Kotimainen dekkari versus kansainvälinen taso?

Esitän jatkokysymyksen: mitkä on jo käännetty ja mitä on myyty? Siis mitä on reaalimaailma suhteessa siihen, miltä musta tuntuu.

Simo Hiltunen, Leena Lehtolainen, Ilkka Remes ja Vera Vala ovat ehdottomasti kansainvälistä tasoa.

Hyvässä dekkarissa pitää aina olla taiteellinen ulottuvuus. Suomalaisissa dekkareissa sitä ei ole joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta.
Taiteellisissa dekkareissa on tilaa lukijalle, ja ne haastavat ajattelemaan. Taiteellinen dekkari jättää lukijaan jäljen.
Suomalaiset dekkarit ovat yleensä vain viihdettä ja ajankulua. Syvällisyys puuttuu. Teksti on joissakin kelvotonta, koukkut on tylsiä, uskottavuutta ei ole ja omaperäisyys lainattu dekkarikliseiden kokoelmasta.

Olen pitänyt suomalaisista dekkareista eniten Paul-Erik Haatajan kirjoista. Ovat kyllä saaneet yllättävän vähän näkyvyyttä Suomessakin. Mielestäni pärjäävät ihan mainiosti esimerkiksi pohjoismaisille tekijöille. Nykyään dekkarin menestyksen tae tuntuu olevan järjetön raakuus ja ruumiiden määrä. Ei niinkään kielelliset taidot tai juonen ulottuvuudet.

Olen täysin innostunut Ilkka Remeksen kirjoista! Oikein odotan iltaa, kun luen niitä aina sängyssä. Mukavasti unohtuu päivän stressi kun sukellan jännitykseen. Kiitos Ilkka!
Saan näistä juuri sitä, mitä tarvitsen. Muita kirjoja luen päivällä, jos ehdin.

On juonen kuljetusta ja jännitystä. Ovat minusta erittäin patrioottisia ja koska en asu Suomessa, oikein rinta kaarella nautin näiden järkevien suomalaisten taidoista...
Aion lukea ne kaikki.

Vuoden johtolankaraadin jäsenen arvio viime vuoden dekkareista on mielestäni osuva kommentti tähän keskusteluun. Suomessa kirjoitetaan sekä hyvää että huonoa dekkaria.

http://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3509160-dekkarivuosi-2015-missa-laatu

Eipä sitten Mauri S a r i o l a n ole juuri kirjoitettu kelvollisia dekkareita Suomessa. Ja tuskin tuleekaan...

Sariola taitaa olla edelleen ainoa suomalainen, joka on saanut kansainvälisesti arvostetun ranskalaisen dekkaripalkinnon!

Hannu Salama Juhannustanssit.

Jos valitsen kaksi mielestäni parasta kirjoittajaa,niin ne ovat Michell Connelly ja Ian Rankin. Mutta on paljon todella hyviä dekkarin kirjoittajia,valitettavasti ne ovat ulkomaalaisia. Paras suomalainen on Mauri Sariola hänen alkupään tuotannollan. Ja vapaasti saa olla eri mieltä,nämä on makuasioita.

En jaksanut lukea kaikkia kommentteja, mutta EHDOTTOMASTI listaan kuuluu Marko Kilpi!

En ole erityisesti dekkarien ystävä, mutta Marko Kilven romaanit todella kolahti.

- tekstin taso
Tasokasta ja tarkkaa tekstiä.

- koukuttavuus
Nämä meni liki kerralla, mikä kertoo jotain koukuttavuudesta.

- uskottavuus
Teksti kuulostaa todella asiantuntijan kertomalta ja syvyyttä löytyy, mikä puuttuu usein kaikista dekkareista. Plussat siitä, että mieskirjailija osaa kirjottaa psykologisia jännäreitä.

- juonen kuljetus
Sujuvasti kulkee henkilöhahmojen mukana, ei siis kökköjä aasinsiltoja tms.

- omaperäisyys
Niin kuin jo sanottu: Tähän ei muut suomalaisdekkaristit kykene.

Suosittelen lukemaan Harri Nykäsen kirjat, siis muutkin, kuin pelkästään ne Raid-kirjat.
Vaan joka maasta löytyy taitavia kirjoittajia dekkareiden alalla. Voitte lukea myös virolaisen kirjallisuuden klassikoita. Juhan Paju: Haapsalun saunamurhat.

Dekkarit ovat huonoja. Kerronta on pitkäpiimäistä ja aiheet kyntää aina samaa latua.Siksipä en enään lue mitään suomalaista.

Itse luen dekkareita nimenomaan viihteen vuoksi - kotimaisista jo mainittu Ilkka Remes on suosikkeja Taavi Soininvaaran, Reijo Mäen, Eppu Nuotion, Leena Lehtolaisen, Jarkko Sipilän ja Matti Yrjänä Joensuun rinnalla. Luen myös paljon ulkomaisia, eivätkä minusta kotimaiset jää mitenkään niiden varjoon. Jos kirja on hyvä, se koukuttaa lukemaan kerralla kannesta kanteen riippumatta siitä, kuka sen on kirjoittanut.

Suomeen pitäisi saada kansainvälisen tason kirjailijoita tutustumaan että millaista Suomessa on ja millaisia rikoksia täällä voi tapahtua !

Ruotsalaisten Joona LINNA on hyvä esimerkki siitä että " maahanmuuttajakin " voi ratkaista rikoksia ja siten saada tukijoita / lukijoita myös jostakin toisesta maasta !

Helsingissä on Thomson - en ole nimestä varma - kirjailija - joka kirjoittaa Amerikkalaisille rikoksista Suomessa ja miten niitä ratkaistaa eri tavoilla kuin TVn sarjoissa & paikoissa ihan kansainväliseen tapaan !

Itse en ole koskaan jaksanut lukea dekkareita. Ne ei ole mun mielestä mitään korkeakirjallisuutta, mutta christie ja poirot nyt pitää tietää ihan yleissivistyksenkin vuoksi.

Viime vuonna luin Jyrki Heinon kirjat Kello ja Kellari.

Olin myyty.

Malttamattomana odotan jo seuraavia kirjoja.

Minä luen paljon dekkareita ja ison osan jätän kesken.

Dekkareissa on ihmiskuvaus aika heikkoa, toimintaa löytyy, mutta tyypit ovat kaavamaisia eikä kirjoittaja juurikaan mene heidän päänsä sisäpuolelle. Pelkkä ulkoinen juonenkuljetus ja nopeat käänteet eivät saa minua kiinnostumaan. Pitääkö dekkarin koukuttaa? Se on lisäarvo, muttei itsetarkoitus. Jos sen sijaan tekstistä löytyy henkilö, joka on ajatteleva yksilö ja tyyppinä riittävän rosoinen (ei liikaa viinaa, suomalaisessa tekstissä sitä on niin että siihen kyllästyy) niin teksti tulee luetuksi. Esimerkiksi Sipilät ovat aika tylsiä, mutta kun siellä on se Suhonen, niin luen niitä mielelläni.

Mitä yhteistä on kirjailijoilla Martti Linnalla ja Mauri Sariolalla?
Lainaus Wikipediasta:
" Linna julkaisi esikoisromaaninsa Syysmarkkinat vuonna 2005 ja kaksi vuotta myöhemmin ilmestyi dekkari Ahventen valtakunta. Ranskalainen Gaia Editions -kustantamo julkaisi sen maaliskuussa 2013 nimellä La Royaume des perches. Romaani oli samana vuonna ehdolla Ranskan arvostetuimman rikoskirjallisuudelle myönnettävän palkinnon Grand prix de Littérature policièren saajaksi."
Molemmat kirjailijat ovat siis rankattu Ranskassa aika korkealle.
No, miten tämä Ahventen valtakunta-dekkari otettiin vastaan Suomessa. Ei mitenkään, sanoisin. Keskisuomalaisessa ja Ritvan dekkarinurkassa taisivat olla ainoat arvostelut (Lähde, Martti Linnan kotisivut).
Kun vertaa Martti Linnan Ahventen valtakuntaa ja Mauri Sariolan Lavean tien lakia, huomaa että kummassakin on vahvasti esillä suomalainen maaseutu ja suomalainen elämänmuoto. Eikö juuri siinä ole eväät suomalaisen dekkarin kansainväliseen menestykseen? Toki molemmat ovat myös taitavia kirjoittajia.
Kansainvälistä menestystä saavutetaan kun panostetaan Ahventen valtakunta-dekkarin kaltaisiin "katvealueen dekkareihin" ja myydään niitä aktiivisesti ulkomaille. Ne ovat todellista Suomea. Niistä löytyy kansainvälisiä menestyjiä.

Itse pidän myös Liza Marklundin kirjoista. Vahinko vaan, on jo luultavasti lopettanut kirjoittamisen/julkaisun? Kaikki olen lukenut ja todella koukuttavia. Tarina kerronta uskottavaa ja hyvin asioista perillä. Voisin jopa vähän verrata I. Remeksen kirjoihin. Ehkä vähän samantyylistä. Tiettyjä vakiohenkilöitä, joita kuljetetaan kirjasta toiseen; Annika Bengtssonin perhe ym. Olen myös katsonut kaikki hänen teoksiin liittyvät tv-sarjat ja DVD:t. Voin suositella akikille jännitystä kaipaaville.