Vapaa kuvaus

Pieni taivaankannen maalari.

Aloituksia

120

Kommenttia

15973

  1. Juu. Mä tiedän et mä voin luottaa suhun.. 👍
  2. Reps..
  3. No ymmärsit vähän ehkä väärin. Tai ainakin toivon niin.

    Poikani on jo pienestä pitäen kantanut huolta minusta. Siis sydämessään.
    Jos kerroin kotona, etten kerennyt töissä lounastamaan, oli poikani kuukausia huolissaan syömisistäni. Jos oli uneton yö .. hän oli tolkuttoman huolissaan nukkumisistani.
    Liittynee tuohon autismin kirjoon.

    Minulla on ms-tauti ja aikanaan se oli pahana, hän oli tukipilarini silloin 15-vuotiaana. Hän toimi kävelykeppinäni kunnes sain rollaattorin.
    Meillä on symbioottinen suhde. Hän tarvitsee minua ja minä häntä, silloin kun olen pahenemisvaiheessa.

    Poikani tietää että hän on aina rakas minulle. Ei mene päivääkään, ettenkö sanoisi ja näyttäisi sitä. Hän tietää sen. Ja hän tietää, etten jätä häntä koskaan. Silti hän pelkää.

    Jos riitelemme, minun ei tarvitse kuin poistua huoneesta, kun hän hajoaa palasiksi. Särkyy. Siksi se on minulta äärimmäinen keino puuttua hänen epäasialliseen käytökseen.
    Hän on autistinen ja olen hänen peruskallionsa. Tuki ja turva. Aina. Viimeiseen hengenvetooni.

    Ja tuo reissussa .. riittää kun mennään vaikka lähikauppaan, niin poitsu ei kiukuttele ollenkaan. 12 tunnin lento, ei yhtään poikkipuolista sanaa. Tai 7 tunnin ajomatka..
    Lauhkea kuin lammas, kaikissa asioissa. Kaikki hoituu. Mutta kotona vängätään turhasta. Ei nyt aina, mutta usein kuitenkin.

    Tunteita näytetään kyllä positiivisessa valossa aina, mutta ne negatiiviset tunteet.. niiden hallintaa vielä pitää opetella.