Vapaa kuvaus

Aloituksia

290

Kommenttia

1065

  1. Ihmisen psykologinen kehitys, s. 218

    "Mikäli vanhempien ero on väistämätön, olisi lasten kokemuksia pehmennettävä ja pyrittävä välttämään monien muutosten äkkinäinen kasaantuminen"

    Minä sanoin Toivolle, "nyt äiti ei halua enää olla isän kanssa. Sinut vietiin kotoa, koska täti ei osaa. Täti luulee, että isä ei ole hyvä isä. Nyt sinut saatetaan taas viedä, koska minä en sanoin tädille, että EN halua enää puhua. Minä olen hyvä isä".

    Sosiaalityöntekijä kirjoitti huostaanottopäätökseen: "Lapsen rajaaminen on puutteellista, isän ikätasoisessa hoidossa on huolta, isällä on pahoja puheita".

    "Tärkeintä on huolehtia, että lapsella on hyvät suhteet molempiin vanhempiin"

    Minä otin asunnon äidin vierestä, äiti ja Toivo kävivät vapaasti yökylässä, liikkuminen oli vapaaehtoista, sovimme hoidon spontaanisti.

    Sosiaalityöntekijä kirjoitti, että "isän asuinjärjestelyt ovat ennakoimattomia ja muuttuvia, äiti ja Toivo nukkuvat patjalla isän kotona, vaihtojärjestelyt ovat turvattomia, isä on kiinni avioliitossa"

    “Vanhemmat pääsivät tutustumaan perhekuntoutus 12.12.2020, jolloin heillä oli mahdollisuus arvioida, haluavatko he aloittaa perhekuntoutuksen”
    Huomaa painotukset “tutustumaan” ja “haluavatko”. Meitä kiristettiin lapsen ollessa poissa. Tutustuminen vihjaa, että “perhekuntoutus on asiallinen ja järkevä”. Se oli autoritaarinen ja aggressiivinen. “Haluavatko” vihjaa piilottaa näkyvistä lapsen poisviemisen ja luo teennäisen vapaaehtoisen vaikutelman ideologiseksi työkaluksi, jolla tehdään estetään arvostelu: “Kun se kerran on vapaaehtoista, niin kieltäytyminen olisi huono teko”. Tässä tulee esiin lastensuojeluviranomaisen järjenvastaisuus, fanaattisuus ja epäpätevyys. Se muistuttaa vähän sitä, kun äiti piilotti Toivon kengät kaappiin.
    “Isä ei suostunut tutustumiskäynnillä puhumaan mitään ja äiti puolestaan vastasi, että ei halua perhekuntoutukseen, mutta sanoi: “let´s do this”.
    Sosiaalityöntekijä valehtelee, että “isän puhumattomuus osoittaa kyvyttömyyttä yhteistyöhön”. Meitä pakotettiin epäoikeudenmukaisesti paikkaan, jossa ei ole sitä psykoterapiaa tai parisuhdeterapiaa, joka auttaisi minun ja äidin välillä. On selvää, etten voi puhua sortajahoitajille ja koen olevani uhri. Tästä lähtien lastensuojelun toimenpiteet olivat väkivaltaan turvautuvia ja vuoropuhelun kieltäviä. Lastensuojelu heikensi perheeni tilannetta ja uhkasi seuraamuksilla, jos he eivät saa valtaa. On selvää, että asiat eivät hoidu enää. Sitä ennen ne olivat epäpätevän sosiaalityöntekijän ja varhaiskasvatustyöntekijöiden kanssa juttelua, johon ei liittynyt konkreettisia tukitoimia.
    “Ohjeistettu vanhempia tuomaan asunnolle perheen henkilökohtaisia tavaroita ja ruokaa...”.

    “Lisäksi yhtenä aamuna päiväkodin työntekijän houkutellessa Toivoa sisätiloihin, oli isä alkanut hyppimään korkeita tasajalkahyppyjä kiinnittääkseen Toivon huomion takaisin itseensä”.
    Kannustin Toivoa menemään ovesta sisään. Korkeat tasajalkahypyt ja käsien yhteentaputus ovat iloinen ele. Sosiaalityöntekijä vääristää, että “yritin estää Toivoa menemästä sisään”.
  2. Ihmisen psykologinen kehitys, s. 218

    "Mikäli vanhempien ero on väistämätön, olisi lasten kokemuksia pehmennettävä ja pyrittävä välttämään monien muutosten äkkinäinen kasaantuminen"

    Minä sanoin Toivolle, "nyt äiti ei halua enää olla isän kanssa. Sinut vietiin kotoa, koska täti ei osaa. Täti luulee, että isä ei ole hyvä isä. Nyt sinut saatetaan taas viedä, koska minä en sanoin tädille, että EN halua enää puhua. Minä olen hyvä isä".

    Sosiaalityöntekijä kirjoitti huostaanottopäätökseen: "Lapsen rajaaminen on puutteellista, isän ikätasoisessa hoidossa on huolta, isällä on pahoja puheita".

    "Tärkeintä on huolehtia, että lapsella on hyvät suhteet molempiin vanhempiin"

    Minä otin asunnon äidin vierestä, äiti ja Toivo kävivät vapaasti yökylässä, liikkuminen oli vapaaehtoista, sovimme hoidon spontaanisti.

    Sosiaalityöntekijä kirjoitti, että "isän asuinjärjestelyt ovat ennakoimattomia ja muuttuvia, äiti ja Toivo nukkuvat patjalla isän kotona, vaihtojärjestelyt ovat turvattomia, isä on kiinni avioliitossa"

    “Vanhemmat pääsivät tutustumaan perhekuntoutus 12.12.2020, jolloin heillä oli mahdollisuus arvioida, haluavatko he aloittaa perhekuntoutuksen”
    Huomaa painotukset “tutustumaan” ja “haluavatko”. Meitä kiristettiin lapsen ollessa poissa. Tutustuminen vihjaa, että “perhekuntoutus on asiallinen ja järkevä”. Se oli autoritaarinen ja aggressiivinen. “Haluavatko” vihjaa piilottaa näkyvistä lapsen poisviemisen ja luo teennäisen vapaaehtoisen vaikutelman ideologiseksi työkaluksi, jolla tehdään estetään arvostelu: “Kun se kerran on vapaaehtoista, niin kieltäytyminen olisi huono teko”. Tässä tulee esiin lastensuojeluviranomaisen järjenvastaisuus, fanaattisuus ja epäpätevyys. Se muistuttaa vähän sitä, kun äiti piilotti Toivon kengät kaappiin.
    “Isä ei suostunut tutustumiskäynnillä puhumaan mitään ja äiti puolestaan vastasi, että ei halua perhekuntoutukseen, mutta sanoi: “let´s do this”.
    Sosiaalityöntekijä valehtelee, että “isän puhumattomuus osoittaa kyvyttömyyttä yhteistyöhön”. Meitä pakotettiin epäoikeudenmukaisesti paikkaan, jossa ei ole sitä psykoterapiaa tai parisuhdeterapiaa, joka auttaisi minun ja äidin välillä. On selvää, etten voi puhua sortajahoitajille ja koen olevani uhri. Tästä lähtien lastensuojelun toimenpiteet olivat väkivaltaan turvautuvia ja vuoropuhelun kieltäviä. Lastensuojelu heikensi perheeni tilannetta ja uhkasi seuraamuksilla, jos he eivät saa valtaa. On selvää, että asiat eivät hoidu enää. Sitä ennen ne olivat epäpätevän sosiaalityöntekijän ja varhaiskasvatustyöntekijöiden kanssa juttelua, johon ei liittynyt konkreettisia tukitoimia.
    “Ohjeistettu vanhempia tuomaan asunnolle perheen henkilökohtaisia tavaroita ja ruokaa...”.

    “Lisäksi yhtenä aamuna päiväkodin työntekijän houkutellessa Toivoa sisätiloihin, oli isä alkanut hyppimään korkeita tasajalkahyppyjä kiinnittääkseen Toivon huomion takaisin itseensä”.
    Kannustin Toivoa menemään ovesta sisään. Korkeat tasajalkahypyt ja käsien yhteentaputus ovat iloinen ele. Sosiaalityöntekijä vääristää, että “yritin estää Toivoa menemästä sisään”.
  3. -MCleod, J (2003) Reading Colonial Discourses, Chapter 2 in Beginning Post-Colonialism. Manchester: Manchester University Press
    reading and politics
    -kolonialismi edellyttää
    -fyysisen voiman käyttöä ja
    -uskomuksia, joiden mukaan toisten maan hallitseminen on oikein
    -uskomukset on koodattu siirtomaaherrojen kieleen, johon valloitettu kulttuuri alistetaan, ja heidät saadaan uskomaan suhteellisiin eroihin valloittajakulttuurin ja oman kulttuurin välillä
    -Chris Tiffin, Alan Lawson 1994: kolonialismi ja rasismi ovat diskurssia toteuttavia operaatioita
    -kolonialismin diskurssianalyysi toimii kolmella tavalla
    -se kieltää humanistisen olettamuksen, jonka mukaan kirjallisuustekstit eivät riipu historiallisista konteksteista ja esittää kuinka historialliset kontekstit vaikuttavat merkityksiin ja kirjalliset representaatiot muokkaavat historiaa
    -se paljastaa korkeakulttuurin yhteyden siirtomaariistoon
    -se auttaa vastustamaan uuskolonialismia
    -reading orientalism
    -Edward W. Said 1967 'Orientalism' on tutkimus siitä, kuinka Britannia ja Ranska representoivat Pohjois-Afrikan ja Keski-Aasian maita 1900-luvun vaihteessa
    -Saidin käsite 'orient' viittaa näihin paikkoihin
    -toiset käyttävät sitä Kauko-Idästä
    -orientalismi käsitteenä, ei kirjana tarkoittaa kolonialismin aikaisia Lännen käsityksiä näistä maista
    -orientalismi on edelleen voimissaan, joten kolonialismin koneiston voidaan katsoa säilyneen itsenäistymisen jälkeenkin
    -the shape of orientalism
    -orientalism constructs binary divisions
    -orientti ja occidentti (Länsi) ovat holhotun ja holhoajan rooleissa
    -orientalismi paljastaa enemmän kuvaajista kuin kuvatuista (2011 kandi gradu vrt. Ajatukseni siitä, että ulossulkemisen tekosyy, ja taustalla oleva agenda, kuvaavat aina enemmän ulospotkijaa kuin potkittua ja syytettyä, homo syyttää naisten häirinnästä, lakitieteen opiskelija syyttää terrorismista)
  4. -summary of section 3:
    -tilastoluokittelut ilmentävät 'muiden' määrittelyä ja 'meidän' homogenisoimista
    -tilastojen kategoriat ovat puolueellisia ja määrittelevät, nimeävät ja luokittelevat rodun autoritatiivisesti
    -tällainen governmentaliteetti esiintyi kolonialismissa laskemallisuutena, luokitteluna ja delieationa (vertaussuhteen vähättelynä)
    -tilastojen institutionaaliset praktiikat uusintavat diskursiivisesti rotua
    -whiteness
    -tilastolaskelmat ovat fiksoituneita ei-valkoisiin, 'muihin'
    -uudet kategoriat eivät tarkenna määritelmäänsä vaan lisäävät hämmennystä ja ongelmien määrää
    -kategorisoitava rotu on epävakaa ja siksi se pakenee aina määritelmiä
    -whiteness: dominant and fractured
    -sosiaalidarwinismi
    -eugenics: power and population
    -eugeniikka on poliittinen strategia geneettisesti ylivertaisten geenimassojen lisäämiseksi ja muiden tukahduttamiseksi
    - the end of whiteness?
    -summary of section 4
    -valkoihoisuuden valta syntyi toisten, eli Euroopan ulkopuolisten valkoisten, juutalaisten ja irlantilaisten ulossulkemisesta
    -luokkajaot ja sukupuolijaot ovat päällekkäisiä valkoihoisuuden kanssa (?)
    -eugeniikan tarkoitus on pelastaa valkoihoisuus ja sen väestön rationaalinen ja tehokas organisoiminen viittaa hallituksen harjoittamaan valkoihoisuuden säätelyyn
    -valkoihoisuuden rajat ovat ulossulkevia ja joustavia yhtäaikaa (?)
    -conclusion
    -Gilroy 2000: rotuajattelua ei voi poistaa sosiologiasta antiteeseillä, vaan kosmopoliittisilla ja kulttuurien välisillä tutkimuksilla
    -Gilroy on väärässä, koska hän puhuu rodusta negatiivisesti. Rotuja tarvitaan rotuajattelun lopettamiseksi
  5. Laitoin käteni raikasvesitankkiin isosta kierrekorkin aukosta enkä löytänyt tyhjennyskorkkia. Ainoa putki ulos menee ylöspäin pumppuun. Pitääkö avata sähköt ja hanat ja kääntää se venttiili auki pumpun ja boilerin tyhjennysletjun välissä? Silti osa vedestä menee hanojen lautta likatankkeihin. Tässäkö on tämän matkailuauton ainoa mahdollinen tyhjennystapa? Huomasin lisäksi, että vain kallellaan vasemmalle kaikki vesi menee raikasvesisäiliöstä tankkiletkuun.
  6. 3. Vain sosiaalityöntekijä päättää mikä asia on oikein ja väärin ja siitä kieltäytymistä hän kutsuu "emme ole pystyneet arvioimaan". Kukaan viranomainen ei arvioi lastensuojeluorganisaatiota tai osallistu vanhemman ja lapsen arviointiin. Rajat puretaan tai pidetään hänen virastonsa tahdon mukaan. Vasta pystytettyään rajat millä hinnalla ja keinolla hyvänsä, lastensuojelu alkaa ajattelemaan pakkokeinojen höllentämistä. Vaiheissa 1 ja 2 he pyrkivät vain pystyttämään niitä.

    Mikä myytti siinä on, että lapsi pitäisi viedä eikä hoitaa? Pitäisikö sanoa auktoriteettikultti, jota toteutetaan luomalla vikoja sosiaalisesti poikkeavista. Perhelaitoksen ehdotuksessa suojelun ja uhan käsitteet vaihtuvat ratkaisukeskeiseen toimintaan.

    Tämän hetken ajatus lainsäätäjillä on "tehokas ja tuntuva lastensuojelu, jossa on selkeät toimintamallit ja ennaltaehkäisevä vanhempien tuki". Ei puhettakaan valehtelusta vanhempia vastaan sosiaalilautakunnan tahdon toteuttamiseksi, syyttömästi rikotuista perheistä eikä jo huostaanotettujen palauttamisesta. Auktoriteetin uskottavuus säilyy. Oikeusasiamies Tapio Räty kiertelee asian ympärillä eikä uskalla sanoa sitä.

    Mirka kirjoitti: Ei sellaista yksinkertaisesti voida myöntää tapahtuvaksi sivistysvaltio-Suomessa.

    Tämä on objektiivinen ongelma ja tästä on kysymys.

    Viranomaistoimen kohteena olevan stigma - miten irrationaaliset uskomukset ratkaisevat lastensuojelun kehittämisen

    1. Sosiaalityöntekijöiden valehtelua ei kyetä myöntämään. Sosiaalityöntekijä on melkein varmasti aina oikeassa. Sen sijaan puhutaan pätevien sosiaalityöntekijöiden tai mielenterveyspalvelujen puutteesta. Kaikki hallituksen ja median kehitysohjelmat lastensuojelussa kohdistetaan virkamiehen tukemiseen. Lapsen tai vanhempien näkökulmaa kieltäydytään kuulemasta. Lainvastaista toimintaa ei tuoda tuomioistuimeen. Sosiaalityöntekijöiden ennakkoluulot jätetään menneisyyteen ihan kuin niitä ei olisi olemassa ja syytetään vanhempaa siitä, että on joutunut lastensuojeluun. Seurauksena on vanhemman syrjäytyminen lapsensa elämästä, perheenlisäyksen hankkimisesta, uuden perheen hankkimisesta, varhaiskasvatusalan työpaikoista ja sote-palveluista.
    2. Suku hylkää lastensuojeluvanhemman. Sijaishuollossa olevan lapsen suvulla on edessä melkein varmasti suhteen loppu vanhemman kanssa. Vanhemmat tarvitsisivat tukea läheisiltään eikä päinvastoin. Isovanhemmilla ja muulla suvulla on asenteita, joiden mukaan vanhemman täytyy kunnioittaa sijaisperhettä. Suvulla on ennakkoluuloja, joiden mukaan vanhempi ei ole kunnioittanut sijaisperhettä tai yrittää kilpailla eksän kanssa lapsen saamisesta. Ne haavoittavat vanhempaa, joka uskoo asiaansa. Vanhempi katkaisee välit sukuun itse, koska kokee olevansa syyttelyn ja häpeän aihe. Isovanhemmat lopettavat yhteydenpidon, koska he eivät "jaksa" tuskaa. Sukulaiset juoruvat vanhemman selän takana, että sijaisvanhempien koulutuksien vuoksi on hienoa, että lapsella on "turvallinen paikka elää ja kasvaa", vaikka vanhempi on aina tarjonnut sellaisen lapselleen. Seurauksena on vanhemman syrjäytyminen suvustaan. Tämän verukkeena käytetään koulutuksen, iän tai aseman tuomaa auktoriteettia ja sosiaalista hierarkiaa.

    Kyse ei ole siitä, että kuka on oikeasti huumeriippuvainen ja kuka ei ole vaan sosiaalityöntekijän tekaisemasta uhasta ja vaarasta, joka ei kuulu hoitoajatteluun eikä se sovi stigmaksi kenellekään ihmiselle

    Autoritaaristen suomalaisten tai virkamiesten diktatuuri pitää korjata korvaamalla lastensuojelu perhelaitoksella.
  7. Vaihtoehdoton ja toivoton lähtökohta ei tuota aikuismaisia ratkaisuja ja sen sijaan pitäisi olla kypsyyttä nähdä eri mahdollisuuksia. Pakko johtaa syvenevään ongelmien kierteeseen. Pakkotoimet vanhempia vastaan eivät ole perusteltuja. Perusongelma on syrjivä politiikka, olivat syyt totta tai ei, jossa vanhemmat eivät saa enää tukea.

    Autoritaaristen ihmisten tarjoama ratkaisu olisi opetella toimimaan autoritaaristen suomalaisten odotusten mukaisesti. Kun käyttäytyy toisten odotusten mukaisesti, saa parempaa kohtelua ja tukea vikoihinsa myös koulussa ja työelämässä. Jonkun pitäisi kouluttaa vanhempi käyttäytymään Suomessa siten, että hän voi mennä paikkoihin ja olla kotona siten, ettei kukaan muu tai oma lapsi näe vikoja. Sosiaalityöntekijän tehtävä se ei ole, koska lastensuojelutoimiston tehtävä on vain komentaa vanhempaa olemasta poikkeavana lapsen seurassa.

    Todellisuudessa sosiaalityöntekijät ja suomalaiset käyttäytyvät törkeästi. He ovat asenteellisia ja ilkeitä, eikä poikkeava vanhempi ole vaarallinen lapsen omasta näkökulmasta. Ihmisellä ei ole vikoja ja se ajatus on rasistinen. Ihmisellä on kokemuksia, jotka pitää integroida yhteiskuntaan. Syrjäytynyt vanhempi aiheuttaa ongelmia muiden ollessa sopeutumattomia häneen. Se voi johtaa lapsen kasvamiseen poikkeavaksi, mutta sen ratkaisu on myös lapsen mukaan ottaminen.

    Sijaishuoltoa ei pidä olla ollenkaan. Kysymys ei ole siitä, että kenessä on todella vikaa vaan siitä, että poikkeavuudesta huolimatta kaikki ovat kykeneviä oppimaan luottamusta ja yhteenkuuluvuutta ja ovat lapselleen tärkeitä ihmisiä. Meidän todistettava, että hyviä sosiaalityöntekijöitä ja sijaishuoltopäätöksiä ei ole olemassa. Sijaishuollolla ei ole mitään tekemistä lapsen edun kanssa vaan se on rankaisua ja moraalista syyllistämistä.

    Luottamus ja inklusiivisuus johtavat yhteisiin kokemuksiin eikä lapsen ja vanhempien pakottamisella lastensuojeluun voida korjata syrjäytymistä. Oikein kohtelu ja hyvän tekeminen opettaa käyttäytymään niin kuin muut odottavat.

    Kiintymyssuhdeteoria ilmenee vieraannuttamisessa, mutta se ei ole perusongelma vaan seurausta diktatuurista. Vieraannuttaminen on tilanne, jossa vanhempi tai lapsi ei lopeta olemasta poikkeava, joten sosiaalityöntekijä valehtelee, että lapsi voi paremmin sijaishuollossa, jos hän ei ajattele vanhoja asioita. Silloin lastensuojelutyöntekijä estää läheissuhteen ylläpitämisen rangaistuksena vanhemman tai lapsen tottelemattomuudesta.

    Vieraannuttaminen kieltämällä ei voida estää vääriä huostaanottoja, koska silloin niitä tehdään vain jatkamalla vanhempien yhteydenpitoa. Myöskään voitonteko kieltäminen ei voida sitä estää, koska silloin huostaanotot vain rahoitetaan julkisesti. Turhia sijaishuoltopäätöksiä ei voida estää, jos ei tunnusteta autoritarismia tai lisäämällä lasten mielenterveyspalveluja. On vaadittava lastensuojelun vallan kieltämistä.

    Sosiaalityön suvaitsemattomia asenteita ja diktatuuria ei voida korjata kieltämättä huostaanottoa tai korjaamalla oletuksia: Sosiaalityöntekijän persoonaviat, vieraannuttaminen, koulutuksen puute, sijaishuollon rahaliikenne ja lapsikauppa, korruptio, virkamieskunnan hyvä veli -järjestelmä, avohuollon varojen puute, lasten mielenterveyspalvelujen puute, vanhempien syyllisyys lapsen pahoinpitelyyn tai meidän mielenterveytemme.

    Komennusta, hoitoa vai holhousta? Avosossu sanoi lapseni riistettyään: "Ei tämä komennusta ole. Holhousta kyllä". Hoidon tarve tekaistaan holhouksen toteuttamiseksi ja samaan verukkeeseen vedotaan koko maassa

    lastensuojelu tekaisee sairauksia vanhemmille (todistamattomat huolet) saadakseen holhousoikeuden lapseen. Lastensuojelu keksii mielenterveyshuolet ja tekee sijaishuoltoa ilman kulukattoa oman holhousasemansa pönkittämiseksi. Mielenterveysongelmat ja kulut kasvavat sosiaalityöntekijän väitteiden kasvaessa. Kyse ei ole riittämättömistä mielenterveyspalveluista, ongelmaisista vanhemmista, sosiaalityöntekijöiden pulasta tai julmasta toimintatavasta. Vanhempien on pakko tehdä asiat juuri niin kuin lastensuojeluorganisaationkäskee tai muuten oikeuksia olla lapsen kanssa rajoitetaan.

    Sijaishuoltokaava

    1. Huostaanottopäätös on tavallaan "arviointiin otto". Tekaistaan syyt yhteydenpidon katkaisemiseksi. Sisällöllä ei ole väliä, kunhan perustelu on muodollinen ja huostaanotto toteutuu. Valittaminen on näennäistä ja hylätään.

    2. Asetetaan lapsi vanhemmat totaali-instituution rajoihin, jossa käyttäytymistä voi ehdollistaa, arvioida ja atomisoida empiirisen taylorismin mukaisesti "mallin toimivuus riippuu yksittäisten palasten maksimoinnista".
  8. Autokorjaamossa tilauksen vastaanottaja sanoi minulle, että tule tänne, hei!, että saadaan auto korjattua. Tein virheen siinä, että päätin itsenäisesti jaloitella. Sanktio normin rikkomisesta oli vihjaus koko asiakassuhteen purkamisesta tai siis että hän peruu korjauksen, jos kyseenalaistan hänet.

    Yritin kertoa tekniset yksityiskohdat avoimesti. Lisäsin oman oletukseni ja sen, mitä muut mekaanikot olivat sanoneet. Mies sanoi, ettei se vaikuta teknisessä mielessä. Lisäsin pari ajatusta ja sitten hän otti kaiken liian kirjaimellisesti ja alkoi kirjoittaa sanani sinne. Se oli holhoavaa ja hänessä heräsi ennakkoluuloja minun persoonastani, että olen omituinen tai hankala. Hän unohti teknisen ammattitaitona. Sanoin, että kampiakselin sensorin asentosensorin vikavalo voi mennä päälle siksi, että teen mäkilähtöjä. Hän nauroi ja käski minun lopettaa sen. Kieltäydyin, kerroin laskeneeni säästöt 35% bensan hinnasta. Sitten hän kirjasi selitykseni mäkilähdon periaatteista. Pyysin häntä lopettamaan, koska hän tietää mikä mäkilähtö on.

    Menin seisomaan siihen. Sitten hän sanoi, että hyvä kun saadaan tämä selvitettyä. Työmääräyksessä oli minun autoni rekkari, mutta edellisen omistajan nimi ja yhteystiedot. Hän vihjasi, että minun kävelyni kauemmas tiskiltä tai poistumiseni oli kielteistä ja että hän vaati minua odottamaan palvelutiskin edessä. Normaali asiakaspalvelija olisi pahoitellut sekaannusta ja kiittänyt siitä, että jäin odottamaan. Vastasin, että ei ole minun syyni, että he sotkivat paperit.

    Palasin korjaamolle muuttaakseni tilaustani. Mies sanoi, että eihän määräystä voi muuttaa, kun se jo kirjoitettu tänne. Vastasin, että se ei ole määräys vaan minun tilaukseni. Minä ehdotan korjausta tai tilaan sen ja maksan siitä. Hän käytti oman auktoriteettinsa verukkeena vajaamiehitystä, ja tilauksen muuttaminen haittaa firmaa. Vastasin, että auto on vielä pihalla, työtä ei ole aloitettu ja minä tuon osan. Eihän se ole haitannut teitä millään tavalla. Hänellä oli koko ajam oma määräysvalta etusijalla ja hän kohteliminua tottelevana osapuolena.

    Autossani on katsastus ummessa. Kerroin sen palatessani. Hän viittasi äsken antamaani työmääräykseen ja sanoi, ertä eihän tänne ole laitettu mitään siitä, että katsastus on ummessa. Hän siis käytti kirjauksia jonain auktoriteettina, vaikka minähän itse juuri annoin ne. En ollut ikään kuin pätevä kyseenalaistamaan niitä. .Jouduin antamaan sen suullisesti, koska puhelimessa aiemmin ei oltu kirjattu tarkkaa tietoa.

    Varaessani etukäteen ajan tilasin vetoakselin vaihdon ja vikavalojen syiden korjauksen. Mies laittoi vikavalot toissijaisiksi eli ei välttämättä korjata tänään vaan katsotaan jos on aikaa. Katsastus hylkää EGR-venttiilin vikavalon vuoksi ja siksi peruin veroakselin ja pyysin heitä korjaamaan vain vikavalojen syyt.