surullinen

On vaan niin toivoton ja surullinen olo. Joudun viettämään tämän juhannuksen yksin. Kavereilla on jo kumppanit, perhettä ja omat menot. Kukaan kavereistani ei pyytänyt mua mukaan juhannuksen viettoon ja muutamilta hienovaraisesti kysyin suunnitelmista ja kerroin ettei itselläni ole ohjelmaa....kutsua minnekään ei ole tullut.

Mä tajusin jo pikkutyttönä että olen muita tyttöjä rumempi. Muistan joskus lapsena ajatelleeni etten varmaan koskaan löydä miestä koska olen kasvoista niin ruma... kuinka kävikään. En ole koskaan saanut ihastuksentunteilleni vastakaikua, koska kasvoni ovat niin rumat ja epäsymmetriset.

Muutamia vuosia sitten kävin ekassa leikkauksessa ja joudun menemään uusintaan, koska lopputulos jäi vajaaksi. Miehet ei kiinnostu musta koska olen kasvoista niin viallinen ja ruma. Olen jo 30 enkä ole koskaan seurustellut. En voi saada miestä enkä perhettä, koska kasvoni ovat niin rumat. Tiedän sen.

Koko katastofi kärjistyy aina näin juhla-aikoina. Ei ole kumppania, pariskuntatapahtumiin ei oteta mukaan yksin olevaa. Kaikilla kavereillani on kumppani. Voin vain sivusta seurata kuinka muut saa elää ja kokea rakkautta ja onnea.

En tiedä enää mitä tehdä. Uusi nenäleikkaus, sen jälkeen tahtoisin leukaluukirurgian, mesolangat tai poski-implantit, silmänalusiin täyteainetta, silikonirinnat, huuliin täytettä, eikä tuokaan vielä riittäisi, koska leikkaukset ei aina onnistu.

Pitäisikö vain luovuttaa koska en jaksa enää. Itseni tappaminen on käynyt mielessä useasti tässä vuosien varrella. En jaksa elää tällaista tyhjää ja yksinäistä elämää. En kestä katsoa kasvojani peilistä. Tahtoisin vain repiä naamani irti päästäni. Kun katson kasvojani peilistä purskahdan välittömästi itkuun koska en kestä sitä miten rumalta ja kaikella tavoin viallisilta kasvoni näyttävät.