maissiii

maissiii profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

uusi vuosi ja uudet kujeet

Liittynyt 5v sitten
58 aloitusta · 2332 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
Tuo kirjoitus oli melko lailla suoraan Haukion kirjasta,
otteessa mielestäni tärkein lause oli Jenni Haukion oivallus,

"...että jokaisen ihmisen tulisi saada jo eläessään kuulla
kaikesta siitä kiitollisuudesta ja kunnioituksesta,
mitä häntä kohtaan tunnetaan."

Tekisi itse kullekin hyvää löytää sama oivallus,
vaikkapa vain lähipiirissä.
Siinäpä se, herkkä oivaltaa sen ajoissa.
En tiedä,
mutta en koe murehtimista voimien tuhlauksena.
Murehtimisella on oma aikansa,
sitä varten meillä on voimia,
että elämä olisi elämisen arvoista.
Murheeton voimia täynnä oleva elämä,
eikös se ole aika tylsää, ihanuuksissa rypemistä...
oman navan ympärillä pyöriskelyä...

Joku sananlasku, ettei enempää murheita anneta,
kuin niitä jaksaa kantaa, pitänee aika hyvin paikkansa.
Uskon, ettei murehtiminen ole välttämättä valittamista,
sehän voi olla myös jakamista,
siten lohdullista ja voimistavaa, mites sille murheelle käy kun sen jakaa,
pienempi siitä tulee, murunen vain, helpompi kantaa.
kesämielellä olen,
mutta kesäkuu on lähtenyt käyntiin lähinnä ihmetellen.
Olen ihmetellyt ja ihaillut tätä vauhtia,
millä kaikki kukkivat ja kasvavat, vaikka on ollut viileääkin.
Lemmikki on vallannut pihaani ,
ennen vain omenapuiden alla, mutta nyt jo kaikkialla muuallakin.
ruohonleikkuri väistelee tuota ihanaa sinista mattoa.

Vaikka keväällä fundeerasin, että nyt ei saa hullaantua
kun mennään taimimyymälään, toisin kävi.
Ehkä hullaannuin eri tavalla kuin aikaisempina keväinä.
Silloin oli petuniakesä tiedossa,
mutta nyt pennään pelargoonein kesää kohti.
Kyl mä taidan olla enemmän boheemi kuin pedantti,
silti elämässä on tietyt rutiinit.
Noitten ominaisuuksien yhteensovittaminen
on omalla tavallaan taitolaji,
kummastakin osiosta osaan ja haluan nauttia.
Ikkunoiden pesu odottaa ja se on mielestäni kivaa hommaa.
Ehkä boheemius on tiettyä rentoutta
ja sitä, että sallii itselleen vapauden ja
rohkeuden hassutteluun ja hupsutteluun.
Toki olen yhdenlainen "taiteilijasielu"
just ollut pystyttämässä näyttelyä,
siinäkin sitä tiptop-asennetta tarvittiin.

Yksi pieni muistelu, kun olen sanan boheemi kuullut...
kerran lapsuudenkodissani pidettiin juhlia ja katoin pitkää kahvipöytää,
äitini oli oikea astiafriikkia ja huushollissa oli monenlaisia kahviastiastoja.
Keksin, että rikotaan parit ja saadaan kiva eriparikattaus.
Äitini totesi: Ei kuule, meillä ei niin boheemeita olla"
ja niinpä juhlat meni niin kuin aina ennenkin
tiptop kuppiparein.
Ikävintähän on, jos alkaa itse sensuroimaan mielipiteitään,
ei uskalla sanoa tai yrittää olla mieliksi,
Rohkeasti vaan mielipiteitä esiin,
ei tällä palstalla ainakaan kovin syvään kaivoon tipahda,
jos ei kaikkia mielytäkkään.
Olen joskus kokeillut.
Kirjoittanut mielipiteeni ja se on poistettu,
mutta kohtsillään kirjoitin saman mielipiteen vähän eri sanoin,
jätin sen kärkkäimmän sanan pois, mielipide sai jäädä.
Siitä epäilenkin, että täällä on vain ropotti,
joka poistaa suurimmat hävyttömyydet.
Eli täällä lienee selvästi sanoja joita ei saa kirjoittaa.
Parempi siitä mielipiteestäni tuli kun kirjoitin sen lempeimmin sanoin.
Tuskin sananvapaudella on iän kanssa mitään tekemistä.

Jossain tilanteissa ihminen voi menettää
itsemääräämisoikeuden,
se voi viedä sananvapauden itseään koskevissa asioissa.
Tämä viikonloppu on ollut kaikkien nuorten,
uusien ylioppilaiden ja ammattiin valmistuneiden
juhlaviikonloppu.
Toivon heille kaikille pitkää, hyvää ja valoisaa matkaa
elämän värikkäissä seikkailuissa
Katri-Helenan sanoin
Nuoruus on seikkailu

https://youtu.be/JgheV4DhQjI
Eteisessäni on rivi komeropeilejä,
mutta ihan oven pielessä on pieni pyöreä
koristepeili, joka kotiin tullessani,
ja siihen vilkaistessani, aina hihkaisee:
Hyvä kun sinä tulit kotiin,
tervetuloa!
Olen nuoruudessani asunut yhdeksännessä kerroksessa,
silloin talo oli kaupungin korkein rakennus,
kolmetoista kerrosta siinä oli kaikkiaan,
kuusi asuntoa per kerros.
Tykkäsin asua siinä silloin,
istuin usein leveällä ikkunalaudalla ja
katselin järvimaisemaa,
ja nautin vuodenaikojen vaihteluista.

Mutta enää en haluaisi,
maan pinnalla viihdyn parhaiten.
Nautin jos näen metsää jokaisesta ikkunasta
ja saan vastavuoroisesti seurata metsän elämää
lähelläni.
Kävin just viime kuussa ja elin toivossa,
että olisin saanut lähetteen,
mutta eivät olleet kaihit ielä
riittävästi kasvaneet.

Joten odottelen taas pari vuotta,
ja kokeilen uudestaan, en kehtoo yksityiselle,
olisi ainakin 1500 silmä.
Valjokuva joissakin tilanteissa haittaa,
mutta ei muuten. Tohtori kertoi,
että silmissäni on sitä kaihiharsoa
mykiöitten alaosissa.
sieltä se sitten kait leviää ympäriinsä.
Siitä kun eka kerran kaihista mainittiin jo yli 15 vuotta,
kovin on hidaskasvuista tämä oma kaihini.
Hidas valssi olisi näin illan päätteeksi
mukavaa tanssia yhdessä aivan liki,
vai mitä.

Channel Four ja Sieluni soitto

https://youtu.be/ZEN0nbi9N68
Odotan Eila Roineen elämänkertaa.
Saatan seb kuunnella vasta 6.6,
siihen asti pitää malttaa kuunnellen muuta.

Eilan Roineen kirjan kirjoittaja on mainio Antti Heikkinen,
olen kuunnellut monia hyviä elämänkertoja
miehen kirjoittamana.
Tuskin petyn tähänkään.
Voi, miusta se Jenni hHukion kirja oli hyvin mielenkiintoinen.
Se selvensi monia asioita,
joita joskus olen pohtinut.
On sitä huonompiakin kirjoja kirjoitettu.
Kuuntelin sen ja tiedä vaikka vielä ostaisin kirjankin.

Jenni Haukio toimii paikalla,
jollaisia Suomessa on vain yksi kerrallaan,
muut voivat olla vain entisiä.
Yllättävän paljon voi siltäkin paikalta saaaa aikaiseksi,
vaikkei mitään virallista toimenkuvaa olekaan.
Se voi olla myös hyvin yksinäinen paikka,
sekin mirjassa tulee esille.

Jenni Haukio on sydämeltään hyvin luontoihminen,
miksei silloin voi surra myös menetettyä koiraansakin.
Kenenkään surun vähättelyyn tuskin kenelläkään on oikeutta.
Nyt eletään mukavaa puhallusten aikaa,
voikukkien höytyvät lentelevät sopuisasti.
Muistan kun lapsena keräsin voikukkia,
äidiltäni sain nuhteita,
koska kevätjuhlamekkoni oli pilalla,
Voikukan maitiaisneste näkyi aina
valkoisessa mekossa tummina rinkuloinna ja
tummissa kankaissa vaaleina rinkuloina.

Lueskelen joskus vanhoja lehtiä,
eräässä Hannu-Pekka Björkman kirjoitti osuvasti
"Jokainen päivä on laskettu käteeni,
kuin voikukan haivenpallo."
Pian on taas yhden kuukauden päivät laskettu käteeni

J.Karjalainen laulaa voikukkapojasta

https://youtu.be/ou1bGmaqhqk
Kuuntelin Jenni Haukion kirjan.
Pidin siitä ja kirjailija itse lukee sen omalla äänellään.
Sopi erinomaisesti asiaan,
koska kirja kertoo hänen elämästään ja
hänen arvostamistaan asioista yhteiskunnassa ja kuinka
hän on asemansa presidentin puolisona kokenut.
Kirja on mielenkiintoinen ja siinä on paljon tietoa
Siinä on lainauksia niin Sauli Niinistön puheista
kuin Jenni Haukion kirjoittamista kolumneista.
Koko kirjan matkan kulkee mukana kulttuuri ja oli
hauskaa kun hän viittaa osuvasti runoilijoihin
sanomalla ..sen ja sen säkein....

Kirjassa kuulee syvää kiitollisuutta tuntevan
ja sydämelisesti ymmärtävän presidentin puolison äänen
ja suuren arvostuksen Sauli Niinistön työtä kohtaan

Olen aina arvostanut Jenni Haukiota ja nyt hänen kirjansa
"Sinun tähtesi täällä" kuunneltuani arvostan vielä enemmän.
Kirjan otsikko ja ajatuskin on Mirkka Rekolan runosta.

Muuan herra tuossa edellä ihmetteli, kirjan julkaisun ajankohtaa,
pitääkö se olla aina lukittu jotain tarkoitusta varten. Ei kait.
Sopivasti ennen kuin presidenttipari luopuu tehtävistään
vaikuttaa erinomaiselta ajankohdalta. Heitä ei enää nähdä
Naantalin Kultarannassa kesäänsä viettämässä.

Voisin vaikka vetää hatusta ja epäillä,
että kuulemme Jenni Haukiota vielä politiikassa.
Hän on työskennellyt vuosien ajan politiikan taustajoukoissa
ennen avoitumistaan Sauli Niinistön kanssa,
opiskellut valtiotieteitä ja väitellyt politiikasta.
Ja nyt hän on elänyt presidentin puolisona
instituutiossa, jota todella harvat voivat kokea.

Milloinkas ne Eu vaalit ovatkaan?
Heti presidentinvaalien jälkeen.
No, se on vain harmaa haavistukseni.
Voi himpula pimpula,
nyt vasta hokasin,
että huomenna on heleä helluntai.
Ei ole heilasta tietoakaan...
mitäs nyt tekisi... mihin nyt menisi...

Kom laulaa mielestäni komeinten
Kaj Chydeniuksen
Kalliolle kukkulalle
https://youtu.be/S0B1EQpq2QM
Mainio pyykkäysrunosi
täynnä tunnelmaa
ja saa hyvälle tuulelle.

"Pojat narulle...
Pojat pussiin."
onneksi perinne vielä elää...
mutta missä ne intersektionaalit viipyvät kun eivät ole
vielä pyykkipoikiin puuttuneet...
Omenapuut kukkivat,
ihana näky ja vielä ihanampi tuoksu.
Nyt voi istua omenapuun alla ja
vaikka odottaa kuten
laulaja Markus Kinnunen
laulussa Tavataan alla omenapuu

https://youtu.be/IERfmLqapUw

Psst... Milloin tulet,
että tiedän mennä alle omenapuun...
Valitettavasti!
9 / 117
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt