Muistelen näkemääni ohjelmaa. - Näitkö sinä tämän?

Kävimme Kansallisteatterissa katsomassa Vanja-enon. Esitys oli saanut hyvät arvostelut, erilaiset kuin Kaupunginteatterin Vanja-eno.
Kuten aavistelinkin lukemani perusteella (opiskeluaikoinani), niin pitkäveteistä ja iltapäivän tapauksettomuuteen pysähtynyttä on Anton Tšehovin Vanja-enon elämä siinä talossa, jossa on paljon huoneita, mutta jossa ihmiset eivät kohtaa toisiaan.

Vain vodkan juonti aiheuttaa myllerrystä.

Tohtorin puheet jäivät ajatteluttamaan. Puiden ja metsien kauneudesta hän puhui.

"Miksi ihmiset polttamalla tuhoavat puut, kun turvettakin voitaisiin polttaa ?
Miksi ihmiset tuhoavat sellaista, mitä eivät itse pysty luomaan?
Ihmiset eivät sääli eivätkä säästä lintuja eivätkä puita, eivät metsiä, eivät puhdasta ilmaa, eivätkä toisiaan?

Kun kuluu 150 vuotta, niin ajattelevatko ihmiset silloin mitään hyvää meistä? Muistaako kukaan meidän olemassaoloamme?"

Nuori tyttö esitti tohtorille vastakysymyksen: "Miksi sitten tuhoat itseäsi juomalla vodkaa?"

...

Puiden istuttaminen ja niiden kasvamisen ihmettely on minulla ollut yksi 'elämänt
ehtäväni' lähinnä kesämökillä mutta nyt myös tässä taloyhtiossa olen ollut puiden puolustajana, niiden kaatoa vastaan.
Yksikin havupuu puhdistaa ilmaa ja antaa suojaa etelänpuoleiselle parvekkeelle ja seinälle, kolme vielä enemmän. Ja lisääkin voisi istuttaa.
Ja mikä parasta, puiden juuret ylettyvät syviin pohjavirtoihin, meidän ei tarvitse kantaa vesijohtovettä niille kuin ainoastaan pikkutaimina.

:)