Voiko ihminen elää vain yksin? tarkoitan että tarvitseeko toisen ihmisen läheisyytä? Eron jälkeen olen ollut vain yksin ja unohtanut kaikki ihmissuhteet ja olen ajatellut että näinkin voi elää ja silti olla kärsimättä....olenko tunteeton? en ole.....olen vain tälläinen, ja miksi kaikkien täytyisi elää parisuhteessa jos yksinkin selviää elämässä ja ei kaipaa läheisyyttä? vai onko tämä jokin aika avioeron jälkeen jolloin näin kuuluukin olla? minua alkaa ahdistaa liika läheisyys ja en enää osaa elää niin että vierelläni olisi joku...
Tarvitseeko ihminen toista?
Yö joka valvottaa...
90
5856
Vastaukset
- ---
Riippuu ihan ihmisestä itsestään, ajatusmaailmasta ja elämänvaiheesta. Kyllähän niitä on paljonkin, semmoisia erakkoja. Jotkut hakeutuvat tarkoituksella jonnekin hevon kuuseen elämään keskelle ei-mitään. Varsinkin jos se vaihe on jo ohi elämässä että pitäisi väen vängällä lisääntyä ja solmia suhteita.
Erakoitumisessa on tietty omat riskinsä; siinä missä joku voi saada paniikkikohtauksen joutuessan elämään ihmismassan keskellä kaupungissa niin toiselta voi levitä pää kun laskee erämaassa oravia puista 20 vuotta.
Loppujen lopuksi kaikki riippuu yksilöstä. Siitä miten itse pystyy käsittelemän elää ja maailmaa ympärillään. Vahva ihminen hyvällä itsetunnolla ei ole moksiskaan. Ihminen joka on tottunut kakarasta lähtien elämään hyvinkin tiiviissä sosiaalisessa ympäristössä - ja nauttii siitä, ei ehkä osaa elääkään yksin.
Henkilkohtaisesti voisin vallan mainiosti lähten munkiksi Tiibettiin tai erakoksi Alaskaan. Suorastaan kiehtoo jättää ihmiskunnan mölyt omaan arvoonsa ja korkeintaan seurata sivusta kuinka homman käy...- mummojo
Minäkin erosin, kun oli pienoinen pakko ja kolmisen vuotta asuin kerrostalossa lähellä kaikkia vanhoja kontaktejani. Sitten sain tarpeekseni ja muutin maalle. En kaipaa ihmistä vierelleni, siis samaan talouteen.
Olen onnellinen yksin. Joistakin se saattaa tuntua kummalliselta, mutta nyt saan elää rauhassa, vihdoinkin. Minun eitarvitse kantaa jatkuvaa huolta toisesta ja nautin yksinolosta.
Tapaan päivittäin ihmisiä, joiden kanssa olen tuttu ja ystäväkin, mutta kotona on rauha minun yksin asustella ja nauttia. - MUMMOKIN
mummojo kirjoitti:
Minäkin erosin, kun oli pienoinen pakko ja kolmisen vuotta asuin kerrostalossa lähellä kaikkia vanhoja kontaktejani. Sitten sain tarpeekseni ja muutin maalle. En kaipaa ihmistä vierelleni, siis samaan talouteen.
Olen onnellinen yksin. Joistakin se saattaa tuntua kummalliselta, mutta nyt saan elää rauhassa, vihdoinkin. Minun eitarvitse kantaa jatkuvaa huolta toisesta ja nautin yksinolosta.
Tapaan päivittäin ihmisiä, joiden kanssa olen tuttu ja ystäväkin, mutta kotona on rauha minun yksin asustella ja nauttia... Minulla samanlaisia ajatuksia . Ymmärrän Sinua hyvinkin paljon. Ei elämässä tarvitse olla tätä kaikkea kaupungin hössötystä. Maalaiselämä antaa paljon enempi ja yksinäisyys ja hiljaisuus valjastaa luovuuden esille ja pääset toteuttamaan itseäsi, sellainen on minun haave. En tiedä milloin se toteutuu, mutta sitä odotan joskus tapahtuvaksi. Onnellista Jatkoa Sinulle !
- Hyvä näin
Oon elänyt kahdeksan vuotta yksin eron jälkeen. Lapset on tullut tehtyä.
Tämä sopii mulle. Kun on noita sairauksia ei tarvi olla sivusta kärsijänä Kenenkään.
Kun tekee tiukkaa sossu tädit auttaa ja siivoukseenkin löytyy tekjöitä.
Ensin oli kamalaa kun oli tottunut tekeen kaiken itse. Nyt olen sopeitunut tähän.
Teen minkä pystyn enkä syyllistä itseäni siitä mihin en pysty.
Ja onhan netti ja puhelin niin ettei tässä häviksissä olla.
Tää on juttu joka toimii mun elämän tilanteessa. Oli hienoja kirjoituksia
noin edelliset. - aikuinen ihminen
-Voitahan aina mennä torin laitaan ja pystyttää sinne vaikka nakkikoujun.
- naikkonen 58
Hyvä näin kirjoitti:
Oon elänyt kahdeksan vuotta yksin eron jälkeen. Lapset on tullut tehtyä.
Tämä sopii mulle. Kun on noita sairauksia ei tarvi olla sivusta kärsijänä Kenenkään.
Kun tekee tiukkaa sossu tädit auttaa ja siivoukseenkin löytyy tekjöitä.
Ensin oli kamalaa kun oli tottunut tekeen kaiken itse. Nyt olen sopeitunut tähän.
Teen minkä pystyn enkä syyllistä itseäni siitä mihin en pysty.
Ja onhan netti ja puhelin niin ettei tässä häviksissä olla.
Tää on juttu joka toimii mun elämän tilanteessa. Oli hienoja kirjoituksia
noin edelliset.... minullekin. Just noin! Tunnen (etä!)kumppanuutta. Lohduttavaa. Emmä mikään nii outo olekaan, kun näitä nyt luen....
- yksi vaan
mummojo kirjoitti:
Minäkin erosin, kun oli pienoinen pakko ja kolmisen vuotta asuin kerrostalossa lähellä kaikkia vanhoja kontaktejani. Sitten sain tarpeekseni ja muutin maalle. En kaipaa ihmistä vierelleni, siis samaan talouteen.
Olen onnellinen yksin. Joistakin se saattaa tuntua kummalliselta, mutta nyt saan elää rauhassa, vihdoinkin. Minun eitarvitse kantaa jatkuvaa huolta toisesta ja nautin yksinolosta.
Tapaan päivittäin ihmisiä, joiden kanssa olen tuttu ja ystäväkin, mutta kotona on rauha minun yksin asustella ja nauttia.Mulla kävi samoin,erosin muutama vuosi takaisin.Olen myös tottunut,asumaan yksin.Mikään ei voita,yksinäisen hiljaisuutta.Sain metelistä,avioliitossa tarpeekseni.
- Yksin_eläjä
mummojo kirjoitti:
Minäkin erosin, kun oli pienoinen pakko ja kolmisen vuotta asuin kerrostalossa lähellä kaikkia vanhoja kontaktejani. Sitten sain tarpeekseni ja muutin maalle. En kaipaa ihmistä vierelleni, siis samaan talouteen.
Olen onnellinen yksin. Joistakin se saattaa tuntua kummalliselta, mutta nyt saan elää rauhassa, vihdoinkin. Minun eitarvitse kantaa jatkuvaa huolta toisesta ja nautin yksinolosta.
Tapaan päivittäin ihmisiä, joiden kanssa olen tuttu ja ystäväkin, mutta kotona on rauha minun yksin asustella ja nauttia.Sama juttu mulla, ihanaa saada olla rauhassa ja yksin. En kaipaa lähelleni ketään (vastakkaista sukupuolta/elämänkumppania). Ystävien tapaaminen silloin tällöin riittää. Asun kaupungissa, mutta kyllä täälläkin hyvin onnistuu yksin eläminen, maalle en kaipaa. Ainakaan tässä elämänvaiheessa.
Tosin muusta kuin yksinelämisestä ei ole kokemuksia, enkä niitä ole ikinä halunnutkaan. Ei ole kummallista, kaikkia ei ole tarkoitettu pariutumaan eikä tarvitse. Ihmisiä on erilaisia. Parempi ettei väkisin vastoin tuntemuksiaan pariudu jos ei tunnu siltä niin ei voi mitään. Mahdollisuuksia olisi ollut useitakin. Parempi olla rehellinen itselleen ja toiselle. - se MUMMOJO
MUMMOKIN kirjoitti:
.. Minulla samanlaisia ajatuksia . Ymmärrän Sinua hyvinkin paljon. Ei elämässä tarvitse olla tätä kaikkea kaupungin hössötystä. Maalaiselämä antaa paljon enempi ja yksinäisyys ja hiljaisuus valjastaa luovuuden esille ja pääset toteuttamaan itseäsi, sellainen on minun haave. En tiedä milloin se toteutuu, mutta sitä odotan joskus tapahtuvaksi. Onnellista Jatkoa Sinulle !
Onnellista jatkoa myös teille kaikille, jotka jaksoitte kiinnostua MUMMOJOn kirjoituksesta.
Ja KYLLÄ! Luovuus kukoistaa! Hieman on vaikeuksia, kun on rännit tyhjennettävä lehdistä yksin, lintukoto ripustettava puuhun, tie kolattava talvella...mutta tästä ikiomasta rauhastani en luovu. Lapset käyvät aika usein ja silloin tuvan katto pullistelee metelistä. Hauskaahan se on ja sekamelskaista, mutta lasten taas lähdettyä hiljaisuus puhuttelee aina yhtä kiehtovasti. Lykkyä vaan kaikille yksineläjille!
- Putkivalo
Ihminen on lauma-eläin. Mutta laumassa elämistä tarkoittaa ottamista ja antamista, ja aina ei ole mitään annettavaa. Joskus joutuu niin kuluttaviin ihmissuhteisiin että menee usko ja luottamus, ja ihminen erakoituu. Niin mä luulen.
Se on luonnollista että eron jälkeen on vaikeaa ajatella mitään suhdetta. Varmaan järkevääkin suojella itseään pettymyksiltä.
Ja eiköhän kummassakin ole hyvät ja huonot puolet, sekä yksin olemisessa että parisuhteessa. Itsensä kanssa ei tule pahemmin riitaa ainakaan. Ja kun joku päivä olet kypsynyt noihin huonoihin puoliin mikä yksinolo tuo, alat kaipaamaan parisuhteen hyviä puolia :) Ehkä se on sitäkin, että aika kultaa muistot, saat tarpeeksi etäisyyttä avioliittoon ja sen onglemiin.- nöff, nöff
Ei ihmistä ole luotu yksin elämään, mutta kyllä tarpeen vaatiessa yksinkin pärjää. Eron jälkeen on tavallista, että haluaakin olla yksin ja selvitellä asioita kaikessa rauhassa. Välillä hetkittäin saattaa tulla halipula, mutta se menee ohi. Harrastukset auttavat.
- yellowbrickroad
Tuo on muuten niin totta mitä sanoit. Molemmista, sekä sinkkuudesta että parisuhteesta pitäisi saada otettua ne hyvät puolet käyttöön. Sitä vaan tulee vaativammaksi iän myötä eikä enää välttämättä haluaisi joustaa yhtään missään asiassa. Mutta kun se ei välttämättä käytännössä ole mahdollista, meinaan tuo sinkkuilu parisuhteessa, niin pitää vaan valita niistä se vähemmän huonompi vaihtoehto.
Siinäpä sitä sitten joko kärsii ja nauttii tai sitten nauttii ja kärsii. - n 10 vuotta ja
nöff, nöff kirjoitti:
Ei ihmistä ole luotu yksin elämään, mutta kyllä tarpeen vaatiessa yksinkin pärjää. Eron jälkeen on tavallista, että haluaakin olla yksin ja selvitellä asioita kaikessa rauhassa. Välillä hetkittäin saattaa tulla halipula, mutta se menee ohi. Harrastukset auttavat.
olin aimmin yksinhuoltaja. Lapsen kotoa muutto tuntui kamalan vaikealta monta kuukautta, mutta vähitellen tottui. Miestä en halua talouteeni, kun sellaista ei ole koskaan ollut kodissani.
En ymmärrä miten toisen vieressä voi nukkua?? En yhteisen WC:n käyttöä lorinoineen enkä toisen jäljiltä siivoamista.
Kaikkein karmeimmalta tuntuisi tuo nukkuminen jonkun kanssa?? - nöff, nöff
n 10 vuotta ja kirjoitti:
olin aimmin yksinhuoltaja. Lapsen kotoa muutto tuntui kamalan vaikealta monta kuukautta, mutta vähitellen tottui. Miestä en halua talouteeni, kun sellaista ei ole koskaan ollut kodissani.
En ymmärrä miten toisen vieressä voi nukkua?? En yhteisen WC:n käyttöä lorinoineen enkä toisen jäljiltä siivoamista.
Kaikkein karmeimmalta tuntuisi tuo nukkuminen jonkun kanssa??Se on kyllä aivan totta, että kun on ollut kauan yksin ei enää osaa nukkua kenenkään vieressä . . . Vaikka mukavahan se kyljen lämmittäjä olisi . . . Ja sie, kun olet nainen, niin voithan sinä pudottaa sen vieressä kuorsaajan välillä lattialle, jos hän häiritsee untasi ;))))
- luulenpa..
nöff, nöff kirjoitti:
Se on kyllä aivan totta, että kun on ollut kauan yksin ei enää osaa nukkua kenenkään vieressä . . . Vaikka mukavahan se kyljen lämmittäjä olisi . . . Ja sie, kun olet nainen, niin voithan sinä pudottaa sen vieressä kuorsaajan välillä lattialle, jos hän häiritsee untasi ;))))
että sen jälkeen tulee nyrkistä. Jos tuosta ei suutu ni mistä? Mä en luota ihmisiin, en oikeastaan kehenkään ja se on toisaalta surullista.
- nöff, nöff
luulenpa.. kirjoitti:
että sen jälkeen tulee nyrkistä. Jos tuosta ei suutu ni mistä? Mä en luota ihmisiin, en oikeastaan kehenkään ja se on toisaalta surullista.
Ei kait siinä ole mitään suuttumisen aihetta ukolla ole, jos toisen unta on häirinnyt ja toinen hieman ojentaa ;)) . . . Niin, se luottamus . . . Tulee helposti torjuttua sellaisetkin ihmiset, jotka haluaisivat tutustua aivan vilpittömästi. . . Yksin on turvallisinta olla . . . mutta . . . joskus niin haikeaa. . . Luottamus ei synny hetkessä . . . eikä varsinkaan silloin, kun ei uskalla luottaa keneenkään. . . Vie kauan aikaa, ennen kuin uskaltaa luottaa, mutta kyllä sen aikaheti huomaa kuka on luottamuksen arvoinen.
- N40 ja plussaa
Eron jälkeen minulla oli muutama vakavampi parisuhteen alku, mutta halusin nauttia vapaudesta ja olen nyt vuosia viettänyt itsenäistä sinkkuelämää. Pitkään olen ollut tyytyväinen, mutta nyt on ilmaantunut koko ajan paheneva läheisyyden ja kumppanuuden vaje. Kaipaan sitä yhteydentunnetta ja hellyyttä, joka kuuluu parisuhteeseen. Haluan että joku pitäisi huolta ja haluaisin pitää huolta toisesta.
Nyt tuntuu siltä, etten enää löydä kumppania. En osaa lähestyä miehiä, olen "rupsahtanut" ja tyytymätön ulkonäkööni. Pelkkä ajatus suhteenaloittamisen "alkukankeudesta" pelottaa. Ja minun mieleisiäni vapaita miehiä ei näytä löytyvän mistään.
Miten tässä kävikin näin. En halua vanheta yksin.
"Sano, ootko sellainen,
jota koskaan unohtaisi en,
jonka aina saapuvan,
uneksin ja odotan."
by Yö- Putkivalo
ihminen joka etsii toista, antaa sen kuvan itsestään että on puolikas. Mikä ei ehkä ole paras mahdollinen lähtökohta :) Ainakin itselleni, (joka viihtyy (vielä) yksin), tulee se fiilis että haluaako tuo tosiaan minut, vai kelpaisiko kenties kuka vaan?
Meneekö sun elämäsi hukkaan jos et löydä sitä hellitettävää? Eikö se olisi kamala sääli... Mitä jos rakentaisit omaa elämääsi niin, että olisit tyytyväinen siihen ja itseesi. Vähät muista.
Mun on tietty helppo sanoa, elämä täynnä lapsia ja elukoita, halipulaa ei tule ihan heti, ja kun kaipaan aikuisten juttuseuraa löydän sitä täältä tai ystäviltä. - xym
Englantilainen sanoo : "Where there is a will, there is a way." Eli kun itse toiveensa vakaasti tietää, ja vaikka vähän iltarukouksessakin pyytää projektiinsa korkeampien valtojen siunausta, niin eiköhän siihen kaveriin törmää väkisinkin jotenkin. Joko netissä tai livenä.
Ei se tietenkään helppoa ole, ensin on tuskastuttavasti päivitettävä omaa markkina-arvoaan. Mutta samat fiilikset varmaan on miespuolisillakin ikätovereilla, jollakin kalju kiiltelee, toisella hiukset harmaantuvat, kolmas on eronnut tai erotettu ja tuntee itsensä vanhaksi pönäkäksi äijäksi.
Vaikutit jotenkin kovin vaatimattomalta, tai pessimistiseltä, eivät kaikki nelikymppiset miehet juokse tyttärensä ikäisten pimujen perässä, vaan varmaan jossakin on sinullekin sopiva ja sovelias. - nöff, nöff
Sinulle -N40 ja plussaa- en usko, että olisit "rupsahtanut". . . Olet aivan liian ankara itsellesi! Älä vaadi itseltäsi niin paljoa. . . Se uuden suhteen aloittamisen vaikeus johtuu juuri siitä, että vaadit itseltäsi liikaa.. . Sinkkuudessa on omat hyvät puolensa. . . Sitten, kun sinkkuus on jatkunut jo pitempään alkaa kaipaamaan toisen ihmisen lämpöä, läheisyyttä, hellyyttä ja rakkautta. . . Mutta mistä löytää Sen Oikean?. . . Näin miehenä on helppo, kun hyviä naisia on paljon, mutta naisien on vaikeampaa löytää hyvää ja kunnollista miestä. . . Eikä se ole yhtään kivaa, jos sydän itkee kaipuuta, mutta sopivaa kumppania, jolle voisi antaa rakkautta ei löydy. . . Mutta aina pitäisi jaksaa etsiä elämästä niitä hyviä puolia, silloin ei arki tunnu niin raskaalle elää. . . Lavatanssit ovat sellainen paikka, josta kumppanin voisi löytää . . .
- nuuh
nöff, nöff kirjoitti:
Sinulle -N40 ja plussaa- en usko, että olisit "rupsahtanut". . . Olet aivan liian ankara itsellesi! Älä vaadi itseltäsi niin paljoa. . . Se uuden suhteen aloittamisen vaikeus johtuu juuri siitä, että vaadit itseltäsi liikaa.. . Sinkkuudessa on omat hyvät puolensa. . . Sitten, kun sinkkuus on jatkunut jo pitempään alkaa kaipaamaan toisen ihmisen lämpöä, läheisyyttä, hellyyttä ja rakkautta. . . Mutta mistä löytää Sen Oikean?. . . Näin miehenä on helppo, kun hyviä naisia on paljon, mutta naisien on vaikeampaa löytää hyvää ja kunnollista miestä. . . Eikä se ole yhtään kivaa, jos sydän itkee kaipuuta, mutta sopivaa kumppania, jolle voisi antaa rakkautta ei löydy. . . Mutta aina pitäisi jaksaa etsiä elämästä niitä hyviä puolia, silloin ei arki tunnu niin raskaalle elää. . . Lavatanssit ovat sellainen paikka, josta kumppanin voisi löytää . . .
sekaannun tähän juttuun. Muakin on joskus viety lavatansseihin, mutta mä juoksin sieltä ulos nuorena. Se meininki vaan ei käy. Liian huonot hermot. Mä uskon kohtaloon. Jos on tarkoitettu, että pitää olla yksin niin pitää.
- N40 ja plussaa
nöff, nöff kirjoitti:
Sinulle -N40 ja plussaa- en usko, että olisit "rupsahtanut". . . Olet aivan liian ankara itsellesi! Älä vaadi itseltäsi niin paljoa. . . Se uuden suhteen aloittamisen vaikeus johtuu juuri siitä, että vaadit itseltäsi liikaa.. . Sinkkuudessa on omat hyvät puolensa. . . Sitten, kun sinkkuus on jatkunut jo pitempään alkaa kaipaamaan toisen ihmisen lämpöä, läheisyyttä, hellyyttä ja rakkautta. . . Mutta mistä löytää Sen Oikean?. . . Näin miehenä on helppo, kun hyviä naisia on paljon, mutta naisien on vaikeampaa löytää hyvää ja kunnollista miestä. . . Eikä se ole yhtään kivaa, jos sydän itkee kaipuuta, mutta sopivaa kumppania, jolle voisi antaa rakkautta ei löydy. . . Mutta aina pitäisi jaksaa etsiä elämästä niitä hyviä puolia, silloin ei arki tunnu niin raskaalle elää. . . Lavatanssit ovat sellainen paikka, josta kumppanin voisi löytää . . .
Uni ei tule, joten poukkasin vielä tälle palstalle, ja onneksi niin. Kauniisti kirjoitatte =) Ja aivan kuin tuntisitte minut.
Alan olla pessimisti ja vaadin todellakin itseltäni enemmän kuin muilta. Epäilen kuitenkin pelottavani miehiä sillä roolillani, joka automaattisesti iskeytyy päälle, jos mies lähestyy. Kun olen tyytymätön itseeni ja epävarma, muutun jollain oudolla tapaa vaikeasti lähestyttäväksi itsevarmuuden perikuvaksi. Se on joku itsesuojelumekanismi ehkä. Jälkeenpäin harmittaa, kun olen antanut itsestäni ihan väärän kuvan.
Ja tuosta läheisyyden kaipuusta vielä sen verran, ettei minulla ole lapsia. Siitä syntyy suuren suuri halivaje. Ystävien lapset ovat murrosiässä, joten hekään eivät enää halailevasta täti-ihmisestä innostu =)
Elukka on. Sitä halailen ja rapsuttelen ja pussailenkin niin, että se näyttää usein perin kyllästyneeltä ylenpalttiseen likistelyyn.
Kyllä se nyt kuulkaa on niin, että se ukko on löydettävä. Ei elämä hukkaankaan mene ilman ukkelia, mutta elämänlaatu kärsii. Lavatanssehin en kyllä lähde. Tanssimusiikki on niin kaukana minun musiikkimaustani, ettei sieltä kyllä minulle ketään löydy. Lienee nyt flirttikurssille meno edessä meikäläisellä. - nuuh
N40 ja plussaa kirjoitti:
Uni ei tule, joten poukkasin vielä tälle palstalle, ja onneksi niin. Kauniisti kirjoitatte =) Ja aivan kuin tuntisitte minut.
Alan olla pessimisti ja vaadin todellakin itseltäni enemmän kuin muilta. Epäilen kuitenkin pelottavani miehiä sillä roolillani, joka automaattisesti iskeytyy päälle, jos mies lähestyy. Kun olen tyytymätön itseeni ja epävarma, muutun jollain oudolla tapaa vaikeasti lähestyttäväksi itsevarmuuden perikuvaksi. Se on joku itsesuojelumekanismi ehkä. Jälkeenpäin harmittaa, kun olen antanut itsestäni ihan väärän kuvan.
Ja tuosta läheisyyden kaipuusta vielä sen verran, ettei minulla ole lapsia. Siitä syntyy suuren suuri halivaje. Ystävien lapset ovat murrosiässä, joten hekään eivät enää halailevasta täti-ihmisestä innostu =)
Elukka on. Sitä halailen ja rapsuttelen ja pussailenkin niin, että se näyttää usein perin kyllästyneeltä ylenpalttiseen likistelyyn.
Kyllä se nyt kuulkaa on niin, että se ukko on löydettävä. Ei elämä hukkaankaan mene ilman ukkelia, mutta elämänlaatu kärsii. Lavatanssehin en kyllä lähde. Tanssimusiikki on niin kaukana minun musiikkimaustani, ettei sieltä kyllä minulle ketään löydy. Lienee nyt flirttikurssille meno edessä meikäläisellä.mä oon tällä hetkellä jostain syystä melko tyytyväinen. En kaipaa mitään.
- no minä
>oikeesti aika vaikea tehdä ihmissuhetta.vakituista tässä iässä.57. v.ihan mukava asua ittekseen mutta joskus viikon vaiehtees vois olla naisystävän kans..!ei sellaista taida löytyy luulen niin..!ilo kuitenkikin on elämässä.!terkkuja kaikille.tv.aa.
- shumukh
Samankaltaisia fiiliksiä mulla! Kaiken lisäksi menettämäni mies on mielestäni yhä edelleen se oikea, ihan mahdotonta sovittaa ketään hänen saappaisiinsa. Tutut on sanoneet "Pian sä uuden löydät" jne. mutta itsensä tuntee niin vajavaiseksi, kun ei enää sen oikean silmissä ole rakas. Silloin ei kai voi uskoakaan, että ketään muukaan ihastuisi. Kaipaan niin läheisyyttä ja arjen asioiden jakamista, toisaalta nautin yksinäisyydestäkin. Kunpa uskaltaisimme avautua sen verran, että huomaisimme, että ympärillämme todennäköisesti on miehiä, jotka tuntevat samoin. Jos löytäisin ihmisen, sielunkumppanin, niin säilyttäisin kuitenkin itsenäisyyteni, oman huushollin - tiedän jo, että tarvitsen myös aivan oman rauhani ja haluan antaa sen myös toiselle.
- RK
SÄÄLIKS KÄY SUOMALAISTA NAISTA.MITÄ TE OIKEESTI HAETTE ELÄMÄLTÄ...
- onnellinen 123
Minun mielestä yksin voi ihan hyvin olla jos on muuten sosiaalisiasuhteita, ei parisuhde ole mikään välttämättömyys. Ainakin nyt yli 40-kymppisenä yksinolo käy ihan terapiasta, saa olla ihan itsekäs ja ajatella ihan sitä mitä itse haluaa. Ei sitä erakko tarvitse olla jos ei ole parisuhteessa, oikeestaan sosiaaliseenelämään jää enempi aikaa kun parisuhteessa.
- niiinnn...
Minä ainakin viihdyn tosi hyvin yksin,lapseni perheitten kanssa paljon tekemisissä ja iän mukana tuomat vaivat ja säryt vaativat veronsa.Ei yksinkertaisesti olisi energiaa enää ukon passaamiseen tai yleensä toisen ihmisen huomionottamiseen päivästä toiseen.Nautin kun saa olla pitkin tai poikin, käydä missä lystää kysymättä toisen mielipidettä.Yhteiselo on mukavaakin mutta siihen pitää olla valmis myös antamaan toiselle aikaa.Tässä vaiheessa tuntuu ainakin,että en jaksaisi olla parisuhteessa.
- ____ - ___
Olen ollut koko ikäni yksin jo pienestä lapsesta lähtien
ja ilmeisesti olen myös loppu elämäni yksin ..- kohtatoveri
sama täällä : (
- huomailla
kohtatoveri kirjoitti:
sama täällä : (
että on tyytyväisiäkin ihmisiä, eikä vain kaikenkin uhalla kaikkia läheisyyksiä hakevia outouksia
ja kaiken todellisenkin lämmön pois pilaajia - kokemusta on
huomailla kirjoitti:
että on tyytyväisiäkin ihmisiä, eikä vain kaikenkin uhalla kaikkia läheisyyksiä hakevia outouksia
ja kaiken todellisenkin lämmön pois pilaajiaItse olen ollut yksin vuoden.Muutin pois kaupungin hälinästä lasten kanssa maalle ja nyt on hyvä.
Kaikki tyrkyttää uutta suhdetta,mutta ei vaan ole vielä valmis siihen...
Kaikki tulee aikanaan.Lasten kanssa opeteltiin elään keskenään ilman iskää ja laadittiin uudet säännöt..
On ihana kun ei tarvi "pelätä" enään mikä laukaisee toisen raivopuuskan.
Olen ajatellut että sitten kun olen valmis ottamaan jonkun rinnalleni se tulee jossain "vastaan" ja kolahtaa jos on kolahtaakseen.
Tuleehan noita "halipulia" joskus,mutta aina on ystäviä jotka kuuntelee sekä antaa ymmärrystä sekä auttaa halipulassa.
Tämä kaikki kuuluu siihen prosessiin joka on käytävä läpi eron jälkeen.On joskus hyvä rauhoittua ja pysähtyä itsensä kanssa tutkisteltava itseään ja kuunnella sisintään.Se on kasvattava kokemus myös meille kaikille.On hienoa osata olla nöyrä oman elämänsä edessä ja arvostaa sitä mitä on ihmisenä ! - Snif
Sama juttu täälläkin :(
- Ludmila Trudilutzkaj
...ja erittäin sosiaalinen. Ihminen tarvitsee ehdottomasti ´laumaa´.
- Ei laumaleläin
Itse en todellakaan ole mikään "laumaeläin" - päinvastoin. Sanoisin samaa kuin toinen kirjoittaja ylempänä. On koti, kiva työ, ystäviä, takana suhteita, ei lapsia, voin matkustella, shoppailla ja harrastaa ja terveyttäkin piisaa. Oma ihana lemmikki. En kaipaa ketään ihmistä elämääni enkä mitään muutakin. Olen täysin tyytyväinen näin. Tiedän, että kaikki eivät ole, mutta sille en voi mitään.
- nuuh
suuri osa on yksinäisiä. Eli siis voi.
- margietta
Tee kuin itsestäsi parhaalta tuntuu.
Älä mieti toisten tekemiä ratkaisuja, vaan kuljeskele omia polkujasi.
Yksineläjiä on paljon ja heillä monella kivasti asiat.
Avioeron jälkeen on hyvä miettiä menneitä ja tulevia ja kaikessa rauhassa edetä elämässä etiäpäin....anna ajan kulua ja nauti kaikesta mahdollisesta.... et ole selvästikään valmis uuteen suhteeseen... miksi siis piinaat itseäsi- Tiger
niin
- yh-iskä 40+
tuntuupa tutulta.normaalisti arjen pyörittäminen vie kaiken tarmon mutta heti jos jää aikaa omille ajatuksille nuo samat asiat tulee mieleen.
Erosin itse helvetillisestä 11v avoliitosta ja ajattelin ettei enää koskaan miestä, eikä ainakaan asumaan kanssani. En myöskään harrastanut irtosuhteita. Yksi kesäkissa lyhyt lomasuhde oli mutta arjen alettua ei aika, eikä mielenkiinto riittänyt jatkamaan sitä. Nelisen vuotta olin itsekseni ja nautin vapaudestani vaikka lapset asuivatkin kanssani. Oli ihanaa hengittää vapaasti ja tehdä mitä haluaa. Sitten alkoi joskus viikonloppuiltaisin yksin ollessa tulla olo, että olisi kiva kun vieressä olisi joku edes joskus. Ajattelin että mies jota tapailla silloin kun huvittaa "oman elämän" ohella olisi riittävä. Kerran sitten menin treffeille nettituttavuuden kanssa ja se kolahti samantien. Meillä on välimatkaa jonkin verran ja töiden takia näemme lähinnä vkonloppuisin, mikä olisi juuri ajatusteni täyttymys jää aikaa "omallekkin elämälle" mutta nytpä tuntuu ettei se riitäkkään. Tahtoisi nähdä enemmän ja jokainen "eroaminen" viikon ajaksi on vaikeampi. Ehkä se sinullekkin jossain vaiheessa tulee....!!
- Matti Viikate
Kyllä yksin voi ihan hyvin elää, jos siis vapaaehtoisesti niin haluaa. Tämä on jopa ihan suositeltavaakin ainakin joskus, ja varsinkin silloin jos elämän tilanne sitä edellyttää. Esimerkiksi opiskelu tai työ jaksot voivat joskus olla sellaisia että kannattaa mahdollisesti elää yksin. On myös kyllä normaalia että eron jälkeen ajattelee tuolla tavalla, ja se meneekin monella ohi aikaa myöten. Mutta ongelma ei ole sekään, jos mielipide säilyy samana vaikka lopun ikää. Kunhan se on mitä itse haluat, niin kaikki on täysin kunnossa. Mitenkään tunteetonta tuo ei ole, se olisi tunteetonta ja välinpitämätöntä jos alkaisit suhteeseen sitä haluamatta. Silloin loukkaisit helposti molempia. http://mattiviikate.newsvine.com/
- sopuli.
jos en tänne kirjoittaisi.
- ei nim.merkkiä
jokainen ihminen tarvitsee toista ihmistä. On vain vaihe ettei päästä ketään lähelleen koska työstää jotain asiaa sisällään. Eihän kukaan väkisin seuraan tunge eikä varsinkaan heti liian lähelle vaan pikkuhiljaa. Joskus kuitenkin joku oikea ihminen saattaa olla juuri oikea ihminen itselle ja saa jäädä siihen kuin olisi aina ollutkin siinä.
- Irina Trudilutzkaja
En ole koskaan elänyt yksin, mutta luulen, että siihen voi oppia. Pitkässä avioliitossa jompikumpi jää jossain vaiheessa leskeksi. Siihen tulisi jotenkin voida valmistautua. Mutta miten?
- apostoli mikko
HEI !
Alussahan Aatamikin oli yksin ! Sitten Herra loi Aatamin kylkiluusta Eevan, kun
huomasi, ettei eläimistä ollut toisen ihmisen korvikkeeksi....SE YKSINÄISYYS !
Nämä asiat löytyvät helposti , Raamatusta lukemalla aivan alkulehdiltä !
IHMISEN EI OLE HYVÄ OLLA YKSIN ! TÄMÄ ON JUMALAN TOTEAMUS !
Kaveritkin ovat tärkeitä...ÄLKÄÄ JÄÄKÖ YKSIN !
Eihän ihmissuhteet ole yhtä seksiä, vaan nehän ovat KANSSAKÄYMISTÄ !
Olemme unohtaneet, tässä urbanisoituvassa yhteiskunnassa vuorovaikutuksen
merkityksen...olemme olleet pitkään TV:n orjia, sen passiivisia katsojia...nyt on
onneksi tämä netti tullut...VOIMME KOMMUNIKOIDA...Eläimetkin yrittävät kom-
munikoida...puhua ne eivät osaa...JOTEN PUHUTAAN TOISTEMME KANSSA ! - wamic
vittuako kyselet, kun olet tyytyväinen? vai oletko niin sikaruma ja tyhmä, että et ketään enään saa?
- yksin viihtyvä
Moi
Minä erosin itse 4 vuotta sitten. Lähdin suhteesta koska se ei toiminut. Olen siis yh-äiti ja poikani on 5 v. Siitä asti olen ollut yksin. En tahdo vierelleni ketään...siis kulkemaan päivästä toiseen. Toki kaipaan läheisyyttä ja hellyyttä jne. mutta en osaa elää parisuhteessa? Se tuntuu olevan muille kova asia. Ja juuri muut ajattelee että olen tunteeton enkä osaa rakastaa...minä olen sitä mieltä että rakastaa osaa kaikki. Jotku on vain tarkoitettu elämään yksin. Yksin sanalla en toki tarkoita yksin, mutta ei niin että tarvisi asua yhdessä. Voi olla kaksi osoitetta! :) Joten älä huoli meitä "yksin" eläjiäkin on. Ei siitä pidä tuntea syyllisyttä ettei vierellä ole ketään. Se olet sinä!! :) Hyvää kevään jatkoa.- surunraato
itse viihdyn normaalisti sinkkuna vallan mainiosti koska kaksi ensimmäistä parisuhdetta meni varsin vituiksi. Ehdin olla vuoden verran sinkkuna ennen kun tapasin nykyisen miesystäväni jonka kanssa oon yllättävän onnellinen ollu jo kohta 3 kuukautta. Tuon aikana mitä me ollaan yhdessä oltu nii emmä oo enää tän 2½ kuukauden aikana osannu enää kuvitella yksin olemista... Itse siis en tulii toimeen ellei vierellä olisi joku jonka kainaloon käpertyä niin hyvinä kun huonoinakin päivinä.
- vapaa?
mutta kannattaa kuulemma pitää "ikkuna auki" uudelle ihmissuhteelle. Näin mulle sanoi psykiatri eilen, kun keskustelimme asiasta, olen aika lailla samassa tilanteessa muuten kuin sinä, en ole vielä eronnut, mutta todennäköisesti pian. En itse todellakaan kaipaa uutta passattavaa ja muutenkin olen aikamoisen vapaudenkaipuinen nyt. Mutta kannattaa tosiaan koota ja löytää itsensä ensin, olen sitä mieltä. Ja sitähän ei voi tietää, mitä loppuelämä tuo tullessaan. Kenties seurustelusuhteen, ellei ole valmis saman katon alle.
- antoisaa elämää
Yksin elämisessä on hyvätkin puolensa. Todellakin, voi tehdä asioita omalla tavallaan. En tarkoita sitä, ettei muista välitä tai erakoituu. Itsekkin elä yksin ja teen vapaaehtoistyötä, auttaakseni kohtalotovereitani. Yksin eläminen on vain aika kallista, kun kaikki pitää maksaa siitä yhdestä pussista. Joillekin yksin oleminen on raastava kokemus ja hakevat kumppanuutta kaikin keinoin. Jokainen nauttii tavallaan elämästä.
- Derka
Minä olen valmistautunut jättämään perheeni. Ei viitsi antaa lasten katsella kun isä kärsii ja ei mikään systeemi toimi. Olen jo lähtöpäivänkin suunnitellut valmiiksi. Lapsille en ole puhunut mitään. Olen aloittanut valmistelut jättämällä laskut maksamatta, kun minua on vaan huijattu ja petetty tässä yhteiskunnassa, niin minä en tarvitse tätä yhteiskuntaa, enkä minä sitä. vaihtoehtona olisi että tekisin jotakin dramaattista, mutten pysty siihen, joten minun on vaan lähdettävä.
Voi elää yksin ja vaikka toisessa maassa. Jos menee vaikeaksi, niin siihenkin on lopullinen ratkaisu.
http://www.youtube.com/watch?v=4x7bCVeMghY - mie vaan
Nuohan on kuin minun ajatuksiani. Erosin tosi pitkästä liitosta viisi vuotta sitten. Yritin parisuhdetta viime vuonna, luulin olevani rakastunut. Puolen vuoden jälkeen oli pakko lopettaa.. toinen ihminen alkoi ahdistaa. Tuntui että hän vetää kaiken energian minusta.
Nyt on helppo hengittää ja on vapaa. Saa päättää katseleeko telkkarista jääkiekkoa vai sisustusohjelmaa.. vai pitääkö koko toosan kiinni. Pieniä asioita mutta niistäkin elämä koostuu.
Parisuhteen plussat ja miinukset kun laskee niin itsekseen elämä voittaa. Elän yksin mutta en yksinäisenä.
Itse kun hyväksyy että tämä tapa elää on yhtä hyvä kun perinteinen kahden ihmisen yhteiselo niin kaikki on hyvin.. elämä hymyilee näinkin. - patricia, -75
Ihminen voi elää ja voida hyvin yksin, yhdessä, miten vain.
Vaikeaksi tilanteen tekee se, että ihmiset ovat erilaisia. Jos hyvin itseriittoinen ihminen löytää kumppanikseen henkilön, joka kaipaa jatkuvaa läheisyyttä, niin siinä vaiheessa tulee ongelma.
Olen itse sellainen, että en tarvitse jatkuvasti ihmisiä vierelleni. Se ei tarkoita, etteikö ihmiset olisi tärkeitä minulle. Kyse on luonteenpiirteestä. Ikävää, jos joku tulkitsee tällaisen kylmyydeksi. Minusta maailmassa on ihan liikaa ihmisiä, jotka ripustautuvat toisiinsa eivätkä yritäkään selvitä mistään yksin. Aina eron jälkeen syöksytään uuteen suhteeseen...- ei enää ikinä-mies
siinä mun resepti yksinäisyydelle.
Olen eronnut muijjastani 14 vuotta sitten.15 vuotta hevonpaskaa ja sen jälkeen ovestani ei ole tullut ketään muuta kuin talvipakkasella viima,eikä muuta tule.
Ikää on nyt 53 vuotta ja en vaihtaisi vapauttani mihinkään.
Työpaikallani on aina hässäkkä ja pälpätys.Ämmät aukoo päätään ja kälättää.Hyi helvetti.Kun tulen kotiini:AI MIKÄ IHANA HILJAISUUS!!
Siinä sitten laitan vähän einestä,salaattia.Istun sohvalle,avaan kaljan,avaan töllön ja otan puolentunnin päikkärit.
Siten ulos.Talvella hiihtämään,kesällä pyöräileen,JOS MUA HUVITTAA.
Tämä on sitä elämää.
Harmittaa vain kun laitoin elämästäni parhaat vuodet hullulle ämmälle. - ei enää ikinä-mies
ei enää ikinä-mies kirjoitti:
siinä mun resepti yksinäisyydelle.
Olen eronnut muijjastani 14 vuotta sitten.15 vuotta hevonpaskaa ja sen jälkeen ovestani ei ole tullut ketään muuta kuin talvipakkasella viima,eikä muuta tule.
Ikää on nyt 53 vuotta ja en vaihtaisi vapauttani mihinkään.
Työpaikallani on aina hässäkkä ja pälpätys.Ämmät aukoo päätään ja kälättää.Hyi helvetti.Kun tulen kotiini:AI MIKÄ IHANA HILJAISUUS!!
Siinä sitten laitan vähän einestä,salaattia.Istun sohvalle,avaan kaljan,avaan töllön ja otan puolentunnin päikkärit.
Siten ulos.Talvella hiihtämään,kesällä pyöräileen,JOS MUA HUVITTAA.
Tämä on sitä elämää.
Harmittaa vain kun laitoin elämästäni parhaat vuodet hullulle ämmälle.Onneksi ei tullu tehtyä kakaroita.Se nyt vielä puuttuis et kävisivät täällä monkumassa....
- hamsuliini
ei enää ikinä-mies kirjoitti:
Onneksi ei tullu tehtyä kakaroita.Se nyt vielä puuttuis et kävisivät täällä monkumassa....
sama täällä,mutta olen 44v nainen.Nautin niin suuresti yksinololosta,rauhasta. kaikki asiat ovat kunnossa,vakituinen työ,velaton koti,on varaa matkustaa ja shoppailla.kakaroita ei ole,siis olen todella onnellinen,en kaipaa ketään.
- sinkkuilaan
hamsuliini kirjoitti:
sama täällä,mutta olen 44v nainen.Nautin niin suuresti yksinololosta,rauhasta. kaikki asiat ovat kunnossa,vakituinen työ,velaton koti,on varaa matkustaa ja shoppailla.kakaroita ei ole,siis olen todella onnellinen,en kaipaa ketään.
ero tuli yli 20 vuotta sitten vaikeasta liitosta kovalla työllä. Oli alku vaikeaa, mutta minulle kävi päin vastoin niin , että aloin todella aika nopesti tottua tilanteeseen ja hain monenlaisia touhuja, sellaisia joita en avioliiton aikana saanut ja voinut tehdä.
Aina enemmän ja enemmän aloin tottua siihen, että koti oli tullessani kunnossa, ei toisen jättämiä tiskejä heti tai pyykkejä korjailtavana. Sain mennä ja tulla niinkuin halusin.
Ei toisen olutpulloja ja muita roskia pitkin olohuonetta ja keittiötä.
Tulin todella tarkaksi, jos joku vähän kyseli kumppanuuttani, mietin, että oliko kaveri siisti kaikessa käytöksessä, koska en enää halunnut siivoilla kenenkään jälkiä, enkä riidellä juomisista.
Olin päättänyt, etten moiseen kaksilahkeisen ruljanssiin enää ala, koska aika vasta näyttää mihin kaveri
jaksaa sopeutua ja usein kävi, että jaksaminen loppui, koska rakkaus on usein vain sanaleikki monille.
Haluihin ei koskaan kannata luottaa, vain luonteen kestävyyteen ja joustavuuteen, näistä asioista en nuorena osannut ottaa huomioon vaan vain kaverin ulkopuolisesta näöstä ja kiltteydestä.
Vanhempana voi olla eri asia, mutta sitten tulevat tosi vaikeat erilaisuudet ja tavat, tottumukset peliin mukaan, kun nuorempanakaan ei ole niitä hyväksynyt niin kuinka vanhana tuntuu varmaan raskaalta sopeutella asioita ja jopa sukuasioita, nekin hiertävät usein. Ei niin helppoa ole tämäkään.Minä jään sinkuksi ja kierrän reissuissa, istun ostoskeskuksissa katselemassa, jumpassa, käyn kerhoissa ym.ja
kaveria ei tarvi mankua mukaan, joka ei sitten lähtiskää ja taas olisin kuitenkin yksin.
Ja sitten se kuorsaaminen, ähiseminen, vessakilpailu, pyykkilisäys, toisen tympääntyminen ja nuutuminen.
Olen vastuullisessa työssä päivät, urheilen illat, perjantaina pidän hauskaa ja viikonlopun säädän omia harrastuksiani. Nautin voidessani olla vahva ja itsenäinen, mutta elämässäni on sellaista sisältöä, etten todellakaan halua ketään naista / tyttöä siihen häiritsemään. Onhan romantiikka välillä kivaa, mutta minulla ei ole aikaa siihen :) 2-3 kertaa jo sydämeni jollekin antanut ja suunnitellut tulevaisuutta, ajattelin sitten sen viimeisen eli tulevan vaimon ja lasten äidin etsiä joskus 3-kymppisenä, nyt kun on kriteeritkin kumppanin suhteen kohdillaan.
PS urheilu ja tyttöystävä eivät sovi yhteen!- nöff, nöff
Yksin eläminen on välivaihe elämässä. Mie olen ollut jo viisi vuotta yksin. Nyt on aikaa etsiä sitä oikeaa, eikä tormailla suinpäin suhteeseen, niin kuin nuorena tein. Yksin eläminen kasvattaa ja antaa itsevarmuutta, kun huomaa ettei ole kenestäkään riippuvainen. On ollut pakko opetella tekemään itse, niin ruuat, kuin leipomisetkin, yms. Arki sujuu ihan mukavasti yksinkin. . . Mutta, jossakin on minun sielunpuolisko ja kaipaa . . . kuten minäkin . . .
- TicoTico.
Yksin voi tehdä mitä lystää ja kukaan ei mormota. Kaksin aina kaunihimpi...vai rumempi..ajan mittaan. Eihän vanha enää kelpaa ulkonäkönsä ja muotojensa vuoksi, vaikka talous ja mahdollisuudet olisivat rajattomat.
Nuoruus ja kauneus on palvottua, ei, vaikka olisi luonnevikainen, nuori kelpaa aina.- nöff, nöff
Mä olen sitämieltä, että kun omaa hyvät käytöstavat, niin mitään muuta ei tarvita! . . . Rahalla saa siipeiljöitä, ei rakkautta!! . . . Ja ainakaan mä, en sotkeudu nuoriin.
- Yksin_Eläjä
Olen 44v nainen ja elänyt aina yksin. Seurustellut olen monta kertaa, pitempäänkin (9v), mutta aina asunut yksin. Nyt olen ollut yhtäjaksoisesti sinkkuna 2v (ja muutenkin suurimman osa elämästäni). Erittäin hyvin ihminen voi elää yksin, jopa paljon paremmin kuin huonossa parisuhteessa. En ole koskaan tarvinnut enkä kaivannut yhteisasumista/elämistä enkä mitenkään kärsinyt yksin elämisestä, päinvastoin.
Olen sosiaalinen tarvittaessa, mutta nautin suuresti omasta rauhasta (yksin mutta ei yksinäinen). Ystäviä on kiva tavata, mutta yksinolokin on mukavaa. Läheisyyttä vastakkaisen sukupuolen kanssa en juurikaan kaipaa. Siitä on sekä hyviä, että huonoja kokemuksia, mutta vaan koe kaipaavani. Aina olen ollut tälläinen eikä siinä ole mitään kummallista. Meitä on moneen junaan. - Santeri777
Vain henkisesti vahvimmat ja älyllisesti lahjakkaimmat voivat elää yksin, vailla parisuhteita (naisilla on AINA suhteita vireillä). Eli kyllä voi elää nautinnollista ja täyteläistä elämää ilman parisuhdetta.
Useinhan ihmisillä on välivaiheita parisuhteissa ja se on toinen tarina, silloin kyseessä on käytännön pakosta tullut yksineläminen. Tuo vaihe ei ole vapaa valinta, lähinnä sattumien summa. Tuossa vaiheessa ihmiset itkevät yksinäisyyden tuskaa ja sitä omaa "rakasta" viereen, tekevät epätoivoisia tekoja ja ajautuvat epärealistisiin suhteisiin (pääasia että on joku, ihan sama kuka) ja siitä lähtien parisuhderalli on arkipäivää kun aina haetaan sitä sopivampaa kumppania. Tuossa vaiheessa kumppani muuttuu ihmisestä kertakäyttöhyödykkeeksi joka arvotetaan saatujen hyötyjen mukaan, odotetaan sitä "rakkautta tulevaksi" joka toivottavasti täyttää elämänmittaisen tyhjiön.
Käytännössä suurin osa ihmisistä kuuluu tuohon jälkimmäiseen kategoriaan, vain todella harva ensimmäiseen.- hjkhgk
Melko pitkälti samaa mieltä, paitsi ei yksinelämisellä ole mitään tekemistä älynlahjojen tai vahvuuden kanssa. Kyse lähinnä tottumuksesta, osa ihmisistä on tottunut elämään yksin, joten siitä ei silloin revitä stressiä. Varmaan pitkän parisuhteen tai useiden vuosien heilastelujen jälkeen yksin oleminen tuntuu tyhjältä, mene ja tiedä.. Tapauskohtaista.
- ei sinkku
Olen elänyt yksin 20v ja sanoin jo erotessa että tätä en sitten toista kertaa kokeile. Siitä huolimatta että avioliittoni oli ihan mukava. Kaikki ei vain ole sitä tyyppiä, voin oikein hyvin nyt jo isoäitinä. Ymmärrän kyllä että joskus miettii tuollaisiakin. Joskus se johtuu ympäristöstä ja muista ihmisistä ylipäätäänsä.
- Nauti vapaudesta
Pitkä yhdessä olo luo hyvänolon tunteen.
Rakastelu ja muut yhdessä tehdyt koukerot kasvattaa ihmiset yhteen.
Samaa voi sanoa viinasta ja tupakasta.
Kaikki on totutun tavan huumetta.
Itse olen ollut 15v ilman minkään laista seuraa.
Aluksi tuntui, ettei tästä tule mitään, mutta muutaman v. jälkeen sanoin itselleni.
Mikä voi olla tämän ihanampaa, kun vapaus! - Koskaan en enää!
Nauti vapaudesta kirjoitti:
Pitkä yhdessä olo luo hyvänolon tunteen.
Rakastelu ja muut yhdessä tehdyt koukerot kasvattaa ihmiset yhteen.
Samaa voi sanoa viinasta ja tupakasta.
Kaikki on totutun tavan huumetta.
Itse olen ollut 15v ilman minkään laista seuraa.
Aluksi tuntui, ettei tästä tule mitään, mutta muutaman v. jälkeen sanoin itselleni.
Mikä voi olla tämän ihanampaa, kun vapaus!Kyllä nyt mua jotenkin alkoi helpottaa kun luin teidän onnellisia kirjoituksia vapaudesta yms, ja mua kans harmittaa että annoin parhaat vuoteni yli 26 vuotta huonoon avioliittoon:( Kyllä yksin on mukavaa, voi mennä ja tulla koska halua, mutta se on alkanut jotenkin vituttaa kun ystävät ympärilläni ovat alkaneet kysellä mun uusista nais-suhteista ja että onko nyt ketään kiikarissa jne? Vittu! aina jotain on mullakin meneillään ja saan seksiä silloin kuin halua (melkein aina) mutta sen oon päättäny että ikinä! IKINÄ! en ala kenenkään kanssa yhdessä asumaan enää koskaan....Nautin nykyään niiiiiin paljon elämästä että en anna räkättävän vakiakan sitä pilata :)
- Yksin on hyvä olla
Erosta on nyt 10.vuotta, ja yhä olen yksin. En kaipaa ketään viereen sotkemaan nyt jo järjestynyttä elämääni. Enkä tiedä mistä edes seuraa hankkisin. Ravintoloissa tai tanssipaikoilla en käy enkä viihdy. Onneksi lapseni sanoivat, että isänsä jälkeen he eivät mitään miestä tähän haluaisi, vaan kantaisivat pihalle, jos joku äijä nurkkiin tulisi. Luulen, että jos joku kunnon mies tulisi niin hyväksyisivät, mutta yksin on hyvä olla. Kukaan ei määräile asioistani.
- -LK-
pakko elääs suhteessa ja et ole sen oudompi kuin minäkään... 10v yksin ja hyvin mennyt.Mutta jos eteen
tupsahtaa mies joka kolahtaa niin sit se o menoo.En ole etsinyt "pakkosaada joku" meininkillä.- koikkeloinut
Mietin minäkin tätä suhde ja jaksamisasiaa toisen kanssa.
Minä olen päätynyt siihen ihanneratkaisuun, että molemmilla on oma huusholli lähellä toista.
Näin ei kummankaan tarvitse olla toisen paineena kuin vain sen aikaa mikä tuntuu hyvältä.
Seksielämää voi nauttia mukavasti aina toisen ja toisen ehdoilla miettien.
Reissuille ja mökillekin voidaan lähteä yhdessä ja olla yhdessä. Molemmat ovat kuitenkin vapaita päättämään
järjetelyistä, ja molemmat hoitavat omat asiansa, yhteiset touhut vain järjestellään.
On mennyt tosi hyvin monta vuotta. Tässä vain pitää molemmilla olla oma koti ja aika lähellä toista. - Hattula
koikkeloinut kirjoitti:
Mietin minäkin tätä suhde ja jaksamisasiaa toisen kanssa.
Minä olen päätynyt siihen ihanneratkaisuun, että molemmilla on oma huusholli lähellä toista.
Näin ei kummankaan tarvitse olla toisen paineena kuin vain sen aikaa mikä tuntuu hyvältä.
Seksielämää voi nauttia mukavasti aina toisen ja toisen ehdoilla miettien.
Reissuille ja mökillekin voidaan lähteä yhdessä ja olla yhdessä. Molemmat ovat kuitenkin vapaita päättämään
järjetelyistä, ja molemmat hoitavat omat asiansa, yhteiset touhut vain järjestellään.
On mennyt tosi hyvin monta vuotta. Tässä vain pitää molemmilla olla oma koti ja aika lähellä toista.Erosin vuosi sitten alkukesästä 5-vuotisesta avioliitosta ja täytyy sanoa, että tuo eroratkaisu oli yksi parhaista ratkaisuista jonka olen tehnyt. Nyt saan olla rauhassa ja tehdä niitä asioita mitkä ovat olleet minulle tärkeitä lapsesta saakka, enpä osannut odottaa että yksineläminen on näin mukavaa. Tapaan usein 5-vuotiasta tytärtäni, loppuaika jää sitten omia jutskia tehden. Naista en todellakaan kaipaa saman katon alle, jokatoinen viikonloppu on vapaata ja silloin tulee käytyä ravintolassa pitämässä hauskaa, monesti sieltä joku tarttuu mukaan. Jos joku suhde joskus syntyy, on aivan varma että saman katon alle en muuta, sen verran on ikää että mihinkään uusioperhejutskaan en lähde, tai voin lähteä, mutta eri osoitteet pysyy, jos se ei toiselle kelpaa, niin se on sitten sen suhteen loppu. Kotitöihin en tarvitse naista, tein kotityöt avioliiton aikana ja taloni on aina siistissä kunnossa ja kotiruokaa teen. Elän tällä hetkellä yhtä elämäni parasta aikaa!!!!!
- Hattula
Hattula kirjoitti:
Erosin vuosi sitten alkukesästä 5-vuotisesta avioliitosta ja täytyy sanoa, että tuo eroratkaisu oli yksi parhaista ratkaisuista jonka olen tehnyt. Nyt saan olla rauhassa ja tehdä niitä asioita mitkä ovat olleet minulle tärkeitä lapsesta saakka, enpä osannut odottaa että yksineläminen on näin mukavaa. Tapaan usein 5-vuotiasta tytärtäni, loppuaika jää sitten omia jutskia tehden. Naista en todellakaan kaipaa saman katon alle, jokatoinen viikonloppu on vapaata ja silloin tulee käytyä ravintolassa pitämässä hauskaa, monesti sieltä joku tarttuu mukaan. Jos joku suhde joskus syntyy, on aivan varma että saman katon alle en muuta, sen verran on ikää että mihinkään uusioperhejutskaan en lähde, tai voin lähteä, mutta eri osoitteet pysyy, jos se ei toiselle kelpaa, niin se on sitten sen suhteen loppu. Kotitöihin en tarvitse naista, tein kotityöt avioliiton aikana ja taloni on aina siistissä kunnossa ja kotiruokaa teen. Elän tällä hetkellä yhtä elämäni parasta aikaa!!!!!
Lisäyksenä vielä, että vanhat kaverit on taas alkanut pitämään yhteyttä ja uusia on tullut, eli sosiaaliset asiat on hyvällä mallilla ja hauskaa on. Kavereiden kanssa tulee käytyä salilla, lenkillä ja bailattuakin. nyt pidän taas itsestäni huolta, niin henkisesti kuin fyysisestikkin ja tuntuu muuten todella hyvältä. Tyttären kanssa tulee reissattua, harrastettua ja liikuttua, joskus taas vain ollaan ja ihmetellään. Välillä yksin kotona ollessa tulee mietittyä, että miten hullussa suhteessa tuli oltua, tosin ei pidä valittaa, oli muuten sellainen "koulu" että tulee varmasti otettua selvää, minkälainen toinen ihminen on oikeasti, eikä lähde mihinkään suhteeseen kiireellä.
- jose99
pitää heittää kanssa oma mielipiteeni eli
itse olen ja asun nykyisin yksin ,takana avoero jokunen vuosi sitten ja suhde kesti
noin 10 vuotta . perheeseen kuului myöskin 2 lasta jotka ovat nykyisin jo nuoria aikuisia / täysi-ikäisiä.
suhde päättyi niin ettei saatu selvitettyä asioita kunnolla loppuun vaan jäi paljon
puhumattomia sekä selvittämättömiä juttuja jotka vaivaavat nyt yksinolemisen aikana.
minulla tulee usein aikoja kun yksinolo ottaa koville varsinkin juhlapyhinä tms aikoina.
silloin tulee mieleen ne perhe-elämän ajat kun on vietetty aikaa ja elämää perheen kesken
eli nyt kaipaa ihmistä / kumppania ja jopa lapsia läheisyyteen.
yksinkin on elämää tullut viettettyä ennen suhdetta ja tiedossa oli minkälaista se on.
yksinolossakin on hyvät hetket ja puolensa esim vapaus , ajankäyttö eli ei ole niin
sidoksissa kellonaikoihin joidenkien tapahtumien vuoksi.muitakin hyviä
puolia yksinolossa on mutta kokonaisuudessa jos oikein puntaroi hyvät ja huonot puolet
niin vaakakuppi osoittaisi , ainakin minun kohdalla että kumppani olisi hyvä olla.
yksin pärjään mielestäni hyvin eli ruuanlaitto onnistuu , samoin siivous ja muut jutut
eli ei sen puoleen ole ongelmia mutta kyllä tää oleminen iltaisin töiden jälkeen
on melko pakkopullaa kun ei ole ketään kenenkä kanssa voisi tehdä
mielenkiitoisia asioita , jutella ja nauttia yhdessä iloisista asioista ,elää elämää.
sen löytäminen on sitten eri asia , sillä tuntuu että ei löydä voimia ja tahtoa uskaltaa
etsiä / sitoutua kun edellisen suhteen tuomat huonot muistot vaivaavat mieltä.- N40 ja plussaa
Kyllä minäkin yksin pärjään. Olen vapaa menemään ja tulemaan, miten vaan haluan. Mutta kenen kanssa menisin? Kenen kanssa vietän mukavia juhlapyhiä ja lomapäiviä? Haluaisin kokea kaikenlaista kivaa, mutta yksin lähteminen ei innosta ja kaikkia mukavia juttuja ja tapahtumia menee sivu suun. Juttelu arjen asioista on myös asia, jota kaipaan. Olisi joku, jolle kertoa mieltä painavista asioista ja iloisista tapahtumista. Kävelylenkki käsi kädessä, ihan vaan puhumatta mitään, olisi ihanaa.
Enkä halua vain saada itselleni hyvää oloa ja hauskuutta, vaan haluaisin myös tehdä toisen mielen hyväksi. Olla lähellä, kun hän tarvitsisi tukea.
Luultavasti tämä läheisyyden puute vaivaa nyt niin kovasti, koska lähipiirissä pyörii kiinnostava mies =) Jossain tämän keskustelun tiimellyksessä "Putkivalo" kirjoitteli jotain sen suuntaista, että jos liian aktiivisesti näyttää haluavansa kumppania, voi antaa kuvan, että kuka vaan kelpaa. Äkkiä nyt vaan joku mies tänne. Se pitää varmasti paikkansa ja olen omaa käyttäytymistäni miettinyt ja tuttujeni kanssa asiasta keskustellutkin. Lopputulos on se, että minusta saa kuulemma sellaisen kuvan, että en tarvitse ketään ja että olen erittäin vahva ihminen. Nyt yritän vähitellen päästä eroon sellaisen kuvan antavasta käytöksestä. Yritän päästä eroon siitä "haarniskasta", jonka sisällä piilottelen pientä minääni. Saa nähdä, miten tässä käy. - keskiyön hetki
Olen ollut yksin 1,5 vuotta ja elän elämäni parasta aikaa. Lapset ja lapsenlapsi käyvät luonani ja töissä saan tavata ihmisiä.Ystävät ottavat aktiivisemmin minuun yhteyttä kuin parisuhteeni aikana.Olen päälle 50 ja saan rauhassa vanheta ei ole kukaan ukko vertailemassa minua nuorempiin eikä tarvitse kuunnella ja katsella kenenkään narsistimaisia juttuja ja olemusta. Nauttikaa hyvät ihmiset vapaudestanne älkääkä valittako turhia!
- avioerolapsi
oon nähnyt paljon. Syyttelyä. Lisäksi ei uskalleta kysyä omista virheistä vaan upotaan itsesääliin ja lopulta itsetunto kärsii. Joskus voi käydä niin, että samat ongelmat kertautuvat uudessa suhteessa, koska omia virheitä ei tiedosteta. Joskus omien virheiden tunnistaminen on mahdotonta jos kyseessä on ns. täydellinen ihminen. Kannattaa mittiä rehellisesti miten voi omalta osaltaan varmistaa, ettei tee samoja virheitä.
- yh-iskä 40+
N40 ja plussaa kirjoitti:
Kyllä minäkin yksin pärjään. Olen vapaa menemään ja tulemaan, miten vaan haluan. Mutta kenen kanssa menisin? Kenen kanssa vietän mukavia juhlapyhiä ja lomapäiviä? Haluaisin kokea kaikenlaista kivaa, mutta yksin lähteminen ei innosta ja kaikkia mukavia juttuja ja tapahtumia menee sivu suun. Juttelu arjen asioista on myös asia, jota kaipaan. Olisi joku, jolle kertoa mieltä painavista asioista ja iloisista tapahtumista. Kävelylenkki käsi kädessä, ihan vaan puhumatta mitään, olisi ihanaa.
Enkä halua vain saada itselleni hyvää oloa ja hauskuutta, vaan haluaisin myös tehdä toisen mielen hyväksi. Olla lähellä, kun hän tarvitsisi tukea.
Luultavasti tämä läheisyyden puute vaivaa nyt niin kovasti, koska lähipiirissä pyörii kiinnostava mies =) Jossain tämän keskustelun tiimellyksessä "Putkivalo" kirjoitteli jotain sen suuntaista, että jos liian aktiivisesti näyttää haluavansa kumppania, voi antaa kuvan, että kuka vaan kelpaa. Äkkiä nyt vaan joku mies tänne. Se pitää varmasti paikkansa ja olen omaa käyttäytymistäni miettinyt ja tuttujeni kanssa asiasta keskustellutkin. Lopputulos on se, että minusta saa kuulemma sellaisen kuvan, että en tarvitse ketään ja että olen erittäin vahva ihminen. Nyt yritän vähitellen päästä eroon sellaisen kuvan antavasta käytöksestä. Yritän päästä eroon siitä "haarniskasta", jonka sisällä piilottelen pientä minääni. Saa nähdä, miten tässä käy.minun kohdallani tuo vapaus tulla ja mennä on kääntynyt ihan omaa laiskuutta varmaan vapaudeksi olla tulematta tai menemättä.näin pakovarmaa vankilaa ei ihminen pysty rakentamaan kuin mitä tämä oma saamattomuus saa aikaan.
- N40 ja plussaa
keskiyön hetki kirjoitti:
Olen ollut yksin 1,5 vuotta ja elän elämäni parasta aikaa. Lapset ja lapsenlapsi käyvät luonani ja töissä saan tavata ihmisiä.Ystävät ottavat aktiivisemmin minuun yhteyttä kuin parisuhteeni aikana.Olen päälle 50 ja saan rauhassa vanheta ei ole kukaan ukko vertailemassa minua nuorempiin eikä tarvitse kuunnella ja katsella kenenkään narsistimaisia juttuja ja olemusta. Nauttikaa hyvät ihmiset vapaudestanne älkääkä valittako turhia!
Kaikilla yksin elävillä ei ole lapsia, eikä myöskään siten lapsenlapsia. On myös yksin eläviä, joilla ei ole työpaikkaa. Jos nämä kaksi huonoa puolta vielä kasautuvat samalle henkilölle, ei valiteta turhasta, jos tuntee itsensä yksinäiseksi. Sosiaaliset kontaktit ovat todella vähissä.
- mslc
"Voiko ihminen elää vain yksin?" Kukaan ei tiedä. Kukaan maailmassa ei ole ennen sinua elänyt yksin tai edes kokeillut sitä.
Aikasi kuluksi voit vaikka pohtia, että mikä on yksin olemisen ja yksinäisyyden ero. Yksin voi olla tuntematta yksinäisyyttä, mutta toisaalta yksinäisyyttä voi tuntea, vaikkei olisikaan yksin.- Hattula
Jaa`a:lta hyvä pointti, todellakaan kukaan meistä ei varmasti ole ollut yksin, ehkä tuo alkuperäinen otsikko kuuluisi olla, että pystyykö elämään ilman ihmissuhdetta, ystäviä kuitenkin tarvitsemme jokainen =)
- kai taisto moilanen
ei ole niin masentava kuin ihminen.
- mikko vaan
Itse olen ollut jo 5v. yksin eron jälkeen enkä ole kaivannut naista elämääni.Kaikkeen tottuu ja helposti tulee sulkeuduttua ja vedettyä laput silmille.
- kyrsiintynyt
Erosta on kulunut jo lähes 10v ja yksinkin pärjää kun ei muuta voi. Nykyisin yhä useamin tuntuu et kunpa vain olisi se ihana nainen tos vierelä. Yksin ei ole helpoa enää siinä vaiheesa kun on liikuntarajoiteinen. Terve ihminen pärjää helpomin yksinkin ja tarvitaesa pystyy etsimään seuraa sekä harastamaan jotakin mielekästä. Vaan entäpä kun liikunta kyky rajoituu, eikä kykene enää oikein kaupareisua itsekseen tekemään? Harastukset jää väkisinkin vähiin, ystävät ja kaverit unohtavat ja lapsetkin ovat lähteneet jo maailmale. Ja vaika kuinka olen opetelut ajatelemaan positiivisesti, niin alakulo tulee seuraksi väkisinkin ja väliin melko useinkin. No se ainakin tulee vapaa ehtoisesti, eikä pelkästään velvolisuuden tunteesta. Vaan jospa... jospa minäkin vielä löytäisin sen oikean... - ai niin mut kuinkas hänet löydän kun en kykene "maailmale" häntä etsimään? Ja kotiovelta ei tule hakemaan kuin korkeintan muutomiehet ja tai ambulansi / poliisi. no kahdesta jälkimäisestä ei vielä ole pelkoa ainakaan toistaiseksi :P
- aalit
Kyllä ihminen tarvii rinnalle toisen ihmisen.Olen mies,ostin talon just sieltä,keskeltä ei mitään työkaveritkin ovat paenneet ja sanoneet sen että "kun sä muutit sinne keskelle ei mitään" niin ei voi käydä kylässäkään vaikka jokaisella minun työkaverilla on työn takia oma-auto.En kylläkään pakota ketään käymään "edes" kylässä,mutta kaipaan silti rinnalle,ystäväksi,puolisoksi naista jolle kertoa ajatuksista,tunteista ja kokea toisen ihmisen kosketuksen.
- nuuh
rakastumisesta. Se on vankila. Siks luen henkistä kirjallisuutta, että pystyn hahmottamaan asioita paremmin ja olemaan joskus vapaa Jumalasta ja silti onnellinen. Musta on alkanut tuntua siltä, että mikään vankeus ei ole hyvä, vaikka se kohottaisi henkisesti. Riippuvuutta ei vaan jaksa.
- järjestelemään
Minä olen kyllä sen sortin sosialisti, että en kummemmin kaipaa ketään, olen omissa touhuissani ollut koko pienen ikäni ja olen edellen ihan tyytyväinen, kun olen saanut opiskella, olla työssä ja kerätä omaa mukavaa omaisuutta eikä tarvitse ajatella, että jos ero tulee niin jaon vuoksi putoaisi toimeentulosta pohja,
olen kuullut niin monen joutuneen vaikeaan taloustilanteeseen erotessaan, minä haluan elää joka suhteessa omillani, en havittele suuria, mutta en myöskään halua luovuttaa niitä jollekin aviomiehelle, joka ei ole ollut sopiva tai hyvä loppuun asti, ja väliaikaisia kavereita aina nykyaikana saa jos niitä haluaa.
- jiweXXX
naiset owat opettaneet kuinka tunteet tapetaan tjn
- m. n .45 v
On seurustella en tiedä .
Entä mitä on rakkaus en tiedä , siis en todellakaan tiedä .
Tämä elämä ei ole meille kaikille tasaarvoinen eikä reilu
enkä nyt tarkoita rahaa .- N40 ja plussaa
Et ole vielä mikään ikäloppu. Jos haluat parisuhteen ja annat sille mahdollisuuden, voi se oikea hyvinkin kohdallesi osua. Tiedän lähipiirissäni muutamiakin henkilöitä, jotka ovat löytäneet ensimmäisen rakkauden n. 50 vuotiaana.
Tiedät kyllä, mitä rakkaus on, jos se osuu kohdallesi. Uskallatko ottaa riskin ja antautua sen vietäväksi. Se on sinun päätöksesi. Haluatko luopua joistain omista rutiineistasi ja tavoistasi Hänen vuokseen ja tehdä kompromisseja? Tässä "kypsässä iässä" pariutuminen on hankalampaa kuin huolettomassa nuoruudessa.
- pimpelipompelipom
Mielenkiintoisia kirjoituksia. Itse muistelen aina onnellisimmaksi ajakseni elämästäni sinkkuna viettämäni ajat. Se vapaus ja onni kun saa tulla tyhjään asuntoon ja tehdä mitä huvittaa illat pitkät. Nyt on takana 10 vuoden avioliitto joka päättyi juuri eroon. Jään kahden pienen lapsen kanssa asumaan, mutta sekin on minulle periaatteessa yksineloa, lapset ei ahista, mutta mies on aina ahistanut.
En vaan osaa asua miesten kanssa, kaipaan niin paljon omaa rauhaa ja aikaa. Kestän lasten sotkut ja kiukuttelut, mutta en kestä toisen aikuisen sotkuja ja kiukutteluja. Joskus olen miettinyt että pystyisin varmaan parisuhteeseen miehen kanssa joka reissaisi työn puolesta useita päiviä viikossa. Mutta nyt on kyllä sellainen fiilis, että en taida ottaa ketään enää saman katon alle asumaan. Useita parisuhteita olen nimittäin kokeillut ja tulos on ollut aina sama, en kaipaa ketään siihen viereen, saman katon alle.
Varmaan voisin seurustellakin jos molemmat asuisivat omissa asunnoissaan ja tapailtaisiin vain silloin tällöin, kerran pari viikossa. Toivottavasti kohdalle osuisi jossain vaiheessa joku samoin ajatteleva, eikä takertuva iilimato. Tai toivottavasti olen jo sen verran ottanut opikseni, etten ota niitä iilimatoja enää saman katon alle :)
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .1064858Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/15256631403233Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen503155Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi
Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi4152276Purra hermostui A-studiossa
Purra huusi ja tärisi A-studiossa 21.11.-24. Ei kykene asialliseen keskusteluun.2371402Ensitreffit Hai rehellisenä - Tämä intiimiyden muoto puuttui suhteesta Annan kanssa: "Meillä ei..."
Hai ja Anna eivät jatkaneet avioliittoaan Ensitreffit-sarjassa. Olisiko mielestäsi tällä parilla ollut mahdollisuus aito111233- 761217
- 711166
Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde311138Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että1211042