Ihastunut ja varattu

Sama täällä kai sitä joutuu eroamaan kun kerran ruoho aidan takana alkaa kiinnostaa näin paljon. Tosin kohde ei ole yhtä kiinnostunut, jos olisi niin luulisi jo tajunneet. Mutta mitäpä sitä jatkaa liitossa, jos suhde on lähinnä kaverillista omalta puolelta. :(

Sama Täällä mutta nauti Toisaalta tilanteesta kun olet töissä. Ihastumisia tulee ja menee.

Ihan sama täälläkin. Minä tosin en ole piikikäs, vaan henkilö johon olen ihastunut on piikikäs ja välillä jopa ilkeä minua kohtaan. On todella hankala tilanne. En voi vaihtaa työpaikkaa enkä pysty unohtamaan. Haluan olla hänen lähellä. Meillä on paljon yhteistä harrastuksia ja ajatusmaailmaa. Välillä olen niin rikki ja väsynyt. Tämä ei ole mikään ohi menevä ihastus, vaan välillä on valtava ikävä. Me nähdään joka päivä jopa useita tunteja kerralla.

Kuulostaa tutulta. Molemmat ollaan perheellisiä totta kai. Varovaista toiveikkuutta on että hänellä olisi samat mielessä. Alkoi ihailusta, sitten tuli syvempi kiinnostus ja himo koska hän on vain niin upea ja nyt en saa mielestäni.. järkihän tässä menee. Ahdistaa kun ajattelen sitä kun tiedän että työpisteet vaihtuu tässä tulevaisuudessa..

aivan varmasti tuon tunteen..Joka on kestänyt mulla jo kuukausia..Minä perheellinen,tosin jo vuosia huonossa ja kuolleessa suhteessa.Meillä pelkkää katseiden vaihtoa mutta kun kolahti ja kovaa heti ku ekan kerran katseemme kohtasivat tämän ihanan nappisilmän kans.Nyt emme ole enää samassa paikassa töissä joten IKÄVÄ on järkyttävä tätä miestä kohtaan...Hänestä en tiedä onko perheellinen vai ei..Sen tiedän että jos hän on perheellinen niin en häneen koskaan olisi koskenut mut jos ei niin sit en todellakaan uskalla arvata mitä ois voinut käydä.

Minä ja työkaveri tuijottelimme toisiamme lähes vuoden. Sen jälkeen tuli tylyys häneltä minua kohtaan.

Sama tilanne, hän kolahti täysin ja uppouduin kerta toisensa jälkeen hänen katseensa alla...liekö harhaa mut olin aistivinani jotain myös hänen puolelta. sitten yllättäen tiemme erosivat ja tapaamme enää harvoin. Mutta mielestäni hän ei ole kadonnut mihinkään, päinvastoin. Halkean tähän ikävään.

Onko aloittaja mies vai nainen?

Oletkohan kenties ihana M nainen...
Tunnen samoin ;)

Nainen töistä.

Mies töistä samassa tilanteessa kun sulla,harvoin enää nähdään.Sitten kun taas näen Naisen se on sitte taas kaipuuta jne....

Miksi ihminen on tyly tuossa tilanteessa? Siksikö, että on varattu ja yrittää pitää toisen etäällä?

Ihastunut varattuna, miksikö? Haluaisin elämääni lämpöä, läheisyyttä ja naurua, sellaista mistä olen saanut aavistuksen sinun seurassasi. Näemme harvemmin, mutta viimetapaamisesta jäi sellainen olo kuin olisit halunnut sanoa vielä jotakin.

Tää on vaan henkisesti niin raastavaa, että välillä itken, iloitsen, suren ja välillä valtaa ahdistus. Mitä kaikkea yhteistä olisikaan. Pari päivää pois töistä ja hirveä ikävä. Työpaikan vaihto välillä mielessä.

Sellaista sattuu. Tunteet tulevat ja menevät. Jos olet tosissasi luvannut rakastaa puolisosi niin myötä, kuin vastamäessä, on sinun vain taisteltava vastaan. Jos muu ei auta, vaihda työpaikkaa.

Mekin tuijoteltiin ihastuneina vuosi, sen jälkeen otimme askeleen lähemmäs ja nyt tunteet vie mukanaan.

Mie rakastuin työkaveriini ja erottiin molemmat tahoillamme ja muutettiin yhteen. En ymmärrä mihin katosi se rakkauden tunne väliltämme parin vuoden jälkeen. Lapsi tulossa lokakuussa. Molemmille entisistä liitoista 4 lasta toisella kolme ja minulla yksi. Mieti ja mieti. Entiseen ei ole paluuta tiedän sen vaikka kaipaankin exää. Olen 24 tuntia saman ihmisen kanssa. Mustasukkaisuus on astunut kuvaan. Ei hyvä mutta tällästä se on.

Minä elän paskassa suhteessa, mutta onnetoman ihastunut työkaveriini. Työkaverin kanssa kikattelen kuin pikkutyttö ja olisin valmis mihin vain. Hän on suhteessa, mutta ei tiedä oman suhteeni tilasta. Kamala tilanne. Joka päivä päätän olla ihan cool töissä, mutta tuijottelen ja seurailen vaan häntä.

Te naiset 30-40 vee olette niin hölmöjä. Pitäkää nyt vain kiinni siitä mikä elämässä on oikeasti tärkeää, perhe, lapset, lapsenlapset tulevaisuudessa. Täällä viidenkympin jälkeen sitä ihmettelee mitä se ihmeellinen kapina olikaan... kukaan niistä tyopaikan vilkkusilmistä ei ollut oikeasti vakavasti otettava ihminen, vain tyyppi joka flirttaili kaikkien kanssa ja itse sopivassa elämäntilanteessa otti ne liian vakavasti.

Nyt on kauhean kiva olla mummi tuon tutun pappan kanssa. Jos olisin erehtynyt silloin aikoinaan niin eläisin vielä lapsiperheen arkea... nyt on vapaus ja lapsenlapset kun itselle niin sopii.

Aina, aina ja aina sama laulu, huono sude kotona ja muut kiinostaa. ette saa yhtään myötätuntoa. Korjaa suhde kotona jos ei onnistui niin petä lapset ja aviomies. sitten suhteesta suhteeseen ja mietit vuodenpäästä miten tää nyt meni omasta mielestä.