Helpottaako feminismi ja naistutkimus?

Feministien ja naistutkimuksen piirissä on runsaasti lesboja. He luovat tietoa ja uusia ajatuksia, ja voisi olettaa, että tämä uusi ajattelu toisi helpotusta lesbon elämään. Voisi nimittäin olettaa, että jos joukko lesboja luo jotain uutta tietoisuutta, niin tämä uusi tietoisuus olisi sellaista, joka tekee vähemmistön jokapäiväisen elämän helpommaksi elää ja vähentää ahdistusta ja alakuloa, jota yhteiskunnassa vielä runsaana esiintyvä syrjintä vieläkin synnyttää. Näin ollen naistutkimuksen ja feminismin lukemisen pitäisi olla positiivinen kokemus lesbolle ja vapauttaa sisäisesti.

Mutta onko näin? Vaihtoehto voi nimittäin olla se, että kun naistutkimuksessa ja feminismissä on runsaasti lesboja toimijoina, niin he tuovat ajattelussaan ja kirjoituksissaan esille lähinnä lesbojen kokemia ristiriitoja. Vähän samaan tapaan, kuin se, että nykyisin, kun kaikki saavat olla varuillaan oman työpaikkansa suhteen, niin jatkuva keskustelu mediassa työttömyydestä on itse asiassa ahdistavaa.

Miten itse koet feminismin ja naistutkimuksen? Helpottavatko ne sisäistä oloasi, vai tuntuuko enemmän siltä, että kielteisiä tunteita herättäviä ristiriitoja vain tuodaan uudestaan ja uudestaan esille?