Vapaa kuvaus

http://80.81.189.227/c//00/25/95/31/24593088.jpg Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

3

Kommenttia

216

  1. Lisään vielä, että uskon kyllä itsekin tiettyihin hämmästyttäviin tieteellisiin asioihin, mutta pitää ymmärtää, että kun joku väittää kuolleen sukulaisensa liikuttelevan tavaroita yms niin kyse on valehtelusta (kolmasosa maailman populaatiosta on mielenhäiriöisiä eri tavoilla) tai sitten aivojen harhoista (herkkä elin tuo aivo.) Voimakkaat telepaattiset kokemukset läheisen kuolemanhetkellä ovat käsittääkseni täyttä totta, mutta tavaroita ei siirrellä yms...
  2. Tämä keskusteluhan on edennyt juuri kuten arvelinkin, elikkä 100-200 vastausta kysymykseesi jossa ihmiset listaavat lähes kaikki Suomessa harrastettavat lajit ja eritoten sen, mitä ovat itse harrastaneet, osaamatta ollenkaan perustella miksi juuri tämä olis sulle oikea.

    Olet asenteesi perusteelta 17 -vuotias poika kuka haluaisi lisää itseluottamusta ja ketä on kiusattu baarissa.

    Itsepuolustus (ainakin miehelle) on Suomessa erittäin huono tekosyy aloittaa kamppailulajin harrastaminen.

    Toki sitten, kun joku on muutaman luun sulta murtanut ja kenties nenäsi ja leukasikin, ja kun (tai jos) olet niistä luun murtumista toipunut urheilukuntoon, ymmärrät että järkeähän siinä olisi kaivattu eikä treenileimoja. Sellaista lajia täytyy hakea ihan erikseen mikä kehittää myös psyykkistä puolta. On eri asia osata jotakin lajia - täysin eri asia osata sitä käytännössä - ja vielä aivan eri asia pystyä käyttämään sitä käytännössä. Hyvin yleistä on ottaa pätevästi turpaan kuset housussa tilanteen iskiessä, vaikka kuinka tuli treenailtua tatamilla tekniikoita ja näennäisesti kasvatettua itseluottamusta.

    Nevoni: ala opettelemaan ihan normaaleja terveitä elämäntapoja, mene karateen mutta valitse seurasi huolella sillä seurojen väliset erot heittelevät 'mummokaratesta' todelliseen 'tappokarateen'. Mitä enemmän treenaat isossa haastavassa seurassa, sitä enemmän ymmärrät kuinka paljon on kehityttävää jäljellä. Ja muista että useimmat alle 5 vuotta harrastaneet kuvittelevat olevansa paljon kykenevämpiä kuin ovat. Sitten kun joku hyökkää raivolla, et muista mitään tekniikoita :) Mutta jokaiselle sopii tietysti eri lajit eri tavalla.

    Unohda Kung Fu (ehkä Wing Tsung'ia lukuunottamatta) ja sellainen missä opit vain kuvittelemaan itsestäsi jotain mutta tositilanteessa teet itsestäsi ihan pellen ja joudut paikkailtavaksi. Hyvässä karate-seurassa opit myös asennetta; laji on suorasukainen, voimakas, perinteitä vaaliva ja eritoten huudot kehittävät itseluottamusta.

    Tärkein neuvoni on kuitenkin, että opettele aistimaan vaarat / käytä järkeä. Sitä ei voi vaan kulkea missä haluaa ja milloin haluaa. Pysy pois baareista parhaasi mukaan, älä kävele keskustan läpi illalla. Tervetuloa hullujen maailmaan pelkäämään = realismiin.
  3. Armeijassa oppii sitten siivoamaan ja pitämään asiat järjestyksessä. Ja saa kuria jos ei vanhemmilta saanut. (Muuta hyötyä siitä kokemuksesta ei sitten paljon ole.) Tosin avuttomimmat menevät toki sivariin.

    Ihan saavat vanhemmat itseään syyttää, kun antavat lasten pelata päivät pitkät pleikkari 3:sta huoneensa mukavuudessa eikä mitään vaadita, urheilua, koulun hoitamista kunnialla, mitään. Sitten lapsi kapinoi ja diilaa pilveä 15 kesäsenä. Kummastelen kun ei nykyään näy lapsia ulkona leikkimässä kesällä saati talvella. Miksi lähteä pakkaseen leikkimään lumisotaa kun saman ilon saa noilla nykypäivän huippu pelikonsoleilla himassa sipsipussi vieressä. Vastuutonta vanhemmuutta, taivutaan lapsen tahtoon. Rakkautta ja rajoja. Nykyään on paljon lapsia joilla ei ole kumpaakaan.