Vapaa kuvaus

Pieni taivaankannen maalari.

Aloituksia

121

Kommenttia

16011

  1. Tanks. Mä olen vaan mä. En jaksa esittää tai yrittää muuta. Elämä on liian lyhyt siihen.
    Ja mun on hyvä olla näin kuin olen. En tarvitse mitään lisää tai vähempää. Kaikki on just mallillaan.
  2. Yllättävää minusta, että ketään jaksaa kiinnostaa kehua tai moittia toisten ulkonäköä. Itse en ole ulkonäkökeskeinen ihminen ja minua ei kiinnosta miltä ihminen näyttää.

    Törmään ihmetyksekseni tälläisiin artikkeleihin ja kommentteihin kylläkin aika ajoin .. tottakai, kun elämme ulkonäkökeskeisessä maailmassa ulkonäkökeskeisten ihmisten kanssa.

    Nuorena olin tikkulaiha ja nykyään pyöreä. Lihavaksikin voidaan kutsua. Ja minua ei kiinnosta. Ei sitten pätkääkään. Aivan sama mitä muut minusta ajattelee. En ole elämäni aikana koskaan ollut dietillä enkä tule olemaankaan. Painoni on sitä mitä se on.

    Minun kroppani tulee kuolemaan ja mätänemään. Minun elämäni tulee päättymään. Se on fakta. Ja sen faktan nojalla .. en välitä paskaakaan. Ei jaksa kiinnostaa oma tai muiden ulkonäkö. Teot, olemus ja sanat .. ne kiinnostaa. Eli se, millainen se ihmisen minuus on.

    Jos ihmisen minuus perustuu ulkonäköön.. no, ihan vapaasti, mutta en jaa elinpiiriäni sellaisten kanssa. Siedän heitä vain vaivoin ja he minua. Ulkomuoto on kuori, kääre tai kotelo ihmisen minuudelle. Ja minua kiinnostaa ihmisissä se minuus. En itse ole kiinnostunut itsessänikään kuin minuudestani, mikä ei perustu ulkomuotooni.

    Kehopositiivisuus on pöljä sana. Mielestäni pitäisi puhua kehoneutraalisuudesta.
    Ja mitä hiton väliä minkälaisessa paketissa kilo paskaa myydään, se on silti kilo paskaa.

    Miehet tosiaan saavat olla mitä ovat ja minulla taitaa olla miesten aivot ja suhtautumistapa itseeni kovin maskuliininen. Näin luulen.
  3. 👍 peukut sinulle.
  4. Juu tuo kolme kuukautta.. no.. ensin lähti silmien hallinta.. näin kaiken kahtena, enkä pystynyt katsomaan mitään. Sitten alkoi vasemman käden ja jalan tuntohäiriöt, menetin myös niiden hallinnan. Siinä meni myös kävelykyky. Sitten alkoi pyörryttävä huimaus ja menetin tasapainoaistini. Minkä jälkeen menetin tuntoaistin vasemmalta puolelta päätä, mikä tarkoitti myös kuulon menetystä vasemmalta puolelta.

    Eli olin lähestulkoon puoliksi halvaantunut, puolikuuro ja näkemätön ilman tasapainoaistia.
    Makasin sängyssä silmät kiinni ja kuuntelin toisella korvalla radiota .. mielekästä viettää viikkotolkulla tuollaista elämää.

    Palauduin ja nykyään toimintakykyni on lähes normaali. Tosin joskus oireilee lievästi. Kaikki oireeni aiheutuivat pikkuruisesta tulehduksesta aivoissani. Alle nuppineulan pään kokoinen tulehdus.

    Ms-tauti aiheuttaa juuri noita tulehduksia keskushermostoon.
    Tuon jälkeen noita pahenemisvaiheta minulla ei ole ollut. Koskaan en tiedä, milloin se iskee taas. Liiallinen rasitus, flunssa tai stressi saattaa laukaista pahenemisvaiheen ja siksipä hölläsin elämästäni aika rajulla kädellä.

    Joku pinkominen.. no täytyy olla todella tärkeää, että viitin altistaa itseni invalidisoitumisen uhalle. Löysin rantein.. niin nykyään.

    ...
    Juu .. olet ymmärtänyt yskän. Pienin askelin. Asia kerrallaan ja teet sen minkä jaksat. Mutta olen iloinen, että olet taas kuitenkin ottanut ohjakset käsiisi, etkä enää tunnu siltä että olisit tuuliajolla selviytymismoodissa.
  5. Höh.. julkaise kuule ite kuvia pohkeistasi.. jos joku siitä sitten intoutuisi.