Rumuus este elämälle

Joopa joo.
Eiköhän toi rumuus käsite ole jokaisen omassa mielessä.
Mä itsehän olen suakin rumempi, MIELESTÄNI.
Ja joo, mun ei tarvii edes nähdä sun kuvaasi.

Yli miljoona ihmistä käyttää masennus ja niihin rinnastettavia lääkkeitä. Tuskin kaikki ovat rumia.
On invalideja jne, ja silti monet ovat käsineet systeemille sopivaa puuhaa kuten taide tai mitä hyvänsä.
Ota niskasta itseäsi kiinnit. Ymmärrän kyllä huolesi, mutta lääkitys ei auta asiaa vaan pahentaa sitä. Anteeksi vain.

Kaikkein pahinta tässä rumuudessa se, että se aiheuttaa ihmisissä vihaaa mua kohtaan. Olen kuin jokin maailman pahin rikollinen rumuuteni takia. No onhan se tavallaan suuri rikos syntyä näin rumaksi, että ihmiset kokee mut luotaantyöntävän ja vastenmielisen näköiseksi.

Mutta se unohtuu ihmisiltä, että mä en ole syy ulkonäköäni millään lailla enkä voi siihen mitenkään itse vaikuttaa, siitä voi syyttä mun vanhempia ja molempien vanhempieni sukuja.

Oletko saanut kommentteja ulkonäöstäsi, että olet ruma. Onko mielikuva vain päässäsi?

ootas... multa leikattiin vatsa. pystyarpi. monta kertaa. sit multa vedettiin anestesiassa leegot suusta kaikki. olin tulipalossa, käsissä ja jaloissa on ihosiirteet, reisistä sitä ihoa on otettu. öö... sain turpaan oikeen kunnolla ja teholle: lähti sappirakko, peräsuoli, paksusuoli, pala ohutsuolta. avanne tuli. poikkiviilto siitä sappirakon poistosta. öö... näkö meni, tuli lasit, se nyt on pientä tietty. kelaan hetken, mitäs muuta. onhan toi avanne jännä kun tulee suoli kyljestä läpi ja siinä on pussi sitten. nyt on vielä iho-ongelmia, jotain perkeleen rasvapalloja tässä kasvaa naamaan ja rintakehään.

mitä tulee naiseen jonka kanssa voisin elää ja olla niin saa olla minkälainen vaan ja arpinen ja hivinen ja kehityshäiriöinen ja mitä nyt vaan keksii... kunhan ei olis enempää kun 30kg ylipainoo. en tiedä miksi se on niin tärkee asia mulle.

eli mulla oo naiselle muuta kriteeriä kun että sillä ei olis yli 30kg ylipainoo ja silti en sitä naista saa :D

niin ja oon sosiaalisesti aivan täysi palikka. ja toi painojuttukaan ei oo niin tarkka, jos toinen on kaksimetrinen niin voi sit olla enemmänkin ylipainoa.

voidaan mennä tarkemmin yksityiskohtiin jos haluut vertailla.

nää asiat on suhteellisia sano einstein.

Olen todella pahoillani tilanteestasi.

Rumuuttasi en pysty arvioimaan, mutta jos olet saanut kuulla asiasta lapsesta saakka, voisi kai sanoa, ettet ole ulkoisesti stereotyyppisen kauneusihanteen mukainen.

Törkeitä olette te, jotka luulette, että kyse on vain omasta (väärästä) mielikuvasta itsestä! Mielikuva itsestä syntyy siitä palautteesta, jota varsinkin lapsena saa ympäristöstä. Jos saa kuulla jatkuvasti olevansa ruma ja aikuisenakin aikuiset ihmiset näin antavat ymmärtää, toki pitää itseään rumana ja objektiivisestikin tuskin on kauneimpia ihmisiä maailmassa. Faktat faktana.

En pysty kuvittelemaan elämääsi.

Itse olen sairastanut vaikea-asteista masennusta 10 vuotta. Syynä on lapsuuden seksuaalinen hyväksikäyttö. Olen hoidossa ja lääkityksessä, mutta työkyvytön.

Minulle suo lohtua se, että näytän normaalilta. Olen nainen, ja miehet usein sanovat minua kauniiksi tai nätiksi. Vaikka elämäni on monilta osin todella tuskallista, minua lohduttaa se, että voin ostaa kauniita vaatteita ja kulkea kivannäköisenä ihmisten ilmoilla, ihmiset suhtautuvat kivasti, myyjät ovat ystävällisiä.

Jos olisin ruma eikä minulla olisi näitä hyviä kokemuksia, kärsisin vielä paljon enemmän.

Toivon sinulle voimia. Toivottavasti saat terapiaa tms., jossa pystyt puhumaan näistä ajatuksistasi ilman, että sinua ruvetaan vähättelemään.

Jokainen nainen on kaunis ei mulla muuta...

Olen kohta viiskymppinen mies ja myös minulla on perintönä saatu ulkonäkö negatiivista huomiota herättävä. Pään ja kasvojen mittasuhteet ovat kummalliset. Ihmisten käyttäytymisestä löytyy piirteitä, jotka aktivoituvat vasta silloin, kun jotain normaalista poikkeavaa on näköpiirissä. Kukaan ns. ulkoisesti normaali ei voi tätä ymmärtää, kun sitä ei itse koe.

Elämässä ei voi ansaita "normaalilla" ihmisellä vakiona olevaa ihmisarvoa.

Kaltaiseni ihmiset rikkoo elämän mittainen henkilökohtaisen koskemattomuuden uhka !!!

Omalta kohdaltani voin sanoa, että on vaan sopeuduttava elämään elämää poissa toisten silmistä. Yksikseen voi touhuta omia juttuja olosuhteissa, joissa koskemattomuutta ei kukaan uhkaa.

Mitä enemmän ikää tulee, niin ulkonäkö merkitsee yhä vähemmän. Toivon että aloittaja sai kohotettua itsetuntoa ja löytäisi sen sisäisen kauneuden ja elämänsä ainutlaatuisuuden. Eiköhän ole muitakin "rumia". Ei me olla kaikki kauniita ja ei tarvitsekaan.

Hmm,

rumatkin naiset saavat kyllä itsestään aivan eri näköisen kun viitsivät panostaa.
Jos katsot venäläisiä naisia, siellä on huomattavan kauniita naisia, mutta myös todella rumia. MINUN mielestäni. Juju on siinä, että Venäjällä monet pyrkivät luomaan oman tyylin ja persoonallisuuden, kun taas meillä täällä Suomessa helposti alistutaan huonolle kohtelulle ja ei pidetä sitä päätä pystyssä.

Kyllä mä ymmärrän, miten vaikeaa on oikeasti omata hyvä itsetunto jos siitä saa aina kuulla. Itse en ole edes kuullut mitään huonoa itsestäni ja mulla on silti sellanen perussuomalainen huono itsetunto.

Mut joo, kannattaa ehkä alkaa luomaan omaa tyyliä ja persoonaa. Ja jos ei käy, niin voithan sä aina yrittää keskittyä aivan muihin asioihin elämässä. On varmasti monenlaisia asioita elämässä, mikä saa mielenkiintosi kohoamaan. Ja kun oikein syventyy siihen, ei muulla olekaan enää niin suurta merkitystä.

Sulla ei kuitenkaan varmaankaan ole mitään vammaa? Eiköhän silloin saa oikeilla meikkituotteillakin itsensä ihmisen näköiseksi, jos kerta niin rumat väität olevasi?

Niin piti ihan vielä mainita, että ei tämä ulkomuotoni ole siis ihan luonnollista ja normaalia vaan kyllä mä olen epämuodostunut, mutta en niin pahasti, että koskaan kukaan lääkäri olisi puuttunut siihen, mutta silti selvästi sen huomaa myös lievää jälkeenjääneisyyttä on.

Syynä tähän on jompikumpi vanhemmistani tai molemmat, äitini kohdussa siis näitä epämuodostuneisuus vaurioita alkoi jo tulemaan niin kehooni kuin aivoihinikin. Molemmat vanhemmat olivat tupakoitsijoita sekä joivat alkoholia, isä sitäkin enemmän. Äitini on myös itse ollut aina lievästi jälkeenjäänyt, vajaamielinen, skitsofreeni, sairaaloinen ja heikko myös fyysisesti joten ei todellakaan olisi ollut lapsen synnyttämiseen sopiva henkilö ja kaiken lisäksi hänkin on melkoisen ruma ollut joten toki se rumuus periytyi myös hänen puolelta.

Isäni oli kyllä mieheksi komea ja miehekäs, mutta koska äitini kohtu ei kyennyt tuottamaan normaaleja hormoneja jne. niin perin isäni ulkonäön lisäksi myös ne miehiset fyysiset ominaisuudet, en tietenkään siitintä, mutta kaikki muut. Äitini historiasta kyllä riittäisi paljonkin kerrottavaa on se niin OUTOA ollut kaikki, mutta kaikkein pahinta, että tuo nainen meni tekemään lapsen. Äitini yksi lapsi vietiin jo pois koska hänen uusi miehensä (isäni) oli niin huonomaineinen ja myös äidin suku hylkäsi äitini, mutta silti äitini meni tekemään vielä lapsen tuon huonomaineisen luuserimiehen kanssa siitä huolimatta, että vasta edellinen lapsi vietiin pois.

Äitini on niin äärettömän narsisti ja itserakas ja pettää itseään kuvitelmillaan mm. kuvittelee olleensa varsinkin nuorena yksi maailman kauneimpia naisia ja tästä on aina kyllä muistanut mainita vähän väliä ja minua taas vähätellyt ja sanonut, että en ole lähellekään hänen veroisensa ja olen ollut aina ruma ja miesmäinen koska olen hänen mukaansa tullut isääni, vaikka oikeasti rumimmat piirteet kasvoissani ovat suoraan äidiltäni periytyneet. Ja vaikka siskopuoleni on tehty eri isän kanssa on hänkin ruma koska ne tietynlaiset ominaispiirteet ovat suoraan periytyneet äidiltäni myös hänelle. Kyllähän mä sen tiedän, että olen ruma, mutta kun oma äiti menee sen sanomaa on se masentavaa. Itselleni ei tulisi mieleenkään haukkua äitiäni suoraan hänelle.

Ei mua ole pelkästään äiti aliarvioinut vaan lähes kaikki kohtaamani ihmiset ovat todellakin tuoneet esille sen miten ruma olen koko lähes 50 vuotisen historiani aikana niin tutut kuin tuntemattomatkin ja jos ei nyt suoraan ole kaikki sanoneet niin kyllä se on aina tuotu esille kaikilla mahdollisilla keinoin ilmeitä ja käytöstä myöten.

Sit vielä jotku ei käsitä miksi olen masentunut ja käskee vaan olla positiivinen ja yrittää vaan keksiä jotain mielekästä täällä elämässä. Enhän mä pärjää oikeastaan enää mitenkään koska masennus vetää myös fyysisen puolen paskaksi koska ei voi liikkuakaan. Enkä töissäkään ole voinut olla koska mun ulkonäköni oli aina este ja lopulta ulkonäköni oli este ihan kaikelle eli ihan siis normaalin elämään kuten esim. kaupassa käyntiin jne. Onneksi mulla ei ole enää niitä ongelmia, että joutuisin ihmisten kauhisteltavaksi ja haukkuttavaksi koska olen piilottautunut asuntooni ja toistaiseksi nyt vielä olen hengissä ja siihenkin syynä eräs läheiseni jonka takia en ainakaan vielä voi itsaria tehdä, mutta kyllä mä sen aika pian olen toteuttamassa.

Tuli mieleen tuosta 11 vuotiaan Valtterin kokemasta rasismista kuinka hänen ollessa yksin bussi pysäkillä monesti bussit ajavat ohi ottamatta häntä kyytiin. Mulla on samoja kokemuksia, mutta pelkästään rumuudestani johtuen eli bussi ei yksinkertaisesti pysähdy kohdallani jos olen yksin pysäkillä vaan ajaa ohi.

Aikaa sitten lopetin jo bussilla kulkemisen ja nykyäänhän en kule enää missään johtuen ihmisiä häiritsevästä poikkeuksellisesta rumuudestani. Olenhan mä todella ruma ja epämuodostunut, mutta minkäs sille voi.

Niin sinä olet ruma, mitähän me tässä voitaisiin nyt tehdä? Kun mikään ei autakaan. Mielestäni se itsari on hyvä vaihtoehto sillä pääsee ongelmista ja ehkä sitten seuraavassa elämässä jos sellaista tulee saat olla normaalin tai kauniin näköinen. Tsemppiä.

Muistakaa tekin kauniit ihmiset,,,että,,kauneus on katoavaista, mutta rumuus senkun lisääntyy! Tulette sen huomaamaan jossain elämänne vaiheessa!

Itse olen pienestä lähtien ollut ruma. Kärsin eräänlaisesta oireyhtymästä, johon liittyy
geenimutaatio. Kyseistä oireyhtymää sairastaa Suomessa vain kolme henkilöä ja maailmassa 30. Minulla on sisaruksia, jotka ovat todella kauniita ja normaaleita.

Sairauteni vaikeuttaa elämääni myös siten, että kärsin nivelongelmista, runsaasta karvoituksesta ja sydämen koon vioista. Elämäni on helvetillistä kärsimystä joka ikinen hetki. Toivon vain kuolevani. Tuntuu niin turhalta -miksi juuri minun piti saada
kaikista maailman ihmisitä tämä mutaatio?

Kyllä nämä kirjoitukset jo laittaa miettimään. Sen tietää, että on oikeasti todella poikeaviakin ihmisiä olemassa ja mitä se heidän elämä sitten onkaan. Sen voi kuvitella ja minkä sille voi. Ei oikeen mitään. Toivotan kumminkin äärimmäisen hyvää kesää vaikka sitten omassa rauhassaan ja luonnossa sentään voi kulkea ja liikkua poikkeavakin ihminen ja lisäks esim. koira voi olla hyvä ystävä, joka ei koskaan tuomitse omistajansa ulonäköä.

Haistattakaa ns.rumat pitkät pas*** tämän maailman kauneusihanteille. Antakaa ihmisten katsoa jos katsovat. Pää pystyyn ja muiden joukkoon, nauttikaa elämästä. Teillä on mahdollisuus muuttaa osaltanne tätä maailmaa paremmaksi paikaksi hyväksymällä itse itsenne ja suomalla itsellenne niin hyvä elämä kuin suinkin on mahdollista, omalla asennoitumisella itseänne kohtaan.