KukaKetäMitä

Eikö omaan korvaan kuulosta vammaiselle kun kuka sanan tilalle laittaa ketä? Kuulostaa niinkuin olisi joku vakava puhevika.

vihta vai vasta

Ketä? Älä sää hualehdi toiste murtteist, rakas laps

Kuka noin tyhmä on?
Ketä kiinnostaa?

Lounais-Suomen puhekielessä hyvin tyypillinen pronomini on ketä, jota käytetään yleiskielen kuka- tai joka-sanan asemesta. Lounais-Suomessa sanotaankin esimerkiksi "ketä haluaa juoda maitoa?", vaikka kirjakielinen muoto olisi "kuka haluaa juoda maitoa?".

Länsisuomalaisuudet siirtyvät itää kohti

Itä-Suomen yliopistossa Joensuussa työskentelevä suomen kielen professori Marjatta Palander on vuosikymmeniä tutkinut muun muassa Suomen murteita. Hänen mukaansa ketä ei ole enää länsisuomalainen ilmiö.

– Meitä täällä Itä-Suomessa häiritsee ketä-pronominin käyttö: "Ketä se oli?", "Ketä soitti?"

Palanderin mukaan ketä-sanaa käytetään edellä olevissa esimerkeissä sanan perusmuotona eli nominatiivina. Vanhastaan ketä-pronominia on käytetty kuka-sanan asemesta varsin pienellä alueella Etelä-Hämeessä ja Turun seudulla. Esimerkkejä on Suomen murteiden sanakirjassa (siirryt toiseen palveluun).

"Ketä se oli jota sä morjenstit?", on sanottu entisessä varsinaissuomalaisessa Maarian kunnassa.

Nykyisin ketä on yleinen pääkaupunkiseudulla, josta se on tullut muun muassa opiskelijoiden mukana muualle Suomeen.

– Se särähtää meikäläisen korvaan, kun se ei ole meidän murretta. Toisaalta se kuuluu Turun sekä Turun ympäristön murteeseen, joten ei siinä ole mitään outoa, sanoo Palander.

"Ollaa ne, ketkä vie likat taas himaa",
CHEEK: ME OLLAAN NE.
Kuka vaikka pitäisi olla joka

Siinä missä ketä on vanhastaan Turun liepeiltä peräisin oleva muoto, niin kuka-sanan käyttö joka-sanan asemesta on murteissa vieläkin yleisempää.

"Markkanen on mies, kuka on torjunut SaiPan maalilla jo monta vuotta" tai "Tuolla on se mies, kuka täällä äsken kävi".

Suomen murteiden sanakirjassa (siirryt toiseen palveluun) on lukuisia esimerkkejä kuka-sanan käytöstä silloin, kun siihen yleiskielen mukaan kuuluisi joka.

"Sehä se raukka Rauvust naip, kuka ei soa Sakkulast" (Sakkola), "Kuka tuli ensimäeseksi, nim puuta uuniij ja lämmitä" (Hyrynsalmi).

Kuka-sanaa ei joka-sanan tilalla käytetä enää pelkästään murteissa, vaan se on tulossa kovaa vauhtia yleiskieleen. Esimerkkejä kuulee niin TV:n ajankohtaisohjelmissa kuin nuorten radiokanavillakin. Tapa on tavallinen myös Internetin keskustelupalstoilla.

– Kevin oli velho lapsi kuka osallistui Huispauksen maailmanmestaruuskilpailuihin yhdessä vanhempiensa kanssa vuonna 1994 (http://fi.harrypotter.wikia.com/wiki/Kevin (siirryt toiseen palveluun))

– Uusia käänteitä NHL:n hurjassa siirtohuhussa – “Viimeinen pelaaja kuka lähtee” (www.suomikiekko.com).

Englannilla ei vaikutusta

Englannin kielessä who-sanan voi toisinaan kääntää myös joka-sanaksi: She is the woman, who played the trombone – Hän on nainen, joka soitti vetopasuunaa.

Helposti voisi olettaa, että englannin kielen vaikutus olisi pönkittämässä kuka-sanan käyttöä joka-sanan tilalla. Professori Marjatta Palander ei kuitenkaan siihen usko.

– Niin vahvaa vaikutusta ei englannin kielellä ole.

Marjatta Palanderin mielestä kyse on siitä, että länsisuomalaisella murteella on vahva asema suomen kielessä.

– Se on Länsi-Suomi, joka jyllää. Suurin osa suomalaistahan asuu länsimurteiden alueella.

Palanderin mukaan suurin osa suomalaista alkaa myös olla länsimurteiden puhujia.

– Siksi esimerkiksi länsisuomalainen alkaa tekemään -muoto on hyväksytty, koska suurin osa ihmisistä käyttää sitä luontevasti. Alkaa tehdä on itäsuomalainen tapa, kertoo Marjatta Palander.

Muoti leviää

Länsimurteita puhuvat ihmiset esiintyvät Itämurteita puhuvia ihmisiä useammin esimerkiksi televisiossa tai radiossa. Se on omiaan levittämään länsimurteisia sanoja ja lauserakenteita myös itämurteiden alueelle.

– Muodikkaaksi koettu piirre voi aivan hyvin tulla itäsuomalaisten puheeseen.

Sen sijaan itämurteista ei juuri kielen ilmiöitä länsimurteisiin tule.

– Kyllä länsimurteisuuksia leviää paljon helpommin yleiskieleen kuin itämurteisuuksia, sanoo Palander

Vaikka ketä- tai kuka-sanat alkavatkin korvata joka-sanaa, niin kovin äkkiä se ei kauttaaltaan suomen kieltä muuta.

– Ei kielen muutokset kovin äkkiä tapahdu. Muutokset vievät vuosia, kertoo suomen kielen professori Marjatta Palander Itä-Suomen yliopistosta Joensuusta.

"Ketä-nominatiivi tunnetaan myös murteista (ks. karttaa). Siitä samoin kuin pronominista ketään ’kukaan’ on tietoja Lounais-Hämeestä ja muutamista Turun ja Porin läänin puolella olevista pitäjistä. Esimerkkejä: ”Ketä toi si oli?” (Tammela, Marjatta Varis 1964), ”Ketäs (= kukas) sen talon osti?” (Jokioinen, Reijo Laaksonen 1960), ”Kyäkin kautta tuli sit neek ketä myähästy” (Loimaa, Ilma Hakulinen 1937); ”Ny ei pärekkattoo teek kettää (= kukaan)” (Tammela, Leila Salonen-Purtanen 1980).

"Murteiden ketä-alue on sen verran etäällä pääkaupunkiseudusta, että vanhassa Helsingin slangissa esiintynyttä ja nykynuorisonkin puheeseen periytynyttä ketä-nominatiivia tuskin voi pitää murrepohjaisena."

http://www.kielikello.fi/contentimages/3_89_kukapolli.gif
(mustat pilkut)

Ketä sanan oikea muoto on, ket

Turkulainen kaupparatsu julkaisi muistelmateoksen Ket kussa kulloin.