Mitä tarkottaa?

Tuossa kässärissä lausunnon antajan mielestä huono asia. Henkilöt peittävät näkyvistä tarinan, kirjoitat liikaa henkilöistä niin että teksti muistuttaa henkilökuvausta eikä kertomusta.

Henkilöiden persoona, kehittyminen ja ulkonäkökin pitäisi tulla kuvatuksi lähinnä toiminnan ja dialogin kautta. Ei niin, että liikaa kuvailee millainen henkilö on luonteeltaan ja ulkonäöltään. Aloittelevat kirjoittajat sortuvat usein tähän liialliseen adjektiívien käyttöön. Siis karsi, hio kieltä ja etene kertomus edellä. Lukija pitkästyy jos ei tapahdu mitään, mutta toisaalta henkilöt eivät saa myöskään jäädä stereotyyppimäisiksi hahmoiksi millaisia juonivetoisissa dekkareissa usein on.

Kiitos vastauksista!
Ymmärrän nyt, että kertomus "töksähtää" uuteen henkilöön. Minä olen nimittäin tehnyt henkilöille omat luvut, jossa esittelen lapsuuden traumoja aiheuttaneita tapahtumia. Näin olen halunnut näyttää lukijalle, miksi henkilö on sellainen kuin on.

Nyt tahtoisin tietää vielä, että onko joissakin tapauksessa hyvä asia, että henkilö kasvaa kertomusta suuremmaksi?

Kiitos asiantuntevista vastauksista. Seuraavat lauseet eivät siis tarkoita taitavaa henkilökuvaysta vaan taitamatonta kirjoittamista.
" Henkilöt kasvavat järjestään suuremmiksi kuin kertomus edellyttää." ja "Henkilöt eivät ole alisteisia kertomukselle."
Kuitenkin lauseista saa hyvin positiivisen kuvan kirjoituksesta. Onkohan kyseessä jonkinlainen vittuilu, sillä vaivasin arvostelupyynnöillä monia kertoja ennen kuin sain sen?

Ihan normaalia lausuntokieltä tuo on.

Tuollainen "Henkilöt eivät ole alisteisia kertomukselle." on hyvin alkeellinen virhe. Vittuilua se ei ole. Jos kysymys olisi kirja-arvostelusta, niin silloin voisi olla. Kirja-arvostelijat usein ilmoittavat hienoin sanakääntein, että kirja on ihan paska.

" Henkilöt kasvavat järjestään suuremmiksi kuin kertomus edellyttää." Ja "Henkilöt eivät ole alisteisia kertomukselle."

Tuo tarkoittaa selkosuomeksi, että henkilöt ja tarina ovat eri paria.