Emberizi
Keski-ikäinen keskustelija ja sinkkuäiti Länsi-Uudeltamaalta.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia18 aloitusta · 1763 kommenttia
- Ajattelitko, että rakkaus on vain alle 30v oikeus, ja sen jälkeen elämä on eletty. Höh, kyllä on vielä elämässä opittavaa!
Ei keski-iässä pidä olla teini, vaan keski-ikäinen, mutta vain huonoa elämää eläneet on keski-iässä eläkeläisiä ja vanhuuden porteilla. - Veikkaan, että Selänteen viestissä on piiloviesti baarien misuille (varattu mies, ei kannata yrittää). Ainakin nuorempana samainen herra on ollut aika vilpertti naisasioissaan. En itsekään pidä seksiasioissa julkihuutelua fiksuna, vaikka täällä puhun aika vapautuneesti. Oikeassa elämässä nuo asiat jää parisuhteen väliseksi.
Tuo oli aikaa, jolloin kyseinen urheilija oli vielä nuori ja jo aikalailla maailman huipulla ja SM-kisoihiin ei tarvinnut varmaan tarvinnut juuri herkistellä ja vanhat Suomen ennätykset oli aika peruskauraa. Nykyään sama meno ei tietenkään kävisi päittänsä. - Olen itse urheillessani vielä niin nuori (ja neitsyt), että kokemuspohjaa ei ole miten koko yön taustatuen antaman energia ja sen vastapainoksi syntyvä univelkaa vaikuttaa. Asian tieteellistä pohjaa en ole myöskään tarkistanut, eli tietoni perustuu täysin urbaanilegendaa, joka kieltää yölliset taustatuet.
Omassa lajissa 90-luvulla monet huiput kyllä oli SM-kisoissa yökerhossa aamulla 03-04 (olin itse mukana kannustamassa seuraa, mihin tietysti kuuluu yökerho tai myöhemmin valmentajana) ja muistan yhden huipun, jonka hotellihuoneesta putkahti aamulla ulos kaksi huippunaista (vuorotellen). Herra kyllä veteli sinäkin päivänä Suomen ennätyksiä…
Johtopäätökseni on, että joko nuorena jaksaa tai sitten ovat tuplana prepanneet herraa myös yökerhon sulkeutumisen jälkeen. - Tuosta viimeisestä kappaleesta olen tasan samaa mieltä. On palsta ja on oikea elämä, kaksi täysin erillistä maailmaa.
- Miehessä, erityisessä miehessä. parasta on tuoksu, kosketus ja tunne. Tunne on aisti, joka tekee elämästä elämisen arvoista enkä puhu vain romanttisesta rakkaudesta vaan myös rakkaudesta lapsiin, perheeseen ja ystäviin ja vaikka työhön ja harrastuksiin liittyvistä tunteista.
Intuitio pystyy tekemään nopeasti päätöksiä ja johtopäätöksiä mitä järki ei tekisi. Kun siihen luottaa, yleensä päätös on oikea. Intuitio on itsellä vahva aisti, koska alitajunta pystyy käsittelemään aivan erimäärän dataa kuin järki. Myös ihmisien ja rakkauden suhteen se on ollut hyvässä ja pahassa oikeassa. Ystävyydessä olen siihen luottanut paremmin kuin rakkaudesta, ja aina on toiminut.
Hahmotan maailman intuition lisäksi visuaalisesti. Näen datasta (vaikka heat map) kuviot helposti ja verkotan asioita mielessäni kuvina/ajatuskarttoina ennen kuin edes niitä piirrän. Piirtäminen tulee kuvaan kun asiaa pitää selittää muille ja saada toinen ymmärtämään mitä tarkoitan tai miten asiat liittyy toisiinsa.
Ääni (musiikki) liittyy vahvasti tunteisiin ja voi olla kaunista. Tanssiessa tämä liittyy myös tuntoaistiin ja mahdollisesti myös tunteisiin. Maku on nautinto ja oikeastaan sama kuin tuoksu.
Kaikkihan nuo on tärkeitä! - Pitkiä suhteita on 3, joista yksi loppui dramaattisesti maanisdepressiivisyyteen. Ei ole neljää dramaattista! Suhteissa el ole toistunut mikään kaava, esim. hakkaava tai pettävä mies.
Ensimmäinen oli nuoruutta ja viimeisessä ei ollut mitään draamaa, ei edes erovaiheessa eikä sen jälkeenkään. Välitkin on täysin asialliset. Ilman dramaattista suhdetta, tuota vikaa ei olisi tullut, koska menneen draaman takia olin hyvin vaatimaton toiveissani. Tyydyin vähään, enkä edes tajunnut tyytyväni. Sitä sattuu, jos ei ole toipunut kunnolla. 9kk pariterapiaa ja 2v seurustelutauko päälle ei ollut lähellekään riittävä!
Ensimmäisessä olimme liian nuoria, jotta perhe tai sitoutuminen olisi ollut ajankohtaista. Halusimme eri asioita, vaikka nuori mies joskus sekoili, suurin osa ajasta oli hyvää ja normaalia. Aikuistuin vain paljon aiemmin kuin tuo mies, ja hän lähinnä halusi juhlia ja bilettää, kun minä taas haluaisin jo toisenlaista elämää. Hän halusi JetSet elämää (oli niistä piireistä) ja minä taas inhosin samaa.
Suhteissa on vaikeuksia, se on normaalia. Jos toinen sekoa päästään, ostaa autoja hetken mielijohteesta tai tuhoaa omaisuutensa sormia napsauttamalla tai pitää 3 itäblokin naisen ja vaimon haaremia (kaikki tyypillistä manialle), ei ole enää kyse tälläisestä tavallisesta parisuhteen vaikeudesta!
Parisuhteen pituus ei ole millään tasolla parisuhteen paremmuuden mittari. Tiedän paljon esim. äitini kavereita, jotka ovat pysyneet yhdessä, koska kuuluu. Mies hakkaa ja panee kaikkea liikkuvaa ja pari nukkuu erikseen, muttei eroa. Tai toinen pari myös nukkuu erikseen, mies ei puhu eikä pussaa (asperger) ja vaimo matkustaa itsekseen, nauttii paljon alkoholia ja vieraita miehiä. Itse näen ettei nykyaikana naisen tarvitse enää kestää tuollaista elämää tai ylläpitää kulissia vain ympäristön paineiden takia!
Minun reikäni päässäni on optimisti, hyvään uskominen ja ennakkoluulottomuus ja se etten ole vaatinut riittävästi vaan olen ollut omissa vaatimuksissani vaatimaton. Enää minun ei tarvitse, koska lapset jo tehty, ja alaan suhteeseen vain jos se tuo lisää ja hyvää elämään.
Oman dramaattisen kokemukseni perusteella on helppo samaistua useassa suhteessa hakattuun naiseen. Ihminen menettää omanarvontuntonsa hakattuna, ja on sen jälkeen altiimpi huonolle suhteelle, koska menettää kosketuksen siihen mikä on neutraalia. Ja kaikki ei pääse alistuksen musertamana edes pois suhteesta. Lisäksi ymmärtääkseni ihminen saattaa yrittää parantua traumasta altistamalla itsensä alitajuisesti uudestaan samalle. Olen mennyt itse väliin kun naapuri oli hakkaamassa vaimoaan. Iso mies pelästyi, ja lopetti kun huusin täysiä stop ja komensin naisen pois ja meille sisään. Toimin itse kovassa adrealiinissä, lähdin ulos alusvaatteissa, ja jätin vauvan (jota olin imettämässä) vain rattaisiin. Se mitä hakattu joutuu kokemaan on kamalaa. Minusta on julmaa ja epäempaattista syyllistää nujerrettua ihmistä! Nainen pääsi pois, mutta kaikki eivät pääse! - Neljäs pyhimys, vaikken muuten pyhimys olekaan.
- Mitä, jos ei ole yhdessäkään suhteessa ajattelut toisen tuovan onnea ja tekevän kokonaiseksi? En myöskään ole kääntänyt tyytymättömyyttä elämään kumppanin päälle vaan tehnyt itse asioille jotain kun on tarvinnut (esim. lähtenyt vakityöpaikasta määräaikaiseksi väitöskirjatutkijaksi tai hakenut uuden työpaikan, kun vanha on turhauttanut). Olen harrastanut, paitsi vika suhde, koska en päässyt käytännössä harrastukseen koskaan, vaikka maksoin kausimaksua kaksi kautta (ex tuli aina niin myöhässä kotiin etten ehtinyt enää tunnille).
Olen ollut aina itsenäinen, kokonainen ja pitänyt myös omat asiat. Pikkulapsiaikana se ei ole onnistunut, koska en ole päässyt yksin minnekään olosuhteiden pakosta kuin isovanhempien avulla. Kaikki muu on kunnossa, paitsi se parisuhde. Lapset tietysti joskus teettää huolta, mutta sitä kukaan vanhempi ei voi kokonaan vältää eikä se tee elämää huonoksi.
Kaikilla meillä ei ole samanlaiset tilanteet parisuhteet takana, eikä syyt eroon ole samoja! Jos itse torjuu parinsa säännöllisesti, ei keskustele tai avaa itseään mitenkään tai kohtelee väärin (haukkuminen, rumasti puhuminen, pettäminen, väkivalta), on hyvä mennä itseensä. Jos taas parisuhde loppuu vaikka toisen alkoholisoitumisen tai väkivaltaan tai psykoosiin, ei itse voi tehdä muuta kuin lähteä tai jäädä ja kärsiä. - Viimeisessä suhteessa vain tyydyin, koska se oli paljon parempaa ja helpompaa kuin raivoavan maanisen puolisona. Minulla ei ~9.5 sairaan vuoden jälkeen ollut mitään kuvaa mitä voin suhteelta odottaa ja mitä itse tarvitsen. Olin tottunut antamaan itse, saamatta itse kovinkaan paljon (sairauden takia). Olin suhteen jälkeen 1.5v lähes puhumatta yhdellekään miehelle (paitsi töissä) ja kävimme 9kk parisuhdeterapiassa ennen eroa. Tuo aika ei kuitenkaan riittänyt toipumiseen. Se missä elin oli täyttä helvettiä, hyvin vähän tuntui sen jälkeen juhlalta.
Sairaudelle enkä toisen vaikealle elämälle ennen tapaamista ei voi mitään kukaan, siitä en ota vastuuta, enkä syyllisyyttä! Eikä kenenkään mukaan pitäisin ottaa! Kun menet yhteen, voit ehkä intuitiolla arvata, että jotain häikkää on takana, mutta jos ihminen ei itse tiedä etukäteen sairastumista miten sitä voisi puoliso ennustaa? Virheeni oli etten kuunnellut intuitiota, johon ei ollut järkisyytä. Miehen edellinen tyttöystävä oli kuollut vain vähän aikaa aikaisemmin, ja ajattelin järjellä että intuitio johtuu siitä, ja en saa pistää omia ennakkoluuloja suhteen teille. Olisi väärin rankaista ihmistä, joka on jo kärsinyt tarpeeksi. Kun masennus alkoi, hänen terapeuttinsa sanoi, että sairastui nyt, koska hänellä oli ensimmäistä kertaa turvallinen ihmissuhde elämässä ja vasta nyt oli tilaa käsitellä asia. Masentunutkaan ei ole kovin helppo puoliso….
Viimeiseen suhteeseen en olisi lähtenyt ilman keskimmäinen suhteen traumaa. Arki ja tylsyys ei saa minua eroamaan, mutta se ettei mitään parisuhdetta tai tunneyhteyttä ole, eikä mikään korjausyritys auta, tekee suhteesta järjettömän. LUE uudestaan mitä kerron suhteesta ja mieti sen jälkeen itse olisitko jäänyt samassa tilanteessa? Tein itse mitä tehtävissä on omalta puolelta, mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta! Minun oli joko valittava, että elän loppuelämäni ilman kosketusta, seksiä ja ilman tunneyhteyttä vain kulissin takia tai sitten lähteä. Myös lapset huomasi rakkaudettomuuden, vanhin sanoi minulle 12v ettei puoliso rakasta minua…. Auts.
Virheeni oli etten alussa tiennyt mitä tarvitsen, en taaskaan kuunnellut intuitiota, että toinen on liian erilainen (hän sanoitti itse omat tarpeensa ja luonteensa hyvin erilaiseksi mitä oli). Hän voi olla hyvä puoliso jollekin toiselle, muttei minulle. Traumassa/stressissä muutun ENFP:stä enemmän INTJ, mikä puoli minusta luultavasti kiehtoi ex (selväjärkinen, kerrankin nainen, joka ei vaadi tunnehömppää ja jonka kanssa pystyi keskustelemaan tieteestä).
Ensimmäinen oli puhdas tunteisiin perustuva nuoruuden suhde, vaikka kesti 4.5v, ja siinä ei vielä perhe tai yhdessäasuminen tms. ei käynyt kummankaan edes mielessä. Vakavia suhteita on siis vain kaksi, vaikka tuo eka olikin pitkä.
Olen jokaisen liiton katsonut niin pitkälle kuin on järkevää, tai oikeastaan liiankin pitkälle. Olen oppinut: luota intuitioon; älä lähde suhteeseen ilman molemmin isoja tunteita; kuka tahansa ei sovi kelle tahansa -luonteella ja arvoilla on merkitystä; yksin ei voi hyvää suhdetta tehdä- jos haette liian eri asioita tai vain toista kiiinnostaa tai vain toinen panostaa, parempi jättää väliin; kummankin pitää suhteesta saada riittävästi, jotta tapailu kannattaa muuttaa suhteeksi. Pariterapeutti oli aikanaan jo sanoi minulle suoraan, että parisuhteessa pitää molempien saada, myös minun, ja käski sanoittaa tunteita ja tarpeita enemmän (minkä jo osaan).
Muistelen sinun kertoneen, että ensimmäisessä erossa et nähnyt ex tai lapsia 8 vuoteen. Siis aika erilainen tapa käsitellä eroa ja ex kuin nykyinen? Mitä mielestäsi opit itsestäsi ja omista virheistäni noissa suhteissa? - Tiedän+mitä+tarvitsen+parisuhteelta+ja+minkä+tyyppisen+ihmisen+kanssa+asiat+onnistuu.+Parisuhteeni+ei+ole+ollut+hyviä,+vastoin+mitä+sanot+olen+kestänyt+huonoa+pitkään+ja+kestänyt+epätäydellisyyttä+ja+vaikeuksia.
- Omat unet ei ole koskaan olleet rikollisia tai pahasti oman moraalin ulkopuolella. Uni voi olla vauhdikas tai kuuma, ilman että se on kovin pahasti sopimaton.
Pahimmat unetkin on olleet tosi ”hurjia”:Teininä 1.5v karkkilakon aikana näin kauhea painajaistatoiatuvasti, että syön VAHINGOSSA karkkia. 😄 Tai no, joskus olen tainnut nähdä jonkun villihkön vauhdilla etenevän tilanteen kokoushuoneen pöydällä tai pysäytetyssä hississä unessa (jota en kyllä ihan noin vaan toteuttaisi), mutta en nyt kuitenkaan noita mitenkään älyttömän sopimattomaksi itse laske kuitenkaan. Omat unet näen kyllä loppuun asti, jos niihin yleensä ottaen herään. - Keittoni on ehkä romantisoitu, mutta klimppiytyvää ongelmasoppaa en aio enää syödä. Parisuhteeseen kuluu henkinen kasvaminen, yhteen hioutuminen, riidat, erilaisten tarpeiden törmäykset yms. Ei ne tee sopasta huonoa vaan todellisen!
Silti, jos vaikka täysin erilaisia arvomaailmoja alkaa vääntämään yhteen, ei suhde kestä kuun aikansa. Tai jos otan liian tyhmän miehen, ei suhde voi koskaan olla tasa-arvoinen tai eikä meillä ole alun jälkeen enää mitään keskusteltavaa. - Tottakai toivoisin löytäväni vielä parisuhteen. En mitä vaan, vaan toimivan ja molemmin puoliseen rakkauteen perustuvan.
En silti jaksa etsiä, liian turhauttavaa. Mietin, että laitan ilmoituksen lomalla jonnekin seuranhakukanavaan, ja kokeilen onneani edes 2 vko, edes symbolisesti näyttääkseni itselleni, mutta en vielä ole sitä tehnyt. Ei vaan ole tuntunut oikealta. Eikä ole kesäfestareillakaan lähtenyt oma flirtti päälle, vaan enemmänkin olen liikkunut kupla päässä ilman kontaktia ulkopuolisiin. Aikansa kutakin. Tiedän, että jossain kohtaa miehettömyyden turhauma ylittää seuranhaun aiheuttaman turhauman ja sitten varmaan aktivoidun, ehkä. Tai ehkä toivon, että rakkaus löytää minut ilman aktivoitumista. 😁 Toivossa on hyvä elää, myös turhasta toivossa. Tai sitten ei, sen näkee vain elämällä. - Rakkaus vaan tulee tai on tulematta, mutta on eri asia tuleeko keitosta katkeran tai kamalan makuinen pakkopulla vai herkullinen ja kutsuva keitto, jota halua uudestaan ja uudestaan valmistaa, rakkaudella tietenkin. Siinä, että keitos kestää aikaa, on ainesosilla ja makujen yhteensopivuudella iso merkitys.
- Mikä on sopimatonta? Ymmärrän, jos toinen on varattu, aivan liian vanha/nuori, esimiesasemassa tms. sovinnaisuuden rajoja koettelevaa.Mutta jos unessa kaksi sinkkua rakastelee vapaata tahdostaan ja ehkä vieläpä tunetevat jotain toisiaan kohtaan, niin onko se sopimatonta?
Ei se ole, jos minulta kysytään.
Harvoin herään kohdassa, jossa uni on kesken. En siis useinkaan tiedä mitä uneksin. Silloin harvoin kun herään kesken unien, kyllähän ne unet jonkin verran eroottisia saattavat olla, melkein todellisen tuntuisi. 🙄☺️ Mutta en koe sitä mitenkään sopimattomaksi, olenpahan luultavasti vaan paremmalla päällä ja energisempi kun herään ja autuaan tietämätön mitä alitajunta on yöllä tarjoillut, 😁 - P.S. Toivottavasti reissu meni hyvin ja oma keitokseksi on jo hautumassa. 😉
- Rakkauskeitos on teoriaa helppo tehdä, mutta oikeassa elämässä ihan joka kokki ei yllä Michelin tähtien arvoisena tulokseen. Ja ainesosien saatavuus on joskus haaste. Jos ainesosat ei ole priima, jää keitos väkisinkin mikroaterian tasolle.
Kiehuva keitto on ikävä syödä ja voi aiheuttaa rakkoja suun limakalvoilla. Mielummin haudutan keiton pienellä lämmöllä pitkään, jolloin maut uuttuu paremmin esiin. Myös rasvaa tarvitaan makujen uuttamiseen, kerma tai hyvä öljy ajaa asian. Pelkkää kaalia sisältävät diettikeitot ei kuulu rakkauteen, keitoksen pitää olla täyteläinen ja maukas. Hyvä keitto muuten paranee, joka kerta kun sitä lämmittää, Huonoa ei viitsi toisten lusikoida.
Toistan itseäni tällä palstalla, mutta kun kerran kysyt voin toistaa itseäni. Rakkauskeitossa on oltava reilusti samaa aaltopituutta, intohimoa, oikeaa ihon tuoksua ja älykkyyttä. Ilman vikaa, tuskin on ekaa, ja keskimmäiset ainesosat myös esiintyy parina. Keiton haluan maustaa saman suuntaisella arvomaailmalla ja haaveilla, hellyydellä, kosketuksella, kunnioituksella, kuuntelulla, kuulluksi ja nähdyksi tukemisella, tunneyhteydellä ja riittävällä erillisyydellä. Eipä siitä keitosta puutu enää kuin kaksi riittävän samanlaista (aaltopituus!) ja riittävän erilaista (jännite!) ihmistä.
Sitten rakkautta pitää hauduttaa ihan rauhassa ja maistella aina välillä onko maut kohdillaan. Jos ainesosat on laadukkaita, herkullisuus on taattu ja huonosta taas ei tule hyvää, vaikka kuinka keittää! - Tiedän kaksi miestä, kumpikin menestyviä ja fiksuja, jotka ovet ottaneet vaimon sukunimen. Nostan kummallekin hattua!
- Ja vielä anteeksi pyyntö jo etukäteen kaikille itsensä ätmiksi tunteville kaunistelemattomasta suorapuheisuudesta. Se on vain minun mielipiteeni, saatte pitää omanne ihan vapaasti.
- Luulen, että on helpompi vihata naisia, päättää jo ennalta mitä nainen halua ja katkeroitua kuin muuttaa omaa asennettaan ja todeta, että se on itsestä pohjimmiltaan kiinni koko homma. Itsetutkiskelu voi käydä psyyken päälle.