liekko
Opin kuusikulmiot isoäidin neliöiden sukulaiset. Tällainen villatakki tuli. On jämälangoista joten värikkyyttä piisaa.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia48 aloitusta · 3203 kommenttia
- En juuri valehtele enää, paitsi joskus valkoisia valheita.
Nuorempana saatoin joskus livauttaa totuuden vastaista puhetta.
Olen huomannut että valehtelijalla pitää olla hyvä muisti, minulla on aika huono. - Kirjoitan lähes aina rekattuna.
Tykkäisin että jonkinlainen tunnistus tulisi vaikka viestin perään ainakin ketjuun johon joku anonyymi vastaa useamman kerran.
Olenkohan huomionkipeä kun haluan nikkini näkyviin???
Ei minua kukaan ole loukannut viime aikoina. 60+ aikoina jouduin hampaisiin ja sain kuulla kunniani oikein olan takaa. Kirjoitin silloin eri nikillä. - Hehhhh..
Alkaakohan seniliys lähestyä.
Kyllä se kanakeittoa oli, annoin närheille kun ovat niin nälkäisiä. Eivät moittineet maustamista. - Kokeilen ensin toimiiko. En ole saanut viestejä tulemaan.
- Isällä oli pussihousut ja jatsarit. Ne olivat silloin muodikkaat.
Kun nyt katsoo vaikkapa vanhoja kuvia You Tubesta niin Hitlerilläkin oli pussihousut. - Just katselen ikkunasta kun Paskanärhet ahmivat lintulautaa tyhjäksi. Kai paskanärhi nimitys on tullut siltä ajalta kun oli avotunkioita ja kävivät siellä ruokailemassa.
En inhoa niitä mutta ei niitä täytä ruualla, jos yksi saa mahansa täyteen niin heti on kymmenen jonossa.
Komea lintu Närhi on ja pakkohan senkin on syödä jos meinaa hengissä selvitä. - Otan noin kerran vuodessa lievän permanentin, hiukseni ovat jäykät ja paksut. On helpommat laittaa mieleiseksi.
Peruukkeja minulla on useita, on tullut ostettua vaikka en niitä ole pitänyt.
Kesällä hiostavat mutta talvella käy karvahatusta?
Vaikka ikää on 80+ ei hiukseni ole yhtään harventuneet, harmaantuneet kylläkin kun lopetin värjäämisen. - Minusta on tullut äreä mummo. Kaverin kanssa tulee sananharkkaa ihan tyhjästä.
Hän on aika temperamenttinen myös. Saatetaan huutaa aika kovasti kun kumpikaan ei tunnu saavan ääntään kuuluviin kun toinen huutaa kovemmin.
Sitten alkaa molempia naurattamaan, kaveri ottaa halaukseen ja sanoo: "anteeksi."
Viiden minuutin kuluttua asia on unohdettu.
Samanlainen huumorintaju meitä yhdistää. Sivullinen saattaisi luulla meitä kuunnellessaan että onko nuo ihan ok.
Toisessa ketjussa puhuttiin omaisuudesta ja asumisesta.
Minäkin saisin tilanteeni näyttämään oikein hyvältä jos kerron totuuden, mutta totuuden takana on muutakin.
Asun velattomassa saunallisessa kolmiossa, on mökki ja auto..Eläkekin on kohtalainen.
Nyt kerron totuuden toisen puolen, Kolmio on velattomassa taloyhtiössä ja ihan siisti, mutta kukaan ei täällä osta asuntoa, hyvä jos ilmaiseksi huolisivat.
Mökki on vaatimaton mummonmökki, oli tässä uudempikin mökki joka myytiin.
Autokin on yli kymmen vuotta vanha Pösö.
En enää säästä, eläke riittää jos ei isompia osta.
Aikoinaan sain vähän säästettyä, on hyvä olla jonkilainen puskuri jos tulee isompia hankintoja.
Siitä olen vähän ylpeä että sain 80-vuotta täytettyäni vielä ajaoikeuden viideksi vuodeksi. Ja autokin tuli katsastettua.
Pitää lopettaa tämä ripittäytyminen. Mistä ihmeestä nyt tuulee?
Luulisin että johtuu siitä kun lueskelin noita ketjuja, mietin minäkin että mitähän kehumista minulla olisi, monen mielestä ei mitään, joidenkin mielestä on.
Siksi kerroin riitelystä kun ihmettelen eikä kukaan muu 80+ koskaan riitele muualla kuin näillä palstoilla.
Pitää lähettää äkkiä että en tule katumapäälle. - Sehän on myös sosiaalista kanssakäymistä. On mukava tavata ihmisiä ja syödä maukasta ruokaa.
Ei sillä taloudellisen tilanteen kanssa mitään yhtymäkohtaa ole.
Todella hienoa että ruokaa ei heitetä pois vaan saadaan käyttöön.
Olen niin huono lähtemään mihinkään, muuten kävisin vaikka tässä hävikkiruokailussa.
Olen ollut emäntänä koulun keittolassa, on ruokia joista lapset tykkäsivät, mutta oli inhokkejakin. Monesti ihmettelin miksi niitä oli keitettävä vaikka kaikki tiesivät että ne eivät maistu - Minua harmittaa kun en enää jaksa tehdä kaikkea mitä haluaisin.
Nytkin olisi paljon ulkohommia, mökin ympäristö pitäisi saada talvikuntoon. Ensi oli koivun siementä niin paljon että en ole moista ennen nähnyt, kun niistä päästiin niin alkaa lehtiä varisemaan.
Kyllähän kaikki laiminlyönnit peittyy lumen alle jos ei jaksa kaikkea tehdä.
Keväällä sitten näkyy mitä on taakseen jättänyt jos vielä on elossa. Jos en ole, niin tyttären perheen huolena sitten.
Katselen ikkunasta kirjoittaessani. Ostin jo linnuille rasvapalloja, kaveri teki sellaisen syöttöpaikan että Närhi ei pääse sinne, se ahmatti hotkii hetkessä lintujen tarjoilut.. Närhet yrittävät vaikka minkälaista konstia, mutta tipahtavat alas. Nälkähän se on Närhelläkin.
Kyllä nämä virikkeet ovat aika vaatimattomia, mutta riittävät hyvin minulle ja kissalle.
Kaveri tulee illalla, jos vaikka viikonloppuna saataisiin yhdessä pihaa kuntoon. - En tedä olenko kovin positiivinen.
Ihan tyytyväinen olen elämääni, tyytyväisin mitä olen ollut koko pitkän elämäni aikana.
En aina ajattele kaikesta kovin suopeasti (positiivisesti), mutta mielestäni tällaisiin tuntemuksiin on ollut aihetta. - Kyllä elämä on muuttunut todella paljon kun lapsuuteni ja nuoruuteni aikoja muistelen.
Menin kauppaan harjoittelijaksi, oli eka työpaikka.
Palkka oli mitätön, sillä ei olisi elänyt kissakaan. Mutta töitä piti tehdä joka päivä niin kauan että kaikki oli saatu kuntoon seuraavaa päivää varten, kuusi päivää viikossa, olisivat nauraneet ulos jos olisin alkanut puhua ylityökorvauksista.
Ei ollut edes lankapuhelinta, kirjeitä kirjoiteltiin.
Lapsia oli paljon, aika ei käynyt pitkäksi vaikka muuten elämä oli vaatimatonta.
Meillä oli vain neljä lasta, kolme poikaa, minä ainut tyttö vanhin, joten jouduin paljon hoitamaan nuorempia.
Paljon hyviä muistoja, mutta myös ikäviä on lapsuudesta. Pahinta oli kun muutimme Etelä-Pohjanmaalta Pohjois-Karjalaan. Ikävöin niin että sydämeen sattui.
Nyt on ollut aika pitkä rupeama samanlaista elämää.
Välillä oli muutoksia todella paljon.
Poikamme kuoli vuonna 2010.
Sitten äidin ja miehen kuolemat tulivat kolmen kuukauden välein.
Ostin tämän mökin 27-vuotta sitten, silloisista naapureista ei ole monikaan elossa enää.
Niin ne vanhat siirtyy tuonpuoleiseen ja nuoremmat tulee tilalle.
Niinhän se menee, mutta en murehdi näitä asioita, pitää elää täysillä voimiensa mukaan. Mitä se täysillä eläminen sitten tarkoittaakaan, sitäkin olen joutessani miettinyt. - Hienoa että Hilla jaksaa tehdä aloituksia, kun luin ketjua niin tulin siihen tulokseen että itse en haluaisi montakaan aloitusta tehdä.
Jossain mainittiin että voisi käydä vanhusten luona heitä piristämässä kun ovat yksinäisiä.
Uskon todella että yksinäisyyttäkin on, jos se ei ole vapaaehtoista niin varmasti raskasta.
Itse en haluaisi mistään hinnasta ketään vapaaehtoista kyläilemään luonani.
Enkä myöskään halua sitoutua mihinkään vapaaehtoistyöhön ym..
On elämän aikana ollut niin paljon velvoitteita että riittää minun osaltani.
En tarkoita ettenkö arvostaisi heitä jotka jaksavat.
Mökillä vieläkin aikaa vietämme kissani kanssa, on suunnitelmissa muuttaa keskustaan, mutta lupailivat vielä leudompia ilmoja joten taidan vielä katsella mökin ikkunasta.
En juuri käy netissä, nyt avasin netin kun tuttavan mökki oli pantu myyntiin ja tietokoneelta näkee kuvat paremmin. Uteliasko?
Kyllä sen huomaa että ikää on tullut taas vuosi lisää, väsyn helpommin. Akillesjänteen katkeaminen vaikutti tosi paljon henkisesti ja ruumiillisesti. Ei toivu kuten nuorempana.
Mukavia syyspäiviä kaikille. - Onnea Hilla nimipäivänäsi. Tyttäreni nimi-ja syntymäpäivä oli eilen.
Kyllä aika rientää ihan huimaa vauhtia, Katselin neljä vuotta sitten tekemiäni päivityksiä, vastahan minä ne kirjoittelin? Mihin aika on karannut käsistä.
Oletteko huomanneet, vuosi vuodelta vuodetkin vierivät aina vain huimempaa vauhtia. - Kyllä kai tähän ikään on jo nähnyt kaikenlaista, seksiäkin, ainakin jostain on minunkin kaksi lasta ilmaantunet maailmaan.
Ei minulle seksistä kirjoitteleminen ole tabu, mutta ei juuri kiinnosta enää.
On minulla kaveri, ollaan päästy hyvään yhteisymmärrykseen kaikista elämän alueista. - En ole laskenut.
Jalkateriä on leikattu monesti, kengät tahtoo muuttua sopimattomiksi.
Nyt akillesjänteen katkeamisen jälkeen alkaa taas tavallinen kenkä käydä jalkaan. - Minun asunnoissani ei tee robotti imurilla mitään. On niin paljon tavaraa.
Viimeiset viisi vuotta olen suunnitellut kuolinsiivousta, tai ainkin tavaroiden vähentämistä. Ei nuo mihinkään ole hävinneet.
Kylillä on 80 neliötä, joten kyllä yhdelle hengelle tilaa on. Mökki on alle 50 neliöinen. - Aloituksessa oli puhetta roskista.
Muoviroskaa tulee kaikkein eniten.
Lajittelen roskat vaikka olenkin huomannut aika turhaksi kun hyvin moni ei lajittele. Nytkin oli kylillä lukittavaan roskakatokseen viety isoja mattoja ja iso patja.
Kyllä kameravalvonta pitäisi sinnekin saada.
Mökin roskat vien lähimpään pisteeseen, välillä siellä on uskomaton sotku.
Kissan kanssa ollaan vielä mökkeilty, mikäpä on ollessa kun lämmintä riittää.
Pari kertaa olen vähän uunia lämmittänyt.
Ihan mukavasti olen jalksellut, ei tule käytyä sivuilla kun läppärin avattuanai.
En tykkää kirjoittaa puhelimella, enkä oikein tabletillakaan, kirjoitusvrheitä tulee muutenkin paljon.
Kylille pitäisi lähteä ajelemaan, vai jättäiköhän huomiseen? - Kukaan ei tiedä kuinka on huomenna.
Nyt on kaikki hyvin, huomisesta en tiedä.
Niinhän se on kaikilla, olipa nuori tai vanha. Samaa kohti mennään. - Jos minulta kysyt niin en ole koskaan välittänyt siitä mitä syön. Syön kaikkea mistä tykkään.
Mutta joka päivä otan aika monta vitamiini tablettia.