Uupumus elämään..

Vielä lisään.. Muistan hyvin tuon tunteen, että nyt tämä korttitalo romahtaa. Epävarmuus tulevasta. Pystynkö? Osaanko?

Samanaikaisesti minun piti olla se vahva. Tukea muita. Olla se järkevä..

Aivot ovat silläkin tavalla fixut, että paljon en siitä ajasta muista. Sen totaalisen väsymyksen on aktiivisesti pyrkinyt unohtamaan.

Kyllä minä uskon, että sinäkin selviät. - Nalle Puhin sanoin: "Olet rohkeampi kuin uskot, vahvempi kuin miltä näytät ja älykkäämpi kuin mitä tiedät." 🤗 - Pala kerrallaan sitä elefanttiakin syödään 👍

Xena-183 kirjoitti:

Vielä lisään.. Muistan hyvin tuon tunteen, että nyt tämä korttitalo romahtaa. Epävarmuus tulevasta. Pystynkö? Osaanko?

Samanaikaisesti minun piti olla se vahva. Tukea muita. Olla se järkevä..

Aivot ovat silläkin tavalla fixut, että paljon en siitä ajasta muista. Sen totaalisen väsymyksen on aktiivisesti pyrkinyt unohtamaan.

Kyllä minä uskon, että sinäkin selviät. - Nalle Puhin sanoin: "Olet rohkeampi kuin uskot, vahvempi kuin miltä näytät ja älykkäämpi kuin mitä tiedät." 🤗 - Pala kerrallaan sitä elefanttiakin syödään 👍

Lue lisää

"Aivot ovat silläkin tavalla fixut, että paljon en siitä ajasta muista. Sen totaalisen väsymyksen on aktiivisesti pyrkinyt unohtamaan."

Tuollainen tapa aiheuttaa jossain vaiheessa ahdistusta, käsittelemättömät ongelmat palaavat viimeistään siten että iskee ahdistus- tai paniikkihäiriö.

Jooga ja meditoiminen ovat paras lääke mielen hyvinvoinnille. :) Kun kohtaa ongelmansa silmästä silmään niin voi kasvaa sen päälle ja kyseinen, mahdollinen ahdistuksen aiheuttaja, on menneisyyttä aidosti ja elämäänsä voi jatkaa yhtä kuormaa kevempänä.

Anonyymi kirjoitti:

"Aivot ovat silläkin tavalla fixut, että paljon en siitä ajasta muista. Sen totaalisen väsymyksen on aktiivisesti pyrkinyt unohtamaan."

Tuollainen tapa aiheuttaa jossain vaiheessa ahdistusta, käsittelemättömät ongelmat palaavat viimeistään siten että iskee ahdistus- tai paniikkihäiriö.

Jooga ja meditoiminen ovat paras lääke mielen hyvinvoinnille. :) Kun kohtaa ongelmansa silmästä silmään niin voi kasvaa sen päälle ja kyseinen, mahdollinen ahdistuksen aiheuttaja, on menneisyyttä aidosti ja elämäänsä voi jatkaa yhtä kuormaa kevempänä.

Lue lisää

Tuosta en ole ihan samaa mieltä.
Kipu, kuten synnytys, on sellainen kokemus, jonka vaikeimmat osat unohdan aktiivisesti. - Kun toisen lapseni synnytys alkoi ja eteni, tultiin ponnistusvaiheeseen. Silloin tultiin hetkeen, jossa selvästi muistin; ai niin, tää oli tätä.. Tiesin mitä tuleman piti ja että siitä hetkestä ei ollut paluuta. - Mutta esimerkiksi tällä hetkellä en taaskaan muista enää miltä se oikeasti tuntuu.
Ja onneksi minun ei enää koskaan tarvitse sitä muistaakaan 😅

Samoin, kun henkinen pahoinvointi ylittää tietyn kohdan, sen jälkeen on jonkin aikaa vain hajanaisia muistikuvia, ei mitään tarkkaa, vaikka näennäisesti ulospäin olen elänyt ihan tavallisen kiireisen näköistä perhe-elämää.

Xena-183 kirjoitti:

Tuosta en ole ihan samaa mieltä.
Kipu, kuten synnytys, on sellainen kokemus, jonka vaikeimmat osat unohdan aktiivisesti. - Kun toisen lapseni synnytys alkoi ja eteni, tultiin ponnistusvaiheeseen. Silloin tultiin hetkeen, jossa selvästi muistin; ai niin, tää oli tätä.. Tiesin mitä tuleman piti ja että siitä hetkestä ei ollut paluuta. - Mutta esimerkiksi tällä hetkellä en taaskaan muista enää miltä se oikeasti tuntuu.
Ja onneksi minun ei enää koskaan tarvitse sitä muistaakaan 😅

Samoin, kun henkinen pahoinvointi ylittää tietyn kohdan, sen jälkeen on jonkin aikaa vain hajanaisia muistikuvia, ei mitään tarkkaa, vaikka näennäisesti ulospäin olen elänyt ihan tavallisen kiireisen näköistä perhe-elämää.

Lue lisää

Ihmismieli osaa olla myös armollinen ja suojella ihmistä kun ihminen on ylittämässä sietokykynsä tai on niillä rajoilla niin fyysisesti kuin henkisestikin.🙂.

Mikkojuhan kirjoitti:

Ihmismieli osaa olla myös armollinen ja suojella ihmistä kun ihminen on ylittämässä sietokykynsä tai on niillä rajoilla niin fyysisesti kuin henkisestikin.🙂.

Juuri tuollainen on minun kokemukseni 🙂

Xena-183 kirjoitti:

Tuosta en ole ihan samaa mieltä.
Kipu, kuten synnytys, on sellainen kokemus, jonka vaikeimmat osat unohdan aktiivisesti. - Kun toisen lapseni synnytys alkoi ja eteni, tultiin ponnistusvaiheeseen. Silloin tultiin hetkeen, jossa selvästi muistin; ai niin, tää oli tätä.. Tiesin mitä tuleman piti ja että siitä hetkestä ei ollut paluuta. - Mutta esimerkiksi tällä hetkellä en taaskaan muista enää miltä se oikeasti tuntuu.
Ja onneksi minun ei enää koskaan tarvitse sitä muistaakaan 😅

Samoin, kun henkinen pahoinvointi ylittää tietyn kohdan, sen jälkeen on jonkin aikaa vain hajanaisia muistikuvia, ei mitään tarkkaa, vaikka näennäisesti ulospäin olen elänyt ihan tavallisen kiireisen näköistä perhe-elämää.

Lue lisää

Vaikka tietoinen mieli ei muistaisi niin keho kyllä muistaa.

Anonyymi kirjoitti:

Vaikka tietoinen mieli ei muistaisi niin keho kyllä muistaa.

Niin todennäköisesti on. Siltä se tuntui. 🙂

Xena-183 kirjoitti:

Vielä lisään.. Muistan hyvin tuon tunteen, että nyt tämä korttitalo romahtaa. Epävarmuus tulevasta. Pystynkö? Osaanko?

Samanaikaisesti minun piti olla se vahva. Tukea muita. Olla se järkevä..

Aivot ovat silläkin tavalla fixut, että paljon en siitä ajasta muista. Sen totaalisen väsymyksen on aktiivisesti pyrkinyt unohtamaan.

Kyllä minä uskon, että sinäkin selviät. - Nalle Puhin sanoin: "Olet rohkeampi kuin uskot, vahvempi kuin miltä näytät ja älykkäämpi kuin mitä tiedät." 🤗 - Pala kerrallaan sitä elefanttiakin syödään 👍

Lue lisää

Heips! Itsestäni huomaan nyt, että oikeastaan olikin tosi helpottavaa, kun pääsi siitä mielen tuomasta taakasta että tässä täytyy nyt vaan jaksaa.

Toki tämä minun uupuminen on tullut vähän puskista kaikille (ulkopuolisille auttajille) koska en näytä ulospäin sitä todellisuutta mitä koin sisäisesti. Mutta nyt kun kaikki tietää, niin tuntuu kuin iso painolasti olisi pudonnut pois hartioiltani.. jotenkin helpompi elää.. jotenkin mielenikin on paljon parempi. Pieniä läsnäolon hetkiäkin olen kokenut tällä viikolla lasten kanssa. Pienin askelin... Lapset on mulle tosi rakkaita❤️

Haaveilija39 kirjoitti:

Heips! Itsestäni huomaan nyt, että oikeastaan olikin tosi helpottavaa, kun pääsi siitä mielen tuomasta taakasta että tässä täytyy nyt vaan jaksaa.

Toki tämä minun uupuminen on tullut vähän puskista kaikille (ulkopuolisille auttajille) koska en näytä ulospäin sitä todellisuutta mitä koin sisäisesti. Mutta nyt kun kaikki tietää, niin tuntuu kuin iso painolasti olisi pudonnut pois hartioiltani.. jotenkin helpompi elää.. jotenkin mielenikin on paljon parempi. Pieniä läsnäolon hetkiäkin olen kokenut tällä viikolla lasten kanssa. Pienin askelin... Lapset on mulle tosi rakkaita❤️

Lue lisää

Sinä olisit varmaan minulle tältä palstalta se ihannenainen, voitaisiin nukkua viikko vierekkäin väsymystä pois:)
Mut joo, elämä on välillä tosi raskasta.

AV

Anonyymi kirjoitti:

Sinä olisit varmaan minulle tältä palstalta se ihannenainen, voitaisiin nukkua viikko vierekkäin väsymystä pois:)
Mut joo, elämä on välillä tosi raskasta.

AV

Lue lisää

Voi AV🤔

Miten tämä jotenkin vähän haiskahtaa… noh ei siitä sen enempää.

Haaveilija39 kirjoitti:

Voi AV🤔

Miten tämä jotenkin vähän haiskahtaa… noh ei siitä sen enempää.

Höh, minä jos kuka olen pyhä ihminen.
Naiset vonkuvat, en minä. Silti naisen lämmin keho on kuin palsamia omalle keholle.
Rasittavat ja hikoiluttavat asiat erikseen.

AV

Anonyymi kirjoitti:

Höh, minä jos kuka olen pyhä ihminen.
Naiset vonkuvat, en minä. Silti naisen lämmin keho on kuin palsamia omalle keholle.
Rasittavat ja hikoiluttavat asiat erikseen.

AV

Lue lisää

Niin että nätisti lusikassa🤭

Haaveilija39 kirjoitti:

Niin että nätisti lusikassa🤭

Juurikin noin, toisen kehosta saa joskus "virtaa ja energiaa". Olo kuin langattomassa latauksessa, ei aina tartte olla "plugi reiässä" saadakseen virtaa.

AV

Anonyymi kirjoitti:

Juurikin noin, toisen kehosta saa joskus "virtaa ja energiaa". Olo kuin langattomassa latauksessa, ei aina tartte olla "plugi reiässä" saadakseen virtaa.

AV

On muuten aika mukava nukkuma asento tuo lusikassa olo.

Haaveilija39 kirjoitti:

On muuten aika mukava nukkuma asento tuo lusikassa olo.

Kyllä, joskus on tarvetta toisen läheisyydelle ja tuossa sitä saa.
Voi kumpa yksin olisi sama olotila, mutta joskus on ihmisen ikävä toisen luo.
Aika kuluu, eikä tiedä enää voisiko enää tuntea, saada virtaa enää mistään tuollaisesta.

AV

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä, joskus on tarvetta toisen läheisyydelle ja tuossa sitä saa.
Voi kumpa yksin olisi sama olotila, mutta joskus on ihmisen ikävä toisen luo.
Aika kuluu, eikä tiedä enää voisiko enää tuntea, saada virtaa enää mistään tuollaisesta.

AV

Lue lisää

Olisi kyllä aika kätevää jos voisi painaa omat kädet toisiaan vasten ja fiilistellä tunteesta.

No ehkä se on vaan laitettava silmät kiinni ja hipelöidä omaa vartaloa😄 mikä parasta saat ihan itse mielessään kuvitella ketä se mieleinen hiplaaja on😉

Haaveilija39 kirjoitti:

Olisi kyllä aika kätevää jos voisi painaa omat kädet toisiaan vasten ja fiilistellä tunteesta.

No ehkä se on vaan laitettava silmät kiinni ja hipelöidä omaa vartaloa😄 mikä parasta saat ihan itse mielessään kuvitella ketä se mieleinen hiplaaja on😉

Lue lisää

Virtuaalimaailman illuusio, se tekoälyn luoma "täydellinen nainen"
Joskus voisi riittää vähempikin, sellainen joka ymmärtää, jaksaa kuunnella ja olla vierellä:)
Tuollaisia ei edes virtuaalimaailma tuota.

AV

Anonyymi kirjoitti:

Virtuaalimaailman illuusio, se tekoälyn luoma "täydellinen nainen"
Joskus voisi riittää vähempikin, sellainen joka ymmärtää, jaksaa kuunnella ja olla vierellä:)
Tuollaisia ei edes virtuaalimaailma tuota.

AV

Lue lisää

Niin voi olla vaikea löytää juuri sellaista joka olisi noita kaikkia.. mut nyt unille😴

Haaveilija39 kirjoitti:

Niin voi olla vaikea löytää juuri sellaista joka olisi noita kaikkia.. mut nyt unille😴

Laita relax pianoa soimaan jos et muuten saa nukuttua.

AV

Anonyymi kirjoitti:

Laita relax pianoa soimaan jos et muuten saa nukuttua.

AV

Kiitos vinkistä

😋😍😋😍😋😍😋😍😋

💋 ­N­y­­m­f­­­o­m­­a­a­­­n­i -> https://l24.im/ecC7ux#kissagirl21

🔞❤️❤️❤️❤️❤️🔞💋💋💋💋💋🔞

Olenkin nauttinut aamu lenkeistä katsellen maisemia ja vaan ihan ollut kuuntelematta musiikkia.

Vaikka noin muuten yleensä kuuntelen aina musiikkia jos lenkitän koiraa.

Kiitos🙏

Joo siis tilanne on haastavampi, kun olisi vaan itseni tässä huollettavana. Mutta nyt täytyy olla itse itsekäs, että jaksaa huolehtia jälkikasvusta. Hieman on mieleni ja kroppaani saanut levätä tällä viikolla. Heti on parempi olo. Pikkuhiljaa eteenpäin.

Vaikka täältä
https://www.kaypahoito.fi/pgr00029

Kyselyitä on myös esim. eri ikäisille (lapset, nuoret, ikäihmiset) ja päihteitä runsaasti käyttäville jne.

Xena-183 kirjoitti:

Vaikka täältä
https://www.kaypahoito.fi/pgr00029

Kyselyitä on myös esim. eri ikäisille (lapset, nuoret, ikäihmiset) ja päihteitä runsaasti käyttäville jne.

Lue lisää

Beckin depressioasteikko BDI on tarkoitettu henkilöille, jotka epäilevät olevansa masentuneita ja pohtivat, olisiko syytä hakea apua tähän.

Masentuneille tarkoitettu. Toki, jos kokee oheiset kyselyt sopiviksi itselle, on jo jossain määrin masentunut. Voimia teille.

Anonyymi kirjoitti:

Beckin depressioasteikko BDI on tarkoitettu henkilöille, jotka epäilevät olevansa masentuneita ja pohtivat, olisiko syytä hakea apua tähän.

Masentuneille tarkoitettu. Toki, jos kokee oheiset kyselyt sopiviksi itselle, on jo jossain määrin masentunut. Voimia teille.

Lue lisää

Kiitos kommentista 👍

Itse katson asiaa siitä näkökulmasta, että diagnoosina esimerkiksi työuupumus, olkoon kuinka vaikea ja selväoireinen hyvänsä, ei oikeuta henkilöä saamaan palkallista (!) sairauslomaa työstään. - Sen sijaan, jos diagnoosina on jonkinasteinen masennus, niin lääkärin määräämä sairausloma on palkallinen. - Usein, jos henkilö on uupunut, hänen hyvinvointiaan ei varmasti edesauta palkaton loma ja sitä kautta ehkä toimeentulon edelleen heikentyminen.

Siitä syystä, valitettavasti, uupuneenkin henkilön kannattaa tutkituttaa olisiko tilanne johtanut jo lievään tai jopa keskivaikeaan masennukseen. Ja usein niin onkin.

Kiitos🙏

Nyt on asiat ainakin jotenkin hoidossa. Olen tietoinen mitä tarvitsen..

Kiitos🙏

Sinäkin olet kyllä kokenut niin paljon kaikkea. Kyllä tämä tästä pikkuhiljaa.

Haaveilija39 kirjoitti:

Kiitos🙏

Sinäkin olet kyllä kokenut niin paljon kaikkea. Kyllä tämä tästä pikkuhiljaa.

Ole hyvä!😊. Upeeta kyllä että pikkuhilhaa taas elämä voittaa. Mä oon niin kovin iloinen ja onnellinen sun puolesta.🤗.

Mikkojuhan kirjoitti:

Ole hyvä!😊. Upeeta kyllä että pikkuhilhaa taas elämä voittaa. Mä oon niin kovin iloinen ja onnellinen sun puolesta.🤗.

No sinä kyllä olet aina suht iloisella mielellä ja jaat sitä fiilistä ympärillesi.

Haaveilija39 kirjoitti:

No sinä kyllä olet aina suht iloisella mielellä ja jaat sitä fiilistä ympärillesi.

Noo joo...mä kun oon sitä mieltä että mitä enemmän sä levität ympärilles positiivisia juttuja, hyvää mieltä ja toisista välittämistä niin sitä enemmän sä myös saat ite niitä takaisin.😊. Kai mä vähän niin kuin uskon karmaan tavallaan ja siihen että hyvä luo lisää hyvää ja paha lisää pahaa. No eihän se nyt tietenkään ihan aina jokakerta ikäväkyllä mee niin että hyvällä saa hyvää mutta yleisesti ottaen kyllä oon huomannu.🙂.

Onneksi on tukijoita🙏

B- vitamini todella toimii.Jospa vähemmän tulevaisuus somea.sen tilalle ulkoiu.Osaat kävellä yksinkin.ota haltun myös kellon ajat miloin syöt ja pidä nistä kiini lipsumatta.esim. 8-12- 16-20. Sen jälkeen et lappa suhusi mitään ruokaa. Pahaksi ei vihanekset,hedelmät ,marjat,ole syksystä keväseen ja jätät pois kaiken missä sokeria.Kuin alkoholin ja tupakan.Suomessa on aina ollut vuoden ajat kevät kesä syksy talvi.Vuoden ajan mukaiset vaateet,jalkineet ja todella läkettä on ulkoilu,ei pillerit.Sempiä udelle elämälle,

Melatoniini käytössä. Heti on helpompi nukahtaa ajoissa.

Ja hei, asteikolla 4-10 riittää 5, sillä pääsee läpi.

xLiner

Anonyymi kirjoitti:

Ja hei, asteikolla 4-10 riittää 5, sillä pääsee läpi.

xLiner

Hyvä oivallus Linerilta. Tosiaankana ei tarvitse tähdätä kiitettävään, vaan monessa asiassa riman yli riittää aivan hyvin.

Töissä on monia asioita, jotka pitää vaan hoitaa. Tiedän mitä vaaditaan ja hoidan juuri sen yli. Sitten on jotain asioita, joissa hieman enemmän tekeminen on palkitsevaa ja niistä on hyötyä. Panostan tarmoni ja keskittymiseni niihin juttuihin.

Kotona, kun on vaikka nyt piharemonttia, hoidan minimin: lapsilla on ruokaa ja puhtaat ja läsnäoloa, mutta koti on aika kaaos. Kun piha on valmis, on taas kodin vuoro.

Joskus reilu vuosi sitten alkoi työssä oli uuvuttavaa, aloin lähestyä työuupumusta ja moni kollega meni sen kriittisen rajan yli. Aluksi vähensin liikuntaa ja söin herkkuja (mikä ei ainakaan auttanut…) Sitten itse päätin, että on pakko höllätä ja on pakko opetella sanomaan EI. Sen jälkeen kun valmiiksi 1.5 hlö kuorman päälle pistettiin taas lisää, aloin systemaattisesti sanomaan etten voi ottaa lisää, koska en pysty yhtään enempää tekemään ja mikään ei edisty, jos kaikkea pitää tehdä vasemmalla kädellä samaan aikaan. Sanoin ylöspäin, että pitää valita max. 2 isompaa projektia/ongelman selvitystä mitä teen. Loppujen lopuksi lopuksi osa pistettiin parkkipaikalle. Jouduin aika kovaa perustelemaan, mutta onneksi asiaa kuunneltiin. Samaa tilaan raivaamista, tein heidänkin töille, joita ohjasin. Se kun on ”lupa” sovitusti jättää jotain odottamaan, auttaa henkisesti. Sitä samaa priorisointia ja parkkipaikka-ajatusta, voi käyttää myös arjen kanssa moniin asioihin. Vaikka useamman lapsen kanssa kiiltävä koti on lähes mahdottomuus kuin itse siivoamispäivänä. 😂

Citrinella kirjoitti:

Hyvä oivallus Linerilta. Tosiaankana ei tarvitse tähdätä kiitettävään, vaan monessa asiassa riman yli riittää aivan hyvin.

Töissä on monia asioita, jotka pitää vaan hoitaa. Tiedän mitä vaaditaan ja hoidan juuri sen yli. Sitten on jotain asioita, joissa hieman enemmän tekeminen on palkitsevaa ja niistä on hyötyä. Panostan tarmoni ja keskittymiseni niihin juttuihin.

Kotona, kun on vaikka nyt piharemonttia, hoidan minimin: lapsilla on ruokaa ja puhtaat ja läsnäoloa, mutta koti on aika kaaos. Kun piha on valmis, on taas kodin vuoro.

Joskus reilu vuosi sitten alkoi työssä oli uuvuttavaa, aloin lähestyä työuupumusta ja moni kollega meni sen kriittisen rajan yli. Aluksi vähensin liikuntaa ja söin herkkuja (mikä ei ainakaan auttanut…) Sitten itse päätin, että on pakko höllätä ja on pakko opetella sanomaan EI. Sen jälkeen kun valmiiksi 1.5 hlö kuorman päälle pistettiin taas lisää, aloin systemaattisesti sanomaan etten voi ottaa lisää, koska en pysty yhtään enempää tekemään ja mikään ei edisty, jos kaikkea pitää tehdä vasemmalla kädellä samaan aikaan. Sanoin ylöspäin, että pitää valita max. 2 isompaa projektia/ongelman selvitystä mitä teen. Loppujen lopuksi lopuksi osa pistettiin parkkipaikalle. Jouduin aika kovaa perustelemaan, mutta onneksi asiaa kuunneltiin. Samaa tilaan raivaamista, tein heidänkin töille, joita ohjasin. Se kun on ”lupa” sovitusti jättää jotain odottamaan, auttaa henkisesti. Sitä samaa priorisointia ja parkkipaikka-ajatusta, voi käyttää myös arjen kanssa moniin asioihin. Vaikka useamman lapsen kanssa kiiltävä koti on lähes mahdottomuus kuin itse siivoamispäivänä. 😂

Lue lisää

Ikävä kuulla, tuntuu siltä että lähes kaikki tietotyötä tekevät kärsivät nykyään säännöllisesti työuupumuksesta. Eilen minun kaverini kertoi harkitsevansa menevänsä sairauslomalle, koska on ylikuormittunut työstään. Tätä on tietysti jatkunut jo pidempään, ja aavistin kyllä että mihin se voisi johtaa. Ei hän uskalla valittaa pomolle että työtä on yksinkertaisesti liikaa. En osaa neuvoa häntä, olen vain hiljaa kuunnellut.

m36-intj kirjoitti:

Ikävä kuulla, tuntuu siltä että lähes kaikki tietotyötä tekevät kärsivät nykyään säännöllisesti työuupumuksesta. Eilen minun kaverini kertoi harkitsevansa menevänsä sairauslomalle, koska on ylikuormittunut työstään. Tätä on tietysti jatkunut jo pidempään, ja aavistin kyllä että mihin se voisi johtaa. Ei hän uskalla valittaa pomolle että työtä on yksinkertaisesti liikaa. En osaa neuvoa häntä, olen vain hiljaa kuunnellut.

Lue lisää

Se hieman auttaa, jos uskaltaa tuoda omat rajansa esiin. Toki se miten ja miten sanoo on oleellista. Jos ottaa ’kaikki on p*skaa-’ tai ’olen säälittävä surkimus’—asenteen, tekee omalle uralle paljon hallaa. Sillä, että esittää asiat faktoina (mitään ei saa vietyä loppuun, jos koko ajan kasataan uutta ilman resursseja), eikä sorru vihaan tai itsesääliin, asiat saa kyllä järjestettyä. Joskus ihmisillä on myös henkilökohtaisessa elämässä vaikea kohta ja kaksi rasitusta on samaan aikaan liikaa. Siihenkin auttaa se, että kertoo esimiehelle yleisellä tasolla, että nyt on tälläinen haaste meneillään.

Oma riski päätyä työuupuneeksi väheni nollaan sillä, että työnantaja muuttui. Nyt haastetta löytyy, mutta saan työstä pikemminkin virtaa ja työtahti on inhimillinen. Esim. edellisenä 3v en ehtinyt kertaakaan kahville, nykyisin kahvilla käy joka päivä. Myöskään enää ei tarvitse syödä etäpalaverin aikana….

Nyt alkuun olen ottanut tämän ihan, että lepään enemmän.. sillä on ollut jo positiivisia vaikutuksia.

Viisaita neuvoja! Ja niistä on varmasti hyvin paljon apua. Sellaisia osaa juuri antaa parhaiten he ketkä ovat käyneet jotain samankaltaista lävitse. Ikävää että sä olet joutunut käymään ite elämässäs noin rankkoja asioita lävitse mutta sä olet selvinnyt niistä ja oot elävä esimerkki että selvitä voi ja kykenet tosi paljon auttamaan heitä ketkä vasta käy lävitse jotain samaa. Tän mä halusin sanoa sulle.🙂.

Mikkojuhan kirjoitti:

Viisaita neuvoja! Ja niistä on varmasti hyvin paljon apua. Sellaisia osaa juuri antaa parhaiten he ketkä ovat käyneet jotain samankaltaista lävitse. Ikävää että sä olet joutunut käymään ite elämässäs noin rankkoja asioita lävitse mutta sä olet selvinnyt niistä ja oot elävä esimerkki että selvitä voi ja kykenet tosi paljon auttamaan heitä ketkä vasta käy lävitse jotain samaa. Tän mä halusin sanoa sulle.🙂.

Lue lisää

Danke. Minun on jopa pikkuisen huoli hänestä.
Katsotaan kuin hänen käy. Toivon, että hyvin.

Mutta se yksin yrittäminen.. sillä ei pärjää kukaan.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Danke. Minun on jopa pikkuisen huoli hänestä.
Katsotaan kuin hänen käy. Toivon, että hyvin.

Mutta se yksin yrittäminen.. sillä ei pärjää kukaan.

Ole hyvä...juu on kyllä vähän huoli ystävästä ja kunpa voisikin auttaa ja tukea enemmän.😮‍💨.

Ei...ei pärjää ja se tosiaan on vain vahvuutta että osaa sanoa että nyt ei voimat riitä yksin ja tarviin apua.😐

Pikku-pirpana kirjoitti:

Danke. Minun on jopa pikkuisen huoli hänestä.
Katsotaan kuin hänen käy. Toivon, että hyvin.

Mutta se yksin yrittäminen.. sillä ei pärjää kukaan.

Elä suotts huoli. Tuntuu olevan homma hallussa. 😊

Kyseessä on todella fiksu nainen joka ei lähde taistelemaan tuulimyllyjä vastaan, vaan ottaa vastaan apua. 😊👍

Ilmeisesti jos oikein ymmärsin, herätit jotain. 🙃

Disseisback kirjoitti:

Elä suotts huoli. Tuntuu olevan homma hallussa. 😊

Kyseessä on todella fiksu nainen joka ei lähde taistelemaan tuulimyllyjä vastaan, vaan ottaa vastaan apua. 😊👍

Ilmeisesti jos oikein ymmärsin, herätit jotain. 🙃

Lue lisää

Herätin ja herätin.. ehkä autoin hieman näkemään .. siinä kaikki.

Mutta sanotaan vaikka, ettei se fiksuuskaan auta, jos kulkee laput silmillä..

Mä itse uskon Haaveilijaan.. en tunne häntä, mutta tiedän, että hän on elämänsä vedenjakajalla ja paljolti riippuu siitä mitä hän nyt elämässään valitsee.

Se, ettei homma voi ainakaan näin jatkua, se oli mitä ehkä sain hänet huomaamaan.
Tunnistin hänessä itseni ja oman kykenemättömyyteni olla heikko. Tarvita apua.. se on vaikeaa jos on tottunut olemaan vahva.

Mä selvisin omista vaikeista vuosistani. Ja sain ristikseni invalidisoivan sairauden.. karma is a bitch.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Herätin ja herätin.. ehkä autoin hieman näkemään .. siinä kaikki.

Mutta sanotaan vaikka, ettei se fiksuuskaan auta, jos kulkee laput silmillä..

Mä itse uskon Haaveilijaan.. en tunne häntä, mutta tiedän, että hän on elämänsä vedenjakajalla ja paljolti riippuu siitä mitä hän nyt elämässään valitsee.

Se, ettei homma voi ainakaan näin jatkua, se oli mitä ehkä sain hänet huomaamaan.
Tunnistin hänessä itseni ja oman kykenemättömyyteni olla heikko. Tarvita apua.. se on vaikeaa jos on tottunut olemaan vahva.

Mä selvisin omista vaikeista vuosistani. Ja sain ristikseni invalidisoivan sairauden.. karma is a bitch.

Lue lisää

No sä aloituksen perusteella sait hänet huomaamaan just mitä nyt sanoit. Ja se sinun ulostulo toimi täydellisesti. 😊

Oon hyvilläni Haaveilijan puolesta, vaikka virlä on matkaa, mutta oon myös iloinen siitä, että just sinä pikkukamuni olet ollut suuri. 😁

Ootte kumpikin pieniä fyysisesti, mutta niin täynnä elämää. 😊

Tavallaan on kiva nähfä, kun ihmiset oikeasti kohtaa toisensa. 😊

Upeaa. 😄

Disseisback kirjoitti:

No sä aloituksen perusteella sait hänet huomaamaan just mitä nyt sanoit. Ja se sinun ulostulo toimi täydellisesti. 😊

Oon hyvilläni Haaveilijan puolesta, vaikka virlä on matkaa, mutta oon myös iloinen siitä, että just sinä pikkukamuni olet ollut suuri. 😁

Ootte kumpikin pieniä fyysisesti, mutta niin täynnä elämää. 😊

Tavallaan on kiva nähfä, kun ihmiset oikeasti kohtaa toisensa. 😊

Upeaa. 😄

Lue lisää

Juu.. ehkä mä kohtaan hänet joskus irlki.. jääp nähtäväksi.. ehkä niissä palstan pikkujouluissa..?

Jonkun vaan pitäisi järkätä ne.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Juu.. ehkä mä kohtaan hänet joskus irlki.. jääp nähtäväksi.. ehkä niissä palstan pikkujouluissa..?

Jonkun vaan pitäisi järkätä ne.

Niin.. tekéekö siitä rastin vai sovitteko jotain muuta... mun kautta voitte kysellä yhteystitoja ristiin ja rastiin tarvittaessa, eikä tartte täällä niitä palastella...😁

Disseisback kirjoitti:

Niin.. tekéekö siitä rastin vai sovitteko jotain muuta... mun kautta voitte kysellä yhteystitoja ristiin ja rastiin tarvittaessa, eikä tartte täällä niitä palastella...😁

Typoja pukkaa... alkaa silmät luppasta...näköjään...

Disseisback kirjoitti:

Niin.. tekéekö siitä rastin vai sovitteko jotain muuta... mun kautta voitte kysellä yhteystitoja ristiin ja rastiin tarvittaessa, eikä tartte täällä niitä palastella...😁

Kiitos. Nyt ei ole oikea aika sosiaalisoitua irl. En usko ainakaan. Kahtellaan..

Disseisback kirjoitti:

Typoja pukkaa... alkaa silmät luppasta...näköjään...

Lepoa hyvä mies.. lepoa.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Kiitos. Nyt ei ole oikea aika sosiaalisoitua irl. En usko ainakaan. Kahtellaan..

Mut tiedät mistä kysellä..😊

Pikku-pirpana kirjoitti:

Lepoa hyvä mies.. lepoa.

Töissä voi sit huilata. 😄

Disseisback kirjoitti:

Mut tiedät mistä kysellä..😊

Juu. Mä tiedän et mä voin luottaa suhun.. 👍

Kiitos kun jaoit jotain itsestäsi, mitä en edes tiennyt.🤗

Olen nyt ollut kaikkiin tahoihin yhteydessä, toivon että tukiperheen saisin lapsilleni mahdollisimman pian.

Psykologin kanssa keskustelin juuri. Ammattilainen osaa avata asioita, ihan eri tavalla, kuin jos juttelisin ystävilleni. Vielä viime vuonna jaksoinkin puhua puhelimessa parisuhde ongelmistani. Tämän vuoden puolella, en ole edes jaksanut jutella puhelimessa oikeestaan kenenkään kanssa. vaikka olisi ihan varmasti tehnyt hyvää puhua. Mietin vaan aina, että kun muilla on myös niitä omia huoliaan elämässä, etten heitä voi rasittaa omillani., vaikka varmasti olisivat minua kuunnelleet.

Niin ja nyt kun tosiaan olen pysähtynyt. Niin huomaan, että olen keskittynyt aiemmin murehtimaan muita ja unohtanut kokonaan oman kehoni tuomat fyysiset oireet. Mutta siis nyt nautin näistä hiljaisista lepo hetkistä, menen ajoissa nukkumaan jne. Äitini on ihan huippu tyyppi❤️ Kun mainitsin asiasta, etten jaksa enää, hän sanoi, että sitä on koko ajan pelännyt. On nyt ollut tällä viikolla täällä auttamassa.🙏muutkin sukulaiset tietää, niin ovat kyllä valmiita auttamaan ja ottamaan lapsia viikonloppu hoitoon.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Herätin ja herätin.. ehkä autoin hieman näkemään .. siinä kaikki.

Mutta sanotaan vaikka, ettei se fiksuuskaan auta, jos kulkee laput silmillä..

Mä itse uskon Haaveilijaan.. en tunne häntä, mutta tiedän, että hän on elämänsä vedenjakajalla ja paljolti riippuu siitä mitä hän nyt elämässään valitsee.

Se, ettei homma voi ainakaan näin jatkua, se oli mitä ehkä sain hänet huomaamaan.
Tunnistin hänessä itseni ja oman kykenemättömyyteni olla heikko. Tarvita apua.. se on vaikeaa jos on tottunut olemaan vahva.

Mä selvisin omista vaikeista vuosistani. Ja sain ristikseni invalidisoivan sairauden.. karma is a bitch.

Lue lisää

Sanotaanko näin, että jos havainto tulee ns ulkopuolelta. Niin se saa minut oikeasti miettimään asioita. Tosiaan, että miten minä jaksan.🤔

Liian läheltä jos joku jotain huomauttaa, niin se vaan tekee minusta helkatin jääräpään. En varmasti ole, niin heikko kyllä mä pärjään.

On tosiaan ollut sen verran haastava lapsuus, että siinä vaan piti olla vahva. Vaikka olenkin hyvin herkkä ihminen.

Haaveilija39 kirjoitti:

Kiitos kun jaoit jotain itsestäsi, mitä en edes tiennyt.🤗

Olen nyt ollut kaikkiin tahoihin yhteydessä, toivon että tukiperheen saisin lapsilleni mahdollisimman pian.

Psykologin kanssa keskustelin juuri. Ammattilainen osaa avata asioita, ihan eri tavalla, kuin jos juttelisin ystävilleni. Vielä viime vuonna jaksoinkin puhua puhelimessa parisuhde ongelmistani. Tämän vuoden puolella, en ole edes jaksanut jutella puhelimessa oikeestaan kenenkään kanssa. vaikka olisi ihan varmasti tehnyt hyvää puhua. Mietin vaan aina, että kun muilla on myös niitä omia huoliaan elämässä, etten heitä voi rasittaa omillani., vaikka varmasti olisivat minua kuunnelleet.

Niin ja nyt kun tosiaan olen pysähtynyt. Niin huomaan, että olen keskittynyt aiemmin murehtimaan muita ja unohtanut kokonaan oman kehoni tuomat fyysiset oireet. Mutta siis nyt nautin näistä hiljaisista lepo hetkistä, menen ajoissa nukkumaan jne. Äitini on ihan huippu tyyppi❤️ Kun mainitsin asiasta, etten jaksa enää, hän sanoi, että sitä on koko ajan pelännyt. On nyt ollut tällä viikolla täällä auttamassa.🙏muutkin sukulaiset tietää, niin ovat kyllä valmiita auttamaan ja ottamaan lapsia viikonloppu hoitoon.

Lue lisää

Hyvä. Muista että sinä olet tärkeä. Aina. ❤️

Haaveilija39 kirjoitti:

Sanotaanko näin, että jos havainto tulee ns ulkopuolelta. Niin se saa minut oikeasti miettimään asioita. Tosiaan, että miten minä jaksan.🤔

Liian läheltä jos joku jotain huomauttaa, niin se vaan tekee minusta helkatin jääräpään. En varmasti ole, niin heikko kyllä mä pärjään.

On tosiaan ollut sen verran haastava lapsuus, että siinä vaan piti olla vahva. Vaikka olenkin hyvin herkkä ihminen.

Lue lisää

No. Sinä olet vahva. Sen sinusta aistii. Mutta kukaan ei jaksa määräänsä enempää ja osoitit vahvuutesi nimenomaan pysähtymällä ja hakemalla apua.

Minä itse en osannut nuorena hakea itselleni apua. Pojalleni olen kyllä hakenut kaiken maailman avun mitä kuvitella saattaa.

Sinun "mustat vuotesi" jäivät siis tähän. Se, jos mikä on hyvä juttu.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Juu.. ehkä mä kohtaan hänet joskus irlki.. jääp nähtäväksi.. ehkä niissä palstan pikkujouluissa..?

Jonkun vaan pitäisi järkätä ne.

Kyllä mä niihin olen tulossa, jos siis joku ne vaan järjestää😄

Haaveilija39 kirjoitti:

Kyllä mä niihin olen tulossa, jos siis joku ne vaan järjestää😄

Tuumasin että voisi kai sitä itsekin osallistua jos budjetti antaa myöten.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Tuumasin että voisi kai sitä itsekin osallistua jos budjetti antaa myöten.

Se olis kyllä tosi kiva😊

Haaveilija39 kirjoitti:

Se olis kyllä tosi kiva😊

Ny ei kun pikkujouluja järkkäämään.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Juu.. ehkä mä kohtaan hänet joskus irlki.. jääp nähtäväksi.. ehkä niissä palstan pikkujouluissa..?

Jonkun vaan pitäisi järkätä ne.

Koitetaan saada aikaiseks jotain...eiköhän tuo onnistu kun vaan ottaa asiakseen järkätä. Jos ei kukaan muu niin mä lupaan järkätä ainakin jotain.🙂.

Haaveilija39 kirjoitti:

Kyllä mä niihin olen tulossa, jos siis joku ne vaan järjestää😄

No mä lupaan järkätä ainakin jotain jos kukaan muu ei sitä tee.😊.

Mikkojuhan kirjoitti:

Koitetaan saada aikaiseks jotain...eiköhän tuo onnistu kun vaan ottaa asiakseen järkätä. Jos ei kukaan muu niin mä lupaan järkätä ainakin jotain.🙂.

Jees.. kuulostaa hyvältä.

Joillakin on tilannetajua ja joillakin ei…

Anonyymi kirjoitti:

Joillakin on tilannetajua ja joillakin ei…

Ja jotkut vaan ilmeisesti ei todellakaan käsitä kuinka todella vakavia nää asiat voi olla.🤬.

Voi välis johan minä uupuisin entistä enemmän tällaisesta elämästä.🙄

Pidetään nyt toistaiseksi noi uudet ihmissuhteet minimissä..

Ennemmin tinderi harrastuksen ja nauttii elämästä ja miehistä

No uusi ja uusi harrastus on käydä kuntosalin infrapuna saunassa lepuuttamassa kehoa ja mieltä.

Kiitos🤗

Minä muuten tein tuon samaisen testin käydessäni terveydenhoitajalla.🙄 ihan vielä ei noin paha tilanne ole, että riistäisin henkeni...

Niin siis ei se elämä ihan vielä loppu ole. Vielä minä osaan nauraa kaikille hauskoille jutuille. Ihan hauska oli sinunkin viesti🥴

Harmis.. hän on leski. Siksi yh.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Harmis.. hän on leski. Siksi yh.

Sorry, en tiennyt. Harmin paikka kun käytönnössä sitten tekee varman kunnollisen pitkän oman ajan saamisen melkeinpä mahdottomaksi ja jos ja kun on pieniä lapsia nehän väkisin ovat melkoisia energiasyöppöjä joista hetkeksi olisi hyvä saada lomaa. Toivottavasti sitten jostain viranomaisorganisaatiosta löytyisi apua. Noin muuten olen sitä mieltä, oliko niitä lapsia nyt se kolme? että yksin tuollaisen katraan hoitaminen on jo itsessään sen verran kova homma että ulkopuolella vielä töissä käyminen siinä vaiheessa kun ovat pieniä ei välttämättä ole yhteiskunnallekaan hyväksi, pitäisi saada rauhassa olla kotona ja sitten kun lapset pärjäävät jo suht itsenäisesti sitten vasta joutua petterin ja purran vaatimiin työllisyytoimiin hyväksi veronmaksajaksi.

-harmiseikirj-

Anonyymi kirjoitti:

Sorry, en tiennyt. Harmin paikka kun käytönnössä sitten tekee varman kunnollisen pitkän oman ajan saamisen melkeinpä mahdottomaksi ja jos ja kun on pieniä lapsia nehän väkisin ovat melkoisia energiasyöppöjä joista hetkeksi olisi hyvä saada lomaa. Toivottavasti sitten jostain viranomaisorganisaatiosta löytyisi apua. Noin muuten olen sitä mieltä, oliko niitä lapsia nyt se kolme? että yksin tuollaisen katraan hoitaminen on jo itsessään sen verran kova homma että ulkopuolella vielä töissä käyminen siinä vaiheessa kun ovat pieniä ei välttämättä ole yhteiskunnallekaan hyväksi, pitäisi saada rauhassa olla kotona ja sitten kun lapset pärjäävät jo suht itsenäisesti sitten vasta joutua petterin ja purran vaatimiin työllisyytoimiin hyväksi veronmaksajaksi.

-harmiseikirj-

Lue lisää

Hei.. taas olen kanssasi aivan samaa mieltä. Mikä ihme minuun on mennyt?

Samanmielinen Harmiksen kanssa. Ei pidä ottaa tavaksi. =D

Tukiperhe asia ehkä etenee nyt rivakammin.. ainakin perhe sosiaalityössä tiedetään tilanteeni, että nyt on korkea aika tehdä jotain, ennen kuin uuvun ihan lopullisesti.. kyllä mulla tällä hetkellä ihan järki on vielä tallella.

Täytyy luovuttaa lapsia enemmän sukulaisien hellään huomaan..❤️

Itse jäin totaali-yh kun isot lapset oli alle 1v ja 3v. Lasten isä näki lapsia 2*2h viikossa arkena ja kohtuullisen usein soittivat päivähoidosta ettei se isä nyt ilmestynytkään ja kävin hakemassa lapset kiireellä.

Olin tottakai ihan hemmetin väsynyt, mutta selvisin ilman uupumusta ja ilman masennusta muutaman asian takia. Ero ja sen tausta oli traumattinen (bipolaarinen ex, itäeurooppalainen haaremi, sanallisia raivokohtauksia ihan mitöttömistä asioista, aika lähellä oli että ex:lle omalla osuudellani takaamani laina iso okt olisi lauennut maksettavaksi ja kaikki olisi mennyt). Miehen taustalla oli keksivaikeaa masennusta, jonka kanssa olin sitoutunut elämään. Kuitenkin sairaus muuttui lasten synnyttyä hypomaniaksi. Ex on joutunut elämässään kohtuuttoman jyrän alle montakertaa ja terapeutin mukaan ekaa kertaa hänellä oli turvallisesti kiintynyt suhde ja tilaa olla itsekin heikko. Se laukaisi luultavastl sairauden, jonka juurisyy on vaikeassa elämässä. Olin viimeisillään raskaana kun soitin itkien apua kirkon perheasianneuvottelukeskuksesta (ilmainen). Puhelussa itkin ja sovittiin, että aloitetaan kun vauva syntyy. Pariterapiakesti 9kk ja lopussa terapeutti sanoi minulle, että joskus on tilanteita, jossa on paljon parempi erota kuin jäädä. Ilman asioiden syvällistä purkamista en olisi selvinnyt luultavasti näin hyvin.Elämä helpotti, kun ei enää tarvinnut pelätä, että kaikki menee ja yksi huolehdittava oli pois harteilta.

Toinen selviämiseen liittyvä asia oli oma mieli ja asenne ja muihin asioihin nojaaminen. Pari vuotta hoidin elämää autotunella. Kaikessa oli järjestelmällisyys (muuten en olisi muistanut mitään). Keskityin lasten kanssa läsnäoloon ja lasten perushuoltoon täysillä ja unohdin muun. Yksikään ystävä ei hövinnyt. Näimme monta vuotta hoplop, kotona lasten kanssa tai pulkkamäessä tms. tai soittelimme iltaisin. Tein erittäin mielekästä työtä ja se oli oma henkireikäni. Samoin rankat EU-kokoukset (lähtö 05, suoraan kokoukseen, illalla 00-01 nukkumaan ja 1-2pv päästä suoraan kokouksesta kentälle) oli iso henkireikä kaikessa rankkuudessaan. Yhtä hyvin se henkireikä oll 2*2h isätapamiset, jonka aikana juoksin matolla kaikki mehut pois kropasta välillä niin, että jalat lähti alta ja lensin 10km/h vauhdilla takana olleeseen tiiliseinään. Olin aika äkkiä kovassa kunnossa. 😂

Minulla on se onni, että tukiverkkoni on aina olleet loistavat. Oma iso vahvuus on, että olen itse saanut olla turvallisesti kiintynyt lapsi. Äitini itse ehdotti, että pitäisi lapsia kerran kuussa pe-su. Lisäksi lyhyet työmatkat onnistui 2-3 krt/v. Äitini suhde lapsiin on paljon läheisempi kuin monen isovanhemmat. Vaikka ovat jo teinejä, monesti nykyäänkin soittavat, että saako jäädä mummille yöksi ja käyvät itsenäisesti kylässä. Kun ikää tulee lisää ja elämänpiiri kapenee, luulenpa, että myös teinit silloin antaa takaisinpäin sitä mitä ovat itse saaneet ja mummi on se kenestä pidetään useamman ihmisen toimesta huolta.

Apua kannattaa pyytää ja kartoittaa mistä apua saisi. Itse näen, että mielummin etukenossa kuin on jo liian myöhäistä. Ymmärsin kyllä, että olit jo apua hakenut, mutta sitten pitää keskustella ettei nykyinen apu riitä. Uskoisin, että parhaiten sinua auttaisi kun saisit kerran kuussa 1-2 yötä ja päivää omaa aikaa. Siis kysyisin sinuna mahdollisuutta saada lapsille tukiperhe tai sopia vaikka, että isovanhemmat ottaisi lapset yksi viikonloppu joka toinen kuukausi seuraava puoli vuotta ja joku toinen toinen viikonloppu joka toinen kuukausi seuraavat puoli vuotta. Näin sinulle olisi seuraava puolivuotta lupa levätä viikonloppu kerran kuussa. Jos saat tuon onnistumaan, suositan lempeästi ettet biletä viikonloppuina kovin usein (voi auttaa hetkellisesti, mutta seuraava viikko on vielä vaikeampi). Ja toinen suositus on, että unohda miehet siksi ajaksi kun saat mahdollisuuden palautua. Tarvitset ajan oman itsesi takaisinrakentamiseen! Jos hellyyden ja kosketuksen kipeys on kova, ota mielummin FWB-suhde (nättinä naisena jono ovella on pitkä), mutta valitse tasapainoinen mies, joka ei aiheuta mitään muuta tunteita kuin lähimmäiyyden rakkaus, kunnioitus ja henkinen läheisyys ystävänä. Älä kuitenkaan anna FWB yli puolta omasta ajastasi, tarvitset sen itse. Fwb-suhde on toki ongelmallinen, koska tunteita voi tulla jommalle kummalle (siksi en sellaista itse ole halunnut). Se kuitenkin mitä ET tuohon elämän vaiheeseen tarvitse lisähaasteeksi on rakastumisen tunnemyrräkkä. Sillä on varmasti vielä sija elämässäsi, mutta kun olet itse ensin turvallisesti pinnalla.

Citrinella kirjoitti:

Itse jäin totaali-yh kun isot lapset oli alle 1v ja 3v. Lasten isä näki lapsia 2*2h viikossa arkena ja kohtuullisen usein soittivat päivähoidosta ettei se isä nyt ilmestynytkään ja kävin hakemassa lapset kiireellä.

Olin tottakai ihan hemmetin väsynyt, mutta selvisin ilman uupumusta ja ilman masennusta muutaman asian takia. Ero ja sen tausta oli traumattinen (bipolaarinen ex, itäeurooppalainen haaremi, sanallisia raivokohtauksia ihan mitöttömistä asioista, aika lähellä oli että ex:lle omalla osuudellani takaamani laina iso okt olisi lauennut maksettavaksi ja kaikki olisi mennyt). Miehen taustalla oli keksivaikeaa masennusta, jonka kanssa olin sitoutunut elämään. Kuitenkin sairaus muuttui lasten synnyttyä hypomaniaksi. Ex on joutunut elämässään kohtuuttoman jyrän alle montakertaa ja terapeutin mukaan ekaa kertaa hänellä oli turvallisesti kiintynyt suhde ja tilaa olla itsekin heikko. Se laukaisi luultavastl sairauden, jonka juurisyy on vaikeassa elämässä. Olin viimeisillään raskaana kun soitin itkien apua kirkon perheasianneuvottelukeskuksesta (ilmainen). Puhelussa itkin ja sovittiin, että aloitetaan kun vauva syntyy. Pariterapiakesti 9kk ja lopussa terapeutti sanoi minulle, että joskus on tilanteita, jossa on paljon parempi erota kuin jäädä. Ilman asioiden syvällistä purkamista en olisi selvinnyt luultavasti näin hyvin.Elämä helpotti, kun ei enää tarvinnut pelätä, että kaikki menee ja yksi huolehdittava oli pois harteilta.

Toinen selviämiseen liittyvä asia oli oma mieli ja asenne ja muihin asioihin nojaaminen. Pari vuotta hoidin elämää autotunella. Kaikessa oli järjestelmällisyys (muuten en olisi muistanut mitään). Keskityin lasten kanssa läsnäoloon ja lasten perushuoltoon täysillä ja unohdin muun. Yksikään ystävä ei hövinnyt. Näimme monta vuotta hoplop, kotona lasten kanssa tai pulkkamäessä tms. tai soittelimme iltaisin. Tein erittäin mielekästä työtä ja se oli oma henkireikäni. Samoin rankat EU-kokoukset (lähtö 05, suoraan kokoukseen, illalla 00-01 nukkumaan ja 1-2pv päästä suoraan kokouksesta kentälle) oli iso henkireikä kaikessa rankkuudessaan. Yhtä hyvin se henkireikä oll 2*2h isätapamiset, jonka aikana juoksin matolla kaikki mehut pois kropasta välillä niin, että jalat lähti alta ja lensin 10km/h vauhdilla takana olleeseen tiiliseinään. Olin aika äkkiä kovassa kunnossa. 😂

Minulla on se onni, että tukiverkkoni on aina olleet loistavat. Oma iso vahvuus on, että olen itse saanut olla turvallisesti kiintynyt lapsi. Äitini itse ehdotti, että pitäisi lapsia kerran kuussa pe-su. Lisäksi lyhyet työmatkat onnistui 2-3 krt/v. Äitini suhde lapsiin on paljon läheisempi kuin monen isovanhemmat. Vaikka ovat jo teinejä, monesti nykyäänkin soittavat, että saako jäädä mummille yöksi ja käyvät itsenäisesti kylässä. Kun ikää tulee lisää ja elämänpiiri kapenee, luulenpa, että myös teinit silloin antaa takaisinpäin sitä mitä ovat itse saaneet ja mummi on se kenestä pidetään useamman ihmisen toimesta huolta.

Apua kannattaa pyytää ja kartoittaa mistä apua saisi. Itse näen, että mielummin etukenossa kuin on jo liian myöhäistä. Ymmärsin kyllä, että olit jo apua hakenut, mutta sitten pitää keskustella ettei nykyinen apu riitä. Uskoisin, että parhaiten sinua auttaisi kun saisit kerran kuussa 1-2 yötä ja päivää omaa aikaa. Siis kysyisin sinuna mahdollisuutta saada lapsille tukiperhe tai sopia vaikka, että isovanhemmat ottaisi lapset yksi viikonloppu joka toinen kuukausi seuraava puoli vuotta ja joku toinen toinen viikonloppu joka toinen kuukausi seuraavat puoli vuotta. Näin sinulle olisi seuraava puolivuotta lupa levätä viikonloppu kerran kuussa. Jos saat tuon onnistumaan, suositan lempeästi ettet biletä viikonloppuina kovin usein (voi auttaa hetkellisesti, mutta seuraava viikko on vielä vaikeampi). Ja toinen suositus on, että unohda miehet siksi ajaksi kun saat mahdollisuuden palautua. Tarvitset ajan oman itsesi takaisinrakentamiseen! Jos hellyyden ja kosketuksen kipeys on kova, ota mielummin FWB-suhde (nättinä naisena jono ovella on pitkä), mutta valitse tasapainoinen mies, joka ei aiheuta mitään muuta tunteita kuin lähimmäiyyden rakkaus, kunnioitus ja henkinen läheisyys ystävänä. Älä kuitenkaan anna FWB yli puolta omasta ajastasi, tarvitset sen itse. Fwb-suhde on toki ongelmallinen, koska tunteita voi tulla jommalle kummalle (siksi en sellaista itse ole halunnut). Se kuitenkin mitä ET tuohon elämän vaiheeseen tarvitse lisähaasteeksi on rakastumisen tunnemyrräkkä. Sillä on varmasti vielä sija elämässäsi, mutta kun olet itse ensin turvallisesti pinnalla.

Lue lisää

Hankalia miehiä kannattaa välttää. Pakoilevia ja vetäytyviä.

Anonyymi kirjoitti:

Hankalia miehiä kannattaa välttää. Pakoilevia ja vetäytyviä.

Heihin ripustautumista.

Anonyymi kirjoitti:

Hankalia miehiä kannattaa välttää. Pakoilevia ja vetäytyviä.

Tuo ex oli tietyllä tapaa rpustautuva. Jouduin alussa taistelenaan oman tillani ja myös jos olin vaikka töiden pikkujouluissa, joskus 10. viestin jälkeen ilmoitin, että laitan puhelimen äänettömälle ja aion olla juhlissa läsnä enkä voi näpyttää juhlissa koko iltaa viestejä ja tulen kyllä kotiin kun juhlat on loppu ja jutellaan huomenna lisää. Sain tilani. Tämä siis aikaa kun ex oli vielä terve. Selkeä varoitusmerkkihän tuollainen käytös on! En kuitenkaan halunnut tuomita ihmistä sen takia, että hönellä on ollut vaikea elämä ja olin valmis hyväksymään hänet sellaisena kuin hän on. Kaksiteräinen miekka tämäkin asia! Ja täyttyy myös muistaa, että ihminen ei välttämättä osaa kuvata itseään. Tämäkin tapaus kuvasi voimakkasti itseään, että haluaa omaa aikaa ja tilaa, vaikka objektiivinen totuus oli toinen. Ihmisluonto on sellainen, omaa heikkouttaan haluaa peittää! Koskee melkein kaikkia, myös erityisesti heitä, jotka avoimesti haluavat kertoa kaiken ja painottavat sitä. Avoimuuskin voi olla keino suojata jotain sen avoimuuden kuoren alla olevaa syvempää osaa, mitä ei toinen ei osaa kyseenalaistaa koska näkyvö osa on niin avoin.

Tuo ex ei ollut pakoileva eikä etääntyvä. Sellaisen kyllä koin kun trauman jäljiltä 2-3v sinkkuuden jälkeen pariuduin taas (melkein heti kun lähdin uudestaan baanalle). Ei hänkään sitä alussa ollut ja sanoitti itseään aivan toisenlaiseksi mitä oli. Itse taisin ihastua turvallisuuden tunteeseen ja vakauteen, ja olin kaiken vaikeuksien keskellä unohtanut, että minunkin pitäisi saada suhteesta riittävästi (alussa sainkin). Edellisen trauman jäljiltä tyydyin vähään. Sudenkuoppa, jota kannattaa välttää.

Parisuhteet ei ole helppoja. Vasta nyt tunnen olevani taas vahva vahojen kokemuksien jälkeen. Voin sanoa ja olen myös sanonut rakkaudelle EI, jos toisen ehdot on kannaltani kohtuuttomat. Pelkkä oma vahva tunne riittää rakastamiseen, mutta parisuhteeseen tarvitaan paljon muutakin.

Citrinella kirjoitti:

Tuo ex oli tietyllä tapaa rpustautuva. Jouduin alussa taistelenaan oman tillani ja myös jos olin vaikka töiden pikkujouluissa, joskus 10. viestin jälkeen ilmoitin, että laitan puhelimen äänettömälle ja aion olla juhlissa läsnä enkä voi näpyttää juhlissa koko iltaa viestejä ja tulen kyllä kotiin kun juhlat on loppu ja jutellaan huomenna lisää. Sain tilani. Tämä siis aikaa kun ex oli vielä terve. Selkeä varoitusmerkkihän tuollainen käytös on! En kuitenkaan halunnut tuomita ihmistä sen takia, että hönellä on ollut vaikea elämä ja olin valmis hyväksymään hänet sellaisena kuin hän on. Kaksiteräinen miekka tämäkin asia! Ja täyttyy myös muistaa, että ihminen ei välttämättä osaa kuvata itseään. Tämäkin tapaus kuvasi voimakkasti itseään, että haluaa omaa aikaa ja tilaa, vaikka objektiivinen totuus oli toinen. Ihmisluonto on sellainen, omaa heikkouttaan haluaa peittää! Koskee melkein kaikkia, myös erityisesti heitä, jotka avoimesti haluavat kertoa kaiken ja painottavat sitä. Avoimuuskin voi olla keino suojata jotain sen avoimuuden kuoren alla olevaa syvempää osaa, mitä ei toinen ei osaa kyseenalaistaa koska näkyvö osa on niin avoin.

Tuo ex ei ollut pakoileva eikä etääntyvä. Sellaisen kyllä koin kun trauman jäljiltä 2-3v sinkkuuden jälkeen pariuduin taas (melkein heti kun lähdin uudestaan baanalle). Ei hänkään sitä alussa ollut ja sanoitti itseään aivan toisenlaiseksi mitä oli. Itse taisin ihastua turvallisuuden tunteeseen ja vakauteen, ja olin kaiken vaikeuksien keskellä unohtanut, että minunkin pitäisi saada suhteesta riittävästi (alussa sainkin). Edellisen trauman jäljiltä tyydyin vähään. Sudenkuoppa, jota kannattaa välttää.

Parisuhteet ei ole helppoja. Vasta nyt tunnen olevani taas vahva vahojen kokemuksien jälkeen. Voin sanoa ja olen myös sanonut rakkaudelle EI, jos toisen ehdot on kannaltani kohtuuttomat. Pelkkä oma vahva tunne riittää rakastamiseen, mutta parisuhteeseen tarvitaan paljon muutakin.

Lue lisää

Olet fiksu. Pidän sinusta. 💜

Olen onneksi saanut ihan jo ensipäivistä apuja, perhe sosiaalityö hoitaa eteenpäin tukiperhe asiaa ja kerran viikossa käy myös ulkopuolinen lastenhoitaja. Sit vielä naapuri ja isovanhemmat auttaa tarvittaessa. Tällä viikolla olen saanut paljon apuja. Pikkuhiljaa eteenpäin. Olen lepäillyt nyt enemmän.

Kiitos sinulle näistä viesteistä.

Citrinella kirjoitti:

Itse jäin totaali-yh kun isot lapset oli alle 1v ja 3v. Lasten isä näki lapsia 2*2h viikossa arkena ja kohtuullisen usein soittivat päivähoidosta ettei se isä nyt ilmestynytkään ja kävin hakemassa lapset kiireellä.

Olin tottakai ihan hemmetin väsynyt, mutta selvisin ilman uupumusta ja ilman masennusta muutaman asian takia. Ero ja sen tausta oli traumattinen (bipolaarinen ex, itäeurooppalainen haaremi, sanallisia raivokohtauksia ihan mitöttömistä asioista, aika lähellä oli että ex:lle omalla osuudellani takaamani laina iso okt olisi lauennut maksettavaksi ja kaikki olisi mennyt). Miehen taustalla oli keksivaikeaa masennusta, jonka kanssa olin sitoutunut elämään. Kuitenkin sairaus muuttui lasten synnyttyä hypomaniaksi. Ex on joutunut elämässään kohtuuttoman jyrän alle montakertaa ja terapeutin mukaan ekaa kertaa hänellä oli turvallisesti kiintynyt suhde ja tilaa olla itsekin heikko. Se laukaisi luultavastl sairauden, jonka juurisyy on vaikeassa elämässä. Olin viimeisillään raskaana kun soitin itkien apua kirkon perheasianneuvottelukeskuksesta (ilmainen). Puhelussa itkin ja sovittiin, että aloitetaan kun vauva syntyy. Pariterapiakesti 9kk ja lopussa terapeutti sanoi minulle, että joskus on tilanteita, jossa on paljon parempi erota kuin jäädä. Ilman asioiden syvällistä purkamista en olisi selvinnyt luultavasti näin hyvin.Elämä helpotti, kun ei enää tarvinnut pelätä, että kaikki menee ja yksi huolehdittava oli pois harteilta.

Toinen selviämiseen liittyvä asia oli oma mieli ja asenne ja muihin asioihin nojaaminen. Pari vuotta hoidin elämää autotunella. Kaikessa oli järjestelmällisyys (muuten en olisi muistanut mitään). Keskityin lasten kanssa läsnäoloon ja lasten perushuoltoon täysillä ja unohdin muun. Yksikään ystävä ei hövinnyt. Näimme monta vuotta hoplop, kotona lasten kanssa tai pulkkamäessä tms. tai soittelimme iltaisin. Tein erittäin mielekästä työtä ja se oli oma henkireikäni. Samoin rankat EU-kokoukset (lähtö 05, suoraan kokoukseen, illalla 00-01 nukkumaan ja 1-2pv päästä suoraan kokouksesta kentälle) oli iso henkireikä kaikessa rankkuudessaan. Yhtä hyvin se henkireikä oll 2*2h isätapamiset, jonka aikana juoksin matolla kaikki mehut pois kropasta välillä niin, että jalat lähti alta ja lensin 10km/h vauhdilla takana olleeseen tiiliseinään. Olin aika äkkiä kovassa kunnossa. 😂

Minulla on se onni, että tukiverkkoni on aina olleet loistavat. Oma iso vahvuus on, että olen itse saanut olla turvallisesti kiintynyt lapsi. Äitini itse ehdotti, että pitäisi lapsia kerran kuussa pe-su. Lisäksi lyhyet työmatkat onnistui 2-3 krt/v. Äitini suhde lapsiin on paljon läheisempi kuin monen isovanhemmat. Vaikka ovat jo teinejä, monesti nykyäänkin soittavat, että saako jäädä mummille yöksi ja käyvät itsenäisesti kylässä. Kun ikää tulee lisää ja elämänpiiri kapenee, luulenpa, että myös teinit silloin antaa takaisinpäin sitä mitä ovat itse saaneet ja mummi on se kenestä pidetään useamman ihmisen toimesta huolta.

Apua kannattaa pyytää ja kartoittaa mistä apua saisi. Itse näen, että mielummin etukenossa kuin on jo liian myöhäistä. Ymmärsin kyllä, että olit jo apua hakenut, mutta sitten pitää keskustella ettei nykyinen apu riitä. Uskoisin, että parhaiten sinua auttaisi kun saisit kerran kuussa 1-2 yötä ja päivää omaa aikaa. Siis kysyisin sinuna mahdollisuutta saada lapsille tukiperhe tai sopia vaikka, että isovanhemmat ottaisi lapset yksi viikonloppu joka toinen kuukausi seuraava puoli vuotta ja joku toinen toinen viikonloppu joka toinen kuukausi seuraavat puoli vuotta. Näin sinulle olisi seuraava puolivuotta lupa levätä viikonloppu kerran kuussa. Jos saat tuon onnistumaan, suositan lempeästi ettet biletä viikonloppuina kovin usein (voi auttaa hetkellisesti, mutta seuraava viikko on vielä vaikeampi). Ja toinen suositus on, että unohda miehet siksi ajaksi kun saat mahdollisuuden palautua. Tarvitset ajan oman itsesi takaisinrakentamiseen! Jos hellyyden ja kosketuksen kipeys on kova, ota mielummin FWB-suhde (nättinä naisena jono ovella on pitkä), mutta valitse tasapainoinen mies, joka ei aiheuta mitään muuta tunteita kuin lähimmäiyyden rakkaus, kunnioitus ja henkinen läheisyys ystävänä. Älä kuitenkaan anna FWB yli puolta omasta ajastasi, tarvitset sen itse. Fwb-suhde on toki ongelmallinen, koska tunteita voi tulla jommalle kummalle (siksi en sellaista itse ole halunnut). Se kuitenkin mitä ET tuohon elämän vaiheeseen tarvitse lisähaasteeksi on rakastumisen tunnemyrräkkä. Sillä on varmasti vielä sija elämässäsi, mutta kun olet itse ensin turvallisesti pinnalla.

Lue lisää

Jos olen lapsivapaalla, niin pitää tehdä jotain muita juttuja. Tosiaan alkoholi minimiin, ne vie mun hyvät palautumis unet.

Noista muista vinkeistä olen kyllä ihan samoilla linjoilla. Olet kyllä ihan super tyyppi👍🏼

Haaveilija39 kirjoitti:

Olen onneksi saanut ihan jo ensipäivistä apuja, perhe sosiaalityö hoitaa eteenpäin tukiperhe asiaa ja kerran viikossa käy myös ulkopuolinen lastenhoitaja. Sit vielä naapuri ja isovanhemmat auttaa tarvittaessa. Tällä viikolla olen saanut paljon apuja. Pikkuhiljaa eteenpäin. Olen lepäillyt nyt enemmän.

Kiitos sinulle näistä viesteistä.

Lue lisää

Hyvä, että apua on löytynyt! Kyllä se siitä pikkuhiljaa helpottaa aivan varmasti! Itselleen pitää olla armollinen senkin suhteen, että toipuminen vie aikansa ja tapahtuu luultavasti ”aaltoina”, välillä paljon eteenpäin ja välillä vähän taaksepäinkin.

Stemppiä!

Tosiaan, vaikka Suhde ei ollut terve sinnittelin hyvinkin pitkään ajatellen lapsia. Sen lopullisen ero päätöksen tekeminen oli ihan helkatin vaikea.

Kyllä se tästä pikkuhiljaa hyväksi muuttuu.🙏

Haaveilija39 kirjoitti:

Tosiaan, vaikka Suhde ei ollut terve sinnittelin hyvinkin pitkään ajatellen lapsia. Sen lopullisen ero päätöksen tekeminen oli ihan helkatin vaikea.

Kyllä se tästä pikkuhiljaa hyväksi muuttuu.🙏

Lue lisää

Sun hyvinvointi on lasten hyvinvointia aatellen äärimmäisen tärkeetä. Kipeitä ja suuria ratkasuita, mut askel kohti terveempää elämää.
Voimia noihin askeleisiin.

Anonyymi kirjoitti:

Sun hyvinvointi on lasten hyvinvointia aatellen äärimmäisen tärkeetä. Kipeitä ja suuria ratkasuita, mut askel kohti terveempää elämää.
Voimia noihin askeleisiin.

Kiitoksia oikein paljon🙏

No tämäkin on jokaisen oma valinta. Jos olisin pysynyt siinä päätöksessä ennen lapsia, niin en olisi tässä tilanteessa. Kaikella on varmasti joku tarkoitus. Tälläkin ikävällä asialla.

Juuri tänne tuli paettua elämää. Nyt olen onneksi löytänyt muutakin sisältöä elämään.

Haaveilija39 kirjoitti:

Juuri tänne tuli paettua elämää. Nyt olen onneksi löytänyt muutakin sisältöä elämään.

Jaa jonku äijän?

Anonyymi kirjoitti:

Jaa jonku äijän?

No pikku äijiä mulla on nyt ihan riittämiin.

Juuri yksi päivä sain alakerran porttiin vaihdettua uudet ruuvit. Helppo homma, mutta meni aikaa, kun piti muistaa ostaa ne ruuvit. Mutta nyt portti on turvallisesti kiinni seinässä. Eikä tarvitse pelätä, että lapset tai minä humpsahdetaan portaikkoon.

Haaveilija39 kirjoitti:

Juuri yksi päivä sain alakerran porttiin vaihdettua uudet ruuvit. Helppo homma, mutta meni aikaa, kun piti muistaa ostaa ne ruuvit. Mutta nyt portti on turvallisesti kiinni seinässä. Eikä tarvitse pelätä, että lapset tai minä humpsahdetaan portaikkoon.

Lue lisää

Niin ja kiitos🙏

Sainkin jo paljon apuja.

No näin siinä varmasti kävi.

Me olemme ikuisia kipinöitä kaiken alusta,lähteestä. Täällä olemme kadottaneet yhteyden lähteeseen ja siksi voimme pahoin. Aika ajoin meitä herätellään. Vastoinkäymisillä,vitsauksilla. Jos ei herätä,herätellään myöhemmin uudestaan. Hyvä se jos ja kenen elämän kaari riittää heräämiseen. Eikä tämä liity uskontoihin mitenkään.💩

No näin se muuten on.

Anonyymi kirjoitti:

Me olemme ikuisia kipinöitä kaiken alusta,lähteestä. Täällä olemme kadottaneet yhteyden lähteeseen ja siksi voimme pahoin. Aika ajoin meitä herätellään. Vastoinkäymisillä,vitsauksilla. Jos ei herätä,herätellään myöhemmin uudestaan. Hyvä se jos ja kenen elämän kaari riittää heräämiseen. Eikä tämä liity uskontoihin mitenkään.💩

Lue lisää

Minusta taasen tuntuu usein, etten ole hukannut mitään, olen vaan eksynyt, joutunut hukkaajien seuraan ja voin siksi pahoin. Siis jo alunperinkin lapsena jo. Järjettömyys ympärillä ahdistaa ja masentaa. Sinne joukkoon ei halua mennä, mielummin pysyy pienessä porukassa, missä vallitsee harmonia eikä ihmiset ole ihan ulalla ja hukassa.

Huitale kirjoitti:

Minusta taasen tuntuu usein, etten ole hukannut mitään, olen vaan eksynyt, joutunut hukkaajien seuraan ja voin siksi pahoin. Siis jo alunperinkin lapsena jo. Järjettömyys ympärillä ahdistaa ja masentaa. Sinne joukkoon ei halua mennä, mielummin pysyy pienessä porukassa, missä vallitsee harmonia eikä ihmiset ole ihan ulalla ja hukassa.

Lue lisää

Eikä se ahdistaisi, jos se ei olis niin vallitsevaa. Näkyvää ja kuuluvaa. Tuntuu kuin joskus katselisi ruudun takaa, kuinka hullut repii itseltään päitä irti kuvainnollisesti. Kaahottaa kuin päättömät kanat ees taas.

Huitale kirjoitti:

Minusta taasen tuntuu usein, etten ole hukannut mitään, olen vaan eksynyt, joutunut hukkaajien seuraan ja voin siksi pahoin. Siis jo alunperinkin lapsena jo. Järjettömyys ympärillä ahdistaa ja masentaa. Sinne joukkoon ei halua mennä, mielummin pysyy pienessä porukassa, missä vallitsee harmonia eikä ihmiset ole ihan ulalla ja hukassa.

Lue lisää

Tietty olet eksynyt. Olen eksynyt alkuperäisestä itsestäsi. Lähteestä. Tahdoit tänne virtuaalimaailmaan kokemaan kaiken tämän järjettömyyden,koska oikassa paikassa oli liian hyvä olla. Nyt elät sitä että nauti. Tuonpuoleisessa kysytään että no menikö hyvin noin niinkö omasta mielestäsi? Mitä vastaat?. Ja kysytään oliko tämä tässä vaan tahdotko syntyä uudelleen tekemään jotain paremmin,ehkä korjaamaan jotain. Tuonpuoleisessa et arvosta kärsimyksiäsi vaan tottakai tahdot. Tulet taas tänne sösiimään sitä sun tätä. Itket ja rukoilet,miksi oli pakko tänne syntyä! Teet itsemurhan .Syytät kaikkea ja jumalaa,saatanaa,mutta et tajua,että tämä oli sinun itsesi valinta. Ja tahto. Siitä vastuunottaminen vapauttaa. Ei tunnu vastoinkäymiset enään missään. Ei tee mieli tehdä pahoja. Senkun tietää että itse pahaa niin itsellensä tilaa💩

Anonyymi kirjoitti:

Tietty olet eksynyt. Olen eksynyt alkuperäisestä itsestäsi. Lähteestä. Tahdoit tänne virtuaalimaailmaan kokemaan kaiken tämän järjettömyyden,koska oikassa paikassa oli liian hyvä olla. Nyt elät sitä että nauti. Tuonpuoleisessa kysytään että no menikö hyvin noin niinkö omasta mielestäsi? Mitä vastaat?. Ja kysytään oliko tämä tässä vaan tahdotko syntyä uudelleen tekemään jotain paremmin,ehkä korjaamaan jotain. Tuonpuoleisessa et arvosta kärsimyksiäsi vaan tottakai tahdot. Tulet taas tänne sösiimään sitä sun tätä. Itket ja rukoilet,miksi oli pakko tänne syntyä! Teet itsemurhan .Syytät kaikkea ja jumalaa,saatanaa,mutta et tajua,että tämä oli sinun itsesi valinta. Ja tahto. Siitä vastuunottaminen vapauttaa. Ei tunnu vastoinkäymiset enään missään. Ei tee mieli tehdä pahoja. Senkun tietää että itse pahaa niin itsellensä tilaa💩

Lue lisää

Itse tahdoit kokea juurì tietynlaiset haasteet. Olit niin varma että selviät,vaikka sinua ehkä toppuuteltiin. Tahdoit suntyä esim
Väärään kehoon. Rikkaaksi,köyhäksi,uskovaiseksi,rikolliseksi jne. Saa miettiä. Elämä on paljon ihmeellisempää kuin hulluimmissa unissa edes kokee💩

Anonyymi kirjoitti:

Itse tahdoit kokea juurì tietynlaiset haasteet. Olit niin varma että selviät,vaikka sinua ehkä toppuuteltiin. Tahdoit suntyä esim
Väärään kehoon. Rikkaaksi,köyhäksi,uskovaiseksi,rikolliseksi jne. Saa miettiä. Elämä on paljon ihmeellisempää kuin hulluimmissa unissa edes kokee💩

Lue lisää

Ja jokaisesta elämästä jää karmanjälki. Vaikka kuin hyvä olisit tässäelämässä ja rakastava,karmaa et pääse pakoon. Kuin myös toisinpäin. Yleensä rohkeimmat sielut tahtoo sen vaikeimman elämän. Ei valitse mitään pohattaelämää,vaan sen kaikkein haastavimman köyhyyden. Saa ajatella. Ei pahalla. Tuonpuoleisessa lasketaan naamiot silmiltä. Katsotaan totuutta,miten tämä elämä käytettiin. Ei ole tuomareita. Itse itsesi silloin tuomitset,kun tekosi ymmärrät. Me ollaan niin eri levelillä siellä. Täällä hukassa kuin lumiukot😁💩

Anonyymi kirjoitti:

Ja jokaisesta elämästä jää karmanjälki. Vaikka kuin hyvä olisit tässäelämässä ja rakastava,karmaa et pääse pakoon. Kuin myös toisinpäin. Yleensä rohkeimmat sielut tahtoo sen vaikeimman elämän. Ei valitse mitään pohattaelämää,vaan sen kaikkein haastavimman köyhyyden. Saa ajatella. Ei pahalla. Tuonpuoleisessa lasketaan naamiot silmiltä. Katsotaan totuutta,miten tämä elämä käytettiin. Ei ole tuomareita. Itse itsesi silloin tuomitset,kun tekosi ymmärrät. Me ollaan niin eri levelillä siellä. Täällä hukassa kuin lumiukot😁💩

Lue lisää

Exälläni oli tosi huono karma. Moni asia elämässä meni pieleen..

Anonyymi kirjoitti:

Ja jokaisesta elämästä jää karmanjälki. Vaikka kuin hyvä olisit tässäelämässä ja rakastava,karmaa et pääse pakoon. Kuin myös toisinpäin. Yleensä rohkeimmat sielut tahtoo sen vaikeimman elämän. Ei valitse mitään pohattaelämää,vaan sen kaikkein haastavimman köyhyyden. Saa ajatella. Ei pahalla. Tuonpuoleisessa lasketaan naamiot silmiltä. Katsotaan totuutta,miten tämä elämä käytettiin. Ei ole tuomareita. Itse itsesi silloin tuomitset,kun tekosi ymmärrät. Me ollaan niin eri levelillä siellä. Täällä hukassa kuin lumiukot😁💩

Lue lisää

Jatkan vielä tämän. Tuonpuoleisessa kun ollaan ja palataan alkuperäiseen olemukseen ,jumalalliseen kipinään. Siellä ei ole rikollisia,itsekkäitä,narsistaja,rahan ahneita. Tms. Siellä ollaan pelkkää hyvää. Ja kun siten katsotaan elettyä elämää niin voi sitä häpeän ja katumuksen määrää! Se on helvetti. Siinä helvetissä menee jonkun aikaa karvistellessä. Siinä tyhmyyden tunnossa ja syyllisyydessä. Mutta kukaan ulkopuolinen ei helvettiä sinulle luo. Sen luot itse itsellesi.💩

Anonyymi kirjoitti:

Itse tahdoit kokea juurì tietynlaiset haasteet. Olit niin varma että selviät,vaikka sinua ehkä toppuuteltiin. Tahdoit suntyä esim
Väärään kehoon. Rikkaaksi,köyhäksi,uskovaiseksi,rikolliseksi jne. Saa miettiä. Elämä on paljon ihmeellisempää kuin hulluimmissa unissa edes kokee💩

Lue lisää

Ei multa kyselty mitä mä tahdon. Ainoa asia mihin voin jotenkin vaikuttaa ovat valintani elää ja tehdä asiat tietyllä tavoin, kaikki muu on tahtomisteni ulottumattomissa. Vaikutusvaltani ulottumattomissa.

Jos tietäisit sisäisen tasapainoni tunteen itseni kanssa, yllättyisit. Ainoa mikä horjuttaa tasapainoani milloinkaan on muut ihmiset. Itseni kanssa olen täydellisessä vaaterissa nykyään.

Huitale kirjoitti:

Ei multa kyselty mitä mä tahdon. Ainoa asia mihin voin jotenkin vaikuttaa ovat valintani elää ja tehdä asiat tietyllä tavoin, kaikki muu on tahtomisteni ulottumattomissa. Vaikutusvaltani ulottumattomissa.

Jos tietäisit sisäisen tasapainoni tunteen itseni kanssa, yllättyisit. Ainoa mikä horjuttaa tasapainoani milloinkaan on muut ihmiset. Itseni kanssa olen täydellisessä vaaterissa nykyään.

Lue lisää

Sieluni koti on harmoniassa itsensä kanssa, ympyröivää maailmaa se ei sen sijaan aina jaksa ymmärtää. Kun kuolen, voin hyvin jäädä tomuksi maahan. Sisäisen rauhani olen jo löytänyt. Sitä ei tartte enää etsiä.

Huitale kirjoitti:

Sieluni koti on harmoniassa itsensä kanssa, ympyröivää maailmaa se ei sen sijaan aina jaksa ymmärtää. Kun kuolen, voin hyvin jäädä tomuksi maahan. Sisäisen rauhani olen jo löytänyt. Sitä ei tartte enää etsiä.

Lue lisää

Nooh. Saat uskoa niin. Se on sinun maanpäällinen oikeutesi. Totuus on kyllä jotain muuta. Sen tulet sinäkin näkemään. Nauretaan sitten yhdessä tällekkin viestiketjulle jossain😁🤗💩

Anonyymi kirjoitti:

Nooh. Saat uskoa niin. Se on sinun maanpäällinen oikeutesi. Totuus on kyllä jotain muuta. Sen tulet sinäkin näkemään. Nauretaan sitten yhdessä tällekkin viestiketjulle jossain😁🤗💩

Lue lisää

No sille minusta tuntuu. Sisimpäni on tyyni, kunnes joku ulkopuolinen änkee hölmöjä esitelmöimään. Enkä viittaa tällä sinuun, vaan yleensä. Olisin onnellimmillani omassa seurassani tai kaltaisteni kanssa. Ei riitasointuja.

Huitale kirjoitti:

No sille minusta tuntuu. Sisimpäni on tyyni, kunnes joku ulkopuolinen änkee hölmöjä esitelmöimään. Enkä viittaa tällä sinuun, vaan yleensä. Olisin onnellimmillani omassa seurassani tai kaltaisteni kanssa. Ei riitasointuja.

Lue lisää

Mun fengshuit kärsii muista ihmisistä. Eläimistä ei. 😅

Huitale kirjoitti:

No sille minusta tuntuu. Sisimpäni on tyyni, kunnes joku ulkopuolinen änkee hölmöjä esitelmöimään. Enkä viittaa tällä sinuun, vaan yleensä. Olisin onnellimmillani omassa seurassani tai kaltaisteni kanssa. Ei riitasointuja.

Lue lisää

Miksi sitten hakemalla haet tältä palstalta niitä riitasointuja? Täältä nyt ei löydy mitään rauhaa tai harmoniaa? Vai onko se sittenkin liian tylsää..💩

Anonyymi kirjoitti:

Miksi sitten hakemalla haet tältä palstalta niitä riitasointuja? Täältä nyt ei löydy mitään rauhaa tai harmoniaa? Vai onko se sittenkin liian tylsää..💩

En hae, mutta törmään niihin. Kai se on maailman muka kiva vitsi nakata hölmöläisiä eteeni ja testailla minua?

Anonyymi kirjoitti:

Miksi sitten hakemalla haet tältä palstalta niitä riitasointuja? Täältä nyt ei löydy mitään rauhaa tai harmoniaa? Vai onko se sittenkin liian tylsää..💩

Sen takia tänne maapallollekkin tultiin kun hyvä ja tasapaino on tylsää. 🤷‍♀️💩

Huitale kirjoitti:

En hae, mutta törmään niihin. Kai se on maailman muka kiva vitsi nakata hölmöläisiä eteeni ja testailla minua?

Luulin kerran jo törmänneeni täällä toiseen harmoniseen, itsensä löytäneeseen sieluun, mutta taisin erehtyä. Se jäi vähän kalvamaan.

Anonyymi kirjoitti:

Sen takia tänne maapallollekkin tultiin kun hyvä ja tasapaino on tylsää. 🤷‍♀️💩

Ei ole, mä rakastan tasapainoa. ❤️

Huitale kirjoitti:

Ei ole, mä rakastan tasapainoa. ❤️

Ja hyvyyttä, hyvää.

Huitale kirjoitti:

Ja hyvyyttä, hyvää.

Mä voin rakentaa sammakolle sillan ojan toiselle puolen, mutten millään meinaa jaksaa yhtäkään negatiivisella latauksella määkivää ruikuttavaa ihmistä. Mulla käryy käämit sellasiin ihan hetkessä. Jotka ettii jatkuvasti jotain valitettavaa muista joka saatanan lauseella. Ja rutisee kaikesta muutenkin.

Huitale kirjoitti:

Ja hyvyyttä, hyvää.

Nooh mutta sittenhän on kaikki hyvin. Luo sitä tasapainoa ja hyvyyttä ympärillesi. Oikein puhku ja puhalla. Ehkä se olisi elämäntehtäväsi tässä huithapelimaailmassa💩

Anonyymi kirjoitti:

Nooh mutta sittenhän on kaikki hyvin. Luo sitä tasapainoa ja hyvyyttä ympärillesi. Oikein puhku ja puhalla. Ehkä se olisi elämäntehtäväsi tässä huithapelimaailmassa💩

Ehkäpä niin. Ainakin IRL oon ottanut sen tehtäväkseni, vaalin hyvää ja tuon mukanani.

No nyt oli hepreaa😄

Haaveilija39 kirjoitti:

No nyt oli hepreaa😄

Hän taitaa olla ihastunut profiilikuvaasi sinusta ja tölkkisi taas muistuttaa hänestä robottia. 😅

Huitale kirjoitti:

Hän taitaa olla ihastunut profiilikuvaasi sinusta ja tölkkisi taas muistuttaa hänestä robottia. 😅

Jaa jaa sitäkö nämä viestit on😁

Haaveilija39 kirjoitti:

Jaa jaa sitäkö nämä viestit on😁

No jos nyt oikein osasin häntä tulkita, niin kyllä. 😄

❤️❤️❤️

Kyllä mä voin ilahduttaa teitä vielä joku kaunis päivä🙂