Avopuolisoni kovasti ihmetteli suuttumustani. Hän pitää kädessään aika-ajoin ex-mieheltään saatua omistettua sormusta. Huomasin tekstit hiljattain ja kyselin asiaa ja ei siinä mitään ihmeellistä ole. Minusta on..
Sormus asia
bjotr
27
2052
Vastaukset
- ostahienompi
Hmm.. Oletko itse ostanut hänelle sormusta/sormuksia ja muita koruja?
Itse pidän exältäni saamiani korvakoruja joka päivä ja kaulakorua juhlavammissa tilaisuuksissa. Nykyinen aviomieheni ei ole ostanut minulle koruja ja nihkeästi ja suoraan pyytämällä olen sentään saanut joskus kukkia ja hajuveden, mutta jos hän ostaisi minulle hienompia koruja, kuin exäni, niin pitäisin nykyiseltäni saamia koruja tietenkin. Mutta koska en ole saanut, niin pidän exältä saamiani. Niiden korujen pitämiseen ei liity minkäänlaista kaipuuta eksääni kohtaan, vaan syy on ainoastaan se, että ne ovat laadukkaita ja kauniita. - Uujkl
Ei ole todellakaan mitään ihmeellistä, jos hän ei pidä sormusta tunnesyistä. Siis jos hän hellii muistoa exästä ja pitää korua siksi. Mutta jos hän pitää sormusta siksi että se on vain pelkkä kaunis esine, niin ei mitään outoa.
Ota herne pois nenusta. - Golkss
Jos se on vihki tai kihlasormus, niin on väärin! Muussa tapauksessa ei.
- opoi
Vihki- ja kihlasormuskin on eron jälkeen vain sormus tai ex-vihkisormus, eikö niin? Itsellänikin on vihkisormus ex-liitosta, komea onkin. Monta karaattia on timantteja ;). Nykyinen mies sanoi, ettei hän tykkää kyttyrää, vaikka sormusta pitäisinkin. Joskus olen pitänyt, mutta vain oikeassa nimettömässä... Käytän myös muita ex-mieheltäni saamiani koruja. Pitäisikö hyviä ja arvokkaita koruja olla käyttämättä sen vuoksi, että ne on exältä saatu? Mikä logiikka tuossa on?
Ap:lle: osta avopuolisollesi hänelle mieluisia koruja, sormuksia ja timantteja tarpeeksi. Todennäköisesti hillitsee hänen haluaan käyttää exältä saatuja koruja. - qqppp
Erikoista... Itse eron jälkeen myin sormukseni pois. Ei olisi tullut mieleenkään enää käyttää. Ei edes silloin, kun vielä olin sinkku. Kukin tyylillään...
- exexex
qqppp kirjoitti:
Erikoista... Itse eron jälkeen myin sormukseni pois. Ei olisi tullut mieleenkään enää käyttää. Ei edes silloin, kun vielä olin sinkku. Kukin tyylillään...
Mitäköhän erikoista on käyttää exältä saamia sormuksia? Ja mitä järkeä olisi myydä exältä saadut korut alihintaan (kukaan ei niistä nykyhintaa maksa) ja hipsiä kultasepän liikkeeseen ostamaan vastaavia maksaa väliä muutama tonni?
Minä ainakin käytän kaikkia exältä saamiani koruja, vihkisormus mukaan lukien tasan tarkkaan niin kauan kun haluan. Sitten lahjoitan korut tyttärilleni. Paitsi että mitä lahjoitan pojalleni, kas siinä pulma? - woeiomspw
Kuten sanoin, myin sormukset. En myynyt muita koruja. Vihkisormus hankittiin sympoloimaan sitä avioliittoa, sitä suhdetta. Kun suhde päättyi, niin myös sormukset koin moraalisesti oikeaksi hävittää. Sillä että paljonko siitä sitten rahaa sai, oli täysin toissijainen asia. Ei se sormus minulle mitään rahaa laatikon pohjallakaan olisi tuonut, ja mielestäni on hyvin väärin käyttää sormusta eron jälkeen. Toisen kuoleman jälkeen on ok jonkin aikaa, mutta siitäkin on osattava päästää irti. Esimerkiksi mummoni piti sormusta vuoden ajan, kun hänestä tuli leski.
Eikä tulisi mieleenkään antaa tyttärelleni vanhaa vihkisormusta!! Mitä ihmettä hän ajattelisi! =D Minä olen ollut onnellisesti naimisissa jo vuosia, joten olisi vähintäänkin kornia tai jopa törkeää kaivella tyttärelle sitten entisen liiton vihkisormusta... Huoh.
Kukin tyylillään. Minun mielestäni vanhan sormuksen käyttö menee samaan kategoriaan kuin vanhan hääkuvan pitäminen edelleen kirjahyllyssä. Se ei vain ole oikein. Se ei ole oikein nykyistä kumppania kohtaan, eikä exää kohtaan, joka on jatkanut elämässään eteenpäin.
Minullakin on aina ollut hyvät välit exään, ja nykyinen puolisoni tulee myös hänen kanssa mukavasti toimeen. Kyse ei siis ole mistään ns. riitatilanteesta. Kyse on puhtaasti siitä, mitä koen oikeaksi. Exän hankkimaa sormusta saa kantaa hänen nykyinen vaimonsa. :) - komppaan
woeiomspw kirjoitti:
Kuten sanoin, myin sormukset. En myynyt muita koruja. Vihkisormus hankittiin sympoloimaan sitä avioliittoa, sitä suhdetta. Kun suhde päättyi, niin myös sormukset koin moraalisesti oikeaksi hävittää. Sillä että paljonko siitä sitten rahaa sai, oli täysin toissijainen asia. Ei se sormus minulle mitään rahaa laatikon pohjallakaan olisi tuonut, ja mielestäni on hyvin väärin käyttää sormusta eron jälkeen. Toisen kuoleman jälkeen on ok jonkin aikaa, mutta siitäkin on osattava päästää irti. Esimerkiksi mummoni piti sormusta vuoden ajan, kun hänestä tuli leski.
Eikä tulisi mieleenkään antaa tyttärelleni vanhaa vihkisormusta!! Mitä ihmettä hän ajattelisi! =D Minä olen ollut onnellisesti naimisissa jo vuosia, joten olisi vähintäänkin kornia tai jopa törkeää kaivella tyttärelle sitten entisen liiton vihkisormusta... Huoh.
Kukin tyylillään. Minun mielestäni vanhan sormuksen käyttö menee samaan kategoriaan kuin vanhan hääkuvan pitäminen edelleen kirjahyllyssä. Se ei vain ole oikein. Se ei ole oikein nykyistä kumppania kohtaan, eikä exää kohtaan, joka on jatkanut elämässään eteenpäin.
Minullakin on aina ollut hyvät välit exään, ja nykyinen puolisoni tulee myös hänen kanssa mukavasti toimeen. Kyse ei siis ole mistään ns. riitatilanteesta. Kyse on puhtaasti siitä, mitä koen oikeaksi. Exän hankkimaa sormusta saa kantaa hänen nykyinen vaimonsa. :)Komppaan tätä woeiomspw:n viestiä.
Itse pitäisin todella outona kantaa jotain ex-liitosta tullutta kihla- tai vihkisormusta, koska se vaikuttaisi just siltä, ettei olisi päässyt siitä ex-liitostaan kunnolla yli vaan elelisi edelleen puolittain siinä ajatuksessa, että "me ollaan vieläkin pari". Tämä olisi luonnollisesti aika väärin sitä uutta puolisoa kohtaan (sitten ehkä osittain siedettävää, jos olisi sinkkuna, mutta outoa silti. Varsinkin, jos erosta olisi jo vuosi, kaksi aikaa, ja ex olisi löytänyt uuden ja aloittanut uuden elämän). Samoin en oikein uskaltaisi lähteä suhteeseen ihmisen kanssa, joka edelleen käyttelee niitä entisiä kihla- tai vihkisormuksiaan, olivatpa ne missä sormessa hyvänsä tai vaikka kaulaketjussa, koska öh, juuri siksi, että siitä tulisi olo, ettei hän ole päässyt yli.
Muita lahjakoruja nyt voisikin käyttää, riippuen vähän, ovatko ne käytössä vain koska nättejä/kivoja koruja, vai siksi, että "eih en halua päästää irti ex-suhteesta! Pidän näitä koska sain ne HÄNELTÄ!!" Ehkä jotkin aloituksessa mainitut omistuskirjoituksin varustetut korut ovat vähän siinä rajoilla, riippuu paljon ihmisistä, miten paljon ne häiritsevät tai eivät häiritse.
Puolison kuoleman jälkeen jos ei aio enää ottaa uutta puolisoa, voi mielestäni huoletta pitää sormuksiaan merkkinä "ikuisesta liitosta", siis että omistautuu vain sille, kenen kanssa ne sormukset on aikoinaan vaihdettu. Itse pitäisin, koska jos/kun mieheni kupsahtaa ennen minua, en aio ottaa uutta miestä. (Ja jos joku alkaa tästä vikisemään, niin kyllä, sikäli kuin muuttaisin mieleni tuosta asiasta oltuani leskenä riittävän kauan, ottaisin sitoumuskorut pois ja mieltäisin näin olevani "vapaa" uusiin suhteisiin. En kuitenkaan hävittäisi kihla-/vihkisormusta, sillä puolison kuoleminen on eri asia kuin ero.) Koruja enemmän ihmisen sitoo toiseen ihmiseen päätös ja tunne. Korut vain symboloivat sitä päätöstä ja tunnetta. - lililli
komppaan kirjoitti:
Komppaan tätä woeiomspw:n viestiä.
Itse pitäisin todella outona kantaa jotain ex-liitosta tullutta kihla- tai vihkisormusta, koska se vaikuttaisi just siltä, ettei olisi päässyt siitä ex-liitostaan kunnolla yli vaan elelisi edelleen puolittain siinä ajatuksessa, että "me ollaan vieläkin pari". Tämä olisi luonnollisesti aika väärin sitä uutta puolisoa kohtaan (sitten ehkä osittain siedettävää, jos olisi sinkkuna, mutta outoa silti. Varsinkin, jos erosta olisi jo vuosi, kaksi aikaa, ja ex olisi löytänyt uuden ja aloittanut uuden elämän). Samoin en oikein uskaltaisi lähteä suhteeseen ihmisen kanssa, joka edelleen käyttelee niitä entisiä kihla- tai vihkisormuksiaan, olivatpa ne missä sormessa hyvänsä tai vaikka kaulaketjussa, koska öh, juuri siksi, että siitä tulisi olo, ettei hän ole päässyt yli.
Muita lahjakoruja nyt voisikin käyttää, riippuen vähän, ovatko ne käytössä vain koska nättejä/kivoja koruja, vai siksi, että "eih en halua päästää irti ex-suhteesta! Pidän näitä koska sain ne HÄNELTÄ!!" Ehkä jotkin aloituksessa mainitut omistuskirjoituksin varustetut korut ovat vähän siinä rajoilla, riippuu paljon ihmisistä, miten paljon ne häiritsevät tai eivät häiritse.
Puolison kuoleman jälkeen jos ei aio enää ottaa uutta puolisoa, voi mielestäni huoletta pitää sormuksiaan merkkinä "ikuisesta liitosta", siis että omistautuu vain sille, kenen kanssa ne sormukset on aikoinaan vaihdettu. Itse pitäisin, koska jos/kun mieheni kupsahtaa ennen minua, en aio ottaa uutta miestä. (Ja jos joku alkaa tästä vikisemään, niin kyllä, sikäli kuin muuttaisin mieleni tuosta asiasta oltuani leskenä riittävän kauan, ottaisin sitoumuskorut pois ja mieltäisin näin olevani "vapaa" uusiin suhteisiin. En kuitenkaan hävittäisi kihla-/vihkisormusta, sillä puolison kuoleminen on eri asia kuin ero.) Koruja enemmän ihmisen sitoo toiseen ihmiseen päätös ja tunne. Korut vain symboloivat sitä päätöstä ja tunnetta."me ollaan vieläkin pari".
Otapa huomioon, että tuo ajatus on VAIN sinun päässäsi. Jos SINUSTA tuntuu, että exän ostama sormus viestii omassa sormessasi parisuhdetta exään, niin eihän se siitä esimerkiksi minusta omassa sormessani viesti! Minäkin käytän lähes päivittäin exältä saamiani sormuksia, joskus myös vihkisormusta (kunpa olisi enemmän sormia... rakastan sormuksia ;)).
Suvussani on kultaseppiä useampia ja monessa polvessa. Sain jo 14 v isältäni lahjaksi sormuksen, koska sitä ennen käyttämäni äidin kihlasormuksesta lähti kivi pois ja kultaseppä tuumasi, ettei kannata korjata. Äiti sai uuden sormuksen, samoin minä. Tosin äiti ei sormustaan käyttänyt arkena koskaan ammattinsa vuoksi. Sama juttu isällä.
Mielestäni sormukset ja kaikki korut ovat ennen kaikkea ihmisen pääomaa. Ei niitä minkään avioeron vuoksi realisoida ja ne säilyvät sukupolvelta toiselle. Ystävällä on yli 200 v vanha perintösormus (joka on aikanaan myös ollut vihkisormus). Nykyinen hinta on kymmeniä tuhansia euroja. Rikas suku muutenkin, mutta ei ollut vielä 200 v sitten.
Vihkisormus on sormus, ja yhtä arvokas päättyy liitto eroon tai puolison kuolemaan. Nykyisin on liikkeitä jotka tuunaavat vihkisormuksesta "erosormuksen", mutta itse en kovin tällaiseen panostaisi. - Kukintyyliin
Jos minulla olisi sormus, jonka arvo olisi kymmeniä tuhansia euroja, niin myisin heti.😀 Enpä heti keksis turhempaa kohdetta pitää omaisuutta jumissa!
Me olemme naimisissa, keskiluokkainen pariskunta. Omaisuuttakin jonkin verran, eli puoliksi maksettu talo, mökki, autot... Mutta sormukset ovat hopeaa, ostettiin alennuksesta kympillä. Hyvin ajavat asiansa.😊 - Onpa.taas.ongelma
qqppp kirjoitti:
Erikoista... Itse eron jälkeen myin sormukseni pois. Ei olisi tullut mieleenkään enää käyttää. Ei edes silloin, kun vielä olin sinkku. Kukin tyylillään...
Itse olen säilyttänyt kihla- ja vihkisormukset, en tunnesyistä vaan nimenomaan käyttökoruiksi. Ex-mieheni osti muutenkin paljon koruja, kaikki ovat tallessa ja käytän niitä tilanteen mukaan. Muutenkin olen säilyttänyt korut, mitä lahjaksi olen saanut, paitsi tietenkin rihkamakorut olen roskiin laittanut. Nykyinen mieheni tietää, etten itse ole koruja itselleni ostanut, mutta se ei häntä haittaa. Kun miehen itsetunto on kohdallaan, niin ei pienistä tarvitse hernettä nenään vetää. Hän tietää kyllä, etten tunnesyistä koruja säilyttele vaan ihan käyttöä varten.
- Jaahas_sentään
Jos kyseessä on lahja, asia ok. Jos taas vihkisormus tai kihlasormus, vaikka olisi kivellinen, niin ei ok.
- hjyui
Voi sentään. Jos se uusi suhde on tuolla tasolla, että esineille ja koruillekin pitää olla mustasukkainen. Jos minä pitäisin ex:tä saamiani kauniita ja arvokkaita koruja ja joku alkaisi ryppyilemään siitä, voisin sanoa että nyt on aika miettiä, onko paikkasi jossain muualla . Tuollainen ei ole toisesta välittämistä ei minkäänlaista rakkautta vaan hallintaa ja sitä kai nimitetään narsismiksi. Ihan sama jos alkaa rajoittamaan omien sukulaisten ja eritoten vanhempien tapaamista, kyllä on aika miettiä, minkälaista rakkautta tuollainen on, eihän se ole minkäänlaista vaan hirvittää alistamista ja vallan käyttöä.
Samalla kyllä on syytä avata silmät ja katsoa, mitä muuta rajoitetaan ja millä tavoin.
Tuohan syö ihmisen loppuun tuollainen kyttääminen ja arvosteltu ja mustasukkaisuus.
Ja näitä uuspuolisoita kyllä näyttää olevan aika paljon, jotka pyrkivät rajoittamaan toisen elämää ja laittamaan rajat kaikelle, kyllä sen ympärillä olevat ihmiset huomaavat oikein hyvin. Tällainen suhde kyllä on hyvin raskas, jossa ei saakaan elää omaa elämää, vaan sitä määrääjän elämää. Jaksaako sitä ja siinähän todella ihminen murtuu ajan myötä, entä sitten lapset, miten heille käy, murretaan heidänkin tulevaisuus näillä täysin epäinhimillisillä määräyksillä ja estoilla.
Kuinkahan monen eron syy on juuri ahdistus, jonka aiheuttaa toisen "kodista tekemä vankila". Eron jälkeen tämä ahdistan luonne etsii toisen, jota alkaa puristaa ja ahdistaa muottiinsa, juuri olemalla mustasukkainen toisen entisestä elämästä ja vaikkapa juuri koruista.
On muutenkin hirvittävää tuhoamista erojen jälkeen, kun vaaditaan myymään asunto missä on entisen kanssa asuttu, samoin kaikki muukin lakananoita myöten pitäisi tuhota. Valtavaa taloudellista tuhoamista, kuitenkin kaikki nämä asiat on varmasti pesty ja siivottu, joten ei siellä varmasti haise se entinen, kyllä täytyy olla aika narsisti, että tuota vaatii.
No ihminen tuo narsistisen mielikuvituksen omaavakin on, mutta
hänen täytyisi itsekin jo hakeutua fobioidensa vuoksi terapiaan ja yrittää saada apua asioiden ymmärtämiseen, muutoinhan hän koko elämänsä särkee kaiken lähellään.
Yksi esimerkki on myös , että estää lapsien pääsyn esim. isovanhempien. Kertoo, että lapset kiukuttelevat sieltä palatessaan. Sitä ei suostu ymmärtämään, että lapsilla on juuri vaikeaa hänen vuokseen, kun alkaa heitä komentaa heti kotiin tultua, sama juttu kun käyvät etävanhemman luona, kyllä varmasti ahdistaa lasten lähivanhempaa ja valitettavan usein saa hänetkin vakuuteltua, siitä että tämä johtuu juuri vierailusta, eikä siitä, että lasten on paha hänen vallan käytön vuoksi.
Lapsen lähivanhempi joutuu todella koville ja alkaa itsekin vaipumaan samaan narsistiseen ajattelutapaan.
Perhe alkaa elää salisuuden ilmapiirissä, vaarallisessa, sillä kukaan ei pääse heidän lähelleen, milloin tämä narsisti "räjähtää" ja mitä silloin voi tapahtua. - exexex
Ihmettelen minäkin. Miksi suuttua moisesta? Sormushan, korut yms. on vain materiaa! Ei siitäkään tarvitse suuttua, että eron jälkeen käyttää exän ostamaa Vuittonin käsilaukkua/kalliita kenkiä, tai asuu samassa talossa ja nukkuu samassa sängyssä kuin exänsä kanssa aikanaan. Tai säilyttää exän kuvia albumeissa.
- sovussaeronnut
Outoa tosiaan ottaa pultteja jostain sormuksesta tai tavarasta joka on exän ostama tms. Minä olen ostanut kaikki huonekalut exän kanssa yhdessä ja kun erottiin, tavarat jaettiin sulassa sovussa ja exä muutti muualle ja minä lunastin meidän asunnon itselleni. Eipä tulisi mieleenkään kantaa kierrätyskeskukseen moottoroitua sänkyä ja makkarin lipastoa, ei myöskään keittiön kaapistoja, nekin hankittiin kimpassa.
Samaten exä toi ulkomaan työreissuiltaan minulle paljon nättejä vaatteita, käytän niitä yhä, enkä kyllä kuuleviin korviini ottaisi jos nykyinen mieheni sanoisi, että älä pidä niitä. - lililli
Mitä suuttumista tuossa on? Et taida kunnioittaa ja kunnioittaa kumppaniasi riittävästi, koska haluat määräillä mitä korua hän saa käyttää mitä ei. Asia on täysin avopuolisosi valinta, ei sinun.
- lililli
Nyt tuli turhaa toistoa. Eli kunnioittaa ja arvostaa.
- KoruHullutar
Ymmärrän tuohtumuksen mikäli avokki pitää sormuksia vasemmassa nimettömässä mutta muuten ne ovat VAIN KORUJA. :)
Et itse ilmeisesti ostele koruja kullallesi?
Ex-mieheni tykkäsi lahjoista. Molemminpuolista. Meillä oli peräti ns.vuosipvä ekoista treffeistäkin.. Ja kun hän tiesi kuinka sormushullu olin niin sain kauniita & erikoisia sormuksia aina muiden korujen lisäksi. Eikä tulisi mieleenikään hävittää niitä. Etenkin vanhat KK:n jo aika päiviä sitten tuotannosta poistuneet sormukset.
Jos materiasta on mustis niin hoh hoh!
Toki olen törmännyt muutamiin miehiin, joille tuntuu olevan ongelma juurikin nuo korut tai omalla kohdallani halpa talo kiitos exän. Sitä kun voi erota hyvis väleissä ja tyhmähän olisin ollut jos jätettynä en olisi pitänyt mm.koruja ym jotka jäi minulle toisen huonon omantunnon vuoksi.. ;) kaikki miehet kun eivät ole välinpitämättömiä kusipäitä vaan on niitä vanhanajan herrasmiehiäkin olemassa.. Harvassa tosin.- miettiihän
En usko että ap tai kukaan muukaan on "mustasukkainen materiasta", vaan pointti lienee ennemmin siinä, mitä ne korut tai muut tuollaiset asiat MERKITSEVÄT. Joku sanoikin, että jonku vihkisormuksen kanniskelu ympäriinsä voi olla aika häiritsevää koska kantaja ei selkeästi ole päässyt erosta edes yli. Muista sormuksista tai mistä vaan materiaalista puhuttaessa on varmaan enemmän kyse siitä, että toista huolettaa, onko se KORU tärkeä, vai sen korun ANTAJA.
Emt, itsellä ei ole kokemusta mutta näin voisin ajatella. Jos on jotain muita kuin ex-kullan nimellä varustettuja vihkisormuksia, niin ei kai niissä sitten mitään. Miks hävittää jos ne on edelleen kivoja eikä itelle tule niistä mitään ikäviä fiboja. Itse olen kyllä joskus aikoinaan hävittänyt ex-ystävän tekemät lapaset, koska halusin eroon ihan kaikesta, mikä muistutti siitä kusipäästä. Vois olla eri juttu, jos oltaisiin vain ajauduttu erilleen ja vähitellen huomattu, ettei enää taideta olla edes ystäviä. - ghkcc
miettiihän kirjoitti:
En usko että ap tai kukaan muukaan on "mustasukkainen materiasta", vaan pointti lienee ennemmin siinä, mitä ne korut tai muut tuollaiset asiat MERKITSEVÄT. Joku sanoikin, että jonku vihkisormuksen kanniskelu ympäriinsä voi olla aika häiritsevää koska kantaja ei selkeästi ole päässyt erosta edes yli. Muista sormuksista tai mistä vaan materiaalista puhuttaessa on varmaan enemmän kyse siitä, että toista huolettaa, onko se KORU tärkeä, vai sen korun ANTAJA.
Emt, itsellä ei ole kokemusta mutta näin voisin ajatella. Jos on jotain muita kuin ex-kullan nimellä varustettuja vihkisormuksia, niin ei kai niissä sitten mitään. Miks hävittää jos ne on edelleen kivoja eikä itelle tule niistä mitään ikäviä fiboja. Itse olen kyllä joskus aikoinaan hävittänyt ex-ystävän tekemät lapaset, koska halusin eroon ihan kaikesta, mikä muistutti siitä kusipäästä. Vois olla eri juttu, jos oltaisiin vain ajauduttu erilleen ja vähitellen huomattu, ettei enää taideta olla edes ystäviä."jonku vihkisormuksen kanniskelu ympäriinsä voi olla aika häiritsevää koska kantaja ei selkeästi ole päässyt erosta edes yli."
Eikun juuri päinvastoin. Vihkisormusta voi hyvin pitää uudenkin suhteen aikana, JOS on päässyt erosta yli. Ja JOS sormus on kantajalleen mieleinen. Kukaan tuskin pitää eron jälkeen vihki-/kihlasormusta, josta ei niin kovin välitä. Eikö niin?
En myöskään tiedä ketään, joka pitäisi eron jälkeen aivan simppeliä sileää vihki-/kihlasormusta (kulta, hopea, teräs). Sen sijaan tiedän useita, itseni mukaan lukien, jotka eron jälkeen käyttävät exältä saatuja timanttisormuksia, myös vihkisormusta. Miehet eivät myöskään exältä saamaansa sileää sormusta enää käytä, mutta kantasormustyyppisiä sormuksia kyllä.
" toista huolettaa, onko se KORU tärkeä, vai sen korun ANTAJA."
Huolettaa? Siis? Missä on järki, missä on itsetunto?
Korut ml. vihkisormus ovat osa ihmisen historiaa. Ennen kaikkea itse koru on tärkeä ihmiselle, jos hän sitä käyttää! Eihän nyt hyvänen aika kukaan käytä mitään pelkästään korun (tai minkä tahansa lahjan) ANTAJAN vuoksi! Paitsi ehkä vastarakastunut teini. Korun antaja on pelkkä FAKTA, joka liittyy menneisyyteen. Eikä siinä ole mitään pahaa, että ex on joskus ollut tärkeä. Sehän on vain hyvä. Harvempi myöskään on mennyt naimisiin täysin "epätärkeän" ihmisen kanssa. - miettiihän
ghkcc kirjoitti:
"jonku vihkisormuksen kanniskelu ympäriinsä voi olla aika häiritsevää koska kantaja ei selkeästi ole päässyt erosta edes yli."
Eikun juuri päinvastoin. Vihkisormusta voi hyvin pitää uudenkin suhteen aikana, JOS on päässyt erosta yli. Ja JOS sormus on kantajalleen mieleinen. Kukaan tuskin pitää eron jälkeen vihki-/kihlasormusta, josta ei niin kovin välitä. Eikö niin?
En myöskään tiedä ketään, joka pitäisi eron jälkeen aivan simppeliä sileää vihki-/kihlasormusta (kulta, hopea, teräs). Sen sijaan tiedän useita, itseni mukaan lukien, jotka eron jälkeen käyttävät exältä saatuja timanttisormuksia, myös vihkisormusta. Miehet eivät myöskään exältä saamaansa sileää sormusta enää käytä, mutta kantasormustyyppisiä sormuksia kyllä.
" toista huolettaa, onko se KORU tärkeä, vai sen korun ANTAJA."
Huolettaa? Siis? Missä on järki, missä on itsetunto?
Korut ml. vihkisormus ovat osa ihmisen historiaa. Ennen kaikkea itse koru on tärkeä ihmiselle, jos hän sitä käyttää! Eihän nyt hyvänen aika kukaan käytä mitään pelkästään korun (tai minkä tahansa lahjan) ANTAJAN vuoksi! Paitsi ehkä vastarakastunut teini. Korun antaja on pelkkä FAKTA, joka liittyy menneisyyteen. Eikä siinä ole mitään pahaa, että ex on joskus ollut tärkeä. Sehän on vain hyvä. Harvempi myöskään on mennyt naimisiin täysin "epätärkeän" ihmisen kanssa.No mut mähän kirjoitinkin tohon, ettei minulla ole kokemusta näistä erosormuksista tai muusta, enkä kyl tiedä, mikä on yleinen käytäntö. Minä vain arvailin, mikä ton alottajan ajatus voi olla, kun täällä niin monet tuomitsee heti sen joksikin mustasukkaseks narsistiks, vaikka sillä voi olla vaan ihan normaaleita huolia liittyen tähän (riippumatta siitä, onko huolet edes aiheellisia). Voihan sillä olla sitten huono itsetunto tai jotain.
Itse kyllä mä tiedän monia, jotka käyttää korua tai jotain vaatetta tai jotain muuta tavaraa ihan siks, että antaja on joku tärkee (tai jos ei "kehtaa" olla käyttämättä, ettei antajalle tuu paha mieli tjsp.), vaikkei niin välitä siitä itse tavarasta. Siis että ei ole yhtään saajan oloinen saajan omasta mielestä, mutta kun se antaja on ollu silleen "näin tän ja tuli heti sinut mieleen! Oli pakko ostaa se sulle!" niin sitten tulee semmoinen tietynlainen tunnearvo siihen, joka loppuis varmaan, jos se ihmissuhdekin loppuis. Eikä nämä ole mitään teinejä tai edes välttämättä rakastuneita toisiinsa. Rakastuneet ihmiset kyllä varmaan osaa ostaakin toisilleen sopivia juttuja, koska tuntee toisensa tarpeeks hyvin. Kai.
- sovussaeronnut
Olin aviossa 15 vuotta, lapset on peruskouluikäisiä, erostakin on jo 4 vuotta, jo lastenkin takia ollaan eksän kanssa sovussa ja yhteyksiä pidetään joka kuukausi.
Ei minulle tule mieleen eksä eikä hääpäivä kun katson sen aikaista vihkisormusta. En halua heittää sormusta pois koska se on minun itseni valitsema ja mielestäni sormus on yhä tosi kaunis, eikä se näytä edes vihkisormukselta.
Olen pitänyt ex-vihkisormusta oikean käden nimettömässä, eikä kukaan ole tullut minulta kyselemään olenko ortodoksi, lesbo tai eronnut, koska minulla on samassa sormessa 2 muutakin sormusta muissa sormissa lisää koruja. Välillä sama sormusnippu on vasemmassakin nimettömässä eikä sekään ole herättänyt kenessäkään minkäänlaisia tunteita, ei edes minussa itsessäni.
Ja mitä siitä vaikka entisessä vihkisormuksessa on kaiverrukset sisällä, ei niitä kukaan näe eikä tiedä mitä siellä lukee. - jkuio
Muuten eihän siitä ex:stä pääsekään koskaan eroon, eihän ihmistä voi unohtaa noin vain. Se aika on eletty ja siitä on varmasti jäänyt monenkin laista muistoa niin hyvää kuin pahaakin jos eroon on päädytty.
Minusta on ihan järjetöntä touhua sellainen, että pitäisi muuttaa pois asunnosta, jossa on ex;n kanssa asunnot, lakanat pitää heittä pois, pyyheliinat, astiat.
Jokaisen näistä saa pestyä. Kyllä pitäisi jokaisella olla se järki tallella, että taloudellinen puolikin pitää ottaa aina huomioon ja useimmat näistä lienevät useimmiten naisen ostamia, valitsemia.
Tein työtäni aikoinaan paikassa, joissa törmäsin eroaviin pareihin, melkein päivittäin.
Samalla jouduin kuuntelemaan heidän asioitaan pakon perästä. Tätä hajoitusta näin paljonkin, täysin kaistapäistä toimintaa ja liian usein oli takana jo se kolmas pyörä määrittelemässä ja hänenkin kantojaan jouduin kuulemaan.
Minä tietenkin jouduin vain olemaan toimeni puolesta mukana ja ilman minkäänlaista mielipidettä, mutta kuulemaan jouduin erittäin paljon, joten varmasti tiedän mitä erot ovat ja miten vaikuttaa se uusi suhde asiaan.
Ja tätä tuhoamista näin myös ja uhkailua. Järki on tuossa vaiheessa kyllä suurin piirtein kaikilla "narikassa" . Toki tietenkin on joukossa niitäkin, jotka osaavat erota toistaan kunnioittaen ja tällöin ei edes vaadita mitään koruja tai muutakaan hävitettäväksi. - traumoja-
Te jotka sanotte, ettei "missään nimessä saa hävittää koruja" tms. ja syyllistätte alottajankaltaisia ihmisiä siitä, että nämä "narsistisesti vaativat hävittämään kaikki jäljet eksästä", niin onko tullut mieleen, että siinä ei ole ensinnäkään kyse mistään narsismista (tai muutoin olisi aika paljon narsisteja maailmassa), ja toisekseen, ettehän te tiedä, mitä sillä ap:lla tai muilla on taustallaan. Heillä voi olla taustalla itsellään todella kipeästi päättynyt parisuhde vuosien takaa kaiken maailman kolmansien pyörien kera, ja näistä voi olla jäänyt sellainen olo, että tuntuu ehkä vähän epävarmalta jos uusi puolisoehdokas roikkuukin edelleen eksässään ja palvoo tältä saatuja koruja tai jotain.
Itselläni on semmoinen juttu, että omalle isälleni en ole koskaan kelvannut hänen lapsekseen ja vaikka mitä olen lahjaksi ostanut, eipä ole niitä käyttänyt tai oikeastaan edes kiittänyt, ja nyt se on sitten hankkinut itselleen ikäiseni "uuden lapsen" (joka ei ole mitään sukua eikä mikään "uuden naisen lapsi vanhasta liitosta", vaan tämä vain ilmaantui elämäämme ihan sattumalta) jonka ostamia koruja ja muita lahjoja käyttää ja jumaloi ja kehuukin tuota "uutta lastaan" kun on se niin nätti, fiksu ja kiva ja kaikkea sen sellaista. Väkisinkin tulee vähän semmoinen olo, että tekis mieli ne uuden äpärän lahjottaman korut heittää meneen, koska miks sen pitäis kelvata kun en itekään ole kelvannut.
Niin että voihan joillain olla parisuhteissa vähän samanlainen traumaattinen juttu taustalla ja sitten jos ne eksän antamat tavarat kiinnostaa enempi kuin sen nyksän antamat, niin jee. Se ei tunnu kauhean kivalta.
Siis ainoa asia, missä ymmärrän sen, että jotain vanhasta suhteesta tullutta laitetaan uudessa jos ei nyt etusijalle niin ainakin tasaviivalle, ovat lapset. Niitä kun ei voi unohtaa jos tehdään nyksän kanssa uusi lapsi.- hkghk
traumoja-
Ap:n syyllistämisestä ei ole kyse. Ainoastaan siitä, että on epätervettä vaatia toiselta asioita omien traumojen (tahdon tai mielivallan yms.) mukaan. Tuollainen on kumppanin kontrollointia ja myös henkistä väkivaltaa. Jokaisella on oikeus pukeutua ja näyttää juuri siltä kuin haluaa valitsemissaan vaatteissa/koruissa/kengissä jne.
Ap:n ongelma on se, että on mustasukkainen kumppaninsa sormukselle. Tuo kumppanin sormus edustaa ap:lle jotain aivan muuta kuin mitä se edustaa sormuksen käyttäjälle. Jokatapauksessa: ellei ap siedä tuota sormusta, niin siinä on kyse ap:n selvittämättömistä tunteista ja traumoista liittyen johonkin. Varmasti suhteen jatkuessa ilmenee muita samankaltaisia ongelmia ja ne rasittavat suhdetta. Elleivät sitten päätä sitä.
- Hannaloore
Minä myös todellakin pidän exäni antamia koruja, koska nykyinen ei ole koskaan ostanut yhtään korua, vaikka ollaan oltu kohta 10 vuotta yhdessä. Entisen ostamia koruja en pidä tunnesyistä, vaan ovat yksinkertaisesti niin kauniita, että olisi sääli säilyttää lippaassa. Jos ei nykyiselle passaa, niin voi voi, ei mahda mitään.
- 7369
Järkevää, aikuismaista käyttäytymistä!
Sekä sinulta, että nykyiseltä mieheltäsi.
Korut koruina ja miksi ostaa lisää jos entiset tyydyttävät koristautumisen tarpeen!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Katso: Ohhoh! Miina Äkkijyrkkä sai käskyn lähteä pois Farmi-kuvauksista -Kommentoi asiaa: "En ole.."
Tämä oli shokkiyllätys. Oliko tässä kyse tosiaan siitä, että Äkkijyrkkä sanoi asioita suoraan vai mistä.... Tsemppiä, Mi1304955- 313134
Haluan jutella kanssasi Nainen
Olisiko jo aika tavata ja avata tunteemme...On niin paljon asioita joihin molemmat ehkä haluaisimme saada vastaukset...O161807Poliisiauto Omasp:n edessä parkissa
Poliisiauto oli parkissa monta tuntia Seinäjoen konttorin edessä tänään. Haettiinko joku tai jotain pankista tutkittavak221760Onko mies niin,
että sinulle ei riitä yksi nainen? Minulle suhde tarkoittaa sitoutumista, tosin eihän se vankila saa olla kummallekaan.191625Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta711491Miksi näin?
Miksi vihervassut haluaa maahan porukkaa jonka pyhä kirja kieltää sopeutumisen vääräuskoisten keskuuteen? Näin kotoutumi191247Armi Aavikko Malmin hautausmaa
Haudattiinko Armi arkussa Malmin hautausmaalle vai tuhkattiinko hänet? Kuka tietää asiasta oikein?101243Haluisin suudella ja huokailla
ja purra kaulaasi ja rakastella sinua. Haluisin puristella rintojasi ja pakaroitasi. Ei sinulla taida olla kuitenkaan ni161217Ison Omenan uhri tukahdutettiin kuoliaaksi. Kuolinsyynä sydämen pysähdys.
Eli naisen hengittäminen estettiin ja tästä oli suorana seurauksena sydämen pysähdys. Ihan oppikirjan mukainen tapaus. H171207