Kirkon rahankäyttö

Suomessa on monia eri uskontokuntia, joilla melkein kaikilla on omat uskonnolliset rakennuksensa ja rakennelmansa. Mutta ei sillä moraalin kanssa ole paljon yhteistä tekemistä. Eikä tosiaankaan ihmiskunnan Luoja, taivaallinen Isä ole kiinnostunut ihmisten tekemistä temppeleistä/synagoogista tai kirkoista/moskeijoista tai niihin rinnastettavista palvonta paikoista omien sanojensa mukaan. Eikä Hän ole kiinnostunut ihmisten rahoistakaan niiden kertomusten mukaan, joita on monasti kerrottu vuosituhansien ajan.
Mutta sen sijaan, Häntä kiinnostaa erittäin paljon kyllä se, jotta kuinka ihmiset kohtelevat toisiaan täällä pyöreän maapallon päällä, ynnä elämiä ja yleensä koko luomakuntaa.

Onhan vallan merkit jotenkin nähtävä ja näytettävä.
Toisaalta eikö raamatun mukaan "jumala" itse näyttänyt niissä viihtyvän?

Jes. 6:1 "Kuningas Ussian kuolinvuotena minä näin Herran istuvan korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin."

Ihmisiä vartenhan niitä rakennuksia tehdään ja kauniit figuurit tai lasityöt toimivat uskon kokemuksen uusintamisen välineinä tai kulloinkin kyseessä olevan tarinankerronnan tukena. Ihmiset ovat aina piirtäneet jumaluuksia ja pitäneet tai rakentaneet itse pyhiä paikkoja: mielestäni se kuuluu olennaisesti ihmisyyteen, samoin kuin uskokin (oli se sitten jumaluskoa tai ihmisuskoa tai jotakin ihan muuta).

Olen kuitenkin rahantuhlausta vastaan vaikkapa siksi, että oma uskoni ei temppeleitä tai patsaita kaipaa, eikä sellaisia ole omien tietojeni mukaan rakennettukaan. Sallisin kuitenkin kaikille muille uskovaisille maailmassa oikeuden rakentaa Omin Varoin mitä tahansa vipstaakkelia, koska sen takana on kuitenkin vilpitön kauneuden tuottamisen ideaali (tätä ei voisi kyllä uskoa, jos katsoo joitakin moderneja Suomen ev.lut. -kirkkorakennuksia), sekä yhteisöllisyyden lisääminen kun kyseessä on riittitila.

Tuo mainittu Omin Varoin:han ei Suomessa toteudu erilaisten tukijärjestelmien vuoksi (joista hyötyvät muutkin kuin ev.lutit), vaan niistä maksamme muodossa tai toisessa kaikki, uskovat ja uskomattomat. Jotkut ehkä toisia enemmän, mutta se on silti väärin.

luterialisen kirkon viime vuoden taseesta joka käsitti sen 2,7 miljardia euroa... iso osa tuotosta tulee paitsi kiinteistökaupoista ja rakentamisesta (no kolehtiin kilahti 5 milj.) sijoitetuista varoista (en tarkkaan muista kuinka paljon)... hyväntekeväisyyttä kirkko harrasti parin hassun miljoonan edestä.

Eikö ole ihanaa kun valtionkirkko elää ja voi pulskasti?

***

Mietin vain että onhan sekin kunnioittamista kun niitä kirkkoja rakennetaan.
Hyväntekeväisyyttä tehdään koko ajan, ja se tuo ainakin jotain apua köyhille ihmisille. Ja on hienoa että suomessakin tehdään hyväntekeväisyyttä ja halutaan auttaa.

Kirkot ovat kuitenkin tärkeitä myös matkailukohteina, niissä pidetään häitä ja ristiäisiä, ja ne ovat hiljentymispaikkoja.

Rikkaiden ihmisten pitäisi koko maailmassa päättää yhdessä auttaa köyhiä, antaa omastaan ahneuden sijasta niin ei olisi enää slummeja.
Tässä maailmassa on liikaa ahneutta ja sydämmien kylmyyttä, että tämä tuskin tulee toteutumaan.
Hyväntekeväisyyskonsertit ja muut onkin tehty ihmisten auttamishalujen herättämiseksi, että he auttaisivat joilla on siihen varaa.

Maailmallinen ihminen pitää uskoa hullutuksena.

Parempi on elävä koira kuin kuollut leijona.

(Jobin tyttärien nimeksi tuli Kyyhkynen ja Silmämeikkirasia)

Näin Evlut Kirkon ylin johto eli kirkkohallituksen valtuuskunta käy jakamassa Evlut ilosanomaa kaukoidässä useiden viikkojen ajan.
https://fi-fi.facebook.com/Jukka-Keskitalo-209813015825075/

Entäs jos köyhät on nimenomaan haluneet tehdä Jumalan kunnikais hienot puitteet omille seurakuntakokouksille?

Hei!

Kristillisyys on paremminkin vaatimattomuutta kuin komeilua aina.

Keskiaikainen perinne on rakentanut isoja rakennuksia joiden edessä köyhä kansa on polvillaan ihastuksesta.
Maallinen mahtavuus on kulkenut yhdessä maallisen vallanpidon kanssa.

Suomessakin on ollut samaa perinnettä. Tuntuu suorastaa suuruudenhulluudelta joskus pienien kylien isot kirkot. Mutta kirkolle liittyy muutakin, kirkolla oli kunnallisia palveluita ja köyhäinhuolto. Kirkolla oli vilja-aitat köyhien varallekin.

Nykyisin hengellisten liikkeiden rakennukset rakennetaan niin paljon suoraan aktiivisten jäsenien varoilla, ja näitä ei ole sellaisissa määrin mitä kirkollisveroja kerätään. Eli seurakuntien kokouspaikat eivät ole usein omakotitaloa kummempia.

Siunauksia
Jari Laurila
keskustelija

Kirkot ja katedraalit ovat satojen vuosien ikäiset. Tänä päivänä ei seurakunnilla ole rahaa eikä halua rakentaa kalliita temppeleitä, paitsi mormoneilla, joiden innostus valtaviin temppeleihin on uskomaton. Suomessakin vain muutaman tuhannen henkilön seurakunnilla on temppeli Espoossa, ja sinne ei edes pääse kuin harvat ja valitut!
Kun nykyisin rakennetaan luterilaisia kirkkoja, suunnitellaan ne monitoimirakennuksiksi, joihin mahtuu kaikenlaista seurakunnan toimintaa. Usein ne eivät edes näytä kirkkorakennuksilta. Näiden tilojen ylläpito kuuluu ko. seurakunnalle, ei emokirkolle.
Suhtautuminen uskontoon, jumalanpalvelukseen ja seurakuntalaisiin on satojen vuosien kuluessa muuttunut. Ymmärretään, että uskonto kuuluu eläville, arkisille ihmisille, joilla on tarve käydä jumalanpalveluksissa hartautta harjoittamassa, mutta he voivat harjoittaa uskontoaan myös osallistumalla kirkon muuhun toimintaan, diakoniatyöhön tai erilaisiin kerhoihin, jotka kokoontuvat seurakunnan tiloissa.
Osallistu.