Jouduin tapaturmaan puoli vuotta sitten. Minua yritettiin leikata ja hoitaa. Menetin työkyvyn ja jokaisena päivänä kärsin kivuista ja muista inhottavista oireista. Joka ilta toivon, että minun ei tarvitsisi koskaan enää herätä. Kaikki päivät odotan iltaa ja sitä, että saan ottaa unilääkettä ja nukkua. En haluaisi olla valveilla yhtään minuuttia. Ennen onnettomuutta minulla oli kaikki mitä ihminen voi toivoa. Mieleinen ammatti, terveet lapset ja mukavia harrastuksia. Nyt on edelleen perhe, mutta ei muuta. Tiedän, että läheisten takia minun pitäisi jaksaa, mutta en pysty elämään näiden oireiden kanssa. Olen nyt miettinyt muutaman kuukauden itsemurhaa. Olen hävittänyt ylimääräistä romua ja kerännyt lapsille muistoja laatikoihin sekä kirjoittanut kirjeitä läheisille. Rakastan lapsiani ja miestäni yli kaiken ja ajatus siitä tuskasta minkä heille aiheutan, on musertava. Se repii sydämen hajalle. En vain silti pysty elämään näiden oireiden kanssa. Tämä on niin kovaa kärsimystä, että en jaksa sitä kantaa. Tiedän, että lasten takia pitäisi kestää mitä vain, mutta olen niin heikko ettei se onnistu.
Aamusta iltaan mietin helpointa keinoa päästä täältä pois. Sellaista, että kukaan läheinen ei minua löydä ja epäonnistumisen riski olisi pieni.
En olisi ikinä uskonut, että joudun tällaiseen tilanteeseen. En saa nähdä lasteni kasvavan, koska en jaksa vaikeiden oireiden kanssa elää. Jokainen päivä on liikaa ja liian pitkä....
En jaksa elää sairauden kanssa
78
1790
Vastaukset
- Feeniksin_kyynel
Millä tavalla olet tähän mennessä tuota kipua lievittänyt?
Se on ehkä se tärkein kysymys tässä vaiheessa. - Surevasydän
Sattumalta eksyin tänne, kun ajatukset pyörivät noissa Vihdin surullisssa tapahtumissa.
Olen sydämestäni pahoillani kohtalostasi! En voi kuitenkaan uskoa etteikö olisi vielä jotain kipulääkkeitä, joilla saisit kipujasi pois. Olen nähnyt vierestä kuinka ollessani 15, syöpäsairasta äitiäni lääkittiin kipulääkkeillä. Hän menehtyi, mutta ilman kipuja. Toivon todella, että sinulle löydetään toimivat kipulääkkeet, että sinä voit elää!
Voi sinua! Olet ajatuksissani ja vaikken ole hengellinen, niin rukoilen tänään puolestasi, paranemista ja kivutonta elämää <3
Niin ja kerrothan ajatuksesi lääkärille/hoitajille, että sinut otetaan tosissaan. Näytä vaikka tuo kirjoituksesi heille! - minäkinkärsinyt
Minä uskallan sanoa olevani hengellinen, joka ihan uskovainen. Jospa sinulla oli kaikki liiankin hyvin, ja piti pysäyttää tällä tavalla. Älä ole niin itsekäs että pakenet kärsimystä ja jättämällä perheesi lopuksi elämää kärsimään.
Kyllä koetuksellasi on tarkoitus. Ala etsimään yhteyttä Jumalaan. Hän antaa sinulle voiman kestää ajallisen elämän taakka.
Minäkin muistan sinua rukouksin.- Surevasydän
Täytyy sanoa, että sinunlaisesi "hengellisksi" itseään kutsuvat ovat jotain niin pahaa sisältä, että se tulee läpi kirjoituksessasi. En halua uskoa, että uskovaiset kaikki ovat pahoja, mutta annoit kirjoituksellasi taas niin vahvaa todistetta siitä, että on vaikea olla niputtamatta teitä "uskovaisia" paholaisiksi. Ivan ja pilkan kätyreiksi.
Toinen kirjoittaa kärsimyksestä ja kivuista ja epätoivosta ja sinä kehtaat tulla ivaillen sanomaan sellaiselle ihmiselle, että kohtalo on hänen omaa syytään; " Jospa sinulla oli kaikki liiankin hyvin ja piti pysäyttää tällä tavalla." Tarkoitatko siis ihan vakavalla naamalla, että jos ihmisellä menee hyvin, niin kohta kohtalo heittää eteen jotain kärsimystä. Ei ui sulla kaikki muumit kyllä samaan suuntaan! Ymmärrä nyt ainakin pitää suusi kiinni, kun sieltä ei mitään järkevää ja asiaa auttavaa tule! Toivottavasti kohdallesi osuu kärsimystä ja silloin sinulle ilkutaan.
"Kyllä koetuksellasi on tarkoitus". Ei ole. Maailmassa ihmisten kärsimyksellä ei ole tarkoitusta vaan kohdalle osuvat pahat asiat ovat sattumaa. Vai onko sulla joku lupa nostaa itsesi muiden yläpuolelle ja sanoa, kuka ansaitsee kärsimystä ja surua ja kuka ei. Jumala ei niin tee, älä tee niin siis sinäkään. - näinajattelen
Surevasydän kirjoitti:
Täytyy sanoa, että sinunlaisesi "hengellisksi" itseään kutsuvat ovat jotain niin pahaa sisältä, että se tulee läpi kirjoituksessasi. En halua uskoa, että uskovaiset kaikki ovat pahoja, mutta annoit kirjoituksellasi taas niin vahvaa todistetta siitä, että on vaikea olla niputtamatta teitä "uskovaisia" paholaisiksi. Ivan ja pilkan kätyreiksi.
Toinen kirjoittaa kärsimyksestä ja kivuista ja epätoivosta ja sinä kehtaat tulla ivaillen sanomaan sellaiselle ihmiselle, että kohtalo on hänen omaa syytään; " Jospa sinulla oli kaikki liiankin hyvin ja piti pysäyttää tällä tavalla." Tarkoitatko siis ihan vakavalla naamalla, että jos ihmisellä menee hyvin, niin kohta kohtalo heittää eteen jotain kärsimystä. Ei ui sulla kaikki muumit kyllä samaan suuntaan! Ymmärrä nyt ainakin pitää suusi kiinni, kun sieltä ei mitään järkevää ja asiaa auttavaa tule! Toivottavasti kohdallesi osuu kärsimystä ja silloin sinulle ilkutaan.
"Kyllä koetuksellasi on tarkoitus". Ei ole. Maailmassa ihmisten kärsimyksellä ei ole tarkoitusta vaan kohdalle osuvat pahat asiat ovat sattumaa. Vai onko sulla joku lupa nostaa itsesi muiden yläpuolelle ja sanoa, kuka ansaitsee kärsimystä ja surua ja kuka ei. Jumala ei niin tee, älä tee niin siis sinäkään.Itse uskon, että kaikella on tarkoitus ja olen myös hengellinen ihminen. Monet uskovat tuntuvat ajattelevan kärsimyksen olevan kostoa pahoista teoista, eivätkä tunnu ymmärtävän termiä "koettelemus" mistä Raamatussa puhutaan. Nallekarkit eivät tosiaankaan mene tasan, mutta aina kaikella on merkityksensä! Jos joku elää, sillä on merkitys, jos joku kuolee, sillä on edelleen merkitys ihan sama kuoleeko hän oman käden kautta vai ei. Sitä merkitystä vaan ei ihminen voi ymmärtää ja siksi siitä on ihan suotavaa olla hiljaa ja pätemättä toisen ollessa tuskissaan vähintäänkin kohteliaisuudesta.
- Tlkk
Minä kärsinyt : onko sillä henkilö tasolla, joku merkitys Jumalalta että lapset näkee nälkää ja on orpoina Afrikassa? Kuten Niilo Yli- Vainio sanoi, työttömyys ja sairaus kaikkinainen paha, eivät vahvista uskoa vaan aiheuttaa katkeruutta.
Täällä tapahtuu vihollisen töitä mutta syntiinlankeemus sen toi.
Jumala kaiken näkee ja sallii koska antoi vapaan tahdon ihmiselle. Toisten syntien takia kärsitään vaikkei itse oltais osallisia ollenkaan. Esim minä kärsin perheen jäseneni takia, joka käytti minua hyväkseen, teinkö minä syntiä että jouduin uhriksi? Vauvasta asti. Ei pikkulapsi ole tehnyt mitään että hänet pitäidi pysäyttää insestillä. Täällä eräs kirjoittaja tosiaan kuuluu siihen porukkaan joja keksii kaikelle Jumalan tarkoituksen. Ei silläkään mitäön tarkoitusta ollut että mieheni riiteli minua vastaan tänään. Eikä sillä, että kouramme sai epilepsia kohtauksen eikä sillä, että lapseni itki kovaa kakkaa. Vihollinen tekee ätä. Synnytyskivutkin tuli syntiinlankeemuksessa täällä vaan tapahtuu sen vuoksi kaikkea. Joku on aina tehnyt väärin että joku kärsii. Mutta aina ei itse olla siihen osallisia ja JUMALALTA NÄMÄ KÄRSIMYKSET EIVÄT TULE. EI SUORAAN EIKÄ EPÄSUORAAN VIHOLLISEN KAUTTA NIIN ETTÄ JUMALA OLISI MUKA PASSIIVINEN KIVUN TUOTTAJA VIHOLLISEN KAUTTA! HUH, MITÄ TEORIAA. TERV. Tlkk
- Toivottomuus
Pelkät kivut ei ole ongelma vaan muutkin vaikeat oireet. Olen saanut aivovamman. Minulla on näköhäiriöitä, heikotusta, pahoinvointia, korvien soimista, kovemmat äänet sattuu korviin ja huimaa. Elämänlaatu on mitätön ja en kestä tällaisena päivästä toiseen raahautumista. En keksi yhtään asiaa, joka enää toisi iloa. Yritän vain lasten takia pinnistellä aamusta iltaan ja lasken tunteja, että tulee taaa yö ja saan nukkua. Muutama tunti kuluu niin tuntematta tätä tuskaa.
- myötätuntoasinulle
Voimia sinulle!! Todella ikävä kohtalo, olen pahoillani puolestasi. Sinulla kuitenkin lapset, koita jaksaa heidän takiaan. Lapsille äiti on se rakkain kuitenkin. Yritähakea vielä apua, jos jostain saisit helpotusta elämääsi.
- minäkinkärsinyt
Onnettomuudesta on vasta puoli vuotta ja koko ajan on madollista kuntoutua. Vie aikansa kun hyväksyy elämän muutoksen ja varsinkin kun se kohti vaikeuksia.
Suosittelen sinulle tutustumista Pekka Hyysalon tarinaan. Miten toivottamasta tilanteesta voi nousta elämään. - Itseoppinut_lääkäri
Millaisia lääkkeitä sinulla on? Onko esim Lyricaa tai Triptylia? Myös SSRI-lääke voisi auttaa.
- Toivottomuus
Kiitos kaikille ystävällisistä vastauksista. En tiedä miksi näin oli tarkoitettu ja mietin edelleen päivittäin, että miksi minä? Eniten säälin lapsiani, joiden elämä muuttui täysin äidin sairauden myötä. En ole enää sama iloinen ja hassutteleva ihminen vaan kuin sisältä kuollut vahanukke. Yritän näytellä normaalia lasten edessä, mutta eihän se täysin onnistu, kun on niin hankala olla koko ajan. SSRI on aloitettu. Saa nähdä auttaako yhtään vai päädynkö hiljalleen itsemurhan tielle...
- Itseoppinut_lääkäri
Lyrica ja Triptyl saattavat auttaa pitkäaikaiseen kipuun särkylääkityksen lisänä. Vaarattomia lääkkeitä nekään eivät kuitenkaan tietenkään ole.
- minäkinkärsinyt
Vaikka et ole enää samanlainen äiti, niin ole se rakas paras, ainutlaatuinen äiti lapsillesi. Tarvitset nyt ihan oikeasti henkistä apua, kuuntelijaa ja taakankantajaa. Kyllä ihmisellä on paha olla, jos kuolema pyörii mielessä. Oletko pysynyt puhumaan puolison kanssa, miten väsynyt olet.
- Toivottomuus
Kyllä minun mieheni tietää, että en jaksa tämän olon kanssa olla. En vain voi kuormittaa häntä kohtuuttomasti, koska ei hän voi minua auttaa. Ei kukaan voi. Näitä hankalia oireita ei saa kukaan pois ja en jaksa niiden kanssa olla. Joka hetki yritän sanoa itselleni, että lasten takia on pakko, pakko, pakko... Mutta en kyllä mahdottomiinkaan tekoihin pysty. Toivon, että mieheni ja lapset antavat jonain päivänä anteeksi, jos tässä käy niin, että en jaksa enää.
- Ofnicb
Ihan ku omasta suusta. Kaikki oli vuosi sitten hyvin, kunnes sairastuin. Ahdistun päivä päivältä enemmän oireitteni kanssa ja haluan vain kuolla pois. Eläähän mä haluaisin, mutta terveenä - kans niin karulta tuntuu tämä omakin kohtalo :(
Mulla on ihana mies, mutta sekään ei riitä paikkaamaan tätä ahdistusta ja masennusta, mulla on parantumaton sairaus, joten mitään toivoa paremmasta ei enää ole. Päädyn hiljalleen petipotilaaksi ja liikuntakyvyttömäksi. Nuorelle ihmiselle liika raskas risti kaikkine fyysisine ja psyykkisini oireineen. Olen tehnyt paljon luovaa työtä ja aina käsitöitä - ei onnistu enää mikään, liika paljon viety elämästäni pois.
Olen fyysisesti ja psyykkisesti loppuun nakerrettu ihmisraunio.
- minäkinkär
Onko sinulle tehty ja annettu kaikki mahdollinen lääketieteellinen apu. Eikö lääkitys tepsi, eikö sinua voi mitenkään kuntouttaa. Saatko nukutuksi, miten on liikkuminen.
Onko sinulla tukijoita ja kuuntelijoita perheen lisäksi. Tarvitsetko henkilökohtaista avustajaa. Koetko henkisen tuskan suurempana kuin fyysisen kivun. - Feeniksin_kyynel
Mä arvaan, että sä et jätä yhtään kiveä kääntämättä jos voisit vähentää kipujas ja kärsimystäs. Siksi suosittelen lukemaan kirjan nimeltä Hoida mielelläsi, Jo Marchant. Varsinkin jos sulle ei tuota ongelmaa lukea kirjaa, niin suosittelen lämpimästi. Ei siitä mitään haittaakaan varmaan ole. :) Se pitäis löytyä useimmista kirjakaupoista. Toi kirja voi auttaa juuri sellaisia henkilöitä jotka kokee, että he ei saa riittävää apua mistään muualta.
Kuten joku täällä jo mainitsikin, Pekka Hyysalon tarina on hyvä tuntea.
Tsemppiä! Hei
Kirjoituksesi koskettaa. Olet saanut rohkaisevia viestejä ja kohtalotovereita on löytynyt. Kunpa saisit voimaa jatkaa päivä kerrallaan, tunti kerrallaan. Jospa olosi ajan mittaan paranisi. Olen pitkälti samaa mieltä nimimerkin Surevasydän kanssa mitä tällaisen tapaturman tarkoitukseen tulee. Emme voi tietää miksi tällaista tapahtuu. Missään tapauksessa se ei ole rangaistusta mistään eikä tarkoitettu "opiksi" tms. Pahaa ja epäreiluutta tapahtuu eikä kaikelle ole selitystä. Jotkut meistä saavat silti turvaa ja rohkaisua siitä uskosta, että on olemassa hyvä Jumala joka on kanssamme myös silloin kun ei mitään valoa näy pimeydessä. Toivoisin sinulle tällaista hyvää turvaa ja luottamusta.
Onko sinulla ketään jonka kanssa voit keskustella ja jolle voit vuodattaa tuskaasi? Senkaltaisesta hoitosuhteesta voisi olla apua tai ainakin lievennystä.
Lämpimin ajatuksin,
pappi Elisabet- Jokujostain-X
Haluaisin jutella kanssasi. Tunnen sääliä sinua kohtaan, koska olet joutunut kärsimään noin paljon!
Jos haluat jutella niin sähköpostiosoitteeni on [email protected] - Toivottomuus
Kiitos kaikille ystävällisille ihmisille! Taas lääkärissä tänään. Tämä itku ei vain lopu taas. En jaksa näitä oireita, en voi kuollakaan, kun olen pienten lasten äiti. Joka ilta rukoilen, että aamua ei enää kohdallani tule ja joku auttaisi miestäni ja lapsiani. En halua enää elää. En jaksa, en yhtään päivää lisää. Ja olen ihan oikeasti aika varma, että en ole ansainnut tällaista kohtaloa eikä vanhempani, mieheni ja lapseni. Kaikkein vähiten lapset.
- hoit_su
Olet masentunut, en tiedä oliko masennusta jo ennen onnettomuutta, mutta nyt se ainakin näyttää olevan ja aika pahana. Masennusta voidaan auttaa myös lääkkeillä, pyydä apua siihen.
- minäkinkärsinyt
Et todellakaan ole ansainnut ja ei onnettomuus ole ainakaan Jumalan rangaistus sinulle eikä kenellekään. Jospa tämä koetus pakottaa sinun "pienelle paikalle" etsimään sitä tärkeintä asiaa maan päällä, Jumalan henkilökohtaisen suhteen löytymistä. Aika täällä on loppujen lopuksi kuin tähden lento iankaikkisuuteen verrattuna.
Amerikkalainen Jone Eareckson Data neliraajahalvaantui 17-vuotiaan sukellusonnettomuudessa ja se oli tietenkin hänelle hirveä koetus ja elämän käänne. Kuitenkin Jone löysi elämäntarkoituksen ja suunnan tuossa onnettomuudessa ja hänen kirjotaan on vuosikymmeniä käännetty useille kielille.
Elämme pahassa maailmassa ja kaikkea voi sattua kaikille, mutta kaikella on tarkoitus. Meille annetaan ja sallitaan oma tehtävä ja kukaan ei itse voi olla päättämässä tehtäväjaolla. Ajallaan itsekukin saa vastauksen niihin miksi kysymyksilleen, jos ei täällä niin kerran perillä.
Nyt on tärkeää että saa apua kipuun ja on rinnalla kulkijoita sopeutuessa uuteen elämänvaiheeseen. Jos itseltäni olisi joskus kysytty, niin en olisi valinnut tietä, jota olen joutunut käymään, mutta näin sen on pitänyt mennä.
Hyvä asia että saat pukea sanoiksi juuri niitä tuntemuksia, joita hetkittäin koet. Missään nimessä tahto mitätöidä. Varmaan itse kokisin sinun tilassa sanoin ja ehkä vielä raskaamminkin. Ja jokainen kokee kivun ja koetuksen omalla tavallaan.
Yritän muistaa sinua.
- Toivottomuus
Voimat vain vähenee. Yhtään positiivista tunnetta ei ole viime päivinä ollut. Lapset omalla tavallaan, mutta kun heitäkin katson niin rintaa puristaa, koska säälin heitä niin kovin. Miten he selviäisivät ilman äitiä? Syytän itseäni niin paljon, että en jaksa. Olen julma ja paha äiti. Miten en pysty lasten takia ihan mihin vain? Ei voi olla liikaa vaadittu lasten takia sinnitellä ihan missä kärsimyksessä vain. Ei voi olla. Miksi en pysty siihen?
- tilannettasiseurannut
Minkä ikäisiä lapsesi ovat? Onko liian utelias kysymys? Jokainen on äiti niillä voimavaroilla kuin kulloisellakin hetkellä on. Riittää kun parhaansa yrittää. Älä syyllistä liikaa itseäsi.
- Toivottomuus
2 - ja 4-vuotiaat
- minäkinkärsinyt
En ole koskaan ollut äiti, mutta kyllä noin pienet lapset vaativat voimia ihan terveeltäkin äidiltä. Kun sinulla on nyt voimat vähissä ja nuo vammat, niin eikö ole mitenkään mahdollista saada apua heidän hoitamiseen vain onko heillä jo hoitaja? Saisit myös itse levätä.
Kyllä sinulla on syy pysyä elämässä vaikka vain olemalla elossa noiden pienten vuoksi. Olet heidän oikea biologinen äitinsä.
Ihan tosissaan tarvitset nyt ulkopuolisen apua. Älä viivyttele enää vaan ota viimeistään asia hoitoon juhannuksen jälkeen. - eutanasia_minulle
Minäkin haluan haudanlepoon nyt heti.
- tilannettseurann
Kuutelen tässä Keuruulta Helluntailaisten juhannuskonfferenssia ja siellä kehotettiin sanomaan tänään jollekin väsyneelle maan matkaajalle jotain erittäin hyvää: Jeesus rakastaa sinua.
Tämä on totta, oli elämäsi tilanne mikä sitten hyvänsä. Ei ajallinen kärsimys kestä kenelläkään iankaikkisesti vaan kärsimykselläkin on tarkoitus iankaikkisessa perspektiivissä.
Älkää tehdä itsellenne mitään peruuttamattomasti pahaa. Muistan teitä rukouksin. - yksinilkkapotilas
Hei aloittelija, ota 3x päivässä carnosinia sekä e-epaa.
Itse olen äiti, toipumassa nilkkaleikkauksesta sekä leikkaushaavasta... Kipulääkkeitä kyllä, mutta sulla pitää saada rakennusaineita. Katsoin eilen netista. - surevasydän
Olen luokanopettaja ja nähnyt työssäni jos jonkinmoista perhettä. Mistä helvetistä tulee tuo tarve ajatella, että äidin on jaksettava vaikka henkihieverissä. Väitän ja olen myös nähnyt, että terveellä tavalla itsekäs äiti on paras äiti. Sillä mitä lapselle jää, jos äiti uupuu ja kuolee pois uhrautuen, marttyyrina taakkansa alle. Valoja päälle. Vaatikaa ihmiset itsellenne apua, että jaksatta. Äiditkin ovat vain ihmisiä ja heillä todellakin on lupa olla vain ihmisiä. Äideillä on oikeus uupua, väsyä, olla rähjäisiä, olla ihmisiä vikojen ja heikkouksien kanssa.
Olen työssäni nähnyt, kuten alussa sanoin, monenlaisia perheitä. Olen nähnyt myös monenlaisia äitejä. Hattuni nostan korkeimmalle niille äideille, jotka taistelevat masennuksen tai muun sairauden kanssa ja ovat niin äärimmäisen rohkeita, että uskaltavat hakea apua ongelmiinsa ja apua ja tukea perheeseen.
Olen nähnyt lukuisia onnellisia tilanteita, joissa perhe on saanut sosiaalihuollosta apua vaikeissa tilanteissa. Kipuja sosiaalihuollon palvelut eivät voi poistaa, mutta sieltä voit saada apua perheen pyörittämiseen.- tilennettaseurannut
Hyvä luokanopettaja. Hienoa jos sinulla on sydäntä nähdä "asiakkaitesi" taakse ja he ovat sinulle muutakin kuin vain välttämätön paha saada elantosi. Tätä tässä tarkoitetaankin, ettei äidin tarvitse hiljaa jaksaa ja kuihtua sitten pois, vaikka tekemällä itsemurha. Ei tarvitse kärsiä ja kantaa taakkaa yksin vaan hakea apua itselleen ja perheelleen. Se tarkoittaa sitä että pääsee vaikka pois kotoa hoitoon ja perheen arjesta otetaan vastuu, että äiti saa turvallisella mielellä levätä ja hoitaa itseään. Tämä koskee tietenkin myös jokaista huoltajan vastuuta kantavalle.
- vihainenväsynytäiti
Hei luokanopettaja. Muutama vuosi sitten olin todella uupunut ja väsynyt teinin äiti. Teiniä ei kiinnostanut koulunkäynti ollenkaan ja helvetti tuli minulle niskaan koulun suunnalta. Kuraattori teki lastensuojeluun ilmoituksen teinin poissaoloista, vaikka wilmaan kirjasin kaikki. Käytiin koulussa juttelemassa ja itkin , kun syyttävät silmät tuijottivat minua. Lastensuojelu ymmärsi, etten ollut syyllinen, eikä perheessä ole päihteitä ym ollenkaan. Meidän läheinen ystävä oli juuri kuollut ja teinini suri häntä, samoin minä, mutta koulu ei tätä ymmärtänyt ja tunsin itseni todella väsyneeksi ja uupuneeksi pitkän aikaa. Päättötodistus tuli ja huokaisin helpotuksesta,ei enää koskaan tarvitse olla tekemisissä kyseisen koulun kanssa. Niin ja lastensuojelu katsoi, ettei aihetta asiakkuuteen ollut.
- surevasydän
Hyvä että saitte apua <3
Olen itsekin joutunut tekemään lastensuojeluilmoituksia pari kappaletta. Tarvetta olisi ollut varmasti usemminkin. Niitä tehdään sen vuoksi, koska huomataan, että jossain perheessä on avuntarpeen kartoitus paikallaan. Opettajat ovat ilmoitusvelvollisia sosiaalihuoltoon, jos huoli perheen tai lapsen tilanteesta herää. Esim. lapsen väkivaltainen käytös muita lapsia kohtaan (jatkuu perheen kanssa sovituista tukitoimista huolimatta), perhe ei suostu yhteistyöhön lapsen väkivaltaisen käytöksen korjaamiseksi, epäily lapsen pahoinpitelystä kotona, lapsen mielenterveysongelmat ja perheen kieltäytyminen lapselle tarjottavasta avusta esim. terapiasta, huoltajan päihteiden käyttö ja lapsen mielenterveys- ja käytösongelmat. Yhteistä näissä kaikissa usein on se, että huoltajat eivät suostu yhteistyöhön koulun tarjoamien tukipalveluiden kanssa.
Tiedän myös huoltajia, jotka ovat itse tehneet perheestään lastensuojeluilmoituksen, jotta saavat perheelleen apua. Nämä tapaukset päättyvät yleensä onnellisimmalla mahdollisella tavalla. On ollut liikuttavaa ja hienoa seurata vierestä. Aina kesäloman alkaessa tekee mieli ostaa kukkia niille äideille ja isille, jotka vaikeuksista huolimatta uskaltavat hakea apua itselleen ja/tai perheelleen. Todellisia sankareita, joita heidän lapsensa aikuisena kiittävät ja arvostavat!
Suomessa on jotenkin niin vääristynyt käsitys sosiaalihuollon toiminnasta. Monet luulee, että lapset viedään, jos ilmoitus tehdään. Käsitys on aivan väärä. Kai tuo virhekäsitys juontaa juurensa, jonnekin entisaikoihin ja myös urbaaneihin legendoihin, joita ihmiset viljelee ajattelemattomuuttaan ja tietämättömyyttään.
Suomessa lapsi tai lapset huostaanotetaan äärimmäisen harvoin. Siinä saa olla jo vakavaa lapsen hengen ja teveyden vaarantamista tai kaltoinkohtelua, että lapset otettaisiin huostaan saati kiireellisesti huostaan.
Syyttely ei auta mitään. Ratkaisujen etsiminen yhdessä sen sijaan on apu tilanteiden ratkaisuun. En halua vähätellä kokemaasi. Kaupan myyjiä, opettajia, ihmisiä on monenlaisia ja moneen junaan. Riittää kun muistelee omia kouluaikoja ja omia opettajia.
Voimia ja hyviä hetkiä teidän perheellenne! - Feeniksin_kyynel
On äärimmäisen harmittavaista, että väärät käsitykset ovat niin vahvoja. Kukaan ei kyseenalaista avun tarvetta ja luotettavuutta kun vaikka paha sairaus iskee. Aika paradoksaalista, että lastensuojeluilmoitus, joka on myöskin tärkeää avun hankkimista, omaa niin vääristyneen maineen. Minusta sosiaalihuolto tarvitsee positiivista näkyvyyttä.
- surevasydän
Samaa mieltä. Ja monta kertaa näkee esim. lööppimediassa tai somessa kertomuksia "kuinka lapset on vain viety ilman syytä". Sitten satapäinen asioista mitään tietämätön yleisö empaattisena ottaa kantaa ja haukkuu sosiaalityötekijät ja opettajat, rehtorit, koululääkärit, koulupsykologit ja koulukuraattorit. Kyseiset tahot eivät voi kuitenkaan kommentoida tapauksia, koska heillä vaitiolovelvollisuus. Näin ollen mediaan ja someen virtaa vain yksipuolisia tarinoita. Tarinoilla on aina vähintään kaksi puolta.
- Toivottomuus
Kaikesta huolimatta lapset pitää minut tässä maailmassa. Koska vain saan apua isovanhemmilta, mutta sitten en edes nouse sängystä, kun ei ole pakko. Ei huvita katsoa telkkaria, lukea tuskin syödäkään. Mietin vain hankalia oireita ja tulevaisuutta, jossa ei ole yhtään valopilkkua. En jaksa vain tämän sairauden kanssa olla. En jaksa näitä oireita ja elää tällaisena. Tässä on pahinta se, että minun olisi pakko kestää lasten takia. Mikään ei tuo iloa. Kaikki on vain aamusta iltaan pelkkää kärsimystä. Ilman lapsia en miettisi hetkeäkään ratkaisuani. Haluaisin vain pois kärsimästä mahdollisimman pian.
- hoit_su
kirjoitin jo tuossa aiemmin, mutta kirjoitan taas uudelleen. Olet pahasti masentunut, siihen asiaan on nyt puututtava ja pikimmin. Hae apua ja nopeasti.
- apuaonsaatavilla
Hae apua lastesi takia edes.
- Toivottomuus
Masennuslääkkeet on aloitettu pari viikkoa sitten. Ei ainakaan vielä tunnu auttavan.
- apuaonsaatavilla
Hei, ei ne auta kuin noin 4 viikon päästä. Koita jaksaa, voimahali sinulle:)
- myöskärsiny
Kyllä se suurin vaikeus sinulla on nyt se masennus. Olet varmaan ollut ennen onnettomuutta liikkuvainen ja aktiivinen ihminen. Sinulla on kai hyvä mieluinen työ ja harrastuksia ja nyt ne kaikki ovat pois. Ja eihän siitä ole vielä kauaa kun elämänmuutos tuli ja totaalinen pysähdys. Kaksi vuotta on pitkä aika, mutta silloin asenteesi elämään voi olla ihan toisenlainen. Nuoren ihmisen ei ole helppo hyväksyä jos elämänpiiri kapeutuu. Kun masentaa, niin kipukin on enemmän läsnä ja tuntuu.
Hyvä että lapset pitävät elämässä, mutta kyllä sinulle tulee vielä aika, että haluat elää vielä ihan itsesikin takia. Ja kun tulet sinuksi nykyisen tilanteen kanssa, niin löydät uusia harrastuksia ja juttuja ja huomaat että elämällä on monet kasvot.
Kyllä minäkin nuorena suunnittelin erilaista elämää, mutta eihän se aina niin mene, niin kuin haaveilemme ja suunnittelemme. - Toinen-Tuleminen
Hei!
Onko missään sähköpostiosoitetta millä sinuun voisi ottaa yhtetyttä? Et tunnu vastaneen sähköpostiini...tosin siellä on niin paljon ROSKAA että viestisi mahdollisesti hukkui...pyrin siivoamaan sen säännölisin väliajoin...toinen sähköstiosoite missä minut voi tavoittaa on [email protected]
Toivoisin että ottaisit minuun yhteyttä jossain vaiheessa. Minulla on sinulle hieman asiaa. - tiig
Minä kyllä ymmärrän sinua. Itselläni paljon paljon lievempi vaiva, mutta kivulias ja piinallinen. Ja luultavasti ohimenevä. Minäkin odotan koko päivän vain iltaa että saa unilääkkeen ja unen.
Kipu ja kärsimys laittavat lukkoon. Itsekin ajattelen välillä että parempi olisi olla kuollut. Jos minulla olisi kärsivä lemmikki niin hommaisin suosiolla eutanasian. Minä hyväksyisin eutanasian myös ihmisille.
Itse yritän pahimmilla hetkillä ajatella että kyllä minä kuitenkin lopulta kuolen, se on väistämätöntä. Kuulin sanonnan elämä lyhyt kuolema varma. minua tuo lohduttaa.
Puoli vuotta on lyhyt aika noin vakavan tapatuman jälkeen. Minusta sinun kannattaa vain sinnitellä, ja katsoa mitä tuleman pitää.
Perheesi ja läheistesi vuoksi. Lastesi vuoksi. - Toivottomuus
Muutama viikko sujui vähän paremmin. Nyt taas jatkuvaa ajattelua itsemurhasta. Jos hukuttautuisi... Kun vain lapset selviäisivät ilman äitiä. Sen kun tietäisin niin lähtisin täältä.
- myöskipuja
Ei e lapset selviä ilman traumoja jos tapat itsesi. Ovat tulevia masennus ym potilaita ja joutuisivat jo lapsena psykiatriseen hoitoon. Oletko saanut apua masennukseesi? Voimia päivääsi :)
- myöskärsinytpaljon
Hyvä että oli se parempi jakso. Rukoilin puolestasi ja nyt pitää taas muistaa sinua. Minun ukki on tehnyt itsemurhan 40-luvulla palelluttamalla itsensä avantoon. On se ollut hirveä sokki äitini perheelle. Olisivat pitäneet isän sairaanakin.
- hoit_su
On erittäin hyvä, että pystyt tälle palstalle kirjoittamaan murheistasi. Se on yksi askel selviämisen tiellä♥ Toivottavasti asiat selviää. En tiedä paikkakuntasi tilanteesta, mutta täällä Kotkassa on mielenterveystoimistossa jonkunlainen kriisipuhelin. Voitko etsiä omalta paikkakunnaltasi, tai kenties pyytää jotakuta tekemään sen puolestasi. Tietääkö miehesi näistä itsemurha-ajatuksista? Jos ei tiedä niin kerro ja pyydä häntä selvittämään asiaa. Noin syvä masennus vaatii asiantuntija-apua, omin päin siitä ei selviä.
Pidä meidät ajan tasalla, me halutaan auttaa.
- ukjpöpt
Miksi sulla itsemurhaajatuksia, onko kipuja vai näyttääkö terveystilanne toivottomalta, ei yhtään paremmalta? Pystytkö esim itse liikkumaan, laittamaan ruokaa, vai oletko sänkypotilas? Luin sun aloituksen kesäkuussa.
Eks sun tilanne näytä yhtään paremmalta?- Toivottomuus
Olo on jatkuvasti kurja. Heikko ja väsynyt. Kipuja päässä jonkin verran. Huimaa. Jaksan tehdä kevyitä juttuja, mutta elämänlaatu on pelkkä nolla. Mieheni tietää osittain ajatuksistani. Sen, että en jaksa elää, mutta hän on sanonut ettei halua kuulla ko. puheita. Ymmärrän häntä ja säälin koko perhettä niin kovasti. En haluaisi muille hankaluuksia, mutta aiheutan niitä väistämättä olemalla hengissä tai kuolemalla. Hyvää vaihtoehtoa ei ole olemassakaan. En ole ollut kovinkaan uskovainen, mutta nyt rukoilen Jumalaa päästämään minut pois ja auttamaan muuta perhettä.
- tarvitsetapua
Ystäväni teki eilen itsemurhan, ei jaksanut kipuja. 8 vuotta hän jaksoi ja yritti saada apua kipuihin, turhaan. Psyyke rupesi heikkenemään ja nyt hän on poissa. Ei hänen miehensä uskonut, että näin tulee käymään, vaikka usein sanoikin tekevänsä itsemurhan. En uskonut minäkään. Hänen voimansa vaan loppuivat lopullisesti. Hänellä ei ollut lapsia.En tiedä, mutta hae apua vaikka mistä, ole kiltti, sillä lapsesi tarvitsevat sinua. Voisitko ajatella menemistä psykiatriseen sairaalaan? Saisit levätä ja saisit purkaa pahaa oloasi siellä hoitohenkilökunnalle.
- Toivottomuus
Olen pahoillani ystäväsi ja sinun puolestasi. Elämä on niin epäreilua. En tiedä miksi jotkut meistä joutuu kärsimään liikaa. Niin paljon ettei jaksa jatkaa elämää. Tänään minun itkusta ei tule yhtään loppua, ei maistu ruoka enkä halua tehdä mitään. En jaksa olla edes lasten kanssa. Mies hoitaa heitä. Voisin mennä sairaalaan, mutta mitä se auttaisi. Ei minun fyysistä sairautta saa kukaan paranemaan, kuten ei ystäväsikään kipuja saatu. Tällaisena elämässä ei ole mitään järkeä. Pelkkää kitumista. Olen yrittänyt "kitua" lasten tulevaisuuden takia ja koska rakastan heitä, mutta en "voi siirtää vuoria" eli mahdottomaan en pysty. Olen siitä niin vihainen itselleni. Olen niin huono äiti, niin huono, että sitä ei voi edes selittää. Voi hyvä Jumala, miksi tässä piti näin käydä. Miksi, miksi en jaksa elää edes lasten takia?
- tarvitsetapua
En tajua minäkään, miksi toisille annetaan liikaa kannettavaksi. Teki pahaa seurata ystäväni kärsimyksiä, mutta entä jos kuitenkin hänellekin olisi apua löytynyt. Ikävä ja suru jäi. Etkö kuitenkin voisi harkita sairaalaan menoa, saisit psyykeen apua. Et ole huono äiti,älä syyllistä itseäsi. Minulla on naapuri, joka joutui onnettomuuteen , kun hänen lapset olivat pieniä. Hän halvaantui ja istuu pyörätuolissa. Hänen perheensä pysyi yhdessä ja lapset jo teinejä ja koko perhe tuntuu onnelliselta. Tämä äiti käyttää heidän koiraansakinulkona, pyörätuolin kanssa, sillä hänellä toimii kädet normaalisti. Olen aina ihaillut ja tuntenut suurta kunnioitusta häntä kohtaan, että on jaksanut onnettomuuden jälkeen. Laitoin tämän tähän siksi, jos sinäkin antaisit itsellesi aikaa ja menisit sairaalaan lepäämään ja saisit voimia itsellesi ja ajan myötä olosi helpottaisi ja tulisit toimeen kipujesi kanssa. Aikaa se vaatii, anna sitä itsellesi. Älä tee itsellesi mitän, lastesi takia, itsesi , läheistesi takia. Hae tänään jo apua, mene päivystykseen ja kerro tilaantestasi. Olosi vaan huononee jos e pysty syömäänkään. Tarvitset huolenpitoa ja saat sitä, kun vaan haet apua.
- Toivottomuus
Kyllä minä joka päivä koetan tsempata itseäni ajattelemalla muita sairaita ihmisiä ja heidän uskomatonta selviytymistä vaikeissa tilanteissa. Se oikeastaan vain lisää pahaa olo, kun tunnen olevani niin heikko verrattuna muihin. Haluaisin olla positiivinen ja vahva, selvitä mistä vain. Hitto, kun sekään ei tunnu olevan omissa käsissä. Yritän kyllä, mutta ei onnistu. Aina vain vaivun synkkyyteen. Lähipiiri ei sitä ymmärrä. Heidän mielestään en vain yritä tarpeeksi tsempata ja luovutan liian helposti.
- tarvitsetapua
Et sinä ole heikko, ei kukaan varmaankaan heti hyväksy itselle tullutta sairautta. Tarvitset apua, ulkopuolista, sillä lähipiiri ei ehkä ymmärrä tilanteesi vakavuutta. Ehkä hekin ovat hädissään puolestasi ja jaksamisesta ja siksi tavallaan vähän moittivat sinua ja sitä, ettet heidän mielestään yritä tarpeeksi. Toi synkkyyteen vaipuminen vaatisi kyllä hoitoa josta jo kirjoitinkin. Uskon, kun annat, jaksat antaa itsellesi aikaa, olosi tulee helpottumaan. Laitoin sen esimerkin siksikin, että välillä itsekin voinut huonosti ja sitten olen nähnyt naapurini ja miettinyt lähinnä itseäni, että kuinka heikko itsekin olen, kun maailmassa on paljon huonomminkin ihmisillä asiat, kuin esimerkiksi minulla. Sinulla on oikeus itkeä, olla surullinen ja vihainen, mutta nämä tunteet olisi hyvä käsitellä myös ammatti-ihmisen kanssa, ettet olisi niiden kanssa yksin.
- Toivottomuus
Pää on tänä iltana kovin tyhjä. Tuntuu niin vahvasti sille, että elän viimeisiä aikoja tässä maailmassa. En haluaisi kuolla, mutta kun en jaksa elää. Niin paradoksaalista. Vaikeaa alkaa olla, kun jokaisena aamuna saa miettiä päänsä puhki kuinka jaksaa olla olemassa iltaan saakka. En jaksa uskoa, että minua pystytään auttamaan. Se on sitä toivottomuutta. Kun kaikki vain ymmärtäisivät kuinka hankala ja tuskainen olo minulla on ja antaisivat edes jonain päivänä anteeksi, jos luovutan. Ja ymmärtäisivät, että rakastin heitä kaikkia niin kovasti, mutta en vain jaksanut elää tällaisena. Mutta tuskin sitä voi ymmärtää mitenkään. Minusta jää vain muisto itsekkäänä ja heikkona ihmisenä.
- tarvitsetapua
Et sinä ole heikko etkä itsekäs. Olet väsynyt henkisesti ja fyysisesti. Koita saada levättyä, hyvää ja levollista yötä sinulle.
- tarvitsetapua
Hei nimimerkki toivottomuus:) Miten olet voinut, onko yhtään ollut parempia päiviä? Oletko hakenut itsellesi apua?
- Toivottomuus
Ei minun tilanne järin ole muuttunut. Päivittäin vahva tunne siitä, että en jaksa elää. Aika kuluu niin hitaasti. Koetan sinnitellä aamusta iltaan ja toivon, että yö tulisi pian. Nukkuessa olen hetken paossa todellisuutta. Ihan kamalaa tuskaa ajatella, että tämä jatkuu loputtomiin. Kuinka monta päivää edessä vielä sinniteltävänä. Ei pakopaikkaa. En voi käsittää, miksi ihminen ei voi kuolla, kun ei jaksa elää enää. Nukahtamalla vain rauhallisesti ikiuneen.
- seiäkkäämpi
Ei kenenkään tarvitse keskittyä kuin juuri tähän hetkeen ja päivään. Kun aamulla heräät, ajattelet sitten vain tulevaa päivää, ei huomisen juttuja. Ja onhan sinulla lapset? Hetki kerrallaan.
- Tlkk
Tiedoksi vaan niille, ket syyttivät että huostaan otossa on aina erittäin vakavat syyt, että minulle malsetaan korvaukdsia sosiaalityöntekijän virheistä, hänet sanottiin irti töistään, hän sairastui mieleltään ja oikeus totesi laittomaksi huostan. Kiireellisesti veivöt lapset kaiken rauhallisuuden keskeltä, kuulemma siksi että pelkäsivät minun meneväb karkuun Venäjälle kun tein siellä katulapsityötä. T. Myöhemmin opettajaksi lukenut.
- äititärkeinlapsille
Hei sinä nimimerkki Toivottomuus!
Kirjoituksesi, oikeastaan tuskan- ja avunhuutosi oman pimeytesi keskeltä kosketti minua valtavan paljon. Toivon, että sinulla olisi ollut nyt edes hetkittäin, edes yhden hetken helpompi olla, kun et ole kirjoittanut tänne.
Olen hyvin pienen lapsen äiti. Lukiessani tekstejäsi tuli vahva tunne, että juuri sinä olet kuin oletkin valtavan hyvä äiti lapsillesi. Riippumatta tunteistasi nyt!
Teksteistä huokuu rakkaus, huolenpito. Masennuksen oppikirjaoireina sinua kiusaa toivottomuus ja syyllisyydentunteet. Syyllisyys kuten muutkin oireet voivat olla aivan epärealistisia ja valtavan suuruisia. Sinulla on polttavat tuskat, henkinen kipu. Sen keskellä jo kirjoittaminen on työlästä. Kuitenkin se voisi sinua auttaa. Lupaan vastata jos vielä jaksat.
Olen myös kristitty. Kukaan, ei yksikään meistä voi eikä saa puhua Jumalan suulla. Minun sisimmässäni Jumala on yhtä kuin rakkaus ja armo! Oli aivan kauhistus lukea, miten sinulle oli joku toinen uskovainen vastannut. Pappi oli OK.
Kärsimyksellä ei ole milloinkaan tarkoitusta. Ei jumalallista eikä tämänpuoleista. Se vain on. Sen kanssa meistä jokainen kamppailee, kukin eri tavoin ja eri aikoina. Sinun osasi juuri nyt on hirvittävän raskas.
Lapsesi eivät kuitenkaan ajatuksistasi ja tunteistasi huolimatta kaipaa juuri tietynlaista äitiä. Pienikin lapsikin ymmärtää, jos äiti on sairas. Äiti on väsynyt. Äiti ei nyt jaksa - mutta ehkä huomenna äiti jaksaa. Sairas, kipeä ja masentunutkin läsnäoleva äiti on heidän kannaltaan paljon parempi vaihtoehto kuin kuollut äiti.
HUOMAAthan: En syyllistä, en halua syyllistää sinua minkäänlaisista ajatuksistasi. Mustimmistakaan. Sinähän tiedät sen muutoinkin että äidin ja vaimon itsemurha on suuri onnettomuus. Juuri rakkaus lapsiisi ja perheeseesi pitelee sinua nyt hengissä.
Toivon, että juuri sen rakkauden vuoksi menisit vaikka vastentahtoisesti psykiatrisen sairaalan päivystykseen. Mene vaikka sinua pelottaisi, ärsyttäisi ja oksettaisi koko ajatus - mene vaikka pitäisit sitä turhana ja vihaisit ajatustakin sinne menemisestä. He antavat sinulle sellaisen lääkityksen, joka alkaa toimia ja elämääsi pääsee valo ja sitä kautta myös hiljalleen niitä hailakoita värejä. Sen jälkeen ja sen aikana jo sinä tarvitset kuulijoita. Puhu, puhu, puhu - sitten kun jaksat.
Kunhan aivosi saavat apua voidakseen paremmin, sinä näet itsesi ja mahdollisuutesi realistisesti. Alat jossain vaiheessa nähdä myös hitaaaaaan kuntoutumisesi. Lupaan!
Elämäsi on aivan peruuttamattomasti muuttunut, se ei ole enää ollenkaan sitä, mitä se oli, mitä halusit ja suunnittelit - mutta se ei tarkoita, etteikö siitä voi vielä hiljalleen tulla siedettävää, jopa aivan hyvää.
Olet hyvin rakas ja tärkeä monelle - ja he sinulle. Syyllistämättä sinua lainkaan uupuneista ja toivottomista ajatuksistasi - sillä vasta teoillamme on merkitystä enkä toki syyllistä itsemurhaajiakaan - rohkenen sanoa, että ainakin pienille lapsillesi sinä olet kirjaimellisesti elintärkeä. Ja itsemurhasi olisi heille totaalinen katastrofi.
Ei kannata odottaa, että psykiatrisella osastolla ja vahvemmin lääkittynäkään elämäsi olisi heti yhtään sen parempaa. Mieliala kun ei muutu päivässä eikä kahdessa, mutta pysy sinnikkäästi itsesi ja elämän puolella.
Se osastolla oleminen paitsi hoitaa, myös antaa sinulle aikaa ja suojaa. Sinun itsemurha-ajatuksesi ja toiveesi on masennussairauden oire. Se kuuluu siihen ja pukee mustan valkeaan - siitä kaikkein hirvittävimmästä tulee ikään kuin pelastaja, toiveuni. Mutta kuolema ei ole lepo eikä uni. Kuolema on pysyvä ero ihan kaikesta ja kaikesta. Kuolema ei ole armollinen vaan armoton.
Kristinusko sanoo, ettei se ole lopullista. Toivon niin, uskon niin - mutta en tiedä. Entä jos haudan jälkeen ei ole enää mitään? Jos kuoleman voittaminen toteutuukin vain symbolisesti, tulevissa sukupolvissa? Terveenä haluaisit antaa lapsillesi äitinä parhaat elämäneväät. Älä nyt uupuneena anna itsesi väsyä niin, että pakkaatkin heidän matkaansa (hyvää tarkoittaen) leivän näköisiä kiviä!
Kun tulee äidiksi, vastuu on järjettömän suuri. Äidillä on myös vastuu hoitaa itseään. Sairaalahoito on sinua varten. Saat siellä kunnolla levättyä. Sinun ei tarvitse siellä näytellä yhtään jaksavampaa, iloisempaa tai elämänhaluisempaa kuin olet.
Ei edes rakastavampaa. Masennus voi ihan hyvin viedä myös rakkauden tunteet! Sen takia toimithan N Y T kun vielä tunnet sitä.
Sinulla pitää olla paikka, jossa saat hajota, olla rikki ja kasata itsesi täysin ja turvallisesti. Ymmärrettävästi koti ei sellainen voi juuri nyt olla. Sinä voit vielä kuntoutua aivovammastasi vaikka kuinka hyvin, vaikka nyt ei varmasti yhtään tunnu siltä (etkä jaksaisi odottaa). Tarvitset siihen kaikkeen vain paljon enemmän aikaa, kuin mitä on kulunut.
Ole kiltti, lähde heti päivystykseen. Sinulle uupuneenakin kuuluu aivan kokonainen elämä. Nyt se on musta ja toivoton, mutta siitä TULEE vielä hyvä.
Lasten takia. Mene.- Tomialatalo
Ihana kommentti! Niin paljon kokemusta ja viisautta! Olet saanut niin paljon Jumalalta, ja se myös näkyy ;=))
Kiitos meidän kaikkien puolesta! - alustaastiseurannut1
Minäkin olen tätä ketjua alusta alkaen seurannut. Olen siihen kirjoittanut myös muutaman kommentin. En suosittelisi menemään psykiatriselle, kuka tiedä, jos sen jälk vaikka lapset huostaanotettaisiin. Mulle tuli ajatus, että lapsille on rakas äiti vajaakuntoisenakin sata kertaa tärkeämpi kuin kuollut/ itsemurhan tehnyt äiti. Parempi jonkunlainen äiti kun ei äitiää ollenkaan. Ymmärrän kyllä tuskan, kivun, toivottomuuden. Googlettaisit, mitä itse voisit ihmeita tehdä oman kuntoutukseen edistämiseksi. Älä anna periksi.
Olin kesällä toipumassa vakavasta nilkkamurtumasta, masentuneisuus ja moneet muut toivottomuustunteet lapsiperheessäni tulivat tutuksi ...en veisi kuitenkaan lapsiltani äitiä, eli itseäni, ja kohdutonta mainita tässä yhteydessä, että olen nyt parantunut ja kunnossa. Toivoan sulle aloittelija kuntoutumista, älä anna periksi, perheesi takia... - Emonen
alustaastiseurannut1 kirjoitti:
Minäkin olen tätä ketjua alusta alkaen seurannut. Olen siihen kirjoittanut myös muutaman kommentin. En suosittelisi menemään psykiatriselle, kuka tiedä, jos sen jälk vaikka lapset huostaanotettaisiin. Mulle tuli ajatus, että lapsille on rakas äiti vajaakuntoisenakin sata kertaa tärkeämpi kuin kuollut/ itsemurhan tehnyt äiti. Parempi jonkunlainen äiti kun ei äitiää ollenkaan. Ymmärrän kyllä tuskan, kivun, toivottomuuden. Googlettaisit, mitä itse voisit ihmeita tehdä oman kuntoutukseen edistämiseksi. Älä anna periksi.
Olin kesällä toipumassa vakavasta nilkkamurtumasta, masentuneisuus ja moneet muut toivottomuustunteet lapsiperheessäni tulivat tutuksi ...en veisi kuitenkaan lapsiltani äitiä, eli itseäni, ja kohdutonta mainita tässä yhteydessä, että olen nyt parantunut ja kunnossa. Toivoan sulle aloittelija kuntoutumista, älä anna periksi, perheesi takia...Älähän pelottel turhaan! Kun näillä lapsilla on edelleen se toimintakykyinen ja huolehtiva isä, ei tietenkään heitä sijoiteta minnekään. Lastensuojelu muuten ensisijaisesti auttaa perheitä, ei todellakaan vain "vie lapsia". Huostaanotto tahdonvastaisesti johon viittaat on viimesijainen toimi niissä tilanteissa, joissa lapsi on välittömässä terveyden- tai hengenvaarassa. Eri juttu että huostaanotettujen biovanhemmat aika usein valehtelevat syistä sekä itselleen, läheisilleen että mediaan. Oikeushan sen päättää mutta kaikilla viranomaisilla on vaitiolovelvollisuus, joten uhritarinoita piisaa.
- Toivottomuus
Kiitos taas kaikille vastaajille. Täällä jatkan kulkemista tunnista ja päivästä toiseen. Hieman helpompia hetkiä harvakseltaan, pääasiassa jatkuvia toiveita siitä, että minulle ei ole suunniteltu pitkää taivalta maan päällä. Toivon, että pääsen pois mahdollisimman pian. En jaksaisi elää tällaisena. On niin kamalan vaikea olla olemassa.
En usko, että mikään muuttuu ja minulla tulee olemaan helpompaa aikaa edessä. En käsitä miksi jouduin tähän tilanteeseen ja miksi kuolema ei tule minua hakemaan.- myöskärsinytjoskus
Eiköhän se useimmilla ole juuri näin, että ei kannatakaan ajatella sitä jaksamista kovin pitkälle: on elettävänä tämä päivä ja huomisella on omat murheensa ja ilonsa. Aika nopeasti viikkokin hurahtaa. Kiva että sinulla on ollut helpompiakin hetkiä ja toivotaan, että niitä tulee lisää ja pitempinäkin jaksoina. Ja ei kaikki nuoretkaan elä kovin pitkään. Kyllä sinä saat voimaa päiviisi.
- Tomialatalo
Haluan vain sanoa sinulle, että se toivottomuus on ihan normaali, luonnollinen tunne.
Ymmärrän, että tällä palstalla sinua yritetään sekä tukea että opastaa hoitoon.
Tunsin joskus kauan...kauan sitten keski-ikäisen naisihmisen, joka oli jokseenkin samanlaisessa tilanteessa. Sairastunut VAKAVASTI!
Pelkäsi hysteerisesti että lapset viedään pois. Aviomies kirjaimellisesti lakannut välittämästä käytännössä kokonaan!
On asioita, joita en tällä palstalla voi suoraan sanoa sinulle...mutta jos olet kiinnostunut niin sähköpostiosoitteeni on [email protected]
Sanon tämän suoraan...ihminen jaksaa paremmin kun tietää, ettei ole ketään MUUTA, jonka taakkaa kantaa harteillaan. Varsinkin erillaiset "selviytyjät" joilla on ollut jo lapsuudesta saakka rankkaa. Tiedän sen omasta kokemuksesta.
Sinun tilanteesi ei ole minulle itselleni henkilökohtaisesti tuttu. En ole edes varma auttaisiko minkäänlainen psykiatriseen hoitoon meneminen sinua...saatat hyvinkin kärsiä kroonisesta kivusta ja särystä...joka kirjaimellisesti edellyttää lääkärin määräämää reseptiä...pääosin morfiinia.
Sen sanon, että kokemasi tunteet epätoivoisuudesta ja halusta päästä pois ovat aivan normaaleja!
On turha jauhaa mitään paskaa ettei siitä saa puhua ja etttä se kuulemma lisää "itsetuhoisuutta"
Jos kärsit esim kroonisesta särystä...niin suoraan sanoen siihen ei mikään positiivinen asenne tai psykiatri auta...meillä Suomessa ei saa puhua siitä, mitä tapahtuu jos äiti joutuu onnettomuuteen tai sairastuu...koska jos ajattelet edes HETKEN itsetuhoisesti...tai siis harkitset itsemurhaa ehkä päivän tai pari...et ole enää vain huono äiti...vaan jonkinanen IHMISHIRVIÖ!
On niin ikävää että ihmiset eivät suostu näkemään ja hyväksymään sinut sellaisena IHMISENÄ kuin sinä olet...he näkevät sinut vain "äitinä"...he eivät myöskään halua kuulla sinun hätääsi.
Mutta...Jumala ei luonut sinua "äidiksi"
Olet (naisihminen) jota KOSKEE!
Ja hätäsi on suoraan sanoen sen verran KROONINEN että epäilen syvästi onko sinusta todella sellaiseksi "hyväksi äidiksi" mistä tälläkin palstalla yhä puhutaan jonkun 1800-1900 luvun...sanon nyt suoraan...rotuopin merkeissä...
Olet IHMINEN joka kärsii käytännössä tuota hirvittävää kroonista tuskaa YKSIN!
Eivät sinun lapsesi tai aviomiehesi mitenkään voi jakaa sitä TUSKAA mitä sinä nyt koet!
Sen enempää kuin kukaan meistä tällä täysin anonyymilla forumilla.
Mutta jos MINÄ olisin sinä...niin suoraan sanoen hakeutuisin psykiatriseen hoitoon...koska siellä SAATTAA olla joku lääke, joka SAATTAA lievittää tuskaasi!
Yksi vaihtoehto on myös sähkähoito...sen toimivuudesta ei ole mitään taetta...mutta...ihan aikuisten oikeasti...mitä sinulla enää tässä vaiheessa on menetettävää?
http://www.iltalehti.fi/viihde/2014122618937589_vi.shtml
Joudut luultavasti parin kuukauden jälkeen avohoitoon. Silti sinulla on MAHDOLLISUUS saada joku lääke, joka saattaa lievittää puhtaasti FYYSISTÄ TUSKAASI!
Et käytännössä voi enää tuossa tilassa toimia äitinä lapsillesi...sanon sen suoraan...ja mitä aviomieheesi tulee...hänkin varmaan tuossa tilanteessa kaipaa sinusta jonkinlaista etäisyyttä...jos siis käytännössä JATKUVASTI kärsit kroonisesta kivusta!
Näin oli ystäväni kohdalla. Avioliitto suoraan sanoen KÄRSI hänen sairastumisestaan!
Elämäsi ei ainakaan helpotu siitä, että kärsit kotona käytännössä täysin YKSIN kroonisesta kivusta aviomiehesi ja lastesi jatkuvasti seuraten sivusta...aviomiehesi voi alkaa pilluhiljaa myös ottaa sinuun etäisyyttä aivan oma-aloitteisesti...täysin siitä riippumatta hakeudutko hoitoon vai et!?
Avioero on Suomessa heppoinen juttu...ei siihen oikeasti edes tarvita mitään "syytä"
Olet fyysisesti sairas...edes äärifeministi tuomarin olisi vaikea puolustella nimenomaan miksi SINUN tulisi saada lapset...et voi hyödyntää ns "luontaista äidin" etuisuuttasi...haluatko jäädä kotiin makaamaan ja odottaa sitä?
En lupaa sinulle yhtään mitään...mutta jos haluat jutella, niin sinulla on nyt sähköpostiosoitteeni. Muistan rukoilla puolestasi! - VAROTUOTAHULLUA
Toivottumuus!!!! Älä ota tuohon tomialataloon yhtetttä missään tapauksessa. Se yhdelle kirjoittajalle oli luvannut, että maksusta sen kaveri tappaa sen kirjoittajan. Ilmoitan poliisille tuosta kirjoittajasta. Se on MURHAAJA!!!!!1
- VAROTUOTAHULLUA
Hei toivottumuus. Lue tuo kuolinapu Sveitsissä, siinä on tuon tomialatalon teksti , jonka laittoi kirjoittajalle. Tuo on murhaaja tuo alatalo. Pysy kaukana siitä. Miten olet vonut?
- Jokujostain-X
Itsemurhassa avustaminen ei muuten Suomen laissa ole kielletty;
http://www.hs.fi/kotimaa/a1337682935469- Tuomaskuusela
Jep! Kohta on muuten noille palveluille TILAUSTA on hallitus alkaa höylätä entistä enemmän "työttömiä" kirjaimellisesti PELISTÄ POIS!
http://iitimo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/215834-valtiolle-ammattitappajaksi
http://iitimo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222614-palvelukseen-halutaan-”inkvisiittori”
- Toivottomuus
Kyllä minä siinä mielessä sinnikäs olen, että ulospäin näyttelen normaalia. Eivät lapset tiedä/näe tuskaa, jota kannan. En pysty tekemään sellaista, että heitä kuormitan. Itken, kun he nukkuvat ja koetan peitellä oireitani. Toivon, että jaksan ja pystyn niin jatkamaan. Mitään niin tärkeää ei ole kuin lasteni vointi ja tulevaisuus. Ilman heitä en olisi enää täällä, koska ei olisi yhtään syytä. Elän vain täysin ja yksistään heitä varten. Toivon ettei minulle olisi kuitenkaan suunniteltu paljoa elinpäiviä. En jaksa elää tällaisena loputtomiin. En, vaikka lasteni takia haluaisin pystyä. Luulen, että kukaan ei pysty minua ymmärtämään.
- joiäkkäämpi
Tänä päivänä ei lapset ole etusijalla vaan jäävät mopenosaan parisuhteiden vaihtuessa. Kyllä mielestäni lapsellekin voi jotenkin näyttää, että aikuisella on vaikeaa, mutta selvitään ja löytyy keinoja selvitä. Saattahan se olla niin, ettei sinulla ole luonnostaan kovin pitkä elämä, mutta ei sitä tarvitse tietää.
On se valtava voima tuo hoivavietti ja äidinvaisto.
Toivon ja rukoilen, että elämäsi saa asioita ja iloa, josta voi vielä itsekin nauttia ja pitää.
Voimia jälleen päivääsi. - tarvitsetapua
Hei, toivottumuus :) Laitoit, ettei kukaan pysty ymmärtämään sinua. Minä uskon ymmärtäväni sinua. Ystäväni teki itsemurhan kuukausi sitten kipujen ja toivottumuuden tähden. Seurasin vuosia hänen kärsimyksiään ja aina suretti, kun hän ei voinut ollenkaan paremmin. Ikävä jäi häntä, mutta lohduttaa ajatus, ettei hänellä ole enää huolta, tuskaa tai kipua. Tietysti olisin toivonut, että hän olisi saanut apua jostain, eikä näin olisi käynyt. Hän oli ihan miehensä hoidettavana , eikä liikkunut juuri ollenkaan ulkona enää pitkiin aikoihin. Makasi sängyssä päivät ja kärsi pahoista univaikeuksista kipujen takia. Toivon, että aika auttaisi sinua ja jaksaisit sinnitellä, niinkuin sanoit kauniisti, lastesi takia. Ei sinulla ole helppoa, tiedän sen, mutta koita jaksaa. Ehkä jossain vaiheessa helpottaa kuitenkin. Ja lapsille äiti on se rakkain, vaikka ei jaksaisi nauraa koko ajan. Eikä tarvitsekaan, ei niin tee terveet äiditkään. Olet juuri paras äiti lapsillesi, muista aina se :)
- Toivottomuus
Kiitos! Vaikeaa on jälleen. En millään jaksaisi taas elää. Haluan vain vanhan elämäni takaisin. Harrastukset, työn, normaalin arjen vain. Näin taas viime yönä unta, että leijuin usvassa ja minulle sanottiin ettei tarvitse enää herätä aamulla. Siinä oli niin helppo olla. Valitettavasti aamulla oli herääminen edessä.
- tarvitsetapua
No voi sua. Mitä harrastit ennen? Pystytkö kuitenkin ulkona käymään kevyeillä kävelylenkeillä? Jos pystyt, mene luontoon ja kuuntele hiljaisuutta ja tuulen huminaa. Se rauhoittaa, näin teen itsekin vaikeina aikoina. Et saa entistä elämää takaisin, sinun pitää vaan yrittää sopeutua nykyiseen. Tiedän tunteen, olen myös halunnut kelata elämääni takaisin. Ei onnistu, ja itsekin vähän siipirikkona tätä elämää kuljen. Tiedän myös sen kuoleman kaipuun, elämä kun on liian raskasta, niin tulee halu lähteä . Olen itsekin halunnut ja toisinaan tulee vieläkin mieleen. Elämä on toisille helpompaa kuin toisille, niin se vaan menee. Kortit on jaettu ja minun kortit ei ole parhaimmasta päästä. Sinullakin rankkaa ja tuntuu pahalta puolestasi. Tuntuu,että jos voisin ottaa tuskaasi itselleni pois harteiltasi, ottaisin. Voimia sinulle. :)
- tämäikämuori
Ja jospa innostut ihan jostain uudesta jutusta, vaikka harrasuksesta. Kun yksi ovi sulkeutuu, niin edessä on ovia, jotka ovat usvaverhon takana, mutta ne ovat. Usein meitä potkaistaan kuin uudelle radalle.
Ja toivotaan että on jälleen helpompaa. - tarvitsetapua
Hei toivottumuus :) Miten olet voinut?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Euroviisut fiasko, Suomen kautta aikain typerin esitys, jumbosija odottaa. Olisi pitänyt boikotoida!
Tämän vuoden euroviisut on monella tapaa täydellinen fiasko. Ensinnäkin kaikkien itseään kunnioittavien eurooppalaisten2773090Persuilla ja Saksi-Riikalla meni sitten pornon levittämiseksi koko touhu.
Onko kenellekään yllätys?2012876Hei A, osaatko
sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en702464Synnittömänä syntyminen
Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.2211936Tuollainen kommentti sitten purjehduspalstalla
"Naisen pillu se vasta Bermudan kolmio on. Sinne kun lähdet soutelemaan niin kohta katoaa sekä elämänilo että rahat"131378Mitä tämä tarkoittaa,
että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?421371Nukkumisiin sitten
Käsittelen asiaa tavallani ja toiveissa on vielä että tästä pääsee hyppäämään ylitse. Kaikenlaisia tunteita on läpikäyny41327Syö kohtuudella niin et liho.
Syömällä aina kohtuudella voi jopa laihtua.On paljon laihoja jotka ei harrasta yhtään liikuntaa. Laihuuden salaisuus on241298Muistatko komeroinnin?
Taannoin joskus kirjoitin aloituksen tänne komeroinnista eli hikikomoreista; syrjäytyneistä nuorista ihmisistä. Ehkä asu511267Nesteen bensapumput pois, tilalle latausasemat
Näin se maailma muuttuu, kun Suomessakin liikenneasemat lopettavat polttoaineiden myynnin ja tarjoavat enää sähköä autoi1601213