Onko säästäminen elämäntapa vai pakkoa?

1. Tavallaan on, ainakin arkikäytössä. Lisäksi hintoja tulee verrattua isompaa ostaessa
2. Ei ole tavallaan pakko mutta jos isompaa haluaa niin on pakko. Humppalainoja ei oteta muutakuin AIVAN pakottavasta syystä.
3. Positiivisesti. Pienestä tulee suurta.
4. Elämä helpottunut? se on enemmän tapa, en osaa vastata. Rahaa kerätään ensin johonkin projektiin (arvioidaan kustannukset)ja silloin kun ko. projekti on auki niin tililtä otetaan myös rahaa. Muuten ei.
5. Kaksi autoa. Pitkät työmatkat.
6. Kierrätetään. Rahoilla ostetaan esim. jotain isompaa lapsille. Pääsee turhista romuista eroon ja koti näyttää siistimmältä.
7. Kyllä aina pitää rahaa olla ensin laskujen maksuun ja aina jäljellä seuraavaan tiliin. Menot suunniteltava. Ajattelumalli näin: Rahalla voi ostaa talon muttei kotia, rahalla voi ostaa lääkärin muttei terveyttä, rahalla voi ostaa seksiä muttei rakkautta. Toisaalta sekin on säälittävää jos ei elämästä osta YHTÄÄN nauttia vaan kaikki ajatellaan rahan kautta vaikka rahaa olisikin runsaasti, minusta silloin puhutaan jopa sairaudesta yhtäläillä kuin silloin kun rahaa ei oikeasti ole mutta ostetaan silti

1. On. Toisaalta olen säästäväinen vain toisissa asioissa. Partureihin sekä meikkeihin saa mennä rahaa niin paljon kuin menee. Säästän vaatteissa, ruuassa, laskuissa...

2. Ei, rahaa kyllä on. Haluan säästää sitä muihin asioihin ja saada osalle rahasta vähän tuottoakin. Säätän 190,- /kk osakerahastoihin.

3. Tulee itse tehtyä enemmän. Vertailtua hintoja. Ja kun rahaa jää säästöön, voi välillä matkustella tai ostaa jotain isompaa kotiin. En usko että olisin yksin, määräaikaisena työntekijänä saanut asuntolainaa ilman säästöjä.

4. Ei. Kai sitä olisi helpompaa ostaa vaan ilman vertaamista, ja kyllä hm:ltä löytyy helpommin tarvittava vaate kuin kirppikseltä tai huuto.netistä.

5. Yhden aikuisen perheessämme on yksi auto. Sitäkään ei olisi muuten, mutta satun olla naapurikaupungissa töissä. Kyllä se lasten kuljetus sekä ruuan laahaaminenkin helpompaa on auton kanssa.

6. Kyllä! Lasten pienet vaatteet huuto.nettiin ja sieltä myös uudet tilalle. Osan pienistä vaatteista ostaa kaverini hänen pikkupojalleen edullisesti. En heitä mitään ehjää tavaraa pois mitä joku voi vielä käyttää. Kyselen tutuilta tarvitaanko ja ellei, niin kirppikselle. Itse olen ostanut paljon huonekalujakin käytettynä. En ole koskaan ostanut uutta pesu- tai tiskikonettakaan.

7. Olisi upeaa saada esim kaikki ruokatarvike omasta pihasta, mutta koska olen surkea viljelysten (jopa huonekasvien) kanssa, se olisi kyllä yhtä piinaa ja itkua. Haluan palveluita ja tuotteita, mutta mahdollisimman halvalla.

1. Säästäminen on minulle elämäntapa.

2. Taloudellinen tilanteeni on hyvä, eli ei olisi pakko elää nuukaillen. En kuitenkaan tienaa maltaita. Olen ihan perusduunari. :) Mutta pahan päivän varalle on oltava tietty summa kakkos tilillä. Esim. nyt tuli lomautukset. Säästöjen vuoksi minulla ei ole taloudellisesti hätäpäivää. Olen tänä kesänä tehnyt kaksi lomamatkaakin. Mutta matkalla ollessani katsoin mihin rahaa laitoin. :)

3. Kun rahaa on sivussa, on turvallinen olo.

4. Tottakai elämä on helpompaa, kun turhasta kuluttamisesta luovutaan. Jää säästöön rahaa. Ja on mieltä kohentavaa huomata, että vähemmälläkin tavara määrällä pärjää. Uskon taloudellisesti järkevien ihmisten olevan tyytyväisempiä, koska tietyllä tavalla elämä on askeettisempaa. Ja kun elää tällä tyylillä, voi satsata enemmän muihin asioihin. Esim. hammaslääkärissä ja gynekologilla käyn kerran vuodessa yksityisellä. Terveyteen kannattaa sijoittaa aina!

5. En omista autoa. Asun lähellä keskustaa. Bussikortti on kuukaudessa 44 euroa. Auto kun ei ole sijoitus, vaan mielestäni turha menoerä.

6. En kierrätä vaatteita. Ostan omani uutena. Mutta, minulle riittää kaapissa 2-3 farkut. Ei niitä tarvitse olla lähempänä kymmentä paria. Vanhoista vaatteistani en ota hintaa. Annan niitä ilmaiseksi ystävilleni. Vaikka taloudellinen ihminen olenkin, en silti rahasta muita.
Mieliteko/heräteostokset jää kaupan hyllylle. Aina kun tekee mieli ostaa joku uusi vaate tai muu tavara, mietin tarvitsenko sitä ihan oikeasti.

7. Pidän taloudellisesta elämästäni. Ihminen tulee toimeen vähemmälläkin materialla. Ja yksi missä pystyy säästämään paljon rahaa on siinä mitä ostaa jääkaappiin. Ruoan teen itse. Joskus käyn ravintolassa syömässä, hemmottelemassa itseäni. En ostele vierasvaroja kaappiin, enkä muutenkaan mitään herkkuja edes itselleni. Monilla saattaa mennä kuukaudessa pelkästään herkkuihin jopa 100 euroa. Aivan älytöntä tuhlausta.

1. Elän pääsääntöisesti säästeliäästi, mutta osaan myös "tuhlata" harkitusti, silloin kun on sen aika.

2. Rahaa on, mutta ei loputtomiin.

3. Harkitsen ja suunnittelen enemmän.

4. Eipä niin tai näin, puoleen eikä toiseen.

5. En omista autoa lainkaan.

6. Ostan alusvaatteita ja kenkiä lukuunottamatta kirppiksiltä.

7. Enemmän helpotus kuin piina.

1. Onko säästämisestä tullut teille elämäntapa?

kyllä

2. onko se teille pakko? eli rahaa ei yksinkertaisesti ole.

ei

3. Miten rahan säästäminen on vaikuttanut elämäänne?

Se tekee elämästä valtavasti miellyttävämpää. kattoremonttia varten ei tarvitse hakea lainaa, vaan voi maksaa pankkitililtä. Elintaso on korkeampi, kun ei mene rahaa korkoihin. Helpottaa näitä taantuman aikoina, kun tietää, että vaikka menisi työpaikka alta, niin pärjää ainakin pari vuotta säästöillä. Lapsen hoitoa (hoitovapaita yms.) voi ottaa, kun ei ole taloudellista pakkoa molempien vanhempien työssäkäynnille.

4. Onko elämä helpottunut, kun jatkuvasta kuluttamisesta luovutaan?

no jaa

5. Omistatteko useamman kuin yhden auton? miksi?

kyllä, toinen on tosin seisonnassa tällä hetkellä.

6. Kierrätättekö mm. kirppisten kautta tai ystävien kesken vaatteita ja tavaroita?

kyllä, uutena ostetaan mitä on järkevää ostaa uutena.

7. Olisiko mahdollisimman vähäkulutteisen arjen eläminen teille helpotus vai piina?

aivan kärvistely olisi piina, säästäminen on mukavaa kun se on vapaaehtoista.

1. On elämäntapa. Muokkautunut hieman "iän" (ja myös nykyisen kumppanin) myötä, joskus vuosia sitten tili tahtoi mennä jo parin viikon päästä sen saamisesta. Jopa nopeamminkin.

2. Ei ole pakko. Tulot ylittää menot ihan mukavasti ja puskuritilin sisällöllä voisin pitää itseni melkein vuoden ajan leivässä.

3. On paljon mukavampi olla kun on rahaa jemmassa. Ei tarvitse murehtia raha-asioistaan hetkeäkään.

4- Tavallaan. Ylimääräinen materia menettää tietyn pisteen jälkeen merkityksensä. Loppujenlopuksi sitä tulee aika vähällä kuitenkin oikeasti toimeen.

5. Vain yhden tällä hetkellä. Kahdelle ei ole toistaiseksi tarvetta.

6. Kyllä.

7. En ehken sanoisi "mahdollisimman vähäkulutteinen", vaan enemmänkin järkeväkulutteinen. Eli pyrkimys ei kuitenkaan ole pihistellä ihan kaikessa, vaan niitä turhia menoja pyritään lähinnä välttämään. Tuleehan niitä joka tapauksessa toisinaan hieman. Helpotus tämä kuitenkin enemmänkin on.

1.Kun olin yrittäjänä oli pakko säästää eli kituuttaa nyt vieraan palveluksessa miksi säästää elämä on lyhyt.

2.Rahaa on aina ollut sen verran että ilman mitään tuloa pärjäisin 6kk helposti.Nyt panostetaan elämänlaatuun ja elämiseen.

3.Se oli aika stressaavaa kun aina piti vahtaa mistä saa halvimmalla ja mikään ei saa maksaa siinä rupeaa olemaan jotain sairaaloisuutta ,mut onneksi tapasin vaimoni joka ei paljon säästele ja se vapautti minutkin kuluttamnaan koska eihän talouden rattaat muuten pyöri ja elämästä tuli paljon helpompaa/vapaampaa ,mutta myös osaan olla aika tarkka isoissa hankkinnoissa.

4.Eli juuri äsken tuli päinvastoin nyt elämä on paljon helpompaan.Tiedän mitä tienaan ja kulutan sen mukaan ja ns. vanhoja säästöjä on muutama kymppitonni ja ne saa olla varmuusvarastossa ,koska tienaamme suht. hyvin vaimoni kanssa ja niillä elämme ja panostamme perheeseen lapsiin ja hyvinvointiin.

5.Vain yksi mutta en koskaan siintä luopuisi autoilu on minulle rentoutus ja elämäni aina ollut suurimpia nautintoja autourheilu vaikka on vain yksi auto eikä mitään kilpuria.

6.Paljon on pieniä lapsia kavereilla/suvussa ja niitä jonkin verran kierrätetään koska monet ovat käyttämättömiä ja tosi vähän käytettyjä ,mut muuten ei käydä kirppareilla eikä osteta käytettyä.

7.Vähäkulutteinen elämä oli minulle piina ja nyt helpottaa vaikka välillä se sairaaloisuus meinaa pilkottaa päätään(lähinnä silloin kun vaimoni on kaikkea uusimassa ja ostamassa pitää vetää jarrua).
Eläkää ihmiset elämä voi päättyä milloin vain jamitä silloin rahalla tekee sitä ei saa mukaan tai sillä ei siellä mitään tee.Ostetaan mitä tekee mieli ja on tarvis.

1. Onko säästämisestä tullut teille elämäntapa?
- kyllä

2. onko se teille pakko? eli rahaa ei yksinkertaisesti ole.
- ensin oli, nyt ei enää. Toisaalta; jos törsäisin säästöni niin olisin taas pakotettu säästämään lisää, koska rahaa ei olisi...

3. Miten rahan säästäminen on vaikuttanut elämäänne?
- helpottaa, stressi vähenee, ei huolta huomisesta kun tietää että pärjää

4. Onko elämä helpottunut, kun jatkuvasta kuluttamisesta luovutaan?
- on, pyrin pitämään "romun" määrän aisoissa

5. Omistatteko useamman kuin yhden auton? miksi?
- yhden, siitäkin luovun heti jos sille ei ole käyttöä

6. Kierrätättekö mm. kirppisten kautta tai ystävien kesken vaatteita ja tavaroita?
- joskus on ollut myyntipöytä. Jos jotain tavaraa ei tarvitse ja se on käyttökelpoinen niin kysyn kyllä perheenjäseniltä ja kavereilta olisiko jollain sille käyttöä. Jos ketään ei kiinnosta niin raijaan kierrätyskeskukseen tai vastaavaan.

7. Olisiko mahdollisimman vähäkulutteisen arjen eläminen teille helpotus vai piina?
- helpotus

On niin pieni eläke ,että on tavallaan pakko säästää,niinä kuukausina,kun ei ole sähkölaskua tai muuta
säännöllistä menoa.
Nytkin tuli melkein 20e/kk vuokran nousu lappu.
Jos vuokraan menee suurin osa tulosta,niin ei ole millä kuluttaa.
Hiukan pelottaa joku suurempi sairaus,kun ei ole enää nuori.
Ruoka on sitten seuraava mistä pitää tinkiä.
Kaikilla ei ole suuria tuloja.Pidänkin säännöllistä kirjaa menoista ja tuloista,muuten ei rahaa saa riittämään.
En omista autoa ja kävelen kaikki mahdolliset matkat ,ettei mene bussimaksua.
Kirppikseltä ostan vaatteet.
Olen aina joutunut säästämään,kun lapset oli pieniä ja olin yksinhuoltaja.
En käytä lainkaan alkoholia.Tuntuu vain ettei rahat riitä enää edes tavalliseen ruokaan,siitäkin pitää säästää.

1. kyllä
2.pakko on. pieni palkka iso vuokra, asumistukea ei tipu.
3.vaikuttaahan se, ruokana on yleensä jauhelihaa ja makaroonia tai jauhelihaa ja riisiä ja joskus kanaa. rahaa ei ole koskaan riittänyt sukanvarteen laitettavaksi. ei ole päässyt käymään ulkona syömässä, ehkä kerran vuodessa on käyty ukon kanssa kahdestaan syömässä ja lapsi on hoidossa silloin.
4.meidän jatkuva kulutus menee ruokaan, siitä ei voi enää säästää senttiäkään. helpompaa olisi jos olisi rikas, ei tarttisi aina miettiä että onko varaa ostaa sitä jauhelihapakettia tai voinko ostaa leikkelettä leivän päälle.
5.ei omisteta yhtään autoa eikä kumpikaan, minä eikä ukko, omista ajokorttia. liian kallista pelkkä ajokortin ajaminen
6.lapselle on melkein kaikki vaatteet ostettu kirppikseltä. itselleni ostan kaupasta(kerran vuodessa yhdet housut ja pari paitaa), koska ei oo vielä kertaakaan löytynyt kirppikseltä oikeeta kokoa ja itseäni miellyttävää vaatetta. toki jos kirppikseltä löytyy itelleni niin sieltä sitten ostan. lapsen pieneksi jääneitä vaatteita olen antanut kavereille.
7.tää arki on jo niin vähäkulutteinen kuin vain voi olla. melko piinaa on kun ei tiedä että mitä syödään parin viikon päästä vai syödäänkö mitään. teen aina isoja satseja ruokaa kerralla, että sitä samaa voi syyä kolmekkin pvää putkeen mutta eipä se silti se raha riitä loppu kuuhun

1. Onko säästämisestä tullut teille elämäntapa?
Tavallaan, ei säästetä tarkoituksella mutta ei törsätä jos ei ole pakko.

2. onko se teille pakko? eli rahaa ei yksinkertaisesti ole.
Ei ole pakko säästää, rahaa on.

3. Miten rahan säästäminen on vaikuttanut elämäänne?
On velaton omaisuus (mm. talo ja 2 autoa) eikä lainaa tarvitse ottaa näillä näkymin mihinkään. Jos vaikka auto tai kodinkone hajoaa, voi korjata tai ostaa uuden omalla rahalla.

4. Onko elämä helpottunut, kun jatkuvasta kuluttamisesta luovutaan?
Kyllä.

5. Omistatteko useamman kuin yhden auton? miksi?
Kyllä, molemmat pakollisia kun muuta liikkumismahdollisuutta ei ole.

6. Kierrätättekö mm. kirppisten kautta tai ystävien kesken vaatteita ja tavaroita?
Kyllä.

7. Olisiko mahdollisimman vähäkulutteisen arjen eläminen teille helpotus vai piina?
Helpotus niin kauan kuin hyvästä kotimaisesta ruuasta ei tarvitse tinkiä.

1. Onko säästämisestä tullut teille elämäntapa?
- säästäminen? kohdallani kaikesta turhasta kulutuksesta pidättäytymista on elämäntapa.

2. onko se teille pakko? eli rahaa ei yksinkertaisesti ole.
- jos puhutaan yksinomaan rahasta, annan sitä mieluumin lapsilleni ja lapsenlapsilleni kun ostelen turhaa tarpeetonta.

3. Miten rahan säästäminen on vaikuttanut elämäänne?
- oman asunnon hankkiminen laski asumiskuluja, turhat hankinnat säästävät jätettä ja Luontoa

4. Onko elämä helpottunut, kun jatkuvasta kuluttamisesta luovutaan?
- kulutan yhä jatkuvasti; syön, elän ja liikun, harvoin tarvitsee edes 'luopua' kuluttusostoksesta.

5. Omistatteko useamman kuin yhden auton? miksi?
- oli yksi, en tarvinut sitä joten myin se pois

6. Kierrätättekö mm. kirppisten kautta tai ystävien kesken vaatteita ja tavaroita?
- kierrätys on tuttua taloyhtiölläkin on kierrätyshylly, kun hankkii tarvikeita ja tavaraa vain omaan käytöönsä, ei se joka päiväistä ole.

7. Olisiko mahdollisimman vähäkulutteisen arjen eläminen teille helpotus vai piina?
- se on ollut aina elämäntapa.
Palveluja voisin käytää enemmän, jos ne olisivat hinnoitettu kohtuuliseksi.

1. Onko säästämisestä tullut teille elämäntapa?
Elämäni tarkoitus ei ole säästää. Mitä jää yli, jää säästöön. Ei tarkoita, että ostan mitä sattuu. Jos mahdollista vertailla, valitsen tuotteen, joka parhaiten sopii käyttötarkoitukseeni. Esim. viimeinen kohtuullinen tavaraostos oli n 180 € käsivalaisin hakuvaloksi veneeseen. Pikkuostoksissakaan en periaatteessa halua maksaa ylihintaa, vaikka kose olisikin vain kolikoista.

2. onko se teille pakko? eli rahaa ei yksinkertaisesti ole.
Ei pakko, mutta harkitsen kyllä mitä todella tarvitsen.

3. Miten rahan säästäminen on vaikuttanut elämäänne?
Tarvittaessa sitten on reserviä.

4. Onko elämä helpottunut, kun jatkuvasta kuluttamisesta luovutaan?
Vaikeammaksi menisi jollei tarpeellisia hankintoja tekisi.

5. Omistatteko useamman kuin yhden auton? miksi?
En, vain yksi auto on. Luonnonvarojen kannalta olisi järkevämpää pitää erikseen pientä sähköautoa paikallisliikenteessä, ja matka/vetoautoa muuhun. Suomen kustannusrakenteen vuoksi se olisi kuitenkin järjetöntä.

6. Kierrätättekö mm. kirppisten kautta tai ystävien kesken vaatteita ja tavaroita?
En ole vaivautunut itse kirppispöytiä varailemaan, mutta joskus käyn kirppiksillä. Kierrätys on jees - omien lasten tarvikkeita menee nyt lastelapsille:)

7. Olisiko mahdollisimman vähäkulutteisen arjen eläminen teille helpotus vai piina?
Kulutan mielestäni sopivasti omiin tarpeisiini nähden. Vähentäminen tietäisi piinaa. Inhoan joulua yms, jolloin on "pakko" ostella joskus turhiakin lahjoja.

Säästämisen on oltava elämäntapa. Tietenkin myös pakko, väitän ettei onnistu jos mielessä koko ajan tietyt asiat joita ilman ei voi olla.
Vaikuttaa näin, ettei murehdi.
Kuluttaminen ja tarjousten perässä juokseminen on raskasta toisinaan, olen helpottunut tehdessäni hankinnan josta iloa pitkäksi aikaa.
Autoa ei ole ollut moniin vuosiin.
Kierrätetty on menestyksellä. Toiselle sopii kuin nakutettu, mitä ei enää käytä.
Eri elämäntapoja kokeiltu, hyvin vähän teen heräteostoksia.

Sekä että.
Mun peruspalkka on bruttona reilu 1950€/kk, tosin ylitöitä nyt tulee joka kuukausi väkisin, joten nuo lisät nostavat hieman tuota tulotasoa. Lisäksi elän yksin, joten kaikki vastuukin on sitten pelkästään mulla, joten pakkoahan se on. Tulot suht pienet enkä voi tosiaan missään asiassa laskea kenenkään toisen varaan huonoinakaan aikoina.
Mutta onpahan sitä oppinutkin siihen, eli tulee ehkä pihdattua myös vähän turhankin tarkkaan sellaisissakin asioissa, missä ei tarvitsisi.
Periaatteeni kyllä on se, etten halua maksaa turhasta.
Ei se nyt sinänsä elämää ole helpommaksi tehnyt pätkääkään, mutta onhan se toisaalta hyvä asia, että on edes jotain siellä sukanvarressa jemmassa pahan päivän varalla tai muuten vain.
Mulla on yksi auto, tietysti mitä sitä yksi ihminen monella tekee. Työn puolesta tarvitsen sen, muuten en välttämättä pitäisi autoa ollenkaan, isossa kaupungissa pärjäisi muutenkin. Toki kyllähän se helpottaa arkea muutenkin, kun voi esim. kaupoilla käydessä hankkia enempi kerralla kuin voisi esim bussilla kulkiessa. Ostan siis yleensä safkaakin isomman satsin kerralla, niin ei tarvi joka päivä rampata kaupassa.
Toki sen verran tuon asian suhteen olen tuhlari että nykyään ostan noin 5000-6000€ arvoisen auton ja ajelen sillä muutaman vuoden sitten. Kun ennen ostin aina noin 500€ autovanhuksen, mistä ajoin leiman loppuun ja vaihdoin toiseen samanlaiseen. Ja noilla muutaman satasen autoilla kyllä pärjäisin luultavasti ihan hyvin vieläkin.
Mä en juurikaan käytä kirppiksiä, vaikka ovatkin hyvä juttu.
Vaatteet mieluiten ostan uutena kaupasta jo ihan silläkin, että kaupasta saa varmemmin sopivankokoiset vaatteet mukaan.
Vaatehankinnat kyllä teen suurimmaksi osaksi kenkiä lukuun ottamatta halpakaupoista, kuten Tokmannilta ja Minihinnasta.
Noista ostan myöskin hygienia- sekä siivoustarvikkeet, ovat kuitenkin selvästi halvempia esim. Keskon vastaaviin verrattuna ja kuitenkin yhtä laadukkaita tuotteita.
Tarjoukset myös seuraan tarkkaan ja muutenkin ostan aina ruuat mahdollisimman halvalla, vaikka en nyt sinänsä pihtaa syömisestä.
Nytkin esim viikolla oli tarkoitus ostaa tyrkkytomaatteja marketista, mutta huomasin naapurikaupan pihassa erään vihanneskasvattajan kojun ja hänellä oli 2-laadun tomaatteja tarjouksessa 80 sentin kilohintaan. Eli olivat käytännöllisesti katsoen ilmaisia ja laatu oli kyllä hyvä, joten joutui sitten ostamaan tomaatit sieltä sillä kertaa.
Kauppareissut teen muutenkin mahdollisuuksien mukaan tällaisissa paikoissa, missä on useampi kauppa pienellä alalla. Mietin tarkkaan kaikki, mitä tarvitsen sillä kertaa ja kierrän kaupat läpi sillä periaatteella, että missä kaupassa mikäkin asia on halvin, niin ostan sen sieltä. Onhan se aikamoista sirkusta, mutta kyllä siinäkin säästää äkkiä muutaman euronkin samalla kauppareissulla eikä tarvitse ajaa tosiaan kuin siihen yhteen parkkiin ja jalkaisin hoitaa koko kierros.
Ja näin, tulisihan tästä juttua vaikka miten, jos viitsisi tosiaan alkaa:)
Mutta yleisesti ottaen, elän aikaslailla nuukasti eli järkevästi. Vaikka eihän sitä tietysti ikinä mene niin, etteikö petrata voisi, mutta ei sitä nyt ihan piippuunkaan voi itseään vetää. Eli joskus täytyykin vähän hemmotella itseään.
Alkoholia en kyllä käytä ollenkaan, mutta joskus tosiaan voi sitten käydä ulkona syömässä, elokuvissa tms.
Ja kyllä sitä jotenkin osaa nauttiakin pienistä asioista, kun ei ole sellainen idiootti, että autona pitäisi olla joku sadan tonnin Mersu tms..
Toki on mulla ihan turhiakin menoja. Et leffoja mä keräilen satunnaisesti ja mä poltan 3-5 savuketta päivässä. Noista kun luopuisi, niin säästyisi siinä vuositasolla jo jokunen satku.
Nuukailen osaksi pakon takia, kuten aluksi mainitsinkin, ja osaksi omasta halustani. Tietysti aikanaan asenteeni syntyi silläkin, kun jouduin opiskeluaikanani sinnittelemään suurimman osan vuodesta 200€ kuukausituloilla. Tosin asumisesta en maksanut silloin mitään ja koulutuksen puolesta sain yhden lämpimän aterian päivässä. Niin nuo ajat ovat vähän liiankin hyvin mielessä vielä näin 15v myöhemminkin.
Ja muutenkin ehkä vähän pelkäänkin sitä, että jos ei pärjääkään rahallisesti joskus, niin senkin takia koittaa ainakin elää mahdollisimman edullisesti, niin on sitten edes jonkinmoinen hätävaraturva, jos nyt joskus sattuukin menemään esim työt alta tai tulee jotain muuta suurta yllärikulua riesaksi. Kun mulla ei tosiaan ole elämässäni ketään sellaista, josta olisi turvaa ainakaan rahallisesti.
Mutta kivasti kyllä menee, ei voi moittia. Ainoa perseestä oleva juttu on mun asuminen. No okei, asumiskulut on 342€/kk(sisältää vuokran, autopaikan, nettiliittymän, sähkö vesi ja taloyhtiön pyykkituvan) ja asunnon sijaintikin on hyvä. Mutta itse kämppä on pieni, parvekkeeton yksiö ja taloyhtiössämme asuu paljon näitä "kakkosluokan kansalaisia", eli juoppoja, mamuja jne. Eli ei nyt se maailman ihanin paikka asua, vaikka asiat ovat rauhoittuneetkin aika paljon tässä muutaman vuoden aikana, kun olen asunut täällä. Mutta minkäs teet?

Nuukailu on mielenkiintoista.Voi seurata hintojen kehitystä eri tavalla.Ei ole pakko nuukailla mutta on totuttu tapa jo lapsuudesta ja luonnekin vaikuttanee.En elä mielellään lainoilla,vaan säästän jos isompia ostoksia.Säästäväisyys on jäänyt niin päälle,että en osta kuin tarjouksista .Hinnat jo tiedän, joten täytyy olla huippu edullista, jos aion lähteä liikkeele ja todella tarpellista.Autoa en käytä ellei ole pakko.Kirppareita tulee jonkun verran kierrettyä,mutta nykyiset vaatehenkinnat riittänevät pariksikymmeneksi vuodeksi eteenpäin.Ruokien suhteen pyrin omavaraisuuteen niin pitkälle kuin mahdollista ja jos ostan niin punainen lappu on vähintään oltava,Köyhäily on mottoni vaikka en tunnekaan itseäni köyhäksi.

1. Onko säästämisestä tullut teille elämäntapa? Ei, muttei tuhlailukaan.
2. onko se teille pakko? eli rahaa ei yksinkertaisesti ole. Ei
3. Miten rahan säästäminen on vaikuttanut elämäänne? Sitä on jäänyt sitten säästöön.
4. Onko elämä helpottunut, kun jatkuvasta kuluttamisesta luovutaan? Pakkohan sitä on kuluttaa, verotkin ovat menoja.
5. Omistatteko useamman kuin yhden auton? miksi? En
6. Kierrätättekö mm. kirppisten kautta tai ystävien kesken vaatteita ja tavaroita? Joskus, mutta harvoin.
7. Olisiko mahdollisimman vähäkulutteisen arjen eläminen teille helpotus vai piina? Kyllä se piina olisi, joutuisi luopumaan monista elämänarvoista.

1. On se elämäntapa, ainakin joiltain osin.
2. Ei ole aina ollut pakko.
3. On se helpottanut sitten, kun on työttömyysjaksolla voinut käyttää niitä "ennen tienattuja".
4. Enpä sanoisi, kun en ole koskaan tuhlannut pahemmin. Vanhaa roinaa on nurkat täynnä eli ei ole helpottanut siinä suhteessa.
5. Perheeni omistaa useamman auton, koska asutaan maalla. Busseja ei ole. Kävellen pääsee kyllä ruokakauppaan, muttei sen pitemmälle. Jos on työhaastattelu 20km päässä, auto pitää olla.
6. Kierrätystä harrastetaan kyllä. Saimme itse aiemmin vaatteita ja (lasten) tavaroita. Nyt voisimme luovuttaa kaikennäköistä muualle. Ja joskus vien kierrätykseenkin jotain, kuten sarjiksia. Kierrätyksestä löytyy ainakin rempparytkyjä.
7. Vähäkulutteinen on ihanne, muttei siihen joka kohdin päästä. Viinaa ei paljon juoda eikä tupakkaa polteta koskaan. Ruoka on se juttu, jossa ei niinkään säästetä. Kenkien ostoa harkitaan liikaakin. Halpisvaatteita ostetaan helpommin.

On ja ei ole, riippuen siitä, mitä sattuu olemaa.
Ei ole pakkoa säästämiseen.
On ollut helpotus, kun on mitä ottaa.
Sama on jatkunut, ei ole helpottanut, kuin joskus.
Ei ole kuin omat jalat ja polkupyörä. En aja bussilla.
Pakkokin luopua liiasta roinasta. Harvoin ja joskus kierrätän.
Tuhlaan kuun alussa ja pihistän loppukuuta kohti. Ruokaan menee paljon.

1 .on 2 on koska olen työtön tai elämän tilanteeni on sellainen etten kovin helposti työllisty järkevällä tavalla oikeastaan minnekään. Eräällä tavalla olen yrittäjä jonka ali jäämään paikkaa korvaus.3 jatkuva miettiminen mistä mitäkin saa halvalla ja lähestulkoon ilmaiseksi pitää mielen ja kunnon hyvänä.4. en tiedä onko tuonut ns helppoutta elämään mutta mielenkiintoa uutta..5 en omista.6 kyllä.7 mulle se on tapa elää ja tapa olla tietyllä tapaa kapinallinen ja tapa taistella yhteiskunnan eriarvoisuutta vastaan

täytyy myöntää olen aika pihistelijä rahankäytössä. Säästäminen on ollut liian pitkään elämäntapa. Ihan sieltä kaukaisesta lapsuudesta asti. Köyhyys teki minust säästämisen ammattillaisen. Rahaa on siis kertynyt ja läjäpäin pahan päivän varalle. Alimmaiset setelit vallankin homeessa. Monet pitävät outona kun en elä halujeni varassa kuten normi ihminen tekee. Nyt siihen tuli loppu ja laitan rahan haisemaan.

1. On, tykkään säästää
2. Ei ole pakko
3.On rauhoittavaa tietää että tilillä on rahaa jos jotain sattuu. Säästössä 6kk menot.
4.Tää oli hyvä kysymys. En ole edes ajatellu, mutta kyllä on helpottanut kun ei enää tarvii ’haluta’ kaikenlaista. Aiemmin ostelin ja myöhemmin kaduin, se ei ollut mukavaa
5.Olen sinkku, yksi auto riittää
6.Ystävien kesken kyllä, kirppareilta en hae mitään
7.Mä tykkään omasta elämäntavastani, mikä tää nyt sit onkaan

säästäminen sanana ja sisällöllisesti ymmärrettynä on kyllä monilulotteinen.
-Joku säästää vanhat tarpeettomat rojunsa jos vaikka joskus tulevaisuudessa tarvitsee.Eräänlainen hamsteri ja rojunkerääjä. Kaikki nurkat ja kaapit täynnä kräsää ja romua.
-Joku säästää tunnesyistä perintölakanat ja sormukset
-Jollekin säästäminen on pakollista pihistelyä. Käyttäisi enemmän rahaa jos olisi enemmän rahaa.
-Jollekin säästäminen ympäristöteko. Ei haaskata vaan käytetään loppuun. Maailma pelastuu
-Jollekin säästäminen on varautumista pahan päivän varalle. Jemmarahaa on hyvä olla jos vaikka läppäri paukahtaa.
-Säästäminen voi olla myös rahan kerryttämistä jotain isompaa hankintaa varten. Ostan auton tai matkustan ulkomaille
-Joku säästää että omat lapset päärjäävät kun itsestä aika jättää
-Säästäminen voi olla investointitapa. Voi jättää osan tuloistansa tuhlaamatta ja sijoittaa osakkeisiin, rahastoihin, kiinteistöihin-->vaurastuu ja voi 50 vuotiaana jäädä pois työelämästä.
-säästää uskonnollisista syistä. Rahan tuhlaaminen huvituksiin ja paheisiin on syntiä
-säästää että voi tarvittaessa jelpata yhteiskunnan vähäosaisia tai sitä aina PA auki olevaa sukulaistansa.

1. Onko säästämisestä tullut teille elämäntapa?
Säästäminen on elämäntapa. Oli se säästi, kun oli rahaa. kun lapset olivat ja harrastivat meni vuosia kolmannenkin aikuisen palkka menoihin. Aluksi tuntui pahalta alkaa kuluttamaan, mutta siihen tottui.
Jääkiekkovarustuksiinkin meni yhdellä kertaa yhteen kauppaan elokuussa jotain 28 000 mutta ne oli markkoja. Ja taas kk päästä jotain tonneja.

2. onko se teille pakko? eli rahaa ei yksinkertaisesti ole.
Rahasta ei ole ollut puutetta. Useampana vuonna on ostettu tuliterä auto kun lapset on 18v täyttänyt.

3. Miten rahan säästäminen on vaikuttanut elämäänne?
Aina on tehty kauppalappu ja ei paljoa muuta ostettu. Aina on tavaran nimi, merkki ja malli paperilla 1 kk ennen kuin ostetaan. Usein se muuttuu kun ja lopputulos onnistunut.

4. Onko elämä helpottunut, kun jatkuvasta kuluttamisesta luovutaan?
En ymmärrä.

5. Omistatteko useamman kuin yhden auton? miksi?
On ollut viisikin autoa yli vuoden, lapset kasvoivat ajokortti ja opiskeluikään.

6. Kierrätättekö mm. kirppisten kautta tai ystävien kesken vaatteita ja tavaroita?
Kiersin kirppiksiä, ostin tavaraa, se oli suurin virhe elämässä.

7. Olisiko mahdollisimman vähäkulutteisen arjen eläminen teille helpotus vai piina?
Meille sopisi elää 1970 luvun malliin. Nykymeno, on monelle pelihimon kaltaista.