chippie

Vapaa kuvaus



Aloituksia

0

Kommenttia

184

  1. 1.kaksi kertaa
    2.sen kaksi kertaa
    3.Ei ole tapana sammua. Ehkä kerran, pari..
  2. Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi..

    Aika erikoinen, mutta hyvä.
    Tapahtumat sijoittuu tänne tampereelle :)

    Ja Pirkko Saision Punainen erokirja.

    Suosittelen :)
  3. monet lesbot eivät pidä. Mutta jotkut heterot pitävät..

    Eli... eipä tuostakaan voi paljon sanoa..
  4. enkä usko kristinuskon Jumalaan, Jeesukseen enkä pyhään henkeen.

    Minun uskoni on enemmänkin sitten jotain luonnonuskontojen sekoitusta...
  5. Kappale joka minuun on vaikuttanut eniten ensikuulemalta on Nightwishin, Sleeping Sun.

    Ekan kerran kuulin sen teeveestä ja aloin itkemään.Mikään muu biisi ei ole koskaan vaikuttanut muhun noin.

    Siinä oli myös aivan mahtava video, jossa on kuvattu suomen luontoa niin karun kauniilla tavalla..

    Se olisi siis ehdoton ykkönen minun listallani.
  6. Pisin naissuhteeni oli ensimmäisen tyttöystäväni kanssa.

    olin 17 ja hän 21. Sitä kesti viisi vuotta ja sitten tuli taas yksi tavanomainen kriisi joita jokaisessa suhteessa tulee, ja siihen se loppui.
    Tunsin olevani suhteessa yksin ja annoin periksi.
    Olin myös ihastunut toiseen naiseen..
  7. ..sekin puoli elämästä.

    Olin aina yksin ja mua pidettiin friikkinä koko ala-aste, mut kunnon kiusaaminen alkoi vasta ylä-asteella..

    Mulla ei ollut niin kamalaa kuin parhaalla ystävälläni siihen aikaan (samat kiusaajat), joten huolehdin silloin enemminkin hänestä kuin itsestäni ja sain lopulta kiusaamisen loppumaan.

    taisin sitten vielä laittaa vahingon kiertämään ja purin turhautumiseni, vihani täysin viattomaan sivulliseen sillä seurauksella että tämä lopulta vaihtoi koulua...

    Nykyään olen tutustunut näihin kiusajiini uudestaan, ja ollaan ihan väleissä. jos nähdään niin moikataan. Ei siis ole mörköjä minun kaapissani..

    Tältä ihmiseltä pyytäisin anteeksi jos vielä tapaisin...
  8. Selvä sit, mietinkin jo vähän et onko joku tosissaan...? :o

    Tää on vaan niin tätä, kun kehonkieli puuttuu kokonaan, niin ironiakin voidaan ottaa tosissaan.
    Eihän sitä koskaan tiedä.. :)
  9. Itse tupakoin, kultani ei.

    Minulla on koira ja kissa ja ainoa mikä voisi aiheuttaa ongelmia, olisi jokin lemmikki joka ei tulisi toimeen omien eläinteni kanssa.

    olen myöskin seurustellut naisen kanssa jolla lapsia..

    joten ei, en voisi tyrmätä ketään noilla perusteilla.
  10. "se on just lesboissa se että toiset odottelee ja toiset toimii.
    Tätä onkin tutkittu että miten se onkin jäänyt vain lesbojen keskuuteen tällainen toimintamalli."

    Kyllä minä vain tiedän paljon jahkailevia heteroita, niin miehiä kuin naisiakin ja myös näitä suoraan toimivia ihmisiä, jotka eivät paljon jahkaile. Ja myös kaikkea siltä väliltä.

    Mikähän mahtoi olla sen tutkimuksen nimi tai tekijä joka tällaista soopaa suoltaa?

    "sä olet ilmeisesti lesboyhteisössä se butch joka on niinkuin mies eli luonnollisesti se joka tekee aloitteen."

    Ja mä olen lesboyhteisössä se femme joka on niikuin nainen ja joka myös tekee aloitteen. Luonnollisesti.:)

    "Se että asia on noin onkin sitten pidemmän kaavan takana ja siihen en nyt paneudu."

    öh, joo okei hyvä..
  11. Minä en ymmärrä viestiketjun aloittajan ajatusmaailmaa, mutta ei minun tarvitsekaan.

    Minä en ajattele että koska pukeudun hameisiin, meikkaan ja minulla on pitkät hiukset, minusta pitäisi kaikkien pitää..

    Minä tiedän ettei se ole niin.

    Olen ollut katkerakin, kun ihastukseni kohde ei ole antanut vastakaikua.
    Kun tiesin etten ollut hänen tyyppiään.

    Miettinyt mielessäni, miksi en voi olla pikkaisen poikamaisempi tai peikkotyttö, pieni ja pörröpäinen ja pikkaisen homssuinen niinkuin se tyttö Hänen kainalossaan.

    Se meni ohi.
    Ja mitä minä itseäni muuttamaan, olisin vaan kaapissa taas, omalla tavallani. Valehtelisin itselleni..

    Mutta toiset tykkää mustikoista, toiset mansikoista ja osa karpaloista...
    niin se vain on.
  12. Mulla oli aikanani sama ongelma ja valitettavasti mä en voi sanoa sulle kuin että koita vaan olla oma itsesi ja mene itse juttelemaan..

    Se ei tosin ole kovin helppoa näissä piireissä, kun mustasukkaisuus tuntuu olevan sitä luokkaa välillä, ettei ketään uskalla lähestyä, kun joku käy aina uhittelemaan.. (puoliso, tyttöystävä tai mustis-exä).

    Suosittelisinkin ehkä ensin tutustumaan vaikka paikan homomiehiin ja sitäkautta yleensä jossain vaiheessa tutustuu muijiinkin..

    Itse olen kovin sosiaalinen ja puhelias ja samoissa paikoissa monta vuotta pyörineenä tunnen paljon sekä homoja että lepakoita+ kaikkea siltä väliltä.
    Kyllä se siitä kun jaksaa vaan olla positiivinen, eikäö heti lannistu ihmisten kylmäkiskoisuudesta ja epäilyistä.
  13. No.. näin alkuun voin sanoa sinulle, että kaikki lesbonaiset eivä ole miesmäisiä. Läheskään kaikki. Ja itsekin olen hyvin femme.

    Kerroit että monet tuntemasi naiset ovat olleet femmejä mutta lesbo-piireihin tultuaan muuttaneet ulkonäköään poikamaisemmaksi.
    Kysyit myös, onko lesbo kulttuurissa paineita tai ennakko-odotuksia uusia tulokkaita kohtaan?

    Vastaus:On, valitettavasti.

    Itsekin olen aikanani käynyt läpi jonkinlaisen muodonmutoksen, identiteettikriisin ja muuttanut ulkonäköäni kaivatessani hyväksyntää.
    Olen tosin niin naisellinen kasvonpiirteiltäni ja muodoiltani, ettei minusta kovinpoikamaista saisi tekemälläkään
    -tästä olen aikoinani ollut jopa hyvin katkera..

    Eli kyllä, voi olla vaikeaa tulla hyväksytyksi piireissä naisellisena naisena.
    Alkuun varsinkin, kun olet vielä uusi tulokas, sinua pidetään joko kokeilevana heterona tai bissenä (ja usko pois, tällä sanalla ei ole kaunis sointi lesbopiireissä..)

    Itse piireihin tullessani seurustelin ja vasta sinkkuna huomasin kuinka vaikea ihmisten oli ottaa minua todesta kun minulla oli vaaleat pitkät hiukset, meikkiä ja hame...
    Suoraan sanottuna minua katsottiin kieroon.
    Joten leikkasin hiukseni, värjäsin punaiseksi, lakkasin käyttämästä hameita tahi meikkiä ja muutin pukeutumistyylini muutenkin.
    Jätkää minusta ei saanut, mutta ihmiset lakkasivat katsomasta minua, kuin olisin hetero lepakkoluolassa..

    Nykyään, vanhempana ja viisaampana(?)en enää ajattele muiden mielipiteitä, vaan olen se mikä tuntuu minulta. Olen femme ja annan ihmisten ajatella mitä tahtovat.
    Suuri osa piireistä tosin jo tietääkin mikä olen naisiani, joten sitä ei edes tarvitse enää todistella.
    Olen siis muodonmuutoseni käynyt ja olen nyt sitä mikä tuntuu oikealta.

    Luulempa että ne jotka sinunkin ystävistäsi kokevat tulevansa paremmin hyväksytyksi muuttamalla tyyliään, palaavat takaisin femme-lookkiin myöhemmin, JOS (ja alleviivaan sanan JOS) se tuntuu oikealta.

    On kuitenkin myös niitä jotka ovat koko elämänsä yrittäneet esittää tyttöä, yhteiskunnan heteronormien mukaan, vaikka se on tuntunut väärältä, ja vasta lepakkopiireissä huomanneet, että on muitakin samankaltaisia, jolloin ovat voineet lakata esittämästä ja olla sitä mikä tuntuu hyvältä.

    On myös niitä jotka ovat alunalkaenkin niin maskuliinisia pienestä pitäen, ettei heistä saa perinteistä naista edes tekemällä. Oma kultani myös. Jos hänelle laittaisi hameen hän näyttäisi transvetiitiltä...

    Toivottavasti vastaukseni auttoi sinua ymmärtämään jotakin..

    Meitä on moneen junaan. ja kaikki etsivät identiteettiään jossain vaiheessa.
    Se mikä toisesta tuntuu hyvälle, voi olla toiselle kauhistus. Joten annetaan kaikkien kukkien kukkia, jookos?
  14. Itselläni on ollut rakennekynnet aikoinaan, eikä se estänyt seksiä tyttöystävän kanssa kun oli varovainen..

    Ne oli mulla tosin vain reilun kuukauden ja pidemmän päälle se voi tietenkin rassata varsinkin jos tosiaan tykkää rajummasta seksistä.

    Oikeat kynnet on paljon terävämmät ja pahemmat kuin rakennekynnet, joissa on jo niin monta kerrosta lakkaakin päällä ettei tule haavoja. Kynnessä ei siis ole teräviä reunoja.
  15. jeps.. :D
  16. Itse noita kaveripusuja tuli harrastettua jossain teini-iässä enemmänkin. Kaikki kaverithan silloin suuteli toisiaan (tytöt siis).

    Nykyään on vain yksi kaveri jota olen suudellut tavatessa joskus.Tosin sekin loppui, kun kihlattuni ei oikein innostunut asiasta, mikä on ihan ymmärrettävää.

    Poskipusut on ihan jees, mutta nekin vaan yhden kaverin kohdalla.

    muuten säästän pusuttelut nykyään ihan vaan omalle kullalle.

    Ja niin sen pitäisi ollakin, että kumppanin mielipidettä kunnioitaa sen verran, ettei suuteloi kamujaan, mikäli se loukkaa.
  17. Eipä ole tullut kiinnitettyä huomiota aiemmin, mutta nyt kun mainitsit, niin huomaan että yleensä olen seurustellut itseäni isompien kanssa. Pidempien ainakin.

    En kyllä varmaan osaisi olla kauheasti itseäni hennomman tai lyhyemmän naisen kanssa..?

    Mutta ehkä minä olen etsinytkin sitä, joka suojelee minua pahalta maailmalta..
    ja löytänyt myös:)
  18. Tjooh...
    no, tollasen vastauksen mä sain ja kuva Gina Gershonista (ah ja nam..), vaik en nahkaa sanonut edes käyttäväni... :O

    ..paitsi pitkää takkia. ja oishan ne housutkin ihan kivat jos ois ees ikinä varaa sellasiin..
    ja ois kyl ihan kiva jos näyttäs yhtä hyvältä kuin Gina.. *huoh*..
  19. ... ihailla oikein ketään julkkista juurikaan.

    jos tapaisin livenä, niin sitten voisin ehkä muodostaa ihmisestä jonkin mielipiteen, kun mulle on se pään sisältö ulkonäköä tärkeämpää ja teeveessä on yleensä henkilöillä aina jonkinlainen rooli päällä...
  20. Nämä tälläiset on aina vaikeita asoita, enkä oikeastaan voi edes sanoa, että sata varmasti voisin tietää mitä tilanteessa, tekisin.

    Sehän riippuu niin monesta tekijästä. Muunmuassa pettääkö parhaan kaverin vai tuikituntemattoman kanssa, ensimmäistä vaiko toista kertaa, onko suhde muuten hyvä vai jo rakoilemassa jne..

    Joillekin se on yhdestä kerrasta poikki ja sillä siisti, mutta en oikein ymmärrä asiaa noinkaan.

    Kaikki me ollaan kuitenkin vain ihmisiä ja ihmiseltä ei voi koskaan odottaa täydellisyyttä.
    Toivoa voi, mutta jos 20 vuoden avioliiton jälkeenkin tekisi yhden pienen virheen, onko järkeä heittää kaikki hyvä hukkaan?

    Itse en ole koskaan ketään jättänyt pettämisen takia. Se vaatisi jo melkoista luottamuspulaa.
    Olen kuitenkin uskonut pettäjän todelliseen katumukseen ja antanut anteeksi. En oikeastaan ole ollut edes kovin vihainen..

    Suhde olisikin sitten taas jo eri asia.
    Jos tunnen jääväni jonkun toisen varjoon. Kun en enää tunne olevani rakkaalleni se ensimmäinen ja tärkein, niin sitten on piru irti..

    Mutta kuten jo sanoin, ei sitä toisaalta koskaan voi varmaksi sanoa...
    21. 6 / 10
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt