Myönnättekö

Enpä erityisemmin ole ikinä kiistänytkään. Tällähetkellä ei ole sikäli ihmekään, koska en ole etsinytkään ketään, mutta reilun puolen vuoden aikana on tullut parikin kanditaattia silti tsekattua. Ja varmaan mä oon aika ronkeli sen suhteen, että kenenkä kanssa elämää lähtisin jakamaan...ei ole erityistä tarvetta.

Sopivan ihmisen löytäminen on vaikeaa ja likipitäin tuurin kauppaa. Joten siksi en ole liiemmin siihen haaskannut aikaa... Muuten jää itse elämä elämättä. :o)

Juu, tottakai myönnän. Mutta tässä iässä en tietenkään mihinkään seksisuhteeseen tai perheenperustamiseen enää. Vaan jotain muuta.

Myönnän. En silti syytä itseäni siitä etten löydä. Kyllä vika on naisten nirsoudessa ja passiivisuudessa.

mistähän joutuu kohtaa mukavia naama tuttuja naisia ilman sen kummenpaa sitten puskista tullut vento viras saa kipinän aikaiseksi,

En etsi.
Kun ei etsi löytää, vaikka sanonta on päinvastainen.

Tänään kaupassa yksi nainen tuijotti minua ja havahduin siihen, sanoin hymyillen moi, nainen meni hämilleen vastaten moi, hetken ajateltuaan kiirehti pois.
En ole muistaakseni syönyt hänen eväitään joten ihmettelen edelleen tapahtumaa, no voihan dementia jo iskeä.

AV

Tottakai toivoisin löytäväni vielä parisuhteen. En mitä vaan, vaan toimivan ja molemmin puoliseen rakkauteen perustuvan.

En silti jaksa etsiä, liian turhauttavaa. Mietin, että laitan ilmoituksen lomalla jonnekin seuranhakukanavaan, ja kokeilen onneani edes 2 vko, edes symbolisesti näyttääkseni itselleni, mutta en vielä ole sitä tehnyt. Ei vaan ole tuntunut oikealta. Eikä ole kesäfestareillakaan lähtenyt oma flirtti päälle, vaan enemmänkin olen liikkunut kupla päässä ilman kontaktia ulkopuolisiin. Aikansa kutakin. Tiedän, että jossain kohtaa miehettömyyden turhauma ylittää seuranhaun aiheuttaman turhauman ja sitten varmaan aktivoidun, ehkä. Tai ehkä toivon, että rakkaus löytää minut ilman aktivoitumista. 😁 Toivossa on hyvä elää, myös turhasta toivossa. Tai sitten ei, sen näkee vain elämällä.

aika turhaa miehille toi seuran haku. Noin 20vuotta etsinyt seuraa eikä vielä oo tärpännyt kertaakaan. Ikää jo vajaa 40v. Pitää vaan ymmärtää , että tämä maailma on tehty vaan kauniille sekä komeille ihmisille. He saavat nauttia läheisyydestä ja rakkaudesta. Ei niin viehättävät ihmiset kuolevat yksin. Reilu peli eikö...

Miten voisin myöntää tai kiistää, kun en tiedä? Lopussahan sen vasta tietää löytyikö vai ei.

Haluaisin löytää, mutta tuntuu olevan nämä nuoret naiset liian kranttuja

En myönnä.

Mutta katsotaan 10 minuutin päästä uudelleen.

Myönnän, että etsin naista joka on hukassa. Etsinkö ketä? Vaimoani menneisyydestä, ehkä tulevaisuudesta vai omaa kadonnutta naiseutta?