kari.tolonen

Vapaa kuvaus

"Ajattelen, siis olen." (Descartes) "Minä en ajattele, minä vain olen." (Tuntematon) Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

73

Kommenttia

1182

  1. Kiitos Riberaa koskevasta selosteesta toisaalla.
    En suinkaan tarkoittanut etteikö elämänsä kriiseissä horjuvia, ehkä vähän herkkiä ja järkkyneitä ihmisiä tulisi ottaa seurakuntien hoiviin, pikemminkin: näinhän juuri tuleekin tehdä.
    Ajattelin ja tarkoitin lähinnä sellaisia tapauksia, joissa tällaisia, vähän tasapainostaan järkkyneitä tulee sellaisten uskonjulistajien vaikutuspiiriin, joilla kyllä voi olla paljonkin sinänsä aivan oikeaa intoa, mutta ei taidon mukaan. Pelkät kätten päällepanot, kielillä puhumiset, suuriääniset rukoukset ja raamatunlauseiden hokeminen kun eivät aina auta, eivätkä ole sitä mitä ihminen juuri tuolla hetkellä tarvitsee.
    Toisaalta vaikuttaa siltä, ettei tarvitse muuta kuin seurata näitä keskustelupalstoja ja vilkaista joitakin kotisivuja, niin väkisinkin tulee ajatelleeksi, ettei kaikilla "profetoijilla ja muilla uskonnon spesialisteilla" ole itselläänkään "aivan kaikki kotona". Mitä siis tapahtuu kun joku joutuu "sielu auki" tällaisten opettajien "myllytykseen"?
    Uskonnollisesti suuntautuneen ihmisen ollessa kysymyksessä, ollaan hyvin herkällä alueella, "pyhällä maalla", jossa vieraan olisi syytä ottaa kengät jalastaan. Ellei näin tehdä voi olla vaarana se, että pian on tietyntyyppisessä hoitolaitoksessa yksi raamatunlukija lisää.
  2. "Antikristus asuu Turussa", kirjoittaa joku. Vahvemmaksi vakuudeksi hän käyttää asiasta varsin vaikuttavan todistuspuheenvuoron: "Perkele se on näin!"
    Jossain määrin epäselväksi jää kuitenkin onko kyseessä väite vai omakohtainen todistus koska ilmeisesti epähuomiossa pilkun paikka on jäänyt määrittelemättä ja pilkun paikasta oleellisesti riippuu onko kysymyksessä aito todistus vai vain ehkä hyvinkin subjektiivinen väitelause. Kuinka on siis luettava?

    Perkele, se on näin! vai

    Perkele se on, näin!

    Kumpi tässä tapauksessa on oikea tulkinta? Ensimmäinen väitteenomainen vaihtoehto, vaiko jälkimmäinen, ilmeisen henkilökohtainen todistus?
  3. parùsia = ´läsnäolo´, ´tulo´, ´tulemus´.
    Merkitsee sananmukaisesti läsnäoloa; voi merkitä myös omaisuutta, varallisuutta, sotilaallista voimaa, vielä saapumista, tuloa saapuville.
  4. Kuka kumma sellainen jesuiitta Ribeira on, joka teki katolisen vastauskonpuhdistuksen?.Ribeira kylläkin taitaa olla paikka tai alue Portugalissa tai jossakin siellä päin mutta jesuiitta Ribeiraa ei oikein löydy muualta kuin Vapaan sanan kotisivulta jonkin nimimerkin kirjoituksesta. En väitä, etteikö tällaista ukkelia olisi ollut: kaipaisin vain vähän lisäinformaatiota.
  5. Lopunajan merkkejä on nähty pari vuosituhatta eli niin kauan kuin kristinusko on ollut olemassa. Noita tapahtumia:outoja luonnonilmiöitä, sotaa, nälkää, ruttoa, kuolemaa on kyllä ollut samalla tavoin olemassa "mailman sivu" mutta koska ei ole ollut kristillistä oppia ja käsitettä lopunajoista, ei myöskään mitään lopun aikoja ole voinut olla. Ei ainakaan siinä mielessä kuin nykyään tuo sana mielletään.
  6. Kaste on ikivanha, lähes yleismaailmallinen initiaation muoto,jolla henkilö liitetään ja hyväksytään kulttiyhteisön jäseneksi. Symbolina se merkitsee syntymää, kuolemaa ja uudestisyntymistä. Kastettava kuolee entiselle elämälleen ja syntyy uudelleen kahdestisyntyneenä uudessa yhteisössään. Useimmiten kaste toimitetaan vadellä, joskin se voidaan toimittaa myös tuulella, tulella tai verellä.
    Vesikasteessa vesi merkitsee puhdistajaa ja luojaa. Vesi liuottaa siinä kaikki muodot ja eroavaisuudet, jolloin palataan ennen maailman luomista vallineeseen alkutilaan, tilaan ennen syntymää. Täten ihminen palaa kohdun alkuvesiin, syntymättömyyteen ennen uudestisyntymistä. Upotuskasteessa veteen meneminen merkitsee paluuta alkuun ja uutta alkamista: kaikki kulttuurit ja uskonnothan tuntevat vedenpaisumuskertomuksen: Alkuaan elämä oli noussut merestä ja sitten ihmisen tultua pahaksi, vedenpaisumus oli pessyt pahan pois, jonka jälkeen syntyi uusi elämä uusine muotoineen.
    Varhaiskristillisyydessä myötäiltiin tuollaista kastesymboliikkaa: Toimenpide sisälsi ajatuksen kuolemasta ja palautetusta yhteydestä ´Toiseen Aatamiin´ (ja Eevaan) pyhässä liitossa. Kaste siis merkitsi uudestisyntymistä: ihminen uutena luomuksena, lapsen kaltaisena ja Jumalan lapsena otettiin äitikirkon yhteyteen.
  7. Muinaisisraelilaisilla ei ollut käsitystä taivaasta tai helvetistä. Jumalan siunaukset, tuomiot ja pelastus koskivat vain tätä maan päällä elettävää aikaa. Taivas- ja helvettikäsitykset viimeisine tuomioineen alkoivat kehittyä vasta "baabelin virtain vierillä", pakkosiirtolaisuudessa, zarathustralaisuuden vaikutuksesta. - Zarathustralaisilla oli nimittäin hyvä ja paha jumala sekä kuoleman jälkeinen viimeinen tuomio.
    Jeesuksen aikaan mennessä jotkut juutalaiset uskonnolliset ryhmät - eivät suinkaan kaikki - olivat omaksuneet nämä ajatukset.
    Muuten, mitä tulee Raamatun käännöksiin, niin jokainen käännös on aina myös tulkinta. Täysin tarkasti on käytännössä täysin mahdotonta kääntää mitään toiseen kieleen ja kulttuuriperintöön. Käännös on aina kompromissi tekstin ajatuksen ja sanatarkkuuden välillä. Täysin sanatarkka käännös on melko mahdoton luettavaksi ja kadottaa helposti ajatuksen; luettavuuden lisääntyessä taas sanatarkkuus kärsii. Puhumattakaan aika- ja kulttuurierojen tuottamista ongelmista, joista klassinen esimerkki lienee seuraava (josta en kylläkään tiedä onko se tosi): Koska eskimoilla ei ollut mitään käsitystä lampaista tai karitsoista, raamatunkohdat, joissa puhutaan "Jumalan karitsasta" käännettiin heidän Raamattuunsa "Jumalan hylkeiksi". Näin he saattoivat paremmin ymmärtää kertomuksen sisällön ja juonen kuin jos olisi kerrottu karitsoista, jotka eivat millään tavoin olleet heidän maailmaansa kuuluvia.
  8. Ei ihmistä voida kloonata koska hän on aina hyvin suurelta osin oman elämänhistoriansa tuote. Ainakaan näillä näkymin ei kai kukaan ole edes ajatellut että esim. kasvatuksen tuloksena syntyneet kyvyt, tavat, taidot, uskomukset jne. siirtyisivät klooniin. Kloonithan olisivat "susilapsia"; elinkelvottomia ihmisten maailmassa.
  9. mutta mitä tulee Raamatun kirjojen syntyhistorioihin, niistä toki tietoa on saatavissa useammistakin lähteistä. En nyt ehdi kaikkia selailemaan koska täytyy kai välillä "lukea Aku Ankkaakin". Mainitsen nyt kuitenkin yhden: Nikolainen, Aimo, T. Raamatun synty ja sisällys. WSOY, Porvoo,1967. (Tessalonikalaiskirjeiden kirjoittamisajankohta, s.154; Markuksen evankeliumista, mm. s.119 ; Danielin kirjasta, ss.92,93.)
    Huomautan vielä, että spekulaationi Paavalin tiedosta/tietämättömyydestä oli omaa järkeilyäni/järjettömyyttäni edellä mainittujen asiatietojen pohjalta - ei siis mitään jumalallista ilmoitusta tai muuta supranormaalia.
    Terveisiä muuten Aku Ankalle!
  10. Emme voi tietää, tunsiko ja tiesikö Paavali "Jeesuksen opetuksen" (siitä ettei Hänen paluunsa ajankohtaa tiedä, ei enkelit , ei edes Poika, vaan Isä yksin). Nimittäin Paavalin kirjeet Tessalonikalaisille ovat vanhempia (kirjoitettu vv. 50-51) kuin evankeliumeista vanhin eli Markus (kirjoitettu v. 70 paikkeilla).
    Siis! Paavalillahan ei ollut UT:a luettavana: hänen omat kirjoituksensa ovat päivastoin UT:n vanhinta kirjallista ainesta.
  11. "Jännä juttu että ennustukset luetaan aina jälkikäteen."
    Niin on. -- Joskus ne myös tehdäänkin jälkikäteen, kuten Danielin kirja, joka kirjoitettiin n. 170 eKr. sellaiseen muotoon kuin se olisi kirjoitettu satoja vuosia aiemmin.
  12. Lienee viitaus keskusteluun: "Vielä Benny Hinnistä". Jos niin on, niin otaksuttavasti: "Sat sapiens!"
  13. Taidatpa olla paljon terveemmällä pohjalla epävarmuudessasi kuin moni sellainen, joka kertoo "suu vaahdossa" kuinka Jumala puhui hänelle sitä taikka tätä. ---- Miten olisi, jos ymmärtäisit Jumalan puheeksi juuri sinulle tuon epävarmuutesi, epätietoisuutesi ja vasta-alkajuutesi uskonasioissa?
  14. Näyttää kyllä siltä että Paavali luuli/uskoi olevansa elossa Herran toisen tulemuksen päivänä, nimittäin: ---- Mielestäni tämä on melko selvää "pässin lihaa": Paavali puhuu "meistä, jotka olemme elossa", ei siis teistä, jotka olette elossa Herran tulemuksessa. Siis johtopäätös on se että hän olettaa kuuluvansa elossa olijoiden joukkoon tuona päivänä, erotuksena niistä jotka ovat "nukkuneet". Tästä ei voi muuhun päätyä kuin siihen, että hän oletti ylöstempauksen tapahtuvan jo elinaikanaan.
  15. Sapatti < kr. sabbaton (myös mon.)´sapatti´, ´viikko´ (hepr. sàbbat)> on kylläkin sapatti.
  16. Aamen!
  17. Pelastumisesta puhutaan paljon näillä palstoilla kuitenkaan selittämättä itse pelastus-sanan merkitystä ja sisältöä. Raamatussa pelastus merkinnee ihmisen ja hänen elämänsä kaikinpuolista eheytymistä ja tervehtymistä. ---- Pelastus, ainakin UT:ssa, saattaa liittyä myös siihen, että antiikin aikoina, kristinuskon syntyaikoina, tuon ajan ihmisillä oli voimakkaita pelkoja tulevaisuuden suhteen: odotettin mittavaa, uhkaavaa katastrofia lähitulevaisuudessa. UT:n kirjoittajien käsitykset tulevasta tuomion päivästä saattavat selittyä ainakin osaksi tästä lähtökohdasta käsin, varsinkin kun taustalla ovat VT:n profetiat "suuresta peljättävästä Herran päivästä". Pelastus tarkoittaisi kai silloin selviytymistä tuosta katastrofista. Luultavasti (?) nykyisessä "uskon kieliopissa" nämä molemmat motiivit yhdistyvät.
  18. tuolla tavalla. Adventistit taitavat vain vähän lisäillä sellaisen asian kuin "tutkivan tuomion", jonka piti kai alkaa joskus lokakuussa 1844, tai jotakin sinne päin: tällaisille ei taida Hebrealaiskirjeestä löytyä mitään perusteita. He ilmeisesti yrittävät johtaa sen erinäisten aikalaskelmien -joita on tehty vaikka kuinka paljon ja erilaisia - perusteella Danielin kirjasta. --- Varmaan joku adventisti varsin mielellään kertoo, mistä heidän käsityksensä mukaan on kysymys.
  19. kyseisten uskovien omia, henkilökohtaisia, näkemyksiä. Sinun tulisi pikkuhiljaa löytää juuri ikioma näkemyksesi, jonka varassa elää, niin ettet olisi heiteltävissä "kaiken maailman opintuulissa". -- Maailma ja aika on tänään toinen kuin oli siinä antiikin aikaisessa välimerellisessä maailmassa, josta Apostolien teot kertovat. Apostolien teot ovat kirjoitetut tuon ajan ihmisille heidän ympäristössään ja elämäntilanteessaan: ei niitä voi suoraan siirtää meidän aikaamme. --- Yritä turvautua uskon kysymyksissä niihin ihmisiin jotka tunnet ja joihin luotat. Mikäli olet kasvanut jonkun tietyn seurakunnan tai kirkkokunnan piirissä, saattaisi olla hyväksi että yrität pitäytyä tuon yhteisön opetuksissa ja uskonkäsityksissä ettei tulisi niin paljon outoja ja hämmentäviä asioita vastaan. --- Usko on pikemminkin hiljaista luottamusta kuin mikään erinomaisen mahtava tunnetila. Usko ei synny omien ponnistelujen, ei pinnistelyn tai väkisin ponnistelun kautta. Se on kuin vehnän jyvä, joka itääkseen ja satoa tuottavaksi viljaksi kasvaakseen ja kypsyäkseen vaatii oman aikansa. Ei sen kasvu tapahdu yhdessä hetkessä. --- Helvettiin meistä ei ole ketään valittu.
  20. että tällaiset kaatumiset, kielilläpuhumiset, profetoimiset ym. poikkeavalla tavalla käyttäytymiset ovat usein enemmän sielullisia (psyykkisiä) ilmiöitä kuin hengellisiä? Hbr.4:12.
    21. 54 / 60
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt