Eliitti-ortodoksit, ruustinnat jne.

Vaikuttaa olevan sama ihminen.

Emme pääse siitä mihinkään, etta kaikkiin ihmisten muodostamiin yhteisöihin, myös uskonyhteisöihin, pesiintyy aina ihmisiä, jotka tuntevat olevansa eliittiä. Tämä siis ei ole vain ortodoksinen ongelma. Usein myös eräästä taustasta tulevat tuntevat olevansa aidompia kuin muut.

Veljeni palveli armeijassa upseerina. Hänen vaimonsa kertoi, että rouvien kuva omasta arvostaan oli täsmälleen sama kuin miestensä sotilasarvo. Ala-arvoisia olivat tietysti aliupseerien vaimot.

Kyllä ortodoksisessakin kirkossa on nähtävissä, että jotkut ruustinnat arvioivat itseänsä miehensä mukaan. Onneksi tämä ei kuitenkaan ole sääntö, vaan ikävä poikkeus. Jumalan silmissä eliittikristittyjä ei ole.

Eihän tuota kuppaakaan huomaa labran elatusastialta ellei sitä erikseen viljele.

Yksi ja sama ihminen, jo kirjoitustyylistä tunnistaa. Luulisin, että nainen, joka kenties kokee alemmuudentunnetta omassa seurakunnassaan mutta miksi jonkun ruustinnan käytös osuu niin kovaa omaan itseen, sitä sopii miettiä. Varmasti on meidänkin kirkossa näitä tämän tyyppisiä "ylemmyydentunteisia" mutta itse en kovin paljon osallistu muuhun kuin jumalanpalveluksiin ja rippiin, ja sitten minulla on oman harrastuksen myötä tullut ortodoksien oma yhteisö ympäri Suomen, sekä Valamossa käyn usein. En kaipaa mitään pullakahvi-seuraa, eikä kiinnosta olla järjestämässä vapaaehtois-toimintaa vaikka joka viikko käyn kirkossa (mutta en jää kahvittelemaan). Mutta kurjaa tietysti niille, jotka toivoisivat vahvaa uskonyhteisöä, eivätkä omasta seurakunnastaan sitä löydä.

Silti aika ajattelematonta kirjoittaa ne samat jutut eliitti-ruustinnoista joka ketjuun. Läpinäkyvää, mutta varmasti itse-terapiaa. Olisiko hänen hyvä puhua asiasta rippi-isänsä kanssa?

Tämä sama ihminen pilaa tämän palstan tunnelmaa kuten yhteen aikaan se (oletettavasti) miespuolinen, joka rumuuksia kirjoitteli niin että teki pahaa lukea.

En ole tavannut eliitti-uskovaisia. Kuulostaa vähän menestysteologiselta harhaopilta. Käyn kirkossamme mutten aktiivisesti kirkkokahvittele tai huseeraa muutenkaan riennoissa. Mistä tämmöisen eliitin eees tunnistaa?

No varmaan jotkut kokevat itsensä paremmaksi mutta minua se ei haittaa. En ole itse pyrkimässä eliittijoukkoon,
olkoot he kuvitelmissaan ja piireissään mulle riittää usko, oma perhe, omat läheiset ja kirkossa käynti sekä kilvoittelu, josta tärkeimpänä rukous yksityisesti sekä kirkossa. Vapaaehtoistyötä teen muualla kuin kirkon piirissä.

Uskossa ne julkkiksetkin on ja käsittääkseni aika monet julkkikset ovat hyvin matalalla profiililla ortodokseja eivätkä tee sitä tiettäväksi tai hae erityisasemaa. Päin vastoin monelle tuntuu olevan helpotus että uskon parissa ovat samalla viivalla kuin muutkin. Kerran törmäsin Valamon vierasmajassa yhteen tunnettuun henkilöön, siellä asui kuten muutkin. ja tuli tunne että toivoikin ettei tunnisteta tai kiinnitetä huomiota että hän on tunnettu henkilö.

Varmaan aika vaikeaa keskittyä hengelliseen elämään jos siellä missä ei pitäisi olla maallisuutta onkin sitä sitten runsain mitoin.Vähän kun menet ostamaan maitoa maitokaupasta mutta se on loppu eikä tiedä kukaan milloin tulee lisää mutta kaljaa sitä on saavikaupalla.Eihän siinä oikein voi muuta kuin pettyä ja sitten lopulta jo ärtyä ja viimeiseksi etsii toisen maitokaupan missä otsikko on sitä mitä lupaakin.

Mistäköhän johtuu, että tällaisia puheita ei pahemmin näy muiden suuntien palstoilla? Toisaalta ns.vapaiden suuntien kokouksissa silloin tällöinkin saattaa törmätä omatekoisiin "profeettoihin", jotka suu vaahdossa ja sumeilematta suoltavat "Herran sanaa" puolustuskyvyttömille samassa tilassa olijoille. Ortodoksisessa kirkossa harvoin kukaan tulee vaahtoamaan yhtään mitään pyytämättä ja yllätyksenä. Ainahan sitä voi silmänsä sulkea, jos jonkun läsnäolo häiritsee. Jos joku katsoo nenänvartta pitkin, niin siinähän katsoo. Se on hänen ongelmansa. Pääasia ettei itse katso samalla tavalla.

Vaikuttaa siltä, että tuo arvostelija ei ole saanut rakkautta osakseen seurakunnassa. Voitteko siis kunnostautua? Kyllä ne täälläkin palstalla keihäät lentävät puolin ja toisin. Jokainen katsoo vain omaa pärstävärkkiänsä peilistä. Jotta miltäs se nenä näyttää. Terveesin entinen luterilainen.

No miksei se eliitti-ruustinnoista valittava ihminen tule tähän ketjuun kertomaan suoraan tunnoistaan? Kun kerran kysytään.

Kauheaa. Onko siellä jokin vaivattu sielu, jota ilkeä ruustinna on kiusannut 1800-luvulla?

Voi voi taas tuotakin aloittajaressukkaa.... kyllä niitä kunnon ruustinnoja pitää jos ei nyt sääliä, niin ainakin ihailla ja kannustaa. Ei ole helppo olla papin puoliso, ja varsinkaan kirkkoherran, koska seurakuntalaiset kyttäävät joka paikassa ja koko ajan. Tekee sitten niin tai näin, niin aina löytyy kriitikoita. Myöskään irtiottoa miehensä seurakunnasta ei hyväksytä, siis jos esim. käy töissä niin kuin tavalliset puolisot. Ort. kirkossa papin puoliso ei saa taloudenhoitajana , seurakuntapsykologina, siivoojana ja edustuspuolisona olosta mitään palkkaa... töitä paiskitaan 24/7/365.

Toista se katolilaisten pappiloissa, joissa taloudenhoitajattaret saavat palkkaa sekä hiippakunnalta että seurakunnalta, on työehtosopimus, eläkkeet juoksee ja oikeus lakisääteisiin lomiin ja vapaapäiviin sekä tietysti virkistäviin kuntoutuksiin hienoissa eurooppalaisissa kylpylöissä. Niin, ja lastenhoidon ja elatuksen maksaa kirkko.

Joten paljon on ruustinnoilla vielä työtä edessä, että saavat samat oikeudet ja edut kuin katolilaiset virkasisarensa. Turha on siis kenenkään täällä syyllistää palkatta ahertavia pappien puolisoita, katsokaapas kun hänkin saattaa olla joskus väsynyt ja/tai hyvin kiireinen. Ja välttämättä papin puoliso ei ole ammaltiltaan psykologi tai psykiatri, jonka tehtävänä olisi valmistella miehensä luokse meneviä ripittäytyjiä. Joten ei papin puolisolta voida olettaa, että hän joutuu esikuuntelemaan kaikki synnintunnustukset.

Papin puolisokin on vain ihminen, turha täällä haukkua heitä ylimielisiksi.

Entisenä luterilaisena olen ihmetellyt tällä palstalla pitkään vilisseitä luonnehdintoja ihmisistä. Olen havainnut seuraavia sanoja: "ressukka", "kateellinen", "ylimielinen", "alemmuudentuntoinen", "eliitti", "nenänvartta pitkin", jne. Kuinka usein havaitsette tuollaista protestanttien palstoilla, jos käytte lukemassa? Vielä luterilaisena ollessani en havainnut moista luterilaisessa kirkossa. Ihmisiä kohdeltiin melko tasa-arvoisesti enkä muista, että kukaan olisi tullut valittamaan etteikö näin olisi. Esitänkin kysymyksen: mitäs se tarkoittaa sana "hierarkisti" väärinsovellettuna?