Asiakirjarikos

Hei,

olen nainen,enkä ole siis ollut epäiltynä seksuaalirikoksesta tekijänä. Hän uskoo, että olen ollut sellaisen uhrina urkittuaan luvatta kunnallisen terveydenhuollon potilasrekistereitä aiemmin tänä vuonna. Tämä on hänen oma johtopäätöksensä, johon kirjatut potilastiedot eivät viittaa millään tavoin. Jostain syystä hän vain olettaa minun olleen hyväksikäytön uhri häiriintyneessä innossaan paljastaa "kaikki salaisuuteni", jotta voisi häväistä minut mahdollisimman arkaluontoisilla tiedoilla. Tarkoitus on kertoa kaikki asiat taustastani, jotta en enää arvostelisi hänen taipumustaan juoruilla (!) selän takana muiden asioista. Esitin alussa kritiikkini tuota harrastusseuran puheenjohtajaa kohtaan ihan reilusti omalla nimelläni esiintyen. Hän tietää siis, kenestä on kyse, ja nyt kostotuulella ollessaan liittää henkilörekisteistä löytyviä salassapidettäviä tietoja osaksi mustamaalamiskampanjaa, josta ei mielikuvitusta puutu.

Osa minua koskevista väitteistä on tosia, ja osa tahallista valehtelua. Jälkimmäisestä on esimerkkinä oikeuden asiakirjoista löytynyt maininta huumausainesakoista, jotka riitautin käräjille, ja jotka oikeus totesi aiheettomiksi. Päätöksessä lukee "ei nosteta syytettä", mutta vastapuoli vääristelee, että minulla on rikostausta huumausaineiden käyttäjänä, sekä huumetuttuja hänen kotikaupungissaan. Ihmettelin, miksi hän vaivautuu, kun tietää, mitä papereissa oikeasti sanotaan, mutta tajusin sitten, että hänellä oli muita tarkoitusperiä varten kansliakäynnille alunperinkin. Sakko-oikeudenkänti humausaineiden hallussapidosta oli löytynyt vahingossa, kun yritys kalastella seksuaalirikospöytäkirjoja sattui kaatumaan virkailijan sinnikkääseen vastusteluun.

Hän on harhauttanut terveydenhuollossa työskentelevän tuttavansa vuotamaan minun, ja perheenjäsenteni potilastietoja, ja vetoaa niin tehdessään huoleen, jota tuntee hyvinvoinnistani, vaikka asia on päinvastainen. Samalla perustelulla hän yrittää manipuloida muissa vastaavissa paikoissa (Kela, oikeustalo) vieraita työntekijöitä luovuttamaan tietojani, jotta pääsisi perille tilanteestani, jossa kuulemma tarvitsen apua, ja tukea, mutta halua kuitenkaan suoraan puhua minulle itselleni, kun olen niin ihmisarka, ettei minua voi lähestyä. Totuus on tässä se, että emme ole edes tuttavia, saati ystäviä. Hän ei ole oikeastaan ikinä puhunut kanssani, eikä tunne minua, vaan tein valituksen epäeettisestä käytöksestä luottamustehtävässä perustuen muiden keromuksille siitä, miten hän käyttäytyy seuran jäseniä kohtaan. En tajunnut, että hänen käytöksessään olisi näin kammottavia piirteitä, ennen kuin huomasin, että hän on julistanut "sodan" minua vastaan, ja että vanhan sanonnan mukaan sellaisen kuluessa kaikki laitttomuudetkin ovat sallittuja!

Tiedän, että suurin osa oikeuden päätöksistä on julkisia, mutta seksuaalirikoksen uhrien nolaaminen julkisesti ylittää sietokykyni rajat. Hän on pahansuopa, ja alhainen, ja selkään puukottaminen näin naurettavasta syystä herättää minussa vihaa. En ymmärrä, että tapahtunut hyväksikäyttökin on vain keino lamaannuttaa puheenjohtajan arvostelijat hiljaiseksi sillä häpeällä, jonka jotkut ihmiset edelleen liittävät raiskauksen uhrina olemiseen. Raiskattu kun on huora, huono ihminen, lopun elämänsä epäkelpo, jne.

Tietysti tiedot voisi hyvin löytää terveydenhuollostakin, jonka rekisterivuodosta lähtenee tutkintapyyntö eteenpäin. Olisin halunnut mahdollisimman laajasti selvittää, kuinka monesta eri syytekohdasta juorumamman voi yrittää saada vastuuseen, mutta jos pelkkä luottamuksellisten asiakirjojen luettavaksi pyytäminen kertomalla valheita tiskillä ei ole rangaistava teko, niin silloin tämä jäänee pois. Tunnen periaatteellista närkästystä tuollaisesta toimintatavasta, koska ymmärtääkseni raiskausten uhrit vain traumatisoituvat uudelleen, kun arkaluontoisia tietoja levitellään. Vahingonteko on todennettavissa muillla vastaavilla häirintäsoitoilla entisille työnantajille, lähiseurakuntaan, vuokrantajille, jne. joihin hän on ottanut yhteyttä, ja vetänyt nolostuttamiaan tuttaviani ottamaan kantaa tahtomattaan tähän kiistaan, jonka olisi kohtuuden nimissä pitänyt jäädä harrastusseuransisällä selviteltäväksi. Hänen versionsa elämästäni on niin puolueellinen, että se on täyttänyt tähän astisissa hölinöissään tiettyjä rikosnimikkeitä, joita jo vastauksessasi mainitsitkin.

Kiitos, ja kumarrus, toivottavasti kysymykseni selveni tästä hiukan. Olen aika puhki vastapuolen kanssa, mutta hän ei lopeta, ennen kuin saa rapsut maksettavakseen. Tietoturvarikokset paljastuvat muutenkin niin harvoin, että täytynee tässä vain jaksaa pitää pintansa.

Helllo_234 kirjoitti:

Hei,

olen nainen,enkä ole siis ollut epäiltynä seksuaalirikoksesta tekijänä. Hän uskoo, että olen ollut sellaisen uhrina urkittuaan luvatta kunnallisen terveydenhuollon potilasrekistereitä aiemmin tänä vuonna. Tämä on hänen oma johtopäätöksensä, johon kirjatut potilastiedot eivät viittaa millään tavoin. Jostain syystä hän vain olettaa minun olleen hyväksikäytön uhri häiriintyneessä innossaan paljastaa "kaikki salaisuuteni", jotta voisi häväistä minut mahdollisimman arkaluontoisilla tiedoilla. Tarkoitus on kertoa kaikki asiat taustastani, jotta en enää arvostelisi hänen taipumustaan juoruilla (!) selän takana muiden asioista. Esitin alussa kritiikkini tuota harrastusseuran puheenjohtajaa kohtaan ihan reilusti omalla nimelläni esiintyen. Hän tietää siis, kenestä on kyse, ja nyt kostotuulella ollessaan liittää henkilörekisteistä löytyviä salassapidettäviä tietoja osaksi mustamaalamiskampanjaa, josta ei mielikuvitusta puutu.

Osa minua koskevista väitteistä on tosia, ja osa tahallista valehtelua. Jälkimmäisestä on esimerkkinä oikeuden asiakirjoista löytynyt maininta huumausainesakoista, jotka riitautin käräjille, ja jotka oikeus totesi aiheettomiksi. Päätöksessä lukee "ei nosteta syytettä", mutta vastapuoli vääristelee, että minulla on rikostausta huumausaineiden käyttäjänä, sekä huumetuttuja hänen kotikaupungissaan. Ihmettelin, miksi hän vaivautuu, kun tietää, mitä papereissa oikeasti sanotaan, mutta tajusin sitten, että hänellä oli muita tarkoitusperiä varten kansliakäynnille alunperinkin. Sakko-oikeudenkänti humausaineiden hallussapidosta oli löytynyt vahingossa, kun yritys kalastella seksuaalirikospöytäkirjoja sattui kaatumaan virkailijan sinnikkääseen vastusteluun.

Hän on harhauttanut terveydenhuollossa työskentelevän tuttavansa vuotamaan minun, ja perheenjäsenteni potilastietoja, ja vetoaa niin tehdessään huoleen, jota tuntee hyvinvoinnistani, vaikka asia on päinvastainen. Samalla perustelulla hän yrittää manipuloida muissa vastaavissa paikoissa (Kela, oikeustalo) vieraita työntekijöitä luovuttamaan tietojani, jotta pääsisi perille tilanteestani, jossa kuulemma tarvitsen apua, ja tukea, mutta halua kuitenkaan suoraan puhua minulle itselleni, kun olen niin ihmisarka, ettei minua voi lähestyä. Totuus on tässä se, että emme ole edes tuttavia, saati ystäviä. Hän ei ole oikeastaan ikinä puhunut kanssani, eikä tunne minua, vaan tein valituksen epäeettisestä käytöksestä luottamustehtävässä perustuen muiden keromuksille siitä, miten hän käyttäytyy seuran jäseniä kohtaan. En tajunnut, että hänen käytöksessään olisi näin kammottavia piirteitä, ennen kuin huomasin, että hän on julistanut "sodan" minua vastaan, ja että vanhan sanonnan mukaan sellaisen kuluessa kaikki laitttomuudetkin ovat sallittuja!

Tiedän, että suurin osa oikeuden päätöksistä on julkisia, mutta seksuaalirikoksen uhrien nolaaminen julkisesti ylittää sietokykyni rajat. Hän on pahansuopa, ja alhainen, ja selkään puukottaminen näin naurettavasta syystä herättää minussa vihaa. En ymmärrä, että tapahtunut hyväksikäyttökin on vain keino lamaannuttaa puheenjohtajan arvostelijat hiljaiseksi sillä häpeällä, jonka jotkut ihmiset edelleen liittävät raiskauksen uhrina olemiseen. Raiskattu kun on huora, huono ihminen, lopun elämänsä epäkelpo, jne.

Tietysti tiedot voisi hyvin löytää terveydenhuollostakin, jonka rekisterivuodosta lähtenee tutkintapyyntö eteenpäin. Olisin halunnut mahdollisimman laajasti selvittää, kuinka monesta eri syytekohdasta juorumamman voi yrittää saada vastuuseen, mutta jos pelkkä luottamuksellisten asiakirjojen luettavaksi pyytäminen kertomalla valheita tiskillä ei ole rangaistava teko, niin silloin tämä jäänee pois. Tunnen periaatteellista närkästystä tuollaisesta toimintatavasta, koska ymmärtääkseni raiskausten uhrit vain traumatisoituvat uudelleen, kun arkaluontoisia tietoja levitellään. Vahingonteko on todennettavissa muillla vastaavilla häirintäsoitoilla entisille työnantajille, lähiseurakuntaan, vuokrantajille, jne. joihin hän on ottanut yhteyttä, ja vetänyt nolostuttamiaan tuttaviani ottamaan kantaa tahtomattaan tähän kiistaan, jonka olisi kohtuuden nimissä pitänyt jäädä harrastusseuransisällä selviteltäväksi. Hänen versionsa elämästäni on niin puolueellinen, että se on täyttänyt tähän astisissa hölinöissään tiettyjä rikosnimikkeitä, joita jo vastauksessasi mainitsitkin.

Kiitos, ja kumarrus, toivottavasti kysymykseni selveni tästä hiukan. Olen aika puhki vastapuolen kanssa, mutta hän ei lopeta, ennen kuin saa rapsut maksettavakseen. Tietoturvarikokset paljastuvat muutenkin niin harvoin, että täytynee tässä vain jaksaa pitää pintansa.

Lue lisää

"nämä olemattomat asiakirjat liittyvät seksuaalirikokseen, jota ei siis ole todellisuudessa tapahtunut."
"luottamuksellisten asiakirjojen luettavaksi pyytäminen kertomalla valheita tiskillä "

Millä tavoin tämä ko. henkilö on valehdellut tai painostanut saadakseen tuomioistuimen salassapidettävät asiakirjat luettavakseen, mutta joita ei siis todellisuudessa ole olemassakaan?
Pelkkä jonkun henkilön tietojen kyseleminen on täysin sallittua riippumatta siitä, ovatko tiedot salassapidettäviä tai ei, koska se jää aina tapauskohtaisesti viranomaisen harkittavaksi, mitä tietoja voi luovuttaa.
Toisaalta sitten, kysyjä ei ole siinä asianosainen, jos joku on käynyt painostamassa viranhaltijaa ilman että kysyjä on joutunut minkään oikeudenloukkauksen kohteeksi, sillä yksinomaan mahdollisuus oikeudenloukkauksesta ei vielä aikaansaa asianosaisasemaa, mutta ko. virkamiehellä on tietysti oikeus reagoida, vaikka tekomuotona ei yltäisikään yleisen syyteoikeuden piiriin, koska esim. lievä petoksen yritys, mitä se tämänkaltaisessa tapauksessa käytännössä voisi lähinnä olla, on asianomistajarikos.

bcxnbxn kirjoitti:

"nämä olemattomat asiakirjat liittyvät seksuaalirikokseen, jota ei siis ole todellisuudessa tapahtunut."
"luottamuksellisten asiakirjojen luettavaksi pyytäminen kertomalla valheita tiskillä "

Millä tavoin tämä ko. henkilö on valehdellut tai painostanut saadakseen tuomioistuimen salassapidettävät asiakirjat luettavakseen, mutta joita ei siis todellisuudessa ole olemassakaan?
Pelkkä jonkun henkilön tietojen kyseleminen on täysin sallittua riippumatta siitä, ovatko tiedot salassapidettäviä tai ei, koska se jää aina tapauskohtaisesti viranomaisen harkittavaksi, mitä tietoja voi luovuttaa.
Toisaalta sitten, kysyjä ei ole siinä asianosainen, jos joku on käynyt painostamassa viranhaltijaa ilman että kysyjä on joutunut minkään oikeudenloukkauksen kohteeksi, sillä yksinomaan mahdollisuus oikeudenloukkauksesta ei vielä aikaansaa asianosaisasemaa, mutta ko. virkamiehellä on tietysti oikeus reagoida, vaikka tekomuotona ei yltäisikään yleisen syyteoikeuden piiriin, koska esim. lievä petoksen yritys, mitä se tämänkaltaisessa tapauksessa käytännössä voisi lähinnä olla, on asianomistajarikos.

Lue lisää

Ei asianosaisasemaa tarvita rikosilmoituksen tekemiseen. Kuka vain voi tehdä rikosilmoituksen, oli kyse sitten "asianomistajarikoksesta" tai "yleisen syytteen alaisesta rikoksesta". Poliisi selvittää sitten asianomistajan. Jos asianomistaja ei asianomistajarikoksessa vaadi rangaistusta, tutkinta loppuu siihen.

Jos siis tuon petoksen (joka ei tähän sovellu) sijaan otetaan nyt käsittelyyn vaikkapa tilanne, jossa tämä hourumamma olisi yrittänyt lahjomalla saada salassapidettävää tietoa, niin kyllä aloittajalla siitä olisi rikosilmoitus oikeus tehdä täysin riippumatta siitä onko kyseessä asianomistajarikos vai ei, ja täysin riippumatta siitä aiheutuiko teosta hänelle oikeudenloukkausta.

Syyteoikeus on sitten toinen juttu.

trbfdg kirjoitti:

Ei asianosaisasemaa tarvita rikosilmoituksen tekemiseen. Kuka vain voi tehdä rikosilmoituksen, oli kyse sitten "asianomistajarikoksesta" tai "yleisen syytteen alaisesta rikoksesta". Poliisi selvittää sitten asianomistajan. Jos asianomistaja ei asianomistajarikoksessa vaadi rangaistusta, tutkinta loppuu siihen.

Jos siis tuon petoksen (joka ei tähän sovellu) sijaan otetaan nyt käsittelyyn vaikkapa tilanne, jossa tämä hourumamma olisi yrittänyt lahjomalla saada salassapidettävää tietoa, niin kyllä aloittajalla siitä olisi rikosilmoitus oikeus tehdä täysin riippumatta siitä onko kyseessä asianomistajarikos vai ei, ja täysin riippumatta siitä aiheutuiko teosta hänelle oikeudenloukkausta.

Syyteoikeus on sitten toinen juttu.

Lue lisää

Jospa keskittyisit kommentoimaan aloittajan kysymystä, koska et näytä ymmärtävän vastaustani, sillä en ole mitenkään ottanut kantaa rikosilmoituksen tekemiseen, vaan siihen, olisiko aloittajalla mahdollisuuksia vaatia rangaistusta eli häirikkö 'saa rapsut maksettavakseen' ja kun kerta aloittaja väittää häirikön painostaneen ja valehdelleen, se pitää ottaa tässä annettuna faktana, eikä alkaa aprikoimaan jonkun mahdollisen muun vaihtoehdon merkitystä, kuten nyt tässä esitetyn lahjonnan siitäkään huolimatta, että ne voisivat olla tosiasiassa tapahtuneita tai jopa todennäköisiä.

bcxnbxn kirjoitti:

Jospa keskittyisit kommentoimaan aloittajan kysymystä, koska et näytä ymmärtävän vastaustani, sillä en ole mitenkään ottanut kantaa rikosilmoituksen tekemiseen, vaan siihen, olisiko aloittajalla mahdollisuuksia vaatia rangaistusta eli häirikkö 'saa rapsut maksettavakseen' ja kun kerta aloittaja väittää häirikön painostaneen ja valehdelleen, se pitää ottaa tässä annettuna faktana, eikä alkaa aprikoimaan jonkun mahdollisen muun vaihtoehdon merkitystä, kuten nyt tässä esitetyn lahjonnan siitäkään huolimatta, että ne voisivat olla tosiasiassa tapahtuneita tai jopa todennäköisiä.

Lue lisää

Jospa sinä opettelisit ymmärtämään mistä aiheessa keskustellaan, ja itse vastaamaan siihen.

Ei keskustelussa kysymys ole missään vaiheessa ollut siitä, onko aloittajalla mahdollisuutta vaatia rangaistusta tai viimekädessä itse syyttää häirikkömummoa tai ketään muutakaan. Kyse oli siitä, voiko aloittaja toimia niin, että juorumamma saadaan vastuuseen ("Olisin halunnut mahdollisimman laajasti selvittää, kuinka monesta eri syytekohdasta juorumamman voi yrittää saada vastuuseen").
Tähän riittää rikosilmoitus, koska yleisen syytteen alaisissa rikoksissa syyttäjä ajaa syytettä ja vaatii rangaistusta, ja asianomistajarikoksissa poliisi selvittää oikean asianomistajan, ja tiedustelee tämän halukkuutta vaatia rangaistusta.

On tietenkin totta, että asianomistajarikoksissa vain asianomistaja voi vaatia rangaistusta, ja jos tämä ei halua, ei kolmannen tekemä rikosilmoitus johda mihinkään. Mutta kun nyt käsiteltävänä rikostyyppinä tässä tiedon oikeudettomassa saamisessa on erilaiset tieto- ja viestintärikokset (ei todellakaan esimerkiksi lievä petos, jota ensin tarjosit), niin ne ovat kaikki yleisen syytteen alaisia rikoksia. Koko asianomistajakysymys on siis täysin irrelevantti tässä keskustelussa. Kyse on vain siitä mihin rikoksiin on syyllistytty, rikosilmoitus käynnistää sitten prosessin.

Läheskään kaikissa tieto- ja viestintärikoksissa ei ole edes ketään henkilöä, jonka nimenomaista oikeutta loukataan, vaan suojattavat hyveet ovat ihan muunlaisia.