Anoreksia ON oma valinta

mä sairastuin anoreksiaan koska tahdoin KOSTAA itselleni.koska en ollut tarpeeksi hyvä.tein aina jotain väärin.

triiu kirjoitti:

mä sairastuin anoreksiaan koska tahdoin KOSTAA itselleni.koska en ollut tarpeeksi hyvä.tein aina jotain väärin.

Syömishäiriöisellä saattaa syömättömyyden lisäksi olla myös muuta itsetuhoista käyttäytymistä, kontrolloimishalua ja muita mielenterveydenhäiriöitä. Sen vuoksi minusta onkin niin äärettömän loukkaavaa, jos joku väittää anoreksian olevan valinta.

tyypillistä kirjoitti:

Syömishäiriöisellä saattaa syömättömyyden lisäksi olla myös muuta itsetuhoista käyttäytymistä, kontrolloimishalua ja muita mielenterveydenhäiriöitä. Sen vuoksi minusta onkin niin äärettömän loukkaavaa, jos joku väittää anoreksian olevan valinta.

Lue lisää

"Syömishäiriöisellä saattaa syömättömyyden lisäksi olla myös muuta itsetuhoista käyttäytymistä, kontrolloimishalua ja muita mielenterveydenhäiriöitä. Sen vuoksi minusta onkin niin äärettömän loukkaavaa, jos joku väittää anoreksian olevan valinta."

Anorektikolla saattaa olla myös kynsisieni, psoriasis ja akne ilman että ne liittyvät yhtikäs millään tavalla anoreksiaan. Jos ihmisellä on kynsisieni, psoriasis tai akne anoreksian lisäksi, ei se suinkaan tarkoita sitä etteikö anoreksia olisi oma valinta, tai että tämän väitteen esittäminen olisi erittäin loukkaavaa.

Sinä voit loukkaantua vaikkapa siitä että sanon että ulkona on kaunis ilma. Voit loukkaantua siitä jos välttämättä tahdot. Ihan vapaasti.

Ei ole tavatonta että anorektikolla on muitakin itsetuhon motoja anoreksian lisäksi koska anoreksia on yksi itsetuhon muoto.

Mutta itsetuhoinen käyttäytymiseen liittyy aina oma valinta, niin vaikea kuin sitä onkin itselleen myöntää.

Syy siihen, miksi se on vaikea myöntää itselleen jos sattuu itsetuhoista ihmistä edustamaan, on yksinkertaisesti OMAN vastuun pakoilu. Uhrina, olosuhteiden ja muiden ihmisten uhrina on huomattavasti helpompi olla kuin itse omasta käyttäytymisestään vastuun ottavana selkärankaisena henkilönä oleminen.

"Loukkaantuminen", heikon ja hauraan esittäminen on yksi anorektikoiden tapa kontrolloida syyllistämisellä ympärillään olevia ihmisiä. Se on erittäin julmaa vallankäyttöä - väkivaltaa! - muita ihmisiä kohtaan (tarkoitan niitä ihmisiä kohtaan jotka eivät liity anorektikon taustoihin mitenkään). Anorektikko TIETÄÄ olevansa "heikko ja hauras" (vaikkei sitä oikeasti ole), ja tietää myös sen että muilla ihmisillä on tapana kohdella heikkoja ja hauraita hellävaraisesti, silkkihansikkain. Ja tätä anorektikot usein käyttävät häikäilemättä hyväkseen. Näin he saavat pompotella muita ihmisiä mielensä mukaan samaan tapaan kuin itsemurhalla uhkailevat ihmiset, jotka uhkailevat heti itsemurhalla jos joku ei mene heidän mielensä mukaan.

Se on julmaa ja hyvin itsekästä väkivaltaa nimenomaan ympärillä olevia ihmisiä kohtaan. Ottakaa vastuu itse itsestänne.

Ex- anorektikko kirjoitti:

"Syömishäiriöisellä saattaa syömättömyyden lisäksi olla myös muuta itsetuhoista käyttäytymistä, kontrolloimishalua ja muita mielenterveydenhäiriöitä. Sen vuoksi minusta onkin niin äärettömän loukkaavaa, jos joku väittää anoreksian olevan valinta."

Anorektikolla saattaa olla myös kynsisieni, psoriasis ja akne ilman että ne liittyvät yhtikäs millään tavalla anoreksiaan. Jos ihmisellä on kynsisieni, psoriasis tai akne anoreksian lisäksi, ei se suinkaan tarkoita sitä etteikö anoreksia olisi oma valinta, tai että tämän väitteen esittäminen olisi erittäin loukkaavaa.

Sinä voit loukkaantua vaikkapa siitä että sanon että ulkona on kaunis ilma. Voit loukkaantua siitä jos välttämättä tahdot. Ihan vapaasti.

Ei ole tavatonta että anorektikolla on muitakin itsetuhon motoja anoreksian lisäksi koska anoreksia on yksi itsetuhon muoto.

Mutta itsetuhoinen käyttäytymiseen liittyy aina oma valinta, niin vaikea kuin sitä onkin itselleen myöntää.

Syy siihen, miksi se on vaikea myöntää itselleen jos sattuu itsetuhoista ihmistä edustamaan, on yksinkertaisesti OMAN vastuun pakoilu. Uhrina, olosuhteiden ja muiden ihmisten uhrina on huomattavasti helpompi olla kuin itse omasta käyttäytymisestään vastuun ottavana selkärankaisena henkilönä oleminen.

"Loukkaantuminen", heikon ja hauraan esittäminen on yksi anorektikoiden tapa kontrolloida syyllistämisellä ympärillään olevia ihmisiä. Se on erittäin julmaa vallankäyttöä - väkivaltaa! - muita ihmisiä kohtaan (tarkoitan niitä ihmisiä kohtaan jotka eivät liity anorektikon taustoihin mitenkään). Anorektikko TIETÄÄ olevansa "heikko ja hauras" (vaikkei sitä oikeasti ole), ja tietää myös sen että muilla ihmisillä on tapana kohdella heikkoja ja hauraita hellävaraisesti, silkkihansikkain. Ja tätä anorektikot usein käyttävät häikäilemättä hyväkseen. Näin he saavat pompotella muita ihmisiä mielensä mukaan samaan tapaan kuin itsemurhalla uhkailevat ihmiset, jotka uhkailevat heti itsemurhalla jos joku ei mene heidän mielensä mukaan.

Se on julmaa ja hyvin itsekästä väkivaltaa nimenomaan ympärillä olevia ihmisiä kohtaan. Ottakaa vastuu itse itsestänne.

Lue lisää

että en ole anorektikko vaan hoidan anorektikoita. Siksi tiedän heti sanoa, että sinä et tiedä anoreksiasta yhtään mitään, kun provoilet asialla. Ai muka ex-anorektikko, salli minun epäillä. Ja, jos oikeasti olet sairastanut anoreksian, sinulla on erittäin voimakkaasti torjunta vielä päällä, ja se ei näyttäydy täällä kovin kauniina.

Kyllä, minulla on oikeus loukkaantua, mutta se ei kyllä ollut pointti tässä. Pointti oli se, että sairas mieli ei yksinkertaisesti vain enää tee valintaa itsenäisesti, vaan ohjattuna. Terve mieli ei tee valintaa itsetuhosta, sen nyt tajuaa jokainen.

miksi yleistät? jokaisella anorektikolla on omanlaisensa tausta, sinä lopetit syömisen, jollain muulla tilanne on hitaasti ajautunut siihen pisteeseen.

Usein ns. "psyykkiset sairaudet" ovat todellisuudessa vain terveitä reaktioita sairaaseen ympäristöön.

Näen siis asian niin, että silloisen ympäristöni ajatusmaailma ja tapa kohdella minua oli totaalisen sairas jonka vuoksi minä aloin "oireilla". Oireilin siis ympäristöni sairautta, en omaani. Ja tämän "oireilun" valitsin itse. Siihen liittyi selkeä VALINTA olla syömättä.

Minun anoreksian valintani oli siis huomattavasti terveempi reaktio sairaaseen ympäristöön kuin jos olisin vain hyväksynyt ympäristöni henkisen sadismin ja niellyt kaiken alistuvasti. Anoreksian valintani siinä tilanteessa oli terve reaktio jolla pyrin herättämään ympäristöäni tajuamaan miten julmasti he minua kohtelivat ja näkemään oman julmuutensa. Siihen liittyi siis myös TOIVO siitä että ympäristö ihan oikeasti voisi herätä ja tajuta oman julmuutensa.

Mutta sitähän ei tapahtunut. En tajunnut vielä silloin ettei sitä toivoa ole ympäristön muuttumisesta. Jos olisin sen silloin tajunnut, en olisi valinnut anoreksiaa, koska se oli täysin turhaa.

Se oli huono valinta koska minä olin se ainoa joka siitä maksoi, eikä sillä ollut minkäänlaista vaikutusta ympäristööni. Minä en parantanut ympäristöni sairautta sillä että päätin "sairastua" anoreksiaan. Enkä suosittele sitä kenellekään.

Ex- anorektikko kirjoitti:

Usein ns. "psyykkiset sairaudet" ovat todellisuudessa vain terveitä reaktioita sairaaseen ympäristöön.

Näen siis asian niin, että silloisen ympäristöni ajatusmaailma ja tapa kohdella minua oli totaalisen sairas jonka vuoksi minä aloin "oireilla". Oireilin siis ympäristöni sairautta, en omaani. Ja tämän "oireilun" valitsin itse. Siihen liittyi selkeä VALINTA olla syömättä.

Minun anoreksian valintani oli siis huomattavasti terveempi reaktio sairaaseen ympäristöön kuin jos olisin vain hyväksynyt ympäristöni henkisen sadismin ja niellyt kaiken alistuvasti. Anoreksian valintani siinä tilanteessa oli terve reaktio jolla pyrin herättämään ympäristöäni tajuamaan miten julmasti he minua kohtelivat ja näkemään oman julmuutensa. Siihen liittyi siis myös TOIVO siitä että ympäristö ihan oikeasti voisi herätä ja tajuta oman julmuutensa.

Mutta sitähän ei tapahtunut. En tajunnut vielä silloin ettei sitä toivoa ole ympäristön muuttumisesta. Jos olisin sen silloin tajunnut, en olisi valinnut anoreksiaa, koska se oli täysin turhaa.

Se oli huono valinta koska minä olin se ainoa joka siitä maksoi, eikä sillä ollut minkäänlaista vaikutusta ympäristööni. Minä en parantanut ympäristöni sairautta sillä että päätin "sairastua" anoreksiaan. Enkä suosittele sitä kenellekään.

Lue lisää

Näe asia ihan miten haluat, muotoile sanasi hienosti, tyrkytä mielipiteitäsi muille, joka tapauksessa

O L E T V Ä Ä R Ä S S Ä ! ! !

Mene ensin väittelemään lääkäreiden, psykologien yms. kanssa, todista heille, että olet oikeassa, saa heidät vakuuttumaan siitä, VASTA SITTEN tule tänne saarnaamaan!

Anteeksi agressiivinen lähestymistapa, se ei saa minua näyttämään kovin sivistyneeltä, vaikka oikeasti olenkin.

Ketuttavaa kälätystä...

Ex- anorektikko kirjoitti:

Usein ns. "psyykkiset sairaudet" ovat todellisuudessa vain terveitä reaktioita sairaaseen ympäristöön.

Näen siis asian niin, että silloisen ympäristöni ajatusmaailma ja tapa kohdella minua oli totaalisen sairas jonka vuoksi minä aloin "oireilla". Oireilin siis ympäristöni sairautta, en omaani. Ja tämän "oireilun" valitsin itse. Siihen liittyi selkeä VALINTA olla syömättä.

Minun anoreksian valintani oli siis huomattavasti terveempi reaktio sairaaseen ympäristöön kuin jos olisin vain hyväksynyt ympäristöni henkisen sadismin ja niellyt kaiken alistuvasti. Anoreksian valintani siinä tilanteessa oli terve reaktio jolla pyrin herättämään ympäristöäni tajuamaan miten julmasti he minua kohtelivat ja näkemään oman julmuutensa. Siihen liittyi siis myös TOIVO siitä että ympäristö ihan oikeasti voisi herätä ja tajuta oman julmuutensa.

Mutta sitähän ei tapahtunut. En tajunnut vielä silloin ettei sitä toivoa ole ympäristön muuttumisesta. Jos olisin sen silloin tajunnut, en olisi valinnut anoreksiaa, koska se oli täysin turhaa.

Se oli huono valinta koska minä olin se ainoa joka siitä maksoi, eikä sillä ollut minkäänlaista vaikutusta ympäristööni. Minä en parantanut ympäristöni sairautta sillä että päätin "sairastua" anoreksiaan. Enkä suosittele sitä kenellekään.

Lue lisää

Jos anoreksia on valinta niin eikö siitä paraneminenkin ole silloin valinta? Ja silloinhan sen paranemisen pitäisi tapahtua suht helposti. Olisihan se kiva jos niin olisi.

Minä en sairastuessani edes tiennyt anoreksiasta juuri mitään. Siitä on siis reilusti kymmenen vuotta ja anoreksia ei ollut esillä mediassa kuten nykyään. En siis saanut mistään ideaa olla syömättä, en saanut esimerkkiä mistään. Vasta sairaalassa kuulin etten ollut yksin sairauteni kanssa.
Enkä todellakaan ikimaailmassa valinnut tätä helvettiä!

..... kirjoitti:

Jos anoreksia on valinta niin eikö siitä paraneminenkin ole silloin valinta? Ja silloinhan sen paranemisen pitäisi tapahtua suht helposti. Olisihan se kiva jos niin olisi.

Minä en sairastuessani edes tiennyt anoreksiasta juuri mitään. Siitä on siis reilusti kymmenen vuotta ja anoreksia ei ollut esillä mediassa kuten nykyään. En siis saanut mistään ideaa olla syömättä, en saanut esimerkkiä mistään. Vasta sairaalassa kuulin etten ollut yksin sairauteni kanssa.
Enkä todellakaan ikimaailmassa valinnut tätä helvettiä!

Lue lisää

Jos valitset viiltää itseäsi puukolla käteesi ja siihen tulee syvä haava, sen haavan paranemiseen menee aikaa. Se, että itse tehdyn haavan paranemiseen menee aikaa, ei kuitenkaan merkitse sitä etteikö haavan syntyminen alunperin olisi ollut oma valinta. Puukolla käteen viiltäminen on oma valinta, seurauksista toipumiseen menee toki aikaa. Mutta oma vika että siinä kädessä on se haava, joka sitten ON kipeä.

Anoreksiaa voisi verrata siihen että ei anna _itse tehdyn_ haavan parantua vaan aukaisee sen aina vain uudelleen puukolla jolloin se aiheuttaa lopulta kuolion. Se, että sen antaa jatkua, on myös oma valinta.

Totta on, että myös paraneminen lähtee liikkeelle vain ja ainoastaan omasta valinnasta. Jos et valitse parantua, et varmasti parane. Jos valitset paranemisen, sinulla on toivoa parantua. Mutta jos on viiltänyt puukolla käteensä vuosikausia, siitä jää aina arvet, pysyvät vammat, ja jos on itse antanut tilanteen kestää tarpeeksi pitkään, on mahdollista ettei sitä saa enää korjattuakaan.

Mutta turha on väittää etteikö anoreksia olisi oma valinta.

"Minä en sairastuessani edes tiennyt anoreksiasta juuri mitään. Siitä on siis reilusti kymmenen vuotta ja anoreksia ei ollut esillä mediassa kuten nykyään."

Ja hah! Anoreksia on ollut mediassa hyvin pitkään. Itse sairastin sitä parikymmentä vuotta sitten teininä ja silloin kaikki tiesivät mikä on anoreksia. Että älä yhtään yritä.

Mutta vaikka et edes tietäisi sanaa anoreksia, etkä tietäisi että sellaisen tavan toimia on valinnut moni muukin ja että se jopa luokitellaan sairaudeksi, ei sekään tarkoita sitä etteikö se olisi oma valintasi että päätät lopettaa syömisen. Ainoa ihminen joka sinun vapaaehtoisesta ruuasta kieltäytymisestäsi on vastuussa olet sinä itse.

Sorry vain.

ääliö! (anteeks) kirjoitti:

Näe asia ihan miten haluat, muotoile sanasi hienosti, tyrkytä mielipiteitäsi muille, joka tapauksessa

O L E T V Ä Ä R Ä S S Ä ! ! !

Mene ensin väittelemään lääkäreiden, psykologien yms. kanssa, todista heille, että olet oikeassa, saa heidät vakuuttumaan siitä, VASTA SITTEN tule tänne saarnaamaan!

Anteeksi agressiivinen lähestymistapa, se ei saa minua näyttämään kovin sivistyneeltä, vaikka oikeasti olenkin.

Ketuttavaa kälätystä...

Lue lisää

"Mene ensin väittelemään lääkäreiden, psykologien yms. kanssa, todista heille, että olet oikeassa, saa heidät vakuuttumaan siitä, VASTA SITTEN tule tänne saarnaamaan!"

Mistä tiedät etten minä ole lääkäri, psykologi tai muu alan asiantuntija? ;-)

Ex- anorektikko kirjoitti:

Jos valitset viiltää itseäsi puukolla käteesi ja siihen tulee syvä haava, sen haavan paranemiseen menee aikaa. Se, että itse tehdyn haavan paranemiseen menee aikaa, ei kuitenkaan merkitse sitä etteikö haavan syntyminen alunperin olisi ollut oma valinta. Puukolla käteen viiltäminen on oma valinta, seurauksista toipumiseen menee toki aikaa. Mutta oma vika että siinä kädessä on se haava, joka sitten ON kipeä.

Anoreksiaa voisi verrata siihen että ei anna _itse tehdyn_ haavan parantua vaan aukaisee sen aina vain uudelleen puukolla jolloin se aiheuttaa lopulta kuolion. Se, että sen antaa jatkua, on myös oma valinta.

Totta on, että myös paraneminen lähtee liikkeelle vain ja ainoastaan omasta valinnasta. Jos et valitse parantua, et varmasti parane. Jos valitset paranemisen, sinulla on toivoa parantua. Mutta jos on viiltänyt puukolla käteensä vuosikausia, siitä jää aina arvet, pysyvät vammat, ja jos on itse antanut tilanteen kestää tarpeeksi pitkään, on mahdollista ettei sitä saa enää korjattuakaan.

Mutta turha on väittää etteikö anoreksia olisi oma valinta.

"Minä en sairastuessani edes tiennyt anoreksiasta juuri mitään. Siitä on siis reilusti kymmenen vuotta ja anoreksia ei ollut esillä mediassa kuten nykyään."

Ja hah! Anoreksia on ollut mediassa hyvin pitkään. Itse sairastin sitä parikymmentä vuotta sitten teininä ja silloin kaikki tiesivät mikä on anoreksia. Että älä yhtään yritä.

Mutta vaikka et edes tietäisi sanaa anoreksia, etkä tietäisi että sellaisen tavan toimia on valinnut moni muukin ja että se jopa luokitellaan sairaudeksi, ei sekään tarkoita sitä etteikö se olisi oma valintasi että päätät lopettaa syömisen. Ainoa ihminen joka sinun vapaaehtoisesta ruuasta kieltäytymisestäsi on vastuussa olet sinä itse.

Sorry vain.

Lue lisää

Kyllä sulla viiraa päässä.
Ja minkä takia pitää yleistää? Tykkäät vertauskuvista, joten: sinä valitsit anoreksian, toiset sairastuvat siihen. tupakoivat ihmiset valitsevat tupakoinnin ja näin ollen keuhkosyövän, joku toinen voi vain sairastua keihkosyöpään "valitsematta" sitä. Tajusitko? Tuskin.
Ja haavan paraneminen kädessä ei liity mitenkään tahtoon parantua ja vielä vähemmän psyykkisiin ongelmiin.
jos sinä valitsit ja selvisit noreksiasta, niin pisteet sulle. Mutta maailmassa tosiaan on niitä ihmisiä jotka oikeasta sairastavat anoreksiaa ja ovat vaarassa siihen kuolla. He antaisivat mitä vaan jos saisivat itsensä paranemaan vain valitsemalla niin.
Älä yleistä vaikka itse et sairastanutkaan anoreksiaa vaan valitsit sen kostosi työkaluksi.

Ex- anorektikko kirjoitti:

"Mene ensin väittelemään lääkäreiden, psykologien yms. kanssa, todista heille, että olet oikeassa, saa heidät vakuuttumaan siitä, VASTA SITTEN tule tänne saarnaamaan!"

Mistä tiedät etten minä ole lääkäri, psykologi tai muu alan asiantuntija? ;-)

Lue lisää

Einari Epätoivo, what ever! Vaikka olisitkin alan asiantuntija, lääketiede ei ole hyväksynyt kantaasi, koska se on väärä.
Jos lääketiede hyväksyisi sen, sille löytyisi hyvät perusteet ja se leviäisi yleiseen tietoon.
Hatarin perustein jollain foorumilla paasaus on turhaa ja epäuskottavaa.

Ex- anorektikko kirjoitti:

Usein ns. "psyykkiset sairaudet" ovat todellisuudessa vain terveitä reaktioita sairaaseen ympäristöön.

Näen siis asian niin, että silloisen ympäristöni ajatusmaailma ja tapa kohdella minua oli totaalisen sairas jonka vuoksi minä aloin "oireilla". Oireilin siis ympäristöni sairautta, en omaani. Ja tämän "oireilun" valitsin itse. Siihen liittyi selkeä VALINTA olla syömättä.

Minun anoreksian valintani oli siis huomattavasti terveempi reaktio sairaaseen ympäristöön kuin jos olisin vain hyväksynyt ympäristöni henkisen sadismin ja niellyt kaiken alistuvasti. Anoreksian valintani siinä tilanteessa oli terve reaktio jolla pyrin herättämään ympäristöäni tajuamaan miten julmasti he minua kohtelivat ja näkemään oman julmuutensa. Siihen liittyi siis myös TOIVO siitä että ympäristö ihan oikeasti voisi herätä ja tajuta oman julmuutensa.

Mutta sitähän ei tapahtunut. En tajunnut vielä silloin ettei sitä toivoa ole ympäristön muuttumisesta. Jos olisin sen silloin tajunnut, en olisi valinnut anoreksiaa, koska se oli täysin turhaa.

Se oli huono valinta koska minä olin se ainoa joka siitä maksoi, eikä sillä ollut minkäänlaista vaikutusta ympäristööni. Minä en parantanut ympäristöni sairautta sillä että päätin "sairastua" anoreksiaan. Enkä suosittele sitä kenellekään.

Lue lisää

ovat tällaisia:

"Näen siis asian niin, että silloisen ympäristöni ajatusmaailma ja tapa kohdella minua oli totaalisen sairas jonka vuoksi minä aloin "oireilla". Oireilin siis ympäristöni sairautta, en omaani."


Allergiat, syöpä, lihavuus, tartuntataudit, jne. Kaikki johtuu siitä mikä on ensin koskettanut ihmistä ulkoapäin, joko henkisesti tai fyysisest, aiheuttaen yksilöstä riippuen mitä moninaisimpia henkisiä tai fyysisiä muutoksia, eli oireita.
Sinä oireilit ympäristöäsi, ts. sinä sairastuit. Se, että "valitsit" sairastua oli sairastumishetki. Valinta sairastua, on sairaus. Terve ihminen valitse itsetuhoisuutta.

Ex- anorektikko kirjoitti:

"Mene ensin väittelemään lääkäreiden, psykologien yms. kanssa, todista heille, että olet oikeassa, saa heidät vakuuttumaan siitä, VASTA SITTEN tule tänne saarnaamaan!"

Mistä tiedät etten minä ole lääkäri, psykologi tai muu alan asiantuntija? ;-)

Lue lisää

Sehän näkyy jo kauas, että et ole yksikään yllämainituista (onneksi).

Kaikki anorektikot ovat wannabe- anorektikoita.

Jos ihminen nälkiintyy syömättömyyden takia siksi koska on menettänyt ruokahalunsa vaikkapa masennuksen, surun tai jonkun muun syyn takia, kyse ei ole silloin anoreksiasta.

Anoreksia on nimenomaan tahallista ja tarkoituksenmukaista ruuasta kieltäytymistä. Anoreksia ei ole ruokahalun puutetta.

Ex- anorektikko kirjoitti:

Kaikki anorektikot ovat wannabe- anorektikoita.

Jos ihminen nälkiintyy syömättömyyden takia siksi koska on menettänyt ruokahalunsa vaikkapa masennuksen, surun tai jonkun muun syyn takia, kyse ei ole silloin anoreksiasta.

Anoreksia on nimenomaan tahallista ja tarkoituksenmukaista ruuasta kieltäytymistä. Anoreksia ei ole ruokahalun puutetta.

Lue lisää

Minä itseasiassa menetin ruokahaluni masennuksen takia ja siitä seurasi se, että laihduin. Kun huomasin laihtuneeni _valitsin_ tietoisesti syömättömyyden, koska huomasin kuinka helppoa olisi laihtua sillä tavalla. Tällä tavalla _valitsin_ myös anoreksian. Joten kyllä sun puheissas järkeä on.
Te muut voitte miettiä oikeasti tätä asiaa.

Ex- anorektikko kirjoitti:

Kaikki anorektikot ovat wannabe- anorektikoita.

Jos ihminen nälkiintyy syömättömyyden takia siksi koska on menettänyt ruokahalunsa vaikkapa masennuksen, surun tai jonkun muun syyn takia, kyse ei ole silloin anoreksiasta.

Anoreksia on nimenomaan tahallista ja tarkoituksenmukaista ruuasta kieltäytymistä. Anoreksia ei ole ruokahalun puutetta.

Lue lisää

Totta kai anoreksia on tahallista ruoasta kieltäytymistä, mutta mitä sitten? Ei se ole merkityksellistä, vaan se, mikä siihen johtaa.
Ei anorektikko kieltäydy ruoasta siksi, että hän normaalin ihmisen normaaleista syistä haluaisi laihduttaa, vaan siksi, että hänellä on täysin vääristynyt ja sairas kuva itsestään. Tuo kiero minäkuva laukaisee sairauden ja ylläpitää sitä, ja se kuva täyttää sairauden kriteerit. Vaikka potilas olisi miten laiha luuranko, hän näkee itsensä lihavana ja vastenmielisenä. Tuo ajatus hallitsee ajatusmaailmaa ja häiritsee muuta elämää - se voi jopa käytännössä tuhota koko potilaan elämän. Lääkäreiden mukaan juuri jonkin henkisen häiriön hallitsevuus potilaan elämässä on sairauden kriteeri.

Anorektikko saattaa kieltämättä leikkiä joskus marttyyria, kerjätä huomiota muilta ym ym. Tämä ei kuitenkaan ole seurausta sinänsä anoreksiasta - ihminen ei siis päätä sairastua anoreksiaan voidakseen olla marttyyri - vaan samoista tekijöistä, jotka aiheuttavat myös anoreksian. Siis esimerkiksi huonosta itsetunnosta, voimakkaasta kontrollin tarpeesta elämässä, perfektionismista (joka johtaa uupumukseen), ikävistä aiemmista kokemuksista, kiusaamisesta, huomiotta jäämisestä tms...Nämähän ovat aina yksilöllisiä juttuja.

Potilaan ympärillä olevat ihmiset eivät varmasti pääse helpolla, vaan joutuvat kestämään paljon. Uskallan silti veikata, ettei heidän kärsimystään voi verrata pitkälle edennyttä anoreksiaa sairastavan kärsimykseen. Aggressiivinen tai epäempaattinen suhtautuminen potilaaseen tuskin edistää paranemista (tämä tosin riippuu myös potilaan persoonasta). Paras lähtökohta lienee, että yrittää asettua potilaan asemaan ja tuntemuksiin, ja korjata niitä ongelmia, jotka sairauden ovat aiheuttaneet. Siis esimerkiksi rakastaa ja antaa tukea rajattomasti. Anoreksia ei parane hetkessä, kuten ei mikään muukaan mielen sairaus. Ikävä suhtautuminen saanee aikaan vain vastareaktion ja potilaan vetäytymään vain syvemmälle kuoreensa.

-joker- kirjoitti:

Minä itseasiassa menetin ruokahaluni masennuksen takia ja siitä seurasi se, että laihduin. Kun huomasin laihtuneeni _valitsin_ tietoisesti syömättömyyden, koska huomasin kuinka helppoa olisi laihtua sillä tavalla. Tällä tavalla _valitsin_ myös anoreksian. Joten kyllä sun puheissas järkeä on.
Te muut voitte miettiä oikeasti tätä asiaa.

Lue lisää

Ei se, että vain on syömättä ja laihtuu, ole välttämättä mitään anoreksiaa. Ihminen voi olla erittäinkin laiha olematta anorektikko. Anoreksiasta on kyse silloin, kun ihminen näkee itsensä aina lihavana ja vastenmielisenä, vaikka painoindeksi olisi 13. Se on siis henkinen sairaus, oireet vain näkyvät myös fyysisinä.

Se, että ketjun aloittaja on sairastunut anoreksiaan tietyistä syistä, ei ole mitään muuta kuin yksi subjektiivinen ja omakohtainen tarina. Se ei anna minkäänlaista oikeutta yleistyksiin tai muiden potilaiden tuomitsemiseen heidän tapauksiaan mitenkään lähemmin tuntematta. "Minulla asia oli näin, asia on siis kaikilla näin"-tyylinen ajattelutapa kuuluu ala-asteikäisille, ei aikuisille.

Tuntemiani anoreksiapotilaita yhdistää heikko itsetunto tai jopa itseinho. Muuten yhdistäviä tekijöitä ei sitten olekaan. Osaa on esimerkiksi haukuttu, osalla sairaus taas on alkanut laajasta suosiosta ja kaveripiiristä huolimatta. Osa on täydellisyyteen pyrkiviä ylisuorittajia, osa on vain hukassa itsensä kanssa. Mustan ja valkoisen välissä on runsaasti harmaita sävyjä.

ja toisia kirjoitti:

Totta kai anoreksia on tahallista ruoasta kieltäytymistä, mutta mitä sitten? Ei se ole merkityksellistä, vaan se, mikä siihen johtaa.
Ei anorektikko kieltäydy ruoasta siksi, että hän normaalin ihmisen normaaleista syistä haluaisi laihduttaa, vaan siksi, että hänellä on täysin vääristynyt ja sairas kuva itsestään. Tuo kiero minäkuva laukaisee sairauden ja ylläpitää sitä, ja se kuva täyttää sairauden kriteerit. Vaikka potilas olisi miten laiha luuranko, hän näkee itsensä lihavana ja vastenmielisenä. Tuo ajatus hallitsee ajatusmaailmaa ja häiritsee muuta elämää - se voi jopa käytännössä tuhota koko potilaan elämän. Lääkäreiden mukaan juuri jonkin henkisen häiriön hallitsevuus potilaan elämässä on sairauden kriteeri.

Anorektikko saattaa kieltämättä leikkiä joskus marttyyria, kerjätä huomiota muilta ym ym. Tämä ei kuitenkaan ole seurausta sinänsä anoreksiasta - ihminen ei siis päätä sairastua anoreksiaan voidakseen olla marttyyri - vaan samoista tekijöistä, jotka aiheuttavat myös anoreksian. Siis esimerkiksi huonosta itsetunnosta, voimakkaasta kontrollin tarpeesta elämässä, perfektionismista (joka johtaa uupumukseen), ikävistä aiemmista kokemuksista, kiusaamisesta, huomiotta jäämisestä tms...Nämähän ovat aina yksilöllisiä juttuja.

Potilaan ympärillä olevat ihmiset eivät varmasti pääse helpolla, vaan joutuvat kestämään paljon. Uskallan silti veikata, ettei heidän kärsimystään voi verrata pitkälle edennyttä anoreksiaa sairastavan kärsimykseen. Aggressiivinen tai epäempaattinen suhtautuminen potilaaseen tuskin edistää paranemista (tämä tosin riippuu myös potilaan persoonasta). Paras lähtökohta lienee, että yrittää asettua potilaan asemaan ja tuntemuksiin, ja korjata niitä ongelmia, jotka sairauden ovat aiheuttaneet. Siis esimerkiksi rakastaa ja antaa tukea rajattomasti. Anoreksia ei parane hetkessä, kuten ei mikään muukaan mielen sairaus. Ikävä suhtautuminen saanee aikaan vain vastareaktion ja potilaan vetäytymään vain syvemmälle kuoreensa.

Lue lisää

Kiitos!
Anoreksia on hieman verrattavissa psykoosiin jossa ihminen kadottaa yhteyden todellisuuteen.(siis näin minulle on lääkäri luennoinut, ei siis ole itse keksimäni asia.)
ja pitää muistaa ettei anoreksiassa ole aina kysymys kieltäytymisestä ruuasta vaan liikunnasta joka johtaa laihtumiseen.
Eikä anoreksia ole ainut syömishäiriö. Hyvin usein anoreksiaa ja bulimiaa esiintyy yhdessä.

-joker- kirjoitti:

Minä itseasiassa menetin ruokahaluni masennuksen takia ja siitä seurasi se, että laihduin. Kun huomasin laihtuneeni _valitsin_ tietoisesti syömättömyyden, koska huomasin kuinka helppoa olisi laihtua sillä tavalla. Tällä tavalla _valitsin_ myös anoreksian. Joten kyllä sun puheissas järkeä on.
Te muut voitte miettiä oikeasti tätä asiaa.

Lue lisää

Syömättömyyden ja laihduttamisen valitseminen on ihan eri asia kuin anoreksia!! Nyt on teineillä menneet termit sekaisin. Olkaa syömättä, laihduttakaa, mutta älkää tulko selittämään anoreksista, joka on mielen sairaus, sillä ei oel mitään tekemistä teidän omien valintojenne ja laihduttamisienne kanssa.

finito. kirjoitti:

Kiitos!
Anoreksia on hieman verrattavissa psykoosiin jossa ihminen kadottaa yhteyden todellisuuteen.(siis näin minulle on lääkäri luennoinut, ei siis ole itse keksimäni asia.)
ja pitää muistaa ettei anoreksiassa ole aina kysymys kieltäytymisestä ruuasta vaan liikunnasta joka johtaa laihtumiseen.
Eikä anoreksia ole ainut syömishäiriö. Hyvin usein anoreksiaa ja bulimiaa esiintyy yhdessä.

Lue lisää

Kuka tietää? vaikuttaa sille, että anoreksiaa on kahdenlaista. Valittua ja huomaamatta sairastuttua.

Mutta monesti mopo lähtee käsistä kun laihduttaa normaalisti. Eikä mikään riitä hyväksi paino tavoitteeksi. Aina vaan vähempi ja vähempi ja luuranko näkee peilistä läskin. se on sairasta jo... ja sitä ei tauu aina ite et se on sairasta jne.

mut jotku tajuu et ne on sairaita ja jatkavat silti anoreksiaa. se on sitä, et on pro ana. eli anoreksia on osa itseään, osa elämää. siitä ei haluta parantua.

ELI, toisin sanoen, sitä on kahdenlaista.

1 EI MYÖNNETÄ SAIRAUTTA, KOSKA HENKILÖ EI TAJUA SITÄ VAIKKA KUINKA SANOTAAN, ETTÄ OLET IHAN SAIRAS.

2 SAIRAUS TAJUTAAN JA SITÄ VAIN JATKETAAN HALUAMATTA PARANTUA.