En pysty lopettamaan ahmimista.

Hyvä, että olet nyt ongelmasi kertonut. Saat varmasti äidiltäsi tukea.

Olet ollut lihaksikas ja sitten laihduttanut turhaan ja aivan liian nopeasti. Elimistöllesi tuli hätätila. Se viestittää edelleen nälänhätää.

Tärkeintä on nyt pyrkiä säännöllisiin ruoka-aikoihin.

Et kerro, oletko tyttö vai poika. En tiedä kasvuvaiheestasi mitään. En tiedä vanhempiesi pituutta yms. Ehkä tätä asiaa kannattaa pohtia myös terveydenhoitajan kanssa, koska ilmeisesti sinä tarvitset nyt energiaa myös normaaliin kasvuun.

Kävin läpi samanlaisen kierteen ikäisenäsi. En tajunnut kertoa kenellekään ja sairastin seuraavat 10 vuotta oirekuvien vaihdellen.

Nyt olen vuoden yrittänyt päästä irti ahmimiskohtauksista ja käynyt terapiassa. Minulle ratkaisevimmat asiat ovat olleet terapia sekä mielenterveystalon irti ahminnasta -ruokavalion mukaan syöminen.

Vaikka syön välipalaksi pullan tai suklaapatukan tai jälkiruoaksi kakkupalan en ole lihonut. Ahmiminen on jäänyt pois ja nautin siitä, että saan syödä paljon (normaalin määrän) miettimättä kaloreita.

Saa nähdä mikä on vaikutus painoon vaikkapa puolessa vuodessa. Olen kuullut, että kun ruokailu tasaantuu ja ahmiminen jää pois, voi paino laskea pikku hiljaa. Keho siis pyrkii hyvänolon painoonsa.

Selviät kyllä ja olo paranee kunhan uskallat etsiä apua. Jaksamisia.

Hyvä, että uskalsit puhua asiasta. Voisitte pyytää lähetteen ravitsemusterapeutille. Tarvittaessa ehkä psykologillekin. Lääkäri päättää asiasta. Eli varatkaa lääkäriaika.

Mielestäni nuoren ihmisen kehittymässä oleva keho on vielä herkkä kaikille asioille. Tupakalla, nälkiintymiselle jne. Sen, minkä aikuinen kestää, ei lapsi tai nuori kestä. Kehosi haluaa ottaa menetetyt kilot takaisin.

Itse olen suht' pienikokoinen keski-ikäinen nainen. Murrosiässä sairastin hoitamattoman anoreettisen vaiheen. Sen jälkeen oli lievähköä ahmimista, mutta pääsin siitä eroon. Minusta ei koskaan tullut lihavaa, vaikka pelkäsin sitä yli kaiken. Mielestäni säännölliset ja riittävän ravitsevat ateriat ovat tärkeintä kaikessa. Herkkuja kannattaa syödä vain jälkiruuaksi ja pieniä määriä. Kun vatsa on jo täynnä, niin homma ei silloin karkaa lapasesta.

Joka tapauksessa jos tilanne ei korjaannu pikaisesti, pyytäkää lääkärin lähete psykologille ja/tai ravintoterapeutille. Itse kävin ravintoterapeutilla vatsavaivojeni vuoksi äskettäin, ja koin käynnin ihan positiiviseksi.