Kaksisuuntainen ja luonne.

Mukavaa, että joku myös näkee tässä viassa jotain positiivista:)

Mutta asiaan. Minulla ei ole diagnosoitu kaksisuuntaista, mutta uskon vahvasti, että minulla se olisi. Viime keväällä sairastuin masennukseen ja hakeuduin lääkäriin, missä todettiin myös ahdistukseen liittyvää oireilua. Tämä sai minut heräämään ja olen etsinyt tietoa kaksisuuntaisesta. Tähän mennessä 95% oirekuvista pätevät minuun.

Mutta, nyt siihen itse asiaan. Voin sanoa, että kiitos kaksisuuntaisen, olen päässyt elämässäni pitkälle, tarkottaen että olen korkeasti koulutettu sekä omaan hyvän työn näyttävällä paikalla. Omaan vahvan mielipiteen, mikä aina ei ole niin hyvä juttu:D, mutta saan ainakin tahtoni läpi! Ja siitä on ollut apua koulu- sekä työelämässä huimasti.

Pystyn myös tarjoamaan ihmissuhteissa tietynlaista "toisenlaista" lämpöä ja haastetta, mikä ei taatusti jätä ketään kylmäksi. Kolikon kääntöpuolena suhteeni ovat lyhyitä, arvaamattomia eikä hyviä ystäviä ole kuin muutama... surullista, mutta totta:(Koen tämän suurimpana miinuksena mikä kaksisuuntaiseen tulee.


ps olen 25-v nainen

On kai kaksisuuntaiset taiteellisia koska heillä ei ole yhtä vahvoja estoja kuin normaaliväestöllä. En ole kaksisuuntainen mutta sivusta seurannut.

Kyllähän se plussalista(kin) on aika pitkä:
- tuottelias
- ahkera
- asiaan omistautuva
- luova
- iloinen
- sosiaalinen
- ei lannistu helposti vastoinkäymisistä
- rakastava
- luottava
- helposti innostuva ja osaa heittäytyä eri tilanteisiin
- kokeilunhaluinen
- nopea tekemään suuriakin päätöksiä
- uskaltaa sanoa mitä haluaa ja mistä pitää
- osaa keskustella eri asioista ja hankkia tietoa
- osaa juhlia
- kykenee nauttimaan elämän pienistä iloista ja keskittyä vaikka työmatkan aikana haistelemaan ruusuja ja nauttimaan siitä aidosti

Mutta nuo kaikki tosin ovat vain nousu- tai tavallisena kautena, laskusuhdanteen ollessa kyseessä noista ei ole sitten jäljellä kuin rippeet, jos sitäkään...

Olen bipo ja taiteilija ammatiltani. Joo, mielestäni kyllä bipous edistää menestymistä taiteilijana. Ensinnäkin noiden mania/hypomaniakausien aikana on aivan valtava työteho ja oppimiskyky ja olen kaiken teknisen taitoni oppinut juuri noiden kausien aikana. Tavallisella ihmisellä kun aika harvoin on tuollaisia järjettömän tuottoisia kausia, joten heidän edistymisensä on paljon hitaampaa. Lisäksi aika moni taide- tai design-ammatti on luonteeltaan kausittainen, joten siihen sopii ihan hyvin bipo. Ihan oikeasti olen nähnyt proggiksia, joissa harjoittelun/valmistelun viime vaihe on niin kova, että tavikset ovat saikkiksella, mutta bipo senkun porskuttaa.

Lisäksi tietysti tuossa ylläkin mainittu tunteellisuus on taiteilijalle tärkeää ja monille bipoille tyypillinen idearikkaus myös.

Sopivina kausina olen hyvin tuottelias, kerran tein muutamassa kuussa niin paljon laskutettavaa työtä (olen yrittäjä) että elin niiden turvin sitä seuranneen vajaan 2 vuoden jakson ihan hyvin vaikken saanut kuin asumistukea (en jaksanut hakea mitään muuta).

"Usein puhutaan miten ihmiset, jotka sairastavat kaksisuuntaista mielialahäiriötä ovat lahjakkaita joillain elämän saroilla; taiteilijoita, kirjailijoita, runoilijoita."

Jaa, minä kun olen lukenut aivan päinvastaista. Aina tuodaan näitä hyviä puolia hopealla tarjottimella eteen ja koitetaan uskotella, että tässä olisi jotain hienoa ja kaikki heistä ovat suuria väärinymmärrettyjä taiteilijasieluja.
Miksi tätä ei voisi hyväksyä sellaisenaan vaan pitää etsiä jotain keinoja, joilla asettua kultaiselle jalustalle?

Olen luova joo omassa päänsisäisessä maailmassani. En ole kuitenkaan luova yleisen käsityksen mukaan. En saa aikaan mitään enkä edes halua. Riittää, että suoritan tämän elämän loppuun.

Olen taiteilija, mutta muuta en saakaan aikaan ja taiteilukin kausiluontoista. Ei ihanaa.

Miehelläni on diagnonoitu sekamuotoinen kaksisuuntainen ja tuo kuulostaa jokseenkin tutulta.
Hypomaniassa suunnittelee kaikenmaailman keksintöjä, mitä ei kyllä todellisuudessa pysty toteuttamaan. Kuvittelee olevansa älykkäämpi kuin lähes kaikki muut ihmiset. Tosi asiassa on melkoinen typerä ;)
Ihmissuhteita ei juurikaan ole, kun odottaa niiltä jotain aivan ihmeellistä. Todellisuudessa itse ei anna kenellekään juuri mitään, ei vaivaudu edes vastaamaan puhelimeen jos joku yrittää kysyä kuulumisia.
On tavallinen duunari, ja on "minun syytä" kun ei ole päässyt sen pidemmälle, koska nainen on kuulemma se joka miehen inspiroi menestykseen.
Olen tavallinen, ja hyvänä päivänä mieheni mielestä maailman upein nainen ;-) hypomaniassa en vain riitä, koska en kuulemma panosta 100 % energiastani mieheni miellyttämiseen, jotta hän saisi suuria aikaiseksi.
HUoh, loputon suo.

Kaksisuuntaiset ovat pelkureita, esiintyjiä, teatraalisia, pelkureita, pelkureita, pelkureita, pinnallisia, sujuvasaisia eksyksissä olevia kysipäitä, joilla on vitunmoinen libido.

En ole taiteilija, en runoilija, en kirjailija, enkä oikein mitenkään muutenkaan luova persoona.
Minulla ne tämän sairauden hyvät puolet ovat siinä henkisessä olotilassa, sosiaalisuudessa, elämästä nauttimisessa ja siitä kun on tunne että aurinko paistaa elämääni täydellä teholla. Olen onnellinen ja usein sitä hyvää olotilaa saattaa jatkua hyvinkin pitkään.
Toki se onni on aina kaksiteräinen miekka, onnen kyyneleet saattavat muuttua jossain vaiheessa suruksi ja sitten mennään taas aivan toiseen suuntaan. Onneksi nyt kun ikää on tullut lisää mittariin niin osaan välttää suurimmat laukaisevat tekijät ja bipokin on kutistunut lähinnä yleiseen vireyteen vaikuttavaksi asiaksi.

Maanisena sitä nyt kuvittelee vaikka mitä itsestään, tai sitten sitä on oikeastikin paljon terävämpi kuin normaalissa mielentilassa. Emme tiedä aivoistamme vielä kaikkea ja luultavasti aivomme ovat yhdessä universumin kanssa se suurin arvoitus. Tietokone jota emme osaa vielä ohjelmoida kovinkaan hyvin. Kyllä se mielentila väkisinkin vaikuttaa aivojemme tehokkuuteen ja maaninen tilahan on äärimmäisen kohonnut mielentila. Ideoita riittää ja keksii uudenlaisia ratkaisuja eri asioihon. Itse en ole bipo, mutta diagnoosiini kuuluu maaniset vaiheet ja kyllä sitä silloin uskoo pystyvänsä lähes mihin tahansa. On kuin olisi jälleen lapsi jolle koko maailma on mielenkiintoinen seikkailu. Itselläni maanisuuteen kuuluu myös himojen katoaminen tai paremminkin, ne eivät enää häiritse millään tavalla, mikä sekin on kuin muuttuisi jälleen lapsenkaltaiseksi. Tämä tosin poikkeaa bipoilusta, johon liittyy himojen estoton esilletuonti ja johon liittyy usein vielä runsas alkoholin käyttö. Itse olen maanisena täysin raitis, enkä siis ole erityisen kiinnostunut himoistani.

Mä sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja koen olevani taiteellinen ja luova. Olen ennen sairastumistani suuntautunut opinnoissani kuvataidepuolelle. Graafinen suunnittelu, piirtäminen, kirjoittaminen ja valokuvaus ovat mun intohimoja ja rakkaita harrastuksia yhä tänäkin päivänä. Uskon, että kaksisuuntaiseen liittyy tietynlaista taiteellisuutta, joka tulee esiin erityisesti sairauden maanisina tai hypomaanisina kausina.

olen yliolento ja valehtelen sujuvasti. olet lukenut juttujani IS

Lopetappa se juominen.

Ei se hypomania aina niin kivaa ole bipolle itselleenkään. Minä yritän hallita oireitani ja vetäytyä mahdollisimman virikkeettömään olotilaan tasatakseni mielialaani tuossa vaiheessa. Sisäinen levottomuus mahdottomuus pysyä aloillaan on raastavaa, kun sille ei anna valtaa. Eikä nukutuksikaan saa.

Äitis en ole/
Vaikk oonki naikkonen/
Saatat nähdä hymysuuni/
Se on kaunis vaan ei kokototuuteni/
Silmieni takana näät kokemuksia/
Vaan haluaisit nähdä prinsessasatuja ja onnellisia loppuja/
Tää oli tässä näin/
Ja katosin minne eli sinne tänne päin/

Kuka oot hyvin näyttelevä puolisoni/
Sinä juuri joka petät mua sinä ryypiskelevä villi sonni/
Nautit siitä ku en vilauta ilmettä todellista ärsykettä/
Katsos sydämes sykettä/
Se oli viimeinen määrä tippa teetä/
Arvaas keneltä/
Tää ei ollu julkkis eikä sun anonyymi kirkkoveneeltä/