "toimimaan" vaikka turpiin tulee säännöllisesti.
En uskonut enään seurustelevani mutta kaskummaa löysin taas naisen. Olen rehellisesti kertonut historiani että mut on sitten jätetty joka suhteesta mutta huom ei väkivaltaisuudesta yms. Ota tai jätä. Nainen kyllä uskottelee että ei jätä koskaan ja väittää rakastavansakin mutta samat tarinat olen kuullut kymmenet kerrat ja kohta olen ollut kuitenkin yksin. Välitän ja rakastan tätä naista täydellä sydämmellä ja haluan täysillä että juttu toimii. Mutta en vaan voi olla pelkäämättä sitä aina koittavaa "meidän pitäisi jutella, pelkään että suhteemme ei toimi enään" keskustelua mikä on aina tarkoittanut että jään kuin nalli kalliolle. Mutta niin ihmeelliseltä kun se kuullostaakin niin ainaisiin jättämisiin ja vaan paremman puutteessa olevana miehen korvikkeen rooliinkin tottuu. Kun joka lenkki reissulla astut koiran paskaan ei se enään tuhannennella lenkkireissulla yllätä ja vituta. Se on vaan sen joka lenkin kohtalo ja siihen on totuttava jos aiot lenkkeillä jatkossakin.- eiolemustavalkoista
Ehkä sinä pelkäät liikaa, että voi käydä huonosti? Et ehkä tiedosta sitä, mutta alitajuisesti toimit niin. Estät suhteen syntymisen tai suhteessa kuitenkin epäilet koko ajan. Lisäksi minulla tulee mieleen, että yritätkö liikaa tai roikutko toisessa liikaa? Pidätkö omia puoliasi? En nyt tarkoita, että kaikki asiat pitäisi tehdä oman pään mukaan, mutta jos vain myötäilet toista tms. niin toinen ei ehkä jaksa kanssasi. Ja vielä, kuinka oma-aloitteinen olet? Ei naiset tykkää esim.keksiä kaikkea tekemistä vaan on tärkeä, että mieskin ehdottaa jotakin tekemistä, ei sen tarvitse ihmeellistä olla, mutta se kertoo naiselle paljon ja usko pois ei nainen sitä ääneen sinulle halua sanoa. Seksissäkin liika nössöys voi olla pahasta eikä nyt sitten taas vedetä mitään ääripää nössö-paha poika asetelmaa. Näytä rohkeasti tunteesi, kuuntele toista, mutta myös itseäsi ja ole määrätietoisempi. Usko itseesi ja siihen, että olet naiselle riittävän hyvä, sillä kuulostat ihan hyvältä kumppanilta jollekin naiselle. Voimia sinulle ja toivottavasti se seuraava kumppanisi olisi vaikkapa se elinikäinen kumppani.
- eiolemustavalkoista
Sorry, siis en huomannut että seurustelet, joten tarkoitan tietenkin, että toivottavasti tuo suhde on sinulle se oikea.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 972803
Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu1042380- 912160
- 161944
- 421796
Persuilla ja Saksi-Riikalla meni sitten pornon levittämiseksi koko touhu.
Onko kenellekään yllätys?1521782Hei A, osaatko
sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en451767- 781716
Synnittömänä syntyminen
Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.1311510Mitä tämä tarkoittaa,
että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?411304