Downshiftaaja: palautuminen oravanpyörästä,kauanko

Eli kauanko teillä on kestänyt palautua oravanpyörän vilskeestä? Kuinka kauan ennen kun olette tunteneet itsenne taas omaksi itsekseksenne tmv.? Itse jätin kiireiseisen työn (ulkomailla) useita vuosia sitten. No ehdin kyllä siinä työssäkin olla useita vuosia, noin kymmenisen. Työtahti oli kova, työssä eteneminen epäreilua ynnä muuta, mikä vaikutti ikävien tunteiden kasaantumiseen. Pitkään siellä kärvistelin (vaikka oli se antoisaakin). Työ oli sellaista, että siinä ei saanut tehdä virheitä tai työpaikka olisi joutunut helposti lehtien palstoille. Aika paljon siellä sai nuoretkin ihmiset sydäreitä ja joskus käytävillä kuiskittiin kovasta työtahdista, paineista. Tämän homman jätin ja olen viime vuosina kouluttautunut uudestaan toisiin hommiin joka on aikalailla vastakohta tohon edelliseen. Opiskelut on nyt lopuillaan, mutta olen huomannut, että minun on vaikea ottaa ihan kunnolla rennosti. No ei nyt liian rennosti toki kuulukaan ottaa. Jollain tavalla kuitenkin stressaan liikaa. Pieniä, helppojakin juttuja etukäteen mietin ja pyörittelen päässäni ja jännitän. Varmaankin johtuu siitä, että niin monen vuoden ajan elin sellaista elämää, että jokainen työtehtävä piti tehdä kunnolla ja mielellään vielä innovatiivisesti jollain ihan uudella, nerokkaalla tavalla. Epäilen, että tämä työntekotapa on nyt niin juurtunut minuun, etten pääse siitä irti! Eipä se muuten olisikaan paha asia, mutta kun se tavallaan myös painaa mieltä ja vie paljon ajatuksia vapaa-ajalla, nakertaa ihmissuhteitakin, pysäyttää minut harrastamasta yms. ihan samaa kaavaa kun silloin joskus kun olin oravanpyörässä. Miten oppisi oikeasti hiljentämään tahtia, asettamaan matalampia tavoitteita, arvostamaan pieniä onnistumisia, työntämään työasiat sivuun vapaa-ajalla? Ja huom! en ollut lainkaan tällainen himosuorittaja koulussa enkä lukiossa (ehkä pikkuhiljaa yliopistossa juu, kun alkoi aiheet kiinnostaa, mutta viimeinen niitti oli tämä työelämä).
Ilmianna
Jaa

3 Vastausta



meditointi, mindfulness
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Totta. Hengitystä seuraava meditointi (anapanasati). Ongelmatilanteessa meditointi ei onnistu vaan ollaan taas "lähtöruudussa". Siksi siihen pitää käyttää paljon aikaa ja se on vahvasti ennaltaehkäisevää. Hengityksen hidastuminen on merkki ajattelun hidastumisesta. Lähes kaikki päässä pyörivät ongelmat on kuviteltuja, eikä niitä edes tarvitse hoitaa, mutta sitä ei viisaudeton ihminen ymmärrä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Minulla työsuhteet ovat kestäneet yleensä vuoden kerrallaan, mutta kyllä se toipuminen paskasta työpaikasta vie noin puolet siitä ajasta minkä siellä vietti. Puolen vuoden jälkeen alkaa unohtua jos duunit kestivät vuoden.
Ilmianna
Jaa

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Downshiftaaja: palautuminen oravanpyörästä,kauanko

Eli kauanko teillä on kestänyt palautua oravanpyörän vilskeestä? Kuinka kauan ennen kun olette tunteneet itsenne taas omaksi itsekseksenne tmv.? Itse jätin kiireiseisen työn (ulkomailla) useita vuosia sitten. No ehdin kyllä siinä työssäkin olla useita vuosia, noin kymmenisen. Työtahti oli kova, työssä eteneminen epäreilua ynnä muuta, mikä vaikutti ikävien tunteiden kasaantumiseen. Pitkään siellä kärvistelin (vaikka oli se antoisaakin). Työ oli sellaista, että siinä ei saanut tehdä virheitä tai työpaikka olisi joutunut helposti lehtien palstoille. Aika paljon siellä sai nuoretkin ihmiset sydäreitä ja joskus käytävillä kuiskittiin kovasta työtahdista, paineista. Tämän homman jätin ja olen viime vuosina kouluttautunut uudestaan toisiin hommiin joka on aikalailla vastakohta tohon edelliseen. Opiskelut on nyt lopuillaan, mutta olen huomannut, että minun on vaikea ottaa ihan kunnolla rennosti. No ei nyt liian rennosti toki kuulukaan ottaa. Jollain tavalla kuitenkin stressaan liikaa. Pieniä, helppojakin juttuja etukäteen mietin ja pyörittelen päässäni ja jännitän. Varmaankin johtuu siitä, että niin monen vuoden ajan elin sellaista elämää, että jokainen työtehtävä piti tehdä kunnolla ja mielellään vielä innovatiivisesti jollain ihan uudella, nerokkaalla tavalla. Epäilen, että tämä työntekotapa on nyt niin juurtunut minuun, etten pääse siitä irti! Eipä se muuten olisikaan paha asia, mutta kun se tavallaan myös painaa mieltä ja vie paljon ajatuksia vapaa-ajalla, nakertaa ihmissuhteitakin, pysäyttää minut harrastamasta yms. ihan samaa kaavaa kun silloin joskus kun olin oravanpyörässä. Miten oppisi oikeasti hiljentämään tahtia, asettamaan matalampia tavoitteita, arvostamaan pieniä onnistumisia, työntämään työasiat sivuun vapaa-ajalla? Ja huom! en ollut lainkaan tällainen himosuorittaja koulussa enkä lukiossa (ehkä pikkuhiljaa yliopistossa juu, kun alkoi aiheet kiinnostaa, mutta viimeinen niitti oli tämä työelämä).

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta