Mä väitän, että ihmisen persoonallisuus muodostuu geeneistä ja kasvatuksesta. Mutta että kun ihminen on aikuisuuden kynnyksellä, hän ei enää kovinkaan paljon muutu siitä miksi on tullut lapsuus/nuoruusvuosina. Kasvua voi toki olla, mutta mitään suurta muutosta ei enää tapahdu.
Oletteko samaa mieltä? Eri mieltä?
Osaatko sanoa mikä sinut on muokannut sellaiseksi kun olet, tai mistä olet perinyt mitäkin?
Ihmisen persoonallisuus
66
719
Vastaukset
- ftj678
"Kuinka kauhistuttavia ovatkaan kiroukset, jotka muhamettilaisuus langettaa kannattajilleen! Ei ole ainoastaan fanaattista kiihkoa, joka ihmisessä on yhtä vaarallista kuin vesikauhu koirassa, vaan myös tämä hirveä fatalistinen apatia. Vaikutukset ovat ilmiselviä monissa maissa. Ajattelemattomia tapoja, huolimattomia maanviljelysjärjestelmiä, laiskoja kaupankäyntimenetelmiä ja omaisuuden turvattomuutta tapaa kaikkialla, missä profeetan seuraajat hallitsevat tai asuvat. Alhainen sensualismi riistää tältä elämältä sen viehkeyden ja sivistyneisyyden; tulevalta sen arvokkuuden ja pyhyyden. Se tosiasia, että muhamettilaisen lain mukaan jokaisen naisen on kuuluttava jollekin miehelle tämän absoluuttisena omaisuutena, joko lapsena, vaimona tai jalkavaimona, viivästyttää väistämättä orjuuden lopullista häviämistä aina siihen asti, kunnes islamin usko on lakannut olemasta suuri voima ihmisten keskuudessa. Yksittäiset muslimit saattavat toki osoittaa loistavia ominaisuuksia, mutta tämän uskonnon vaikutus halvaannuttaa sen seuraajien sosiaalisen kehityksen. Maailmassa ei ole voimakkaampaa taannuttavaa voimaa. Muhamettilaisuus on taistelunhaluinen ja käännytystä harjoittava uskonto, joka on kaikkea muuta kuin kuolemaisillaan. Se on jo levinnyt kautta Keski-Afrikan tuottaen pelottomia taistelijoita joka askelmallaan. Ja jos kristinuskoa eivät suojelisi tieteen vahvat käsivarret — tieteen, jota vastaan se oli turhaan taistellut — modernin Euroopan sivilisaatio saattaisi romahtaa, samoin kuin romahti muinaisen Rooman sivilisaatio."
- Winston Churchill- MaanTyönVaiMiehensä
hmp.f kirjoitti:
Miten orjuus liittyy persoonallisuuteen?
Eikö orjan asema sinusta vaikuta ihmisen persoonaan ja käyttäytymiseen? Taatusti muovaa ja monella tapaa!
Vapauduttuaan ihminen voi vähitellen alkaa muuttua, jos ympäristö tarjoaa siihen mahdollisuuksia. MaanTyönVaiMiehensä kirjoitti:
Eikö orjan asema sinusta vaikuta ihmisen persoonaan ja käyttäytymiseen? Taatusti muovaa ja monella tapaa!
Vapauduttuaan ihminen voi vähitellen alkaa muuttua, jos ympäristö tarjoaa siihen mahdollisuuksia.Vai muuttaako silloin, jos jokin on yleinen käytäntö? Jos kylässä yksi orjuuttaa naisiaan, niin varmaan muuttaa. Mutta jos kaikki elää samalla tavalla?
Ja entäs jos orjuus loppuu kesken elämän, palaako ihminen normaali-oloihin niin kuin mikään ei olisi?
- Psykoterapeutitar
Olen kasvatuksen puutteen johdosta itseohjautuva! Pysyvät elämänohjeeni olen päättänyt 4-12 vuosien välillä ja niiden mukaan olen toiminut ja elämäni elänyt. Välillä syvissä vesissä ja välillä aallonharjalla, mutta aina on aurinko paistanut!
Lapset ovat sitkeitä veijareita :) Nyt tulee hirveän henkilökohtainen kysymys, eikä sun ole pakko vastata. Saitko rakkautta mistään lapsena?
Sun elämä on täytynyt olla vaikeaa muksuna.- Psykoterapeutitar
hmp.f kirjoitti:
Lapset ovat sitkeitä veijareita :) Nyt tulee hirveän henkilökohtainen kysymys, eikä sun ole pakko vastata. Saitko rakkautta mistään lapsena?
Sun elämä on täytynyt olla vaikeaa muksuna.Eihän se mitään henkilökohtaista ole, jos elämä menee niinkun menee. Toiset selviytyy ja toiset ei!
Kaikkein eniten tunsin, jos ei nyt rakkautta, niin välittämistä lastenkodissa ollessani. Siellä oli kotiintulo-, ruoka- ja läksyjentekoajat. Siellä oli viikkorahapäivä lauantaisin, jossa johtajan kanssa oli aina keskusteluhetki, kun hän kyseli kuulumisia ja antoi ohjeita elämään.
Ei elämä koskaan ole ollut vaikeaa, vaan täytyy nauttia huonoissakin hetkistä. Ihmissuhteet tosin ovat haastavia, kun ei osaa, eikä uskalla ketään kohdata. Elämä on kuitenkin helppoa, kun sen oikein oivaltaa! Psykoterapeutitar kirjoitti:
Eihän se mitään henkilökohtaista ole, jos elämä menee niinkun menee. Toiset selviytyy ja toiset ei!
Kaikkein eniten tunsin, jos ei nyt rakkautta, niin välittämistä lastenkodissa ollessani. Siellä oli kotiintulo-, ruoka- ja läksyjentekoajat. Siellä oli viikkorahapäivä lauantaisin, jossa johtajan kanssa oli aina keskusteluhetki, kun hän kyseli kuulumisia ja antoi ohjeita elämään.
Ei elämä koskaan ole ollut vaikeaa, vaan täytyy nauttia huonoissakin hetkistä. Ihmissuhteet tosin ovat haastavia, kun ei osaa, eikä uskalla ketään kohdata. Elämä on kuitenkin helppoa, kun sen oikein oivaltaa!Sun positiivisuus on varmaan auttanut sua pitkälle mäessä.
- Psykoterapeutitar
Joo ja tietty naiivius elämästä! Toiset sanovat elämän opettaneen, mutta minä en ole koskaan mitään oppinut. Olen vain elänyt ja nauttinut ja antanut auringon paistaa.
Olen kuitenkin aina toivonut, että kaikki näkisivät sen auringon, joka kantaa elämän vaikeuksien yli.
En ole kiinnittänyt asiaan huomiota.
Enää ei ole väliäkään.
Noinhan asiaa on kuitenkin kirjoissakin kuvattu, kuten aloittajakin kuvaa.
Runoilijat ovat tuhansia vuosia tuskitelleet.
-
Nykyään on kaiken-laista joogaa, yogia, personal-traineriä jne.jotka höpöillä
rahastavat asiassa.
H.Siellä se on jyväskyläläinen perus ja pysyy, puolet on tullut äidiltä ja puolet isältä. Vanhemmat ne arvoja yrittivät ja jotkut osuivat ja upposivat ja jotkut valuivat kuin hanhen selästä. Siinä elämänpiirissä vaikutti yrittäminen, kannustaminen ja kädentaidot ja toisen auttaminen, koskaan ei apua kielletty jos vaan pystyttiin auttamaan. Muutamassa yhteisössäkin oltiin mukana, lähinnä kaikenmoisessa urheiluissa. Ei se lapsuudessa ollut mitään kasvattamista, lähinnä porukassa kasvamista, yhtä pihalla silloin sodasta palanneet vanhemmat olivat kuin nykyään nuoret parit saattavat olla.
Eri mieltä olen tuosta kysymyksestäsi, että joku leimakirves olisi jo nuoruudessa leimannut tulevan elämäni, sitten alkoi ympäristön vaikutus tuntua, joutui tekemään omia valintojaan ja aina sai kaikesta töpeksimistään itse maksaa. Viisaana otti opikseen tai sitten iski uudestaan päänsä seinään. Koko elämän niin polku kuin kaikki muukin on ollut hakusessa mutta ei tuuliajolla ja sitten vain oikeat ratkaisut ovat tulleet eteen, näin jälkikäteen ajatellen. En edes voinut kaksikymppisenä kuvitella miten mukavaa tämä kuusikymppisen elämä voi olla, onhan se monesti vaatinut rohkeutta ja hulluutta, polku ei ole ollut koskaan suoraviivainen ja selkeä, joskus on varsin pimeitten mutkien kautta kierretty, toisaalta ei ole jäänyt katumista ei ole koskaan tullut mieleen, että pahus kun en tehnyt silloin niin tai näin aina on mennyt loppujen lopuksi oikein päin.
Elämänkokemus ja -koulu on sitten loput särmät hionut ja vuosien päästä surkeinkin räpiköinti saattaa paljastua loppujen lopuksi hienoksi liidoksi kun elämäänsä saa etäisyyttä. Näin minulle on käynyt, että eri mieltä. Muutamia muutoksia esimerkiksi ihan persoonallisuudessani voin jopa muistaa sen hetken kun muutos tapahtui. Se oli silloin tietty sisuuntuminen ja havainto, että perkules, ei se näin voi jatkua ja suunta vaihtui. Oikeastaan on aika jännää huomata, että mulla on käsissäni tämmöinen persoonallisuus ja voin sille tehdä jotain, no ei tietenkään ominaisuuksille, äänelle sun muille, mutta tahtotila on vielä hyvin hallussa.
tulipas pirun pitkä höpinä, sori vaanEi mua haittaa pitkä, että turhaan pyytelet anteeksi :)
Siitä olen samaa mieltä, että ihminen hioontuu kokemuksistaan, oppii ja kehittyy. Mutta... jos on jääräpää, niin on jääräpää. Jos on surumielinen, se seuraa koko elämän. Jos on iloinen luonne ja lakkaa nauramasta, jokin on vialla, ja jos tilanne jatkuu se sairastuttaa.
Entäs jos joku oli yrittänyt muuttaa joksikin mitä sä et ollut, ja palasit ennallesi vasta kun sisuunnuit?hmp.f kirjoitti:
Ei mua haittaa pitkä, että turhaan pyytelet anteeksi :)
Siitä olen samaa mieltä, että ihminen hioontuu kokemuksistaan, oppii ja kehittyy. Mutta... jos on jääräpää, niin on jääräpää. Jos on surumielinen, se seuraa koko elämän. Jos on iloinen luonne ja lakkaa nauramasta, jokin on vialla, ja jos tilanne jatkuu se sairastuttaa.
Entäs jos joku oli yrittänyt muuttaa joksikin mitä sä et ollut, ja palasit ennallesi vasta kun sisuunnuit?Viisas nainen olet, ehkäpä olet oikeassa, en ole moista tullut ajatelleeksikaan.
Se oli vain ahaa elämyksen hetki, jolloin ajattelin, että ei tätä elämää kannata pienillä pensseleillä maalata, tuntuu ihanalta kun voi räiskiä isoilla 'siveltimillä'.
Silloin mittailin päivät pitkät millimetreillä asioita, ajattelin, että pitääkös kaikki muukin olla semmoista sihrutusta ja pilkun ja pisteen nipotusta, että tulee hyviä kopioita. Ei ja Ei, Elämän pitää antaa viedä. Sen jälkeen kaikki oli paremmin. Mutta niinhän se on, että yks tykkää yhdestä ja toinen toisesta, voi pikkupikkusiveltimellä maalaamisestakin nauttia.
Aurinkoista päivä sinulle sinne.rosaliiin kirjoitti:
Viisas nainen olet, ehkäpä olet oikeassa, en ole moista tullut ajatelleeksikaan.
Se oli vain ahaa elämyksen hetki, jolloin ajattelin, että ei tätä elämää kannata pienillä pensseleillä maalata, tuntuu ihanalta kun voi räiskiä isoilla 'siveltimillä'.
Silloin mittailin päivät pitkät millimetreillä asioita, ajattelin, että pitääkös kaikki muukin olla semmoista sihrutusta ja pilkun ja pisteen nipotusta, että tulee hyviä kopioita. Ei ja Ei, Elämän pitää antaa viedä. Sen jälkeen kaikki oli paremmin. Mutta niinhän se on, että yks tykkää yhdestä ja toinen toisesta, voi pikkupikkusiveltimellä maalaamisestakin nauttia.
Aurinkoista päivä sinulle sinne.Suurten eleiden nainen :) Mä oon pikkutöhertäjä, kulutan tolkuttomasti aikaa hiusten halkomiseen ja pähkäilemiseen, niin ettei itse tehtävästä meinaa tulla mitään. Pitää välillä potkaista itseäni johonkin että saan jotain tehtyäkin.
Kiitos, aurinkoista päivää sulle myös :)
Kyllä muuttuu vuosien mittaan.
Olen eri ihminen kun olin pari-kolmekymppisenä. Tärkeysjärjestys muuttuu ja suhtautuminen asioihin elämänkokemuksen myötä.- MuuttuminenOnnistuu
hmp.f kirjoitti:
Että jos ihminen lupaa ja vannoo, että "minä muutun", niin sä uskot että se on mahdollista?
Jos ihminen oikeasti haluaa muuttua ja on valmis tekemään sen eteen töitä, muutos on mahdollinen. Se vaatii kuitenkin usein useamman vuoden ponnisteluja muuttumisen eteen.
Itse huomasin, että pitkäaikainen kumppanini oli aiheuttanut minussa muutamia negatiivisia muutoksia. Päätin torjua ne ja muuttaa omaa käyttäytymistäni. Olin mm. ruvennut vuosien myötä puhumaan kovalla äänellä ja kuulostin usein ikävän määräilevältä. (Oli pakko puhua niin, jotta tulin kuulluuksi.) Tyylin muutos vaati muutaman vuoden ponnisteluja, mutta onnistui. Puhun taas rauhallisemmalla äänellä, enkä muista koska viimeksi olisin ääntäni korottanut. Hyvä minä. ;) MuuttuminenOnnistuu kirjoitti:
Jos ihminen oikeasti haluaa muuttua ja on valmis tekemään sen eteen töitä, muutos on mahdollinen. Se vaatii kuitenkin usein useamman vuoden ponnisteluja muuttumisen eteen.
Itse huomasin, että pitkäaikainen kumppanini oli aiheuttanut minussa muutamia negatiivisia muutoksia. Päätin torjua ne ja muuttaa omaa käyttäytymistäni. Olin mm. ruvennut vuosien myötä puhumaan kovalla äänellä ja kuulostin usein ikävän määräilevältä. (Oli pakko puhua niin, jotta tulin kuulluuksi.) Tyylin muutos vaati muutaman vuoden ponnisteluja, mutta onnistui. Puhun taas rauhallisemmalla äänellä, enkä muista koska viimeksi olisin ääntäni korottanut. Hyvä minä. ;)Mutta entäs jos sä olit positiivinen luonne, ja sun kumppanisi koetti tehdä sinusta negatiivinen, ja koska se ei ollut osaa sun persoonallisuutta, niin sä pystyit siihen?
Sä oot oikeassa siinä, että pitkäaikainen kumppanuus koettaa muovailla toisiaan samanalaisiksi. Mutta mä en usko että se onnistuu, pitkällä tähtäimellä. Hän onnistui melkein muuttamaan sua, entä pystyitkö sä muuttamaan häntä? Siinä käy vaan nopeasti niin, että kumppanuus loppuu ennemmin.
- Retkuillaanrauhassa
En tiedä miksi minusta on tullut näin täydellinen mies kuin olen. Yritin pistää hanttiin, että olisin edes hieman muu... Mutta ei. Elämä muokkasi huomaamatta ja näin kävi :)
Täydellisyyteen hioutunut. Sä siis oot jo perillä :)
Mä veikkaan kuule, että jonain päivänä sä lipsut. Kun olet niin tottunut olemaan täydellinen, yhtenä päivänä olet varomaton ja teet jonkun virheen :))
Tietenkään en ole samanlainen ihminen kuin lapsena tai nuorena, sehän olisi kauhistuttavaa.
Persoonallisuuden perusvire on säilynyt, tyyliin "huoleton on hevoseton mies" eli nainen, mutta näihin kymmeniin on suhtautuminen moneen muuttunut.
Niin monta kertaa on elämä ankaralla kourallaan kopauttanut, että on ollut pakko vakavoitua välillä.
Ymmärtää ettei tätä pelkällä huumorilla läpi vedetä, joskus on oltava tosissaankin.Olitko sä sitten lapsena kauhea kauhukakara? :)
Kyllä elämä hioo, jos antaa sen tehdä niin. Mutta ei se tarkoita että ihminen kovin silti muutu. Ja toki on ihmisiäkin jotka pitävät särmänsä kaikesta huolimatta.hmp.f kirjoitti:
Olitko sä sitten lapsena kauhea kauhukakara? :)
Kyllä elämä hioo, jos antaa sen tehdä niin. Mutta ei se tarkoita että ihminen kovin silti muutu. Ja toki on ihmisiäkin jotka pitävät särmänsä kaikesta huolimatta.No lähinnä niin, ettei olisi elämänsä aikana oppinut mitään, ei kehittynyt ihmisenä millään tavalla, vaan olisi sama hattarapää kuin nuorena. Silloin kun tiesi kaikesta kaiken tai ainakin enemmän kuin vanhemmat ihmiset.
Särmänsä voi pitää läpi elämän, ellei anna niiden hioitua, mutta ei niillä särmillä tarvitse koko ajan muita raapia. Iän myötä oppii luovimaan elämän kapeikoissa ja sitten kun taas on tilaa, mennä porhaltaa muita satuttamatta.Ancelina kirjoitti:
No lähinnä niin, ettei olisi elämänsä aikana oppinut mitään, ei kehittynyt ihmisenä millään tavalla, vaan olisi sama hattarapää kuin nuorena. Silloin kun tiesi kaikesta kaiken tai ainakin enemmän kuin vanhemmat ihmiset.
Särmänsä voi pitää läpi elämän, ellei anna niiden hioitua, mutta ei niillä särmillä tarvitse koko ajan muita raapia. Iän myötä oppii luovimaan elämän kapeikoissa ja sitten kun taas on tilaa, mennä porhaltaa muita satuttamatta.Mutta ei sitä persoonallisuutta opi? Lähinnä oppii luovimaan persoonallisuutensa kanssa.
hmp.f kirjoitti:
Mutta ei sitä persoonallisuutta opi? Lähinnä oppii luovimaan persoonallisuutensa kanssa.
Kunhan oppii edes hillittemään ittensä ja hurjan luontonsa.
Sekin on ihmiselle hyväksi, pääasia että kehittyy ja kasvaa, myös henkisesti. Persoona voi pysyä samana tai jopa pehmetä vähän.
Voiko julma ja kova pehmetä ja kuinka paljon, sitä on vaikea arvioida.Ancelina kirjoitti:
Kunhan oppii edes hillittemään ittensä ja hurjan luontonsa.
Sekin on ihmiselle hyväksi, pääasia että kehittyy ja kasvaa, myös henkisesti. Persoona voi pysyä samana tai jopa pehmetä vähän.
Voiko julma ja kova pehmetä ja kuinka paljon, sitä on vaikea arvioida.Riippuisko se siitä, että julma ja kova ollut sellainen aina, vai onko se jonkun tulos?
hmp.f kirjoitti:
Riippuisko se siitä, että julma ja kova ollut sellainen aina, vai onko se jonkun tulos?
Jos se on persoonassa ja luonteessa, niin ei kivestä pumpuliksi muututa, vaikka mitä tapahtuisi.
Tosi kovis kovettuu vaan lisää ja laittaa hampaat irviin ja kädet nyrkkiin, että älä elämä ala mun kanssa.Ancelina kirjoitti:
Jos se on persoonassa ja luonteessa, niin ei kivestä pumpuliksi muututa, vaikka mitä tapahtuisi.
Tosi kovis kovettuu vaan lisää ja laittaa hampaat irviin ja kädet nyrkkiin, että älä elämä ala mun kanssa.Näin on. Jos se on opetettu toiminto, sellainen jonka pitää suojella oikeasti herkkää ihmistä, niin se on vain kova kuorinen. Silkkaa höttöö sisältä :)
- eppu2
Sanovat nykyään asian olevan niinkin, että ensimmäisen puolen vuoden hoivakokemukset muovaa tulevaa elämää ratkaisevasti.
Geeneissä ja DNA:ssahan on kai kaikki tieto ihmisestä, mutta tutkimus lienee alkuvaiheessa.
Harmi kun on jo niin vanha, ettei kerkiä paljon näkemään mitä kaikkea keksitäänkään vielä lähitulevaisuudessa.Ihmislapsi ja koirapentu ei ole kovin kaukana toisistaan. Toinen vähän simppelimpi kapistus kuin toinen :) Koiranpentu vaatii vuoden työtä ja koulutusta, mutta sitten se on melko valmis. Kärjistin nyt vähän, ihan vaan vähän...
Nuo on mielenkiitoisat, geenit ja dnat. Jos ei usko sieluun, niin persoonallisuus on kirjoitettu noissa. Ja määrittävät minkälaisia meistä tulee. Ainoastaan meidän tavat suhtautua ympäristöön ja meidän tavat tehdä päätöksiä muuttuu.
Kyllä se varmaan niin on, että se perusluonne ei muutu kun ankaralla juopottelulla, huumeidenkäytöllä ja sairaudella.
Onhan sellainen väittämä, että sekin periytyy geeneissä, onko aamu-vai iltauninen.
Luola-aikaan osa heimosta on ollut vartiossa iltayöstä, niistä on tullut aamu-unisia. Osa taasaamuyöstä, niistä on tullut aamuvirkkuja.
Tierenkin ajatusmaailma muuttuu kokemuksien ja elämänvaiheiden vuoksi.Niin, ja silloinkin sairaus tai addiktio on tavallaan peittänyt sen perusluonteen, siellä jossain se on joka tapauksessa.
Voisko sekin vaikuttaa, jos suonissa on etelänmaista verta? Kroppa sanoo että vasta illalla on tarpeeksi viileää työntekoon, vaikka päivällä on -20 astetta :)
Tuo viimeinen lauseesi on ehkä lähinnä sitä mihin uskon. Ajatusmaailma muuttuu, ei luonne.
Persoonallisuus tulee kun saa oman sielun. 80% horoskoopin persoonallisuus pitää paikkansa.
Kaikki on niin paljon helpompaa kun uskoo. Suunnilleen kaiken voi kuitata sillä että Luoja loi :) Enkä tarkoita tätä mitenkään pahalla.
Horoskoopit on mielenkiintoisia. Jos oikein syvään siihen uppoaa, löytää ittensä. Pelkällä pintaraapaisulla ei vielä löydä oikein mitään.
Mutta kumpi vie kumpaa? Ihminen on hyvä uskottelemaan itsensä, että jos löytääkin oman täydellisen tähtikartan, alkaako hän muistuttamaan sitä? Vai muistuttaako tähtikartta häntä?hmp.f kirjoitti:
Kaikki on niin paljon helpompaa kun uskoo. Suunnilleen kaiken voi kuitata sillä että Luoja loi :) Enkä tarkoita tätä mitenkään pahalla.
Horoskoopit on mielenkiintoisia. Jos oikein syvään siihen uppoaa, löytää ittensä. Pelkällä pintaraapaisulla ei vielä löydä oikein mitään.
Mutta kumpi vie kumpaa? Ihminen on hyvä uskottelemaan itsensä, että jos löytääkin oman täydellisen tähtikartan, alkaako hän muistuttamaan sitä? Vai muistuttaako tähtikartta häntä?Harrastin aihetta kauan sitten, oli huvittavaa kuinka noin 80% sopi todella 20% ei minun tiedoilla käynyt.
Moni sanoi voit kirjoittaa kun tunnet, näin ei ollut asia sillä moni tuli punaiseksi naamasta kun luki oman eikä asiasta puhuttu ja en ole puhunut koska niin lupasin.
- staka
Varhaislapsuuden tapaturma kipuineen, sairaaloineen ja kotiväestä erottamisineen on ilmeisesti jättänyt jonkin peruspelon tietynlaisia asioita ja tilanteita kohtaan. Tämän olen vasta aikuisiällä ymmärtänyt. Ja tehnyt töitä päästäkseni peloista eroon - mutta tosi syvällä ne ovat minussa.
Tietysti geeneissä on tullut paljon erilaisia luonteenpiirteitä. Joistakin olen systemaattisesti pyrkinyt eroon kun olen asian tiedostanut. Joistakin olen jopa kiitollinen.
En tiedä onko 'kasvatus' vaikuttanut minuun yhtä paljon kuin yleinen kodin ja yhteisön ilmapiiri. Mukaan lukien keljuilevat ja kiusaavat sisarukset. En ole lämpöisissä väleissä joidenkin kanssa vieläkään... ;-)Joo, se mikä lapsena tulee eteen, sitä on vaikeaa enää kiertää, ne istuu niin syvällä. Tai jos siihen pystyy, niin vasta keski-ikäisenä. Menee puoli elämä jo siinä, kun oppii tiedostamaan että mikä johtuu mistäkin.
- Elämäonkoulu
Ihmisen peruspersoonallisuus on se mikä se on, mutta elämä on sitä varten, että sitä kasvatetaan, koulutetaan ja kehitetään. En tiedä mitään muuta niin surullista ihmiskohtaloa kuin sellaisen, joka on noin parikymppisenä raakileena päättänyt jotain elämän ja maailman asioista ja aiheista ja on vielä 50-, 60-, 70-vuotiaana samassa kuosissa.
Elämä meni siis hukkaan, se ei opettanut mitään, siitä ei hokannut ja huomannut mitään, ei nähnyt ei kuullut, käsittänyt eikä ymmärtänyt. Läpyt ohimoilla, silmät puoliummessa ja kädet korvilla se onkin mahdotonta.Varmaan jokaiselle tulee jonkinlaista kasvua. Kai se on vähän älykkyysosamäärästäkin kiinni, miten sen elämän edessään asettelee. Tekeekö elämän hyväksi itselleen, vai putoaako aina samoihin kuoppiin.
Tässä väitän että myös kirkko on osaltaan pitänyt keppiä ihmiskehityksen pyörässä. Kaikki se että kärsimys kaunistaa, että on turha taistella kohti jotain parempaa. Se on ollut vallanpitäjien hurskastelua, eikä ole ollut mitään tekemistä uskonnon kanssa. Meidän suvussa sitä on ainakin ollut vahvana, ja näen joissakin sukulaisissa vieläkin tiettyä sellaista voimattomuutta, sellaista että heidän mielestä mieltään ei voi hallita eikä näin ollen oikein ole tarvetta kehittääkään sitä.- Peruspersoonanvoitto
Joo-o, totta, ihmisillä ei ollut lupaa ajatella omilla aivoilla ja asenneasiat ja -maailmat muuttuvat hitaasti. Samoin kuin vieläkin jossain päin maailmaa kaikkia kansalaisia ei opeteta lukemaan jotta heitä voisi hallita paremmin kun tietoa ei ole mistään.
Ihan omasta elämästänikin saan raapaistua esimerkin. Olin reipas, lahjakas, avoin ja herkkä lapsi joka aikuisuuden kynnyksellä muuttui varovaiseksi ja araksi kiitos ns. kotikasvatuksen. "Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa" ja muistutukset siitä mistä on lähtöisin, koska sillä on jotain tekemistä sen kanssa mitä saa ajatella ja haaveilla, tekivät tehtävänsä ja 'tarpeeton' yrittäminen tyrehtyi. Senhän piti naiselle riittämän, että pääsi hyvään avioon ja passamaan miestä ja perhettä.
No pääsinkin sitten, mutta kuinka ollakaan, minusta ei tullut onnellista. Aloin oireilla ja käsitin omilla pienillä aivoillani, että tämä ei riitä mulle. Niinpä piti palata entiseen, etsiä omaa itseään takaisin, avoimuutta ja rohkeutta, jotta saisi lahjakkuutensa jotenkin käyttöön ja omaa elämäänsä tapetille. Taistelu oli aika raskasta, mutta minusta tuli kuitenkin loppujen lopuksi minä eikä vain jonkun tahdoton piika. Maalaistapakulttuurin aika oli ainakin omalta osaltani ohi, mennyttä aikaa joka ei, Luojalle kiitos, enää palaa. Peruspersoonanvoitto kirjoitti:
Joo-o, totta, ihmisillä ei ollut lupaa ajatella omilla aivoilla ja asenneasiat ja -maailmat muuttuvat hitaasti. Samoin kuin vieläkin jossain päin maailmaa kaikkia kansalaisia ei opeteta lukemaan jotta heitä voisi hallita paremmin kun tietoa ei ole mistään.
Ihan omasta elämästänikin saan raapaistua esimerkin. Olin reipas, lahjakas, avoin ja herkkä lapsi joka aikuisuuden kynnyksellä muuttui varovaiseksi ja araksi kiitos ns. kotikasvatuksen. "Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa" ja muistutukset siitä mistä on lähtöisin, koska sillä on jotain tekemistä sen kanssa mitä saa ajatella ja haaveilla, tekivät tehtävänsä ja 'tarpeeton' yrittäminen tyrehtyi. Senhän piti naiselle riittämän, että pääsi hyvään avioon ja passamaan miestä ja perhettä.
No pääsinkin sitten, mutta kuinka ollakaan, minusta ei tullut onnellista. Aloin oireilla ja käsitin omilla pienillä aivoillani, että tämä ei riitä mulle. Niinpä piti palata entiseen, etsiä omaa itseään takaisin, avoimuutta ja rohkeutta, jotta saisi lahjakkuutensa jotenkin käyttöön ja omaa elämäänsä tapetille. Taistelu oli aika raskasta, mutta minusta tuli kuitenkin loppujen lopuksi minä eikä vain jonkun tahdoton piika. Maalaistapakulttuurin aika oli ainakin omalta osaltani ohi, mennyttä aikaa joka ei, Luojalle kiitos, enää palaa.Se identiteettikriisi iskee viimeisetään siinä keski-iässä jos ei kuuntele sydäntään.
- Kasvutarinavain
Ahaaa ... En ole ikinä osannut antaa sille noin hienoa nimeä. Silti vaikka sanan olenkin kuullut moniaita kertoja.
Jos ajattelemme tilannetta että minä alkaisin seurustella.
Olisi tilanne avo-liitto loppuun saakka.
Uskon vahvasti että jumalani tietävät jo mikä minä olen.
Aika varmasti ovat saaneet minusta tarpeekseensakin.
Taatusti kuulisin kirkossa jostain pidäteltyä taivaallista naurua.
H.Miksei naimisiin? Miksei ruusuja ja kyyhkysiä ja jaettu kakku ja koko suvun skoolaukset ja aamen? Okei, jos selkä ei enää kestä voi kynnyksen ylityksen hoitaa nokkakärryllä :) vähän myönnytyksiä. Mutta muuten... miksei?
Eikö se voisi olla hyväksikin, että jos kerta ittensä ahtaalle meinaa laittaa, että runnoo itsensä sinne niin koko voimalla, ettei enää pääse peruuttamaan? Eikö sellainen kannattaisi?
Mikä elämä se sellainen on, että puolinaisesti vaan tehdään jotain. Avaa etuoven, mutta pitää takaoven auki. Läpiveto siitä tulee, ja flunssa.
Onko varovaisuus sun persoonallisuutta, vai oletko opetellut sitä? Joutunut opettelemaan?- Siksiautokinontilava
Koetin veivata vastausta "H:lle", mutta meni ajatus niin vaikiaksi, ettei tullut mitään. Mutta se on ihan yksinkertaisen herttaisen selvää, että jos vielä joskus olisin 'vapailla markkinoilla' ja tahtoisin suhteen niin molemmat asuisivat omissa kodeissaan ja yhdessä vietettäisiin vain laatuaikaa.
Liian isot egot eivät mahdu pieniin asuntoihin, pitäisi olla linna eikä linnanherraa kuitenkaan enää kiinni saa.
"Genio y figura hasta la sepultura" vapaasti ja omakätisesti suomennettuna luonteen perusvire ja kropan malli sama hautaan saakka, sanotaan jossain muualla.
"Nature or nurture"? on kysymyksen asettelu jossain muualla.
Lähtöasetelmana pidän aloituksen analyysia näiden tietojen perusteella osuvana.
***
Minä katsoisin itseni täysin epäonnistuneeksi ihmiseksi ellen olisi mitenkään muuttunut ja kehittynyt elämäni aikana. (Tulee mieleen se ikivanha juttu Mahatma Gandhin vuohesta...).Edelleen pidän kiinni siitä että persoonallisuus ei muutu. Jäärä mikä jäärä :) Luulen että ihminen oppii luovimaan elämässä tiettyjen piirteittensä kanssa, mutta en usko että ne häviää minnekään. Siellä ne odottaa otollista maaperää valmiina pongahtamaan kasvuun. Hyvässä ja pahassa.
hmp.f kirjoitti:
Edelleen pidän kiinni siitä että persoonallisuus ei muutu. Jäärä mikä jäärä :) Luulen että ihminen oppii luovimaan elämässä tiettyjen piirteittensä kanssa, mutta en usko että ne häviää minnekään. Siellä ne odottaa otollista maaperää valmiina pongahtamaan kasvuun. Hyvässä ja pahassa.
"Paloma.se.co"
Uskoisin olevan parempi käyttää kahta koti-maista kieltä.
Sanoisinko enemmistön kieltä.
-
Muuten jankutan kuten humpsikin.
Lässyti.
Jankuti.
mussuti.
jne.
-
Järkeen kun tämäkään aloitus ei käy.
H.hunksz kirjoitti:
"Paloma.se.co"
Uskoisin olevan parempi käyttää kahta koti-maista kieltä.
Sanoisinko enemmistön kieltä.
-
Muuten jankutan kuten humpsikin.
Lässyti.
Jankuti.
mussuti.
jne.
-
Järkeen kun tämäkään aloitus ei käy.
H.Elämä ei ole yksin leipää, rallia, eikä järkeä. Se on myös viiniä, puutarhaa ja tunteita. Ja sitä lässytystä.
hmp.f kirjoitti:
Elämä ei ole yksin leipää, rallia, eikä järkeä. Se on myös viiniä, puutarhaa ja tunteita. Ja sitä lässytystä.
Älä unohda Hetaleenan vaatetusta, se on erittäin tärkeä elementti ;)
Ancelina kirjoitti:
Älä unohda Hetaleenan vaatetusta, se on erittäin tärkeä elementti ;)
Nyt on olo kuin heikolla jäällä, ei mitään hajua mistä puhutaan :)
hmp.f kirjoitti:
Nyt on olo kuin heikolla jäällä, ei mitään hajua mistä puhutaan :)
Eikö se ole aivan luonnollista, kun me jutellaan ;)
Noh, onhan hän kymmeniä kertoja kirjoittanut, kuinka sulosuppusuuta Hetaleenaa aamuisin telkusta ihailee. Taitaa olla tärkein nainen päällä maan, joskin vain unelmissaan.hmp.f kirjoitti:
Edelleen pidän kiinni siitä että persoonallisuus ei muutu. Jäärä mikä jäärä :) Luulen että ihminen oppii luovimaan elämässä tiettyjen piirteittensä kanssa, mutta en usko että ne häviää minnekään. Siellä ne odottaa otollista maaperää valmiina pongahtamaan kasvuun. Hyvässä ja pahassa.
Pidä vaan kiinni mielipiteestäsi, ei sitä mitään tuuliviirejä olla, että kohelletaan , mistä milloinkin tuuli käy.
Ilman erilaisia ominaisuuksia yhteiskunta ei pysy kasassa.
Osa ominaisuuksista on suoraan riippuvaisia luonteesta/persoonasta.- Tervesieluterveruumis
Persoonallisuus, mitä se nyt ikinä kellekin tahtoo tarkoittaa, ei ehkä muutu kun ihminen on terve ja normiestot ovat vielä toiminnassa. Mutta kun esim. ikääntyessä sairaudet alkavat, myös persoonallisuus muuttuu monta kertaa aivan muuksi kuin se on aikaisemmin ollut. Hiljaisesta tulee räpätäti, kiltistä agressiivinen, j n e ...
Myös vakava sairaus joka ei suoranaisesti vaikuta mielen puoleen, voi viedä ajattelun sellaisille urille, että persoonallisuuskin saa lisäpiirteitä, joskus huonoja, joskus hyviä.
Jepjepjep, naisellinen kesäläninki kuuman Hetan päällä....ja sitten taas jankutetaan, lässytetään ja liverrellään.
Mä lähden valokuvaamaan mun kukkivia puita.
___
Mä väitän että perusluonne pysyy ehkä samana, mutta kyllä ne särot ja terävyydet pyrkivät hioutumaan vuosien varrella. Mammastakin tuli pehmeämpi ja empaattisempi kunnes Mr. A varasti sen järjen. Veljen pohjimmiltaan lempeän luonteen muutti alkoholismi täysin ja joku psykopaatintapainen luonnehäiriö kehittyi sieltä sielun uumenista. (Obs. diagnoosi ei ole minun). Minusta taas on tullut sekä suvaitsevaisempi että nöyrempi vuosien varrella. Nuorempana olin sanavalmiimpi, varmempi, tietävämpi.Itekin kattellut parin tyypin "henkistä kehitystä" sairauden aikana. Luulen että tietyt joihinkin sairauksiin, kuten alkoholismiin, kuuluu aggressiivisuus, sairaus tekee temppuja aivoille. Koska sitten kun lääkitys on kohdallaan tai viinahana kiinni, luonne on taas normaali. Ei ehkä niin terävä, mutta normaali kuitenkin.
- yxvain
Geenit ja ympäristö.Geenitkö ohjaa tiettyyn ympäristöön sitten nuorena, kun pääsee valitsemaan?
Nyt kun on vapaalla ja työ ei ryöstä voimavaroja, voi keskittyä omiin toiveisiin. Olen oma itseni enemmän kun koskaan aikuisiällä. Toisaalta säälittää, että on joutunut hukkaamaan itseään ulkoiset vaatimusten ollessa etusijalla. Sitä se elämä on. Ihminen kehittyy kuolemaansa asti. Kuolema on viimeinen suuri elämänkokemus, viimeinen kasvunpaikka, jos se ei tule silmänräpäyksessä.
Reeta3 kirjoitti:
Nyt kun on vapaalla ja työ ei ryöstä voimavaroja, voi keskittyä omiin toiveisiin. Olen oma itseni enemmän kun koskaan aikuisiällä. Toisaalta säälittää, että on joutunut hukkaamaan itseään ulkoiset vaatimusten ollessa etusijalla. Sitä se elämä on. Ihminen kehittyy kuolemaansa asti. Kuolema on viimeinen suuri elämänkokemus, viimeinen kasvunpaikka, jos se ei tule silmänräpäyksessä.
Kunhan tulisi ystävänä, se kuolema
Sain äitinmairossa laumanvartijan geenit ja ne on säilyny läpi elämän .
Vuosien mittaan oppi väistämään paikkoja missä tuli nokka kipeeks ,mut perusluonne ei muuttunu.
Mutta nyt on omituinen tilanne , kun ei ole laumaa mitä vahtia ja toisaalta haluaa pitää vapaurestaan kiinni ,kauhee paini menossa , ei tierä pitäskö röyhtäistä vai päästää paukku.Mä veikkaan että vielä otat sen kissan. Kun tuntuu että sen ottamatta jättäminen ei ole mikään päätös :)
Ihminen on mukavuudenhaluinen, mutta mitä se mukavuus tuo? Tylsyyttä?
Persoonallisuus häiriöt ovat kaikilla joilla on tatuointeja, eivät osaa elää.
Sairaita tulee lisää joita tavalliset ihmiset ja valtio hoitavat.Aika voimakas mielipide. Minusta tuntuu että se on nykyisin enemmän sääntö kuin poikkeus, tuo ittensä tatuoiminen. Tai ehkä se oli pahimmillaan 10 vuotta sitten.
hmp.f kirjoitti:
Aika voimakas mielipide. Minusta tuntuu että se on nykyisin enemmän sääntö kuin poikkeus, tuo ittensä tatuoiminen. Tai ehkä se oli pahimmillaan 10 vuotta sitten.
Lisän antaa omat TV ohjelmat. Ennen oli merimiehet ja vankilan asiakkaat ja tänään näkyy paljon on vain huvittavaa että he haluavat näyttää muille omia kuviaan.
Sanon suoraan heillä on paljon vaikeuksia elämässä, he ovat kuitenkin ystävällisiä ei siinä mitään ei minua haittaa kuvat tai nenärengkaat , neulat ihossa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Cynthia Woods
😋😍😋😍😋😍😋😍😋 💋 Nymfomaani -> https://x18.fun/girl04372247#CynthiaWoods 🔞💋❤️💋❤️💋🔞�214871Aimee Dvorak
😍😋😍😋😍😋😍😋😍 💋 Nymfomaani -> https://x18.fun/girl02740429#AimeeDvorak 🔞❤️❤️❤️❤️❤️🔞💋💋03069Becky Steele
🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑 💋 Nymfomaani -> https://x18.fun/girl05250014#BeckySteele 🔞❤️💋❤️03065Allison Queen
🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒 ❤️ Nymfomaani -> https://x18.fun/girl07854217#AllisonQueen 🔞❤️❤️❤️❤️❤️🔞03064Stephanie Love
😋😋😋😋😋😋😋😋😋😋 ❤️ Nymfomaani -> https://x18.fun/girl01692207#StephanieLove 🔞❤️💋❤️💋❤️03056Molly Graham
😍😋😍😋😍😋😍😋😍 😍 Nymfomaani -> https://x18.fun/girl02277975#MollyGraham 🔞❤️💋❤️💋❤️🔞❤️03055Rachelle Reynolds
😋😍😋😍😋😍😋😍😋 🔞 Nymfomaani -> https://x18.fun/girl03175674#RachelleReynolds 🔞❤️💋❤️💋❤️03055Nancy Taylor
😍😍😍😋😋😋😋😍😍😍 ❤️ Nymfomaani -> https://x18.fun/girl01560856#NancyTaylor 🔞💋❤️💋❤️💋03054Pamela Orr
😋😋😋😋😋😋😋😋😋😋 🍒 Nymfomaani -> https://x18.fun/girl06055581#PamelaOrr 🔞❤️💋❤️💋❤️🔞03054Lakeisha Coleman
🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑 💋 Nymfomaani -> https://x18.fun/girl08105348#LakeishaColeman 🔞💋❤️💋❤️💋🔞03050