Pikku-pirpana

Vapaa kuvaus

Pieni taivaankannen maalari.

Aloituksia

125

Kommenttia

16105

  1. Tällein sivusta haluan sanoa, että lapsettomaksi olet aika hyvin kärryillä asiasta. Nimenomaan uskon että Siperia opettaa. Aikuisen tulee olla diktaattori, hyväntahtoinen sellainen, joka on se joka päättää ja kantaa vastuun. Lapsi kokee turvallisuutta, kun aikuinen kantaa vastuun ja on johdonmukainen.

    Toki lapsen emotiaalista kasvua pitää tukea, mutta ei koskaan vastuuttamalla lasta, joka on kehityksensä polulla vielä.

    Suurin virhe, mitä kasvatuksessa nykypäivänä tehdään on hiton hyssytteleminen. Lapsen tulee saada käydä tunteensa läpi. Itkeä, raivota ja kiukutella vaikka maailman ääriin asti ilman että aikuinen antaa periksi. Lapsi koettelee rajojaan ja rajathan tunnetusti ovat rakkautta.

    Eli vaikka yksäri sinua ei tukisikaan näkemyksessäsi, minä olen pitkälti samoilla linjoilla kanssasi. Lapset olkoon lapsia ja aikuiset aikuisia.
  2. Ensimmäisenä tulee koko jutusta mieleen kehuminen kehumisen vuoksi.. ihan tyhmää. Kehun tulee olla aito tunnepohjainen reaktio. Muuten se on kuin valehtelemista.

    Itse olen sitä mieltä, että tuollainen itsesuggestio on hyvä tapa piristää itsetuntoa silloin kun oikein masentaa, muutoin se on aika epärealistinen pohja sillä ihminen uskoo yleensä omia valheitaan.

    Uskon toki kehumisen positiiviseen voimaan, mutta kehun pitää olla aito, realistinen. Myös itsesuggestioissa. Muutoin tosiaan on vaarana valheellinen kuori, joka ei kestä todellisuutta. Tulee niitä prinsessoita jotka murtuvat todellisuuden edessä, tai suggestoivat muun maailman hiiteen.

    Oikea tapa saada vahva itsetunto on käsitellä satuttavat asiat realistisesti ja päästä niistä yli järkeilemällä. Se, että tuntuu pahalta olla tässä pinnallisessa maailmassa, tarkoittaa ettei ole hyväksynyt itseään. Sellaisenaan. Ei ole ymmärretty, että jokainen on niin paljon muutakin kuin vain pintansa. Tässä asiassa olen yhtä mieltä artikkelin sanoman kanssa, että pitäisi osata kehua ja ennenkaikkea muutakin kuin pintaa.

    Itse joka aikanaan jo olen päättänyt että annan tulla ulos sen mitä milloinkin tunnen ja kehutkin, niin olen huomannut että se hämmentää ihmisiä. Jopa ärsyttää ja suututtaa. Jotkut pitävät minua mielistelijänä sen takia. Toiset epäilevät että minulla on ketunhäntä kainalossa ja osa on vaan kateellisia, kun osaan antaa itsestäni. Sillä sitä se on. Kehuminen on itsestään antamista, sitä että tuo tunteensa julki. Asettaa tunteensa julkiseksi häpeilemättä itseään.

    Ja se, ettei häpeile itseään on itsetuntoa, voimaa olla oma itsensä. Niin sisäisesti kuin ulkoisestikin.
    Ja sen saavuttaa työskentelemällä itsensä kanssa. Ei turhilla kehuilla.
  3. Niin entäs naiset, kysyn minäkin..?
  4. Minä myötäilen vain kun minulla on samansuuntainen näkemys. Osaan ja olenkin eri mieltä kun niin on.
  5. Älä viiti olla noin the vastarantainen kiiski.. The Ano. Ai niin.. ei sellaista ole.

    Mitään riitaa palstalle ei tästä aiheesta tarvitse taas nostaa. Anot ovat ihan yhtä hyviä palstalaisia kuin rekut. Ovat vain kasvotonta ja identifioimatonfa massaa. Se on kuules jokaisen oma henkilökohtainen valinta erottua joukosta rekkuna. Tai kuulua harmaaseen massaan. Mitään paremmuutta ei ole suuntaan tai toiseen.
  6. Juurikin noin. Ja ilman tuota mainitsemaasi muistileimaa ei synny syvyyttä keskusteluun.

    Kunnioitan anonyymin oikeutta olla täysin anonyymi. Me rekatut olemme myös anonyymiteetin suojissa jos emme itse paljasta itseämme. Kukaan ei pysty rekkautuneesta selvittämään, kuka hän on jos rekattu ei itse paljasta henkilökohtaisia tietojaan.

    Rekattu kunnioittaa keskustelukumppaneitaan toisella tavalla, sillä kirjoituksistaan jää se muistijälki. Se ei tarkoita muuta kuin, että kuorma kasautuu nimimerkin harteille.
  7. Kyllähän se tuppaa tympimään minuakin, mutta joskus harvoin pääsee oikeasti keskustelemaan sillain että kunnolla kutkuttaa. Antoisasti ja antaumuksella. Se on se suola täällä.

    Eniten itseäni täällä tympäisee se pelkkä kommenttien heittäminen ilman minkäänlaista halua keskusteluun. Teenhän minäkin sitä, mutta joskus olisi aidosti kiva vaihdella aiheesta ajatuksiakin.

    Ja saisi olla huumoriakin enemmän. Ite kun olen tälläinen asiallinen torvi joka ymmärtää hyvän päällle, mutta ei itse osaa suoltaa sitä, niin tykkään kovin teistä huumorimielellä kirjoittelevista muutamasta miesoletetusta.

    Kyllä yritän keventää, mutta se ei ihan aina lähde ilman vastaparia.
  8. Justiinsa sitten oikeistolaisen ideologian mukaisesti. Köyhät kyykkyyn.
  9. Eiku jobin kuittaus. Aina kun saa tietynlaisen jobin tehtyä, se työmääräys kuitataan kolmella allekirjoituksella, nimenselvennyksellä ja kolmella päiväyksellä .. ja jobeja on 12-50 kpl päivässä...
    Joskus siinä menee puurot ja vellit sekaisin kun niitä täyttää ranne kipeänä. Ja virheet korjataan tietysti allekirjoituksella, nimenselvennyksellä ja päiväyksellä.. XD..
  10. Älä viiti. Sontakärpäset seuraa sontaa. Iskevät sinne mistä ovat löytävinään sitä.
  11. Aika tyhmää keskustelemista, jos ei vastaa.. mitä keskustelemista se on?

    Yleensä keskusteleminen on vuoropuhelua, eikä siihen kuulu vastausvelvoitteiden laistaminen. Se ei ole keskustelua.
  12. Jättäisin molemmat kokeilematta. Suosiolla. Ei houkuta ääripäiden vertailu.
  13. Nää pöljät kommentit mitä palsta antaa tykkäyksistä ja viesteistä. Aivan turhia. Se saatiin, ja menetettiin paljon enemmän.
  14. Asiaa! Juurikin tuo väärinymmärrys on pahin uhka kun anon kanssa jubailee. Kun toisesta ei ole mitään käryä.
  15. Mielestäni etuja ei enää ole, versus rekku tai ano. Samalla tavalla joutuu pläräämään ketjuja molemmat. Tuo tuloillaan oleva "uusi profiili" antaa jotakin etua, kuten listauksen kirjoittamistani viesteistä, mutta sekin on laiha lohtu, kun vellikello ei toimi.

    Rekkautunut tosiaan profiloituu yksilöksi kun ano ei taas siihen pääse koskaan ilman allekirjoitusta. Sitä on aivan turha kuvitella, että ihmisiä tunnistaisi jostakin pilkun paikasta. Ano on ano ja sillä hyvä. Harmaata massaa. Tunnistamaton ja samalla myös merkityksetön.

    Enkä tarkoita ettei anoja saisi olla, he vain itse valitsevat merkityksellisyyden puuttumisen itselleen. En koskaan saa anon kanssa syvyyttä keskusteluun, vaikka hyviä keskusteluja olenkin käynyt anojenkin kanssa.

    Täällä on vanhoja rekkuja anoina, enkä tunnista heitäkään. Jos keskustelija haluaa kunnioittaa vastakeskustelijaa kertomalla kuka on, minä arvostan sitä. Itse en tulkitse anoja muutoin kuin viestiensä perusteella.

    Ja sikseen, itse olen rekku siksi, että haluan sitä syvyyttä keskusteluun. En minä dösikselläkään avaudu tuntemattomille, saatan hölistä jotakin tyhmää ja turhaa. Sama täällä anojen kanssa. Toisin on rekkujen kanssa. Kun toinen kunnioittaa sinua ilmaisemalla kuka on, on luonnollista, että siihen keskusteluun tulee persoonallista syvyyttä.

    Mutta juu, varsinaisia etuja rekulla ei ole enää suhteessa anonyymeihin.
  16. Hitsi, tuon kun olisinkin oppinut. Kirjoitan päiväykaen työpäivän aikana noin nelisenkymmentä kertaa ja aina joku niistä menee lörinäksi. Varsinkin kun jokin aikamääre muuttuu. Ja sit niitä saa korjailla. Hitsinmoista sotkua.

    Kun siitä päiväyksestä tulee rutiini, nii virheitä sattuu.
  17. Koskaan ei anneta periksi ja lyödä leukaa rintaan.. sisulla, suomalaisella perkeleellä eteenpäin, sillä ei ole kuin yksi suunta;
    eteenpäin.
  18. Niin.. seisoessa, ei istuessa.. :)
  19. Ei se pjaska toimi.
  20. Typyseni.. ymmärrän täysin turhautumisrn tunteen sillä koen sitä itsekin aina välillä tämän palstan toimimattomuuden vuoksi.

    Mutta, mutta.. ei koskaan laiteta leukaa rintaan.. never.

    Se on nääs niin, että nostetaan leuka pystyyn ja eiku kohti uusia haasteita!
    21. 49 / 806
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt