saka12
Maailmankatsomustani voisi kuvata lauseella: "Elämää ei pidä itkeä eikä nauraa, vaan ymmärtää." Itse pyrin elämän ja ihmisen ymmärtämiseen, mutta siinä onnistuminen on vajavaista. Yritystä kuitenkin on. Harrastukseni liittyvät luontoon ja taiteisiin - ja mielestäni ihminen voi tehdä taidetta mistä tahansa itseään kiinnostavasta. - Siis kaikesta.
Jos haluat kommentoida tekstejäni tai meilata, osoite on: [email protected]
Koulutus: Yliopisto/korkeakoulu
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia43 aloitusta · 13 kommenttia
- Hm, en varmaankaan osaa vastata kenenkään omiin ongelmiin kauneusasioissa, mutta mielipiteeni ei muutamassa vuodessa ole muuttunut kauneuden yliarvostuksen suhteen.
Suorastaan säälittävää on sen perässä juokseminen, kuten peräkkäiset kauneusleikkaukset ja monet muutkin vastaavat ilmiöt.
Eikö henkisten kykyjen ja ominaisuuksien kehittäminen olisi viisaampaa? - Anteeksi paha myöhästymiseni vastauksessa, mutta en ole aikoihin huomannut katsoa tämän nimimerkin postilaatikkoon.
Vaikka et kysynyt tai kommentoinut muuten, vastaan silti.
Ulkonainen rumuus saa ihmisen kehittämään muita ominaisuuksiaan ja kykyjään.
Siksi se voi olla myös outo lahja. Kun kaunis ihminen uskoo kauneuden riittävän, hän takertuu siihen sen väistämättä rapistuessa. Vähemmän kauniilla on silloin jo paljon muuta ja parempaa omistettavaa. - oli kauniimpi kuin runoni, kiitos siitä!
- Minusta olet kuin runosi lintu, joka laulaa vasten pimeyttä ja kylmyyttä. Kauneutta maailmaan, jossa pimeys, kylmyys ja rumuus tahtovat peittää sen mikä on tärkeää, mitä pitää nostaa esiin: kauneuden ja toivon, Pandoran viimeisen lahjan.
- Kaunista, viisasta runoa. Mitä olisikaan tämä palsta ilman sinua! Toivottavasti jaksat kirjoittaa tänne, vaikka monet ovat omista syistään luopuneet. Nuoret tarvitsevat esimerkkiä runosta, sen tarkoituksesta, joka on mielestäni paitsi kuvata kirjoittajan tunteita, myös antaa lukijoille jotain. Luoda kauneutta, nostaa korkeuteen, rohkaista ja parantaa, joskus myös kivun kautta. Kiitos sinulle!
- Jatkan sen verran,,että vaikka huomautinkin muodon merkityksestä runossa, koska se erottaa runon proosasta - jotkut tosin puhuvat proosarunosta, mutta yhtä hyvin voi puhua perunaomenoista. Mutta asiaan, mielestäni runon sielu on kuitenkin sen tarkoitus. Se voi olla tunne tai ajatus, jopa mielikuva tai uni. Runon muoto on se kehys joka tukee sisältöä. Siksi muotokin on tärkeä. - Sinun runoissasi on sisältöä, anna sille tukea kehittämällä muotoa.
- Taidokasta riimien käyttöä, ilman että sisältö hämärtyi. Kaikilta se ei onnistu, sinulta kyllä. Mielestäni runo on parhaimmillaan kuin jalokivi, hiottu ja kirkas, olipa muoto mikä tahansa. Jotkut kuvittelevat sameutta ja sekavuutta syvyydeksi. Tässä ei sitä vikaa ollut. Lisää näitä!
- Toivoisin selväsanaista puuttumista pahimpiin rikkaruohoihin ja tiedotusvälineiltä paneutumista käyttämänsä kielen tasoon. Kielenhuoltoa.
Koululta pitää edellyttää, että ylioppilaskirjoituksissa viimeistään osataan omaa äidinkieltä. Ei lepsuilua niin tärkeäassä aineessa. Tavoista en sano paljon. Luultavasti kuitenkin yksi tapa olisi lukea kirja viikossa. - Nimittäin, että kieli nykyehdoilla ja -kielenhuollolla kehittyy "käytännöllisempään" suuntaan. Mitä se sitten tarkoittaakin.
Pelkään pahoin, että sellaisen kuvailu- ja ilmaisukyvyn katoamista, mikä - jopa murteilla, savon-, karjalan- vieläpä läntisillä murteilla on ollut, kuten kehittyneellä kirjakielelläkin, mutta joka nykykielestä alkaa hävitä "käytännöllisen" anglo-suomen vallatessa
alaa tiedotusväineissä ja muutenkin. Kutsun sitä kolhokieleksi, enkä syyttä. - Vaikka olen haluton selittämään runojeni taustaa tai yksityiskohtia muuten kuin, mitä runo paljastaa, se ei tarkoita, etten arvostaisi kommentteja tai kysyjää. En vain voi. Kiitos mielenkiinnosta!
- Joka ehdottomasti kannattaa lukea, on Toivo Pekkasen "Tehtaan varjossa". Vähän ihmetyttääkin, ettei siihen, tietääkseni, ole kukaan teatteri/elokuvatuottaja tarttunut. Päässyt kai vähän unohtumaan, kun uutta kirjaa puskee markkinoille koko ajan. Mestariteos silti.
- Blaise Pascal tuskin mietti näitä ongelmia muiden uskontojen kannalta. Eli lähtökohtana oli kristinuskon Jumala. Miksi tehdä kysymyksistä monimutkaisempia kuin ne ovat?
- Jotenkin luulen, että nykyään hiukan lian paljon ajatellaan sitä, mitä minä tunnen ja mitä minun pitäisi tuntea ja kokea. Ei vaadi kovin ihmeitä edes yrittää kysyä ja sen mukaisesti suhtautua toisen osapuolen - rakastetun - tunteisiin ja tarpeisiin. Hyvin paljon on kiinni tahdosta ja yrityksestä. Vaikka naisen on perimmältään yhtä vaikea ymmärtää miestä kuin miehen naista, rakkaus murentaa tätä muuria ja halu mmärtää.