pastorit? Mikä ero on pastorilla ja evankelistalla? Millainen koulutus pitää kyseisiin virkoihin olla? Ja sitten vielä kysyisin että millainen palkka kyseisissä viroissa on?
Olen ajatellua pastorin tai evankelistan virkaa, mutta kun en tiedä vielä millaisen koulutuksen ne vaativat? Kiinnostus on kova kyseisiin virkoihin.
Kiitos jos joku vastaisi!
Olen ajatellua pastorin tai evankelistan virkaa, mutta kun en tiedä vielä millaisen koulutuksen ne vaativat? Kiinnostus on kova kyseisiin virkoihin.
Kiitos jos joku vastaisi!
Vastaukset 20
Vanhimmat
ihan varma, että oletko tosissasi tätä kysyessäsi, mutta vastaanpa nyt kuitenkin. Raamattu sanoo, että joka pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, pyrkii jaloon virkaan. Kutsuja ei ensisijaisesti ole seurakunta, vaan Jumala. Kristus jakaa seurakunnalle seurakuntavirkoja ja meillä jokaisella on näin ollen oma armoituksemme. Voi olla, että olet paimen armotteinen, tai evankelista. Itse ajattelen, että voit olla molempiakin. Se on mahdollista, koska virat menevät usein myös "ristiin". Ensisijaisesti sinun tulisi osoittautua kelvolliseksi näihin tehtäviin Jumalan edessä, koska ei meistä kukaan voi itseään ryhtyä suosittelemaan. Toiseksi, sinun on vakuutettava seurakunta ja pyrittävä saavuttamaan seurakunnassa kunnioitettava asema. Tämän lisäksi sinun on hyvä rukoilla ja etsiä Jumalaa tässä asiassa ja kysyä Hänen tahtoaa / johdatustaan elämääsi. Sinun on myös palveltava seurakunnassasi pienilläkin paikoilla ja näin Jumala pääsee kasvattamaan sinua näissä armoituksissasi. Vapaissa suunnissa ei periaatteessa ole koulutus pakkoa, mutta yhä enemmän ollaan menossa siihen suuntaan, että ainakin Raamattu koulu olisi hyvä käydä.
Pastorin ja evankelistan ero on siinä, että pastori on seurakunnan paimen, eli kaitsija ja evankelista taas kiertää julistamassa evankeliumia. Evankelista voi olla seurakunnan sisällä, tai sitten kiertävä julistaja ja yleensä lähetystyöntekijät ovat evankelista armotteisia. Seurakunnan pastorikin voi olla evankelista, mutta ei pelkästään, koska evankelista ei yleensä koe paimenuutta ja johtajuutta omaksi tehtäväkseen. Pastorin on myös oltava hyvä opettaja ja tätäkään ei evankelista aina ole, mutta kuten jo sanoin, niin usein nämä virat menevät ristiin ja meillä voi olla useitakin armoituksia.
vaaditaan koulutus ja joissain painotetaan kutsua.
Käsitykseni mukaan helluntaiseurakunta edellyttää kumpaakin. Pitää siis olla henkilökohtainen usko ja Jumalan edessä koettu kutsumus tehtävään. Raamatullisesti ajatellen se on perustus. Henkilökohtaisen kutsun lisäksi on sitten koulutus mikä antaa teologisen valmiuden sekä juridisen oikeuden toimia virassa ja suorittaa toimituksia kuten vihkiminen.
Evankelista voi olla kuka tahansa jolla on armoitus tehtävään. Henkilökohtainen usko ja sisäinen kutsumus on edellytys. En tiedä edellyttääkö helluntaisrk jotain teologista koulutusta, esim. raamattukoulua henkilöille jotka siunaa seurakunnan evankelistoiksi. Tästä voi olla erilaisia käytäntöjä. Luulisin että riittää kun on henkilökohtainen usko ja kutsumus sekä nähdään että Jumala käyttää henkilöä evankelistana. Elämän pitäisi myös olla (mahdollisimman) esimerkillistä. Evankelistoja on sekä palkallisia että palkattomia. Yleensä kait palkattomia. Evankelistan virka ei tarkoita paimenuutta. Evankelista ei ole paimen vaan julistaja.
Pastorin tehtävä on laajempi kuin evankelistan.
Evankeliumin julistaminen ja opettaminen on tietysti pastorin päätehtävä. Henkilöllä tulee olla papin virkaan vaadittu teologisen koulutus.
Seurakunnan johtajalta edellytetään siis pastorin koulutusta.
Tavallaan "pastori" on seurakunnan johtajan juridinen nimitys ja "paimen" hengellinen.
Seurakunnan johtajan lisäksi vanhimmistojäsenillä on hengellinen paimenvirka. Seurakunnan johtaja ja vanhimmisto yhdessä ovat Jumalan edessä vastuussa srk:sta.
Paimentehtävään (on kyseessä seurakunnan johtaja tai vanhimmistojäsen) tarvitaan Jumalan antama sisäinen kutsu ja että henkilö kantaa seurakuntaa sydämellään, kokee että hänet on kutsuttu hengelliseen johtajuuteen, kaitsemaan seurakuntaa. Seurakunnan johtajan ja vanhimmiston hengellinen tila vaikuttaa seurakuntaan - jos heillä on näkymätöntä ihmisiltä salassa olevaa syntiä, se voi sitoa Pyhän Hengen toimintaa koko seurakunnan kohdalla ja avaa portteja häiritseville henkivalloille.
Juridisesti vanhimmisto vastaa yhdistyksen hallitusta. En tiedä kuinka helluntaiseurakunnissa on mutta useissa ns. vapaiden suuntien seurakunnissa on niin että vanhimmistolla on oikeus erottaa seurakunnan johtajan virkaa hoitava pastori. Vanhimmisto viime kädessä siis kantaa vastuun seurakunnan tilasta vaikka pastorilla eli seurakunnan johtajalla on näkyvin rooli.
Vanhimmiston jäseniltä ei edellytetä teologista koulutusta.
Henkilökohtainen usko, sisäinen kutsu paimentehtävään ja siihen vaadittavat edellytykset sekä hyvä todistus seurakuntalaisilta että on todettu luotettavaksi ja vastuulliseksi.
En ole helluntailainen joten jos tässä puhuin läpiä päähäni pyydän että asioista paremmin perillä olevat oikaisevat.
- - -
Mikko Kauppi.
Yleisen pappeuden nojalla jokainen uskovainen on pappi ja hänelle kuuluvat papilliset oikeudet vaikka ei olisikaan pastori tai vanhimmistojäsen.
Mitkä nuo oikeudet sinun mielestäsi ovat? Mitä kuuluu yleiseen pappeuteen, joka koskee jokaista uskovaa?
hyvä kirjoitus. Tuosta koulutuksesta on nykyään tullut hellareissakin yhä tärkeämpi asia ja toisaalta hyvä niin, mutta käsittääkseni ei vielä ainakaan ole mitään selkeää vaatimusta koulutuksen suhteen. Mielestäni Raamattu koulussa olisi hyvä suorittaa edes johdanto opinnot, jos kaitsijan tehtävään pyrkii. Nykyään on toisaalta vaarana sekin, että painotetaan liikaa koulutusta ja silloin Pyhän Hengen ohjaus jää vähemmälle.
>>>Evankelista voi olla kuka tahansa jolla on armoitus tehtävään. Henkilökohtainen usko ja sisäinen kutsumus on edellytys. En tiedä edellyttääkö helluntaisrk jotain teologista koulutusta, esim. raamattukoulua henkilöille jotka siunaa seurakunnan evankelistoiksi.
Ateistin näkökulmasta Pyhän Hengen ohjaus kuulostaa lievästi sanottuna huvittavalta. Mitä lie sillä tarkoitatte?
keskustelin aiheesta toissailtana varsin pitkään erään veljen kanssa. Pidän teologista koulutusta tärkeänä, vaikka täytyy muistaa että todellinen koulutus Jumalan valtakunnan työntekijälle tulee Jumalan koulussa. Kun teologiseen koulutukseen panostetaan niin kuin oikein onkin se vaatii työntekijäksi valmistuvalta itseltään paljon, että kaiken keskellä pitää perustansa kunnossa ja keskipisteen Kristuksessa, pitää huolta rukouselämästä ja sisimmän puhtaudesta, sisäisestä kutsusta ja kiintymyksestä Jumalaan. Muuten teologinen koulutus jää pääntiedoksi ja sinänsä oikeastakin opista voi tulla väärä turva, jotain mihin tukeudutaan ja minkä varassa ollaan, vaikka pitäisi olla Jumalan varassa nöyränä ja riippuvaisena Hänen vaikutuksestaan.
Seurakunnan keskellä voi olla henkilöitä joilla on paimenen sydän ja mielenlaatu että kantavat seurakuntaa rukouksin ja myös käytännössä vastuutehtävissä, vaikka ei koskaan ole mitään virallisesti tunnustettua virkaa seurakunnassa. He saavat palkkansa Jumalalta. Niin kuin tietysti jokainen uskovainen sen mukaan mitä armo on vaikuttanut, kun antautuu Jumalalle ja antaa sen vaikuttaa. Palkka minkä saamme tekojemme mukaan on armopalkka koska sekin tulee Jeesuksen ansion perusteella.
Eikö olekin suurenmoinen asia ja motiivi? Mitä enemmän olemme Jumalan rakkauden valtaamia, sisäisessä seurustelusuhteessa Kristuksen kanssa, teemme työtä ilosta käsin ja se on todellisinta sisimmän elämää, ei suorittamista.
Siunausta!
teologisen koulutuksen varassa vaarana on että seurakunta näivettyy. Kaikki vaikuttaa olevan sinänsä kohdallaan ja puheet on pilkulleen mallikkaita ja oikein, mutta Pyhä Henki vain ei liiku ja armolahjojen toimintaa ei ilmene.
On paljon kouluttamattomia evankelistoja jotka Pyhä Henki on johtanut sisälle sanaan ja julistavat niin että ihmisiä tulee Kristuksen luokse.
On myös opettajia joille Jumala on antanut opettajan kutsumuksen vaikka ei ole minkäänlaista teologista koulutusta. Seurakunta rakentuu heidän raamatullisista puheistaan, raamattutunneista ja julistuksestaan.
On tietysti niitäkin jotka itse tahtoisivat ryhtyä evankelistoiksi ja opettajiksi ja hämmentävät sekavilla opetuksilla...
Pidän teologista koulutusta hyvänä mutta se ei ole mikään edellytys evankelistana tai opettajana toimimiselle. Seurakunnan johtaja ja vanhimmisto päättävät kenet siunaavat evankelistan tehtävään ja kenet päästävät opettamaan Jumalan sanaa seurakunnassa. Heidän pitäisi myös valvoa evankelistan julistusta ja ennen kaikkea opetusta että se pysyy raamatullisissa linjoissa.
Muuten ei mielestäni ole niin että kaiken julistuksen ja opetuksen srk:ssa pitäisi olla täysin yhdenmukaista. On erilaisia painotuksia. Kuulijan täytyy itse pitää huolta omasta Jumalasuhteestaan ja punnita kuulemansa puhe Jumalan sanan valossa, etsiä sitä mikä on oikeaa ja hyvää ja mitä Herra henkilökohtaisesti haluaa omaan elämään nähden.
Seurakunta on kutsuttu yhdessä ja toinen toistaan tukien kasvamaan uskossa. Että on työntekijät ja ns. rivijäsenet ei tarkoita että olisi "esiintyjät" ja "kuulijakunta". Kaikki yhdessä olemme samaa Jumalan seurakuntaa.
Seurakunnan johtajalla olisi mielestäni hyvä olla teologinen koulutus.
koulutuskeskusta Keuruulla sekä toisen vapaan suunnan opinahjoa Santalahtea. Sieltä saa hyvän peruspohjan ihminen jonka Jumala on kutsunut tekemään työtään. Ilman raamatun tutkimusta jonkun 'oppineen' kanssa antaa untuvikolle muutakin oppia kuin saarnaamistaitoa. Evankelistan on hyvä tietää myös arkipäivän asioista sekä miten kohdata seurakunta. Muu kaikki sitten tulee mukana, myös Pyhä Henki. Asioita seuranneena, olen nähnyt monta saarnaajaa joille oppi jossain koulutuskeskuksessa oli ollut hyväksi.
olevaan Santalaan olen pintapuolisesti tutustunut ja eräs ystäväni, jonka kanssa liikuttiin vähän samoissa porukoissakin ja tuli uskoon pari vuotta ennen minua, opettaa siellä. Luulisin että Iso Kirja ja Santala on ihan ok paikkoja teologiseen opiskeluun.
Koulutusta väheksymättä korostan edelleen että todellinen armoitus ja koulutus tulee Jumalan koulussa mikä on henkilökohtaista ja yksilöllisesti räätälöityä kasvatusta... Kyse vain on siitä, onko sydämiä jotka tahtovat niin Kristusta rakastaa että antautuvat tähän elämänkouluun kaikilta osin?
Se tarkoittaa että ollaan ehkä päivittäinkin tuntikausia Herran edessä ja annetaan Pyhän Hengen valaista sisimmän asenteet. Kristuksen totuus menee syvemmälle kuin ulkonaisiin tosiasioihin. Se tarkastelee asenteet ja motiivit. Tässä koulussa ihmisestä tulee riippuvainen Kristuksesta niin ettei turvaa raamattutietouteensa on se sitten "itse opiskeltua" tai "teologisessa saatua".
Jos evankelista on rehellinen kristitty, että kutsumus on Herralta ja hän haluaa kutsumuksensa kanssa olla Jumalan johdatuksessa, kyllä Pyhä Henki pitää huolta että hän saa tietoa arkipäivän asioista ja kuinka kohdata ihmisiä, niin seurakunnassa kuin sen ulkopuolella.
>Muu kaikki sitten tulee mukana, myös Pyhä Henki.<
Jaa... no, on se varmaan noinkin. Siinä tapauksessa että se on Jumala kun on johtanut opiskeluihin ja se on sitten kuuliaisuutta ja nöyryyttä että ihminen haluaa oppia ja ottaa vastaan ne käytännölliset tiedot sitä kautta. Silloin tietysti Pyhä Henki tulee mukaan eli siunaa ihmisen oppimishalun ja nöyryyden. Mikäli ollaan Kristuksen varassa ja Hänen tahtoaan etsitään.
Muuten kyllä Pyhä Henki ei ole joku joka "tulee mukaan". Hän on edellytys. Jos seuraamme Hänen johdatustaan SEN MYÖTÄ kaikki muu TULEE MUKAAN. Myös koulutus silloin kun se tarpeellista on...
Kyse on sisimmän asenteesta. Jos sydämen suhde Jumalaan on oikea ja vilpitön uskon että Pyhä Henki on mukana menee se sitten kuinka päin tahansa, että ensin kutsumus ja voitelu ja sitten teologisen kautta työntekijäksi tai ensin raamattukouluun ja siellä syntyy kutsumustietoisuus. Menee kumminpäin tahansa tärkein elementti evankelistalle on Pyhän Hengen antama sisäinen kutsu ja innoitus ja Jumalan läsnäolo sitä kautta.
Pelkkä teologinen tietous ja saarnaustaito ei riitä.
Ja kuten sanoin evankelistan tai opettajan tehtävään ei tarvita koulutusta välttämättä... Pyhä Henki ei ole kiinni meidän opistoistamme ja kursseistamme.
Jos pitäisi valita kuuntelenko mieluummin kaunopuheista oppinutta saarnaajaa joka latelee hienot opilliset selvitykset ja jonka julistuksessa on mallikas saarnalinja kehittelyineen ja loppupäätelmineen, mutta ei Pyhän Hengen antamaa innoitusta ja läsnäoloa joka johtaisi kuulijat kohdakkain Pyhän kanssa, vai oppimatonta ja kömpelöä joka jossain kohtaa takeltelee sanoissaan eikä kaikki muutenkaan mene täysin kohdalleen ja puheenaiheet poukkoilevat, mutta saarnassa on vilpittömyyttä ja Herran läsnäoloa mikä johtaa kuulijoita elävään kohtaamisen Jumalan kanssa, valitsen jälkimmäisen. Tietysti haluan kummassakin tilanteessa kuunnella rukoillen ja ottaa vastaan mitä Jumalalla on annettavaa...
Uskon että Hän antaa joka paikassa missä kuulijoina Häntä etsimme janoisin sydämin...
Jälkimmäisessä tapauksessa tietysti vaatii kuulijalta ettei kiinnity puhujan ulkonaisiin kömpelyyksiin vaan kuuntelee rukoillen. Arvostelevalla ja toissisijaisiin seikkoihin kiinnittyvällä sydämellä on vaikea kokea Jumalan läsnäoloa.
Mmm... Asioita seuranneena olen minäkin nähnyt monta saarnaajaa joille oppi jossain koulutuskeskuksessa olisi ollut hyväksi. Mutta enemmän näkee tänä päivänä saarnaajia joille pari tuntia polvillaan Herran edessä (sen sijaan että on valmisteltu saarnoja teologisen opintomateriaalin ja Nettirabin, Novumin ja ranskalaisten viivojen kanssa) olisi tehnyt varsin hyvää.
Onneksi on seurakuntalaisia - minä ja sinä - että voidaan rukoilla puhujien puolesta ja sydämestämme siunata. Niin kuin yksi veli kertoi että oli arvostellut Jumalaa "kaikkea sinäkin pastoreiksi laitat" kun oli kuunnellut kuivaa puhetta. Jumala vastasi hänen sisimpäänsä "älä sinä arvostele minua vaan siunaa ja rukoile hänen puolestaan että hänkin saisi eläviä sanoja".
Jep.
Hyvää yötä.
>>Käsitykseni mukaan helluntaiseurakunta edellyttää kumpaakin. Pitää siis olla henkilökohtainen usko ja Jumalan edessä koettu kutsumus tehtävään. >>
Olipa nyt sitten kysymys helluntailaisesta tai minkä muun uskonnollisen yhteisön tahansa jäsenestä, niin mistä voi varmasti tietää onko jonkun "Jumalan edessä koettu kutsumus" todella aito kutsumus tai vain esim. oman toiveajattelun tai muiden henkilöiden arvioiden luoma mielikuva kutsumuksesta? Eikö ole mahdollista, että ihminen haluaa astua saappaisiin, jotka tosiasiassa ovat hänelle melko sopimattomat?
* Kun seurakunta lähtee valitsemaan paimentaan, ja aivan sama koskee vanmemmistoon valintaa. Että asia esitetään seurakunnalle, aloitetaan esirukous, Raamatun opetuksen mukaan, ja Pyhä Henki kyllä näyttää sitten tulevan paimenen, jos on vaikka useampia "pyrkijöitä" paimenen tehtävään, samoin vanehemmisoon. Rukous ja maltillinen odotus ja Hengen kuuleminen, korvalla joka kuulee mitä Henki seurakunnalle sanoo. Muuta valintaperustetta ei ole olemassakaan. Ja jos toisin valitaan, valinta on inhimillinen, eikä Jumalan valinta. Ihminen katsoo henkilöön, koulutukseen, mikä on tausta pyrkijällä, aviolliseen elämän tilanteeseen, joka kyllä mainitaan jo Sanssa myös. Mutta pelkkä Raamatun kritiikin täyttävä ei ole vielä varma ja ehdoton Jumalan valinta. Koska tehtävään kuuluu mitä suurimmassa määrin se, mikä on mies "miehiään"!
* Luonnevikainen on se pahin mahdollinen, jos vaikka Raamatun ulkoiset kriteerit olisivatkin OK?
* Pitää olla Paimenen mieli, Psal.23 kertoo siitä. Pitää olla Kristuksen mieli, täytetty Jumalan agapee rakkaudella ja kärsivällisyydellä, nämä ominaisuudet ovat koulutusta ja jopa aviollista etuutta tärkeämmät. Pitää pystyä rakastamaan jokaista ihmistä, henkilöön katsomatta, viisauden tehtävään antaa Jumala, ei niinkään raamattukoulu! Pitää olla "JUMALN MIELEN MUKAINEN MIES"? Daavid on siitä paras esimerkki!
että Pyhä Henki asuu sinussa ja käyttää sinua. Pyhä Henki voi puhua kauttasi, joko ohjaamalla sanojasi, niin, että tietämättäsi puhut Jumalan antamin sanoin, tai siten, että kuulet sydämessäsi Jumalan Hengen äänen ja välität sen kuulijoille. Pyhä Henki myös johdattaa omiaan sellaisiin paikkoihin ja sellaisten ihmisten luo, jotka tarvitsevat sanomaa Jumalan Hengeltä. Esimerkkejä voisin kertoa, vaikka henk. koht. elämästä, mutta katsotaan nyt ensin, että oletko oikeasti kiinnostunut aiheesta.
kaikkia jotka annoitte vastauksen minulle! Oli ilo lukea että osaatte vastata asiallisesti ja ymmärrettävästi. Nyt kuuntelen sisimpäni ja Jumalan ääntä, miten Hän haluaa minua johdattaa tässä evankelistan/saarnaajan asiassa.
Joten kiitos teille ja Hyvaa Joulua jokaiselle!
Toivottelee Mikko Kauppi
Olen oikeasti kiinnostunut aiheesta.
Jumalan mielenmukainen voi olla yhtä erehtyväinen ja syntiin taipuvainen kuin esimerkin Daavidkin...
puhua ihmisille Jumalalta saatua sanomaa. Se edellyttää kuitenkin että sinä olet ensin tullut uskoon Herraan Jeesukseen Kristukseen ja näin uudestisyntynyt Jumalan lapseksi. Uskoontullut (jos seuraa Jeesuksen esimerkkiä) kastattaa itsensä upottamalla. Sitten kastettavan puolesta rukoillaan että hän saisi Pyhän Hengen. Ensin hänelle tietenkin on opetettu Pyhästä Hengestä ja Henkikasteesta. Tämä rukous tapahtuu siten että seurakunnan vanhimmat (joskus riviuskovatkin) panevat kätensä uskovan päälle ja pyytävät Jeesusta Kristusta kastamaan siunattavan uskovan Pyhällä Hengellä. Kun Jeesus kastaa uskovan Pyhällä Hengellä, Pyhä Henki tulee asumaan uskovaan. Tämä koetaan useimmiten hyvin voimakkaasti ja uskova voi myöhemmin kertoa miten hän täyttyi Pyhällä Hengellä. Useimmiten, jos ei aina, Pyhällä Hengellä täyttynyt uskova alkaa puhumaan Pyhän Hengen antamaa uutta kieltä. Tämä on kielilläpuhumisen armolahja. Raamatussa on esimerkkejä Pyhän Hengen saamisesta ja tämä toimii tänäkin päivänä. Pyhän Hengen täyteys koetaan erittäin miellyttävänä kokemuksena. Sitä ei tarvitse kenenkään pelätä. Pyhän Hengen vastaanottamisessa Pyhä Henki valtaa uskovan ja alkaa johdattamaan häntä Jumalan tahtomaan elämään. Näin jos uskova tahtoo jatkaa seuraamaan Jeesusta Kristusta. Siinä määrin kuin uskova seuraa vilpittömässä uskossa Jeesusta ja palvelee Häntä, Pyhä Henki johdattaa uskovaa ja uskova saa kokea Pyhän Hengen ihmeellistä johdatusta ja vaikutusta elämässään.
Kun Pyhä Henki on tullut, silloin Jeesus Kristus on tullut Pyhässää Hegessä asumaan uskovaan.
Koska Jeesus asuu uskovassa, uskova voi kokea hyvinkin voimakkaasti Jeesuksen tunteita.
Voimakkain tunne minkä uskova voi kokea on Jeesuksen rakkaus ihmisiä kohtaan. Uskova voi myös kokea Jeesuksen Hengen, Pyhän Hengen ilmoittavan asioita joista uskova ei tiedä luonnollisilla kyvyillään. Uskova voi yksinkertaisesti vain tietää asioita. Usein Pyhä Henki ilmoittaa mitä Jumala tahtoo puhua toisille uskoville. Kun uskova kokee saaneensa sanoman Jumalalta, hän puhuu sen niille ihmisille joille hän kokee että sanoma on tarkoitettu. Tätä sanotaan profetoimiseksi. Tämä toimii tänkin päivänä. Esimerkiksi minulla itselläni toimii tämä armolahja jossakin määrin. Olen profetoinut monille ihmisille. Olen kokenut ensin Jumalan ilmoittavan minulle jotakin. Olen sitten puhunut saamani sanoman. Yleensä aina joku on ilmoittanut että sanoma oli hänelle ja että se on todellakin Jumalasta lähtenyt. En ole aina uskaltanut puhua saamaani sanomaa koska se ei ole ollut sanoman vastaanottajalle miellyttävä sanoma. Silloinkin olen jälkeenpäin saanut kokea että sanoma oli todella Jumalasta ja että olisi pitänyt puhua rohkeasti. Tästä johtuen pyrin jatkossa profetoimaan rohkeammin.
Jos tahdot tästä asiasta enemmän tietoa, ja lue Osmo Haaviston opetusta.
http://www.fkf.net/haavisto/
Motiivisi näiden asioiden kokemiseen täytyy kuitenki olla oikea. Sinä tulet uskoon itsesi ja oman pelastuksesi ja Jumalan tähden. Et sen tähden että saisit ilmoituksia Jumalalta ja voisit saada armolahjoja.
tarvitaan aina. Mutta evankelistan työtä voi oikeastaan tehdä palkattakin, sillä kaikilla seurakunnilla ei ole mahdollisuutta palkata evankelistaa vaikka työtä olisikin. Pastorina voisi olla paremmat mahdollisuudet päästä palkkatyöhön.... mutta sitä en tiedä miten nykyilmiö kuntien kuntaliitoksineen vaikuttaa pastorien työllistymiseen.
niin parasta unohtaa koko juttu!
Että joko itse tai joku/jotkut suosittelevat koska Jumalahan ei oikeasti puhu ihmisille mitään.Ne on ihmisen oman pään sisällä olevia asioita ja mielitekoja sekä haluja.Jos joku esimerkiksi alkaa kiinnostumaan vaikkapa saarnaamistyöstä ulkomailla niin hän päässänsä ajattelee sitä ja lopulta hän sen seurauksena "näkee tai kuulee" ääniä ja näkyjä jotta saa oikeutuksen lähteä.Joku toinen voi estää sen "näkemällä tai kuulemalla" päinvastaisen sanoman ehkä pelkästä kateudesta.Loppu riippuukin sitten siitä kumpi heistä saa enemmän henkilöitä puolellensa.Luonnollisesti he "rukoilevat asian puolesta mutta ovat tietysti ihan itse päättäneet lopputuloksen.Lopputulokseen vaikuttaa monet seikat.Sen enempää heille ei puhu niin Jumala kuin pyhä henkikään.Nämä asiat tapahtuvat vain ihmiseten omissa päissä.
Olen itse tullut uskoon kesällä 2010. Aloin lukea raamattua. Olen saanut Jumalalta armolahjan, Pyhän Hengen täytyden. Ennen en uskonut siihen mitä kirjoitit. Nyt uskon, koska olen sen itse kokenut. Jotta sinäkin voisit kokea tuon ihmeen, anna elämäsi Jeesukselle. Sen jälkeen tiedät paremmin mistä puhut.